Olen ollut nyt vuoden enemmän tai vähemmän masentunut. Sillälailla että sen kanssa selviää ilman lääkkeitä mutta tunnistan kuitenkin mielestäni masennuksen. Vanhemmilleni en ole paljon puhunut asiasta, vaikka ovat jotain aavistelleet. Heidän mielipiteensä on että minulla ei ole oikeutta olla masentunut, että kaikki periaatteessa hyvin. Päivittelevät miksi olen tällainen (olen kuitenkin aina siisti, akateeminen ja mielestäni tosi kiltti). Jotenkin tuntuu että äitini inhoaa minussa sitä jos olen alakuloinen. Aina pitäisi olla pirteä ja vaikka olenkin niin tuntuu etten kelpaa. Olen 25-vuotias ja silti aika riippuvainen vanhemmista. Viime aikoina en ole enää käynyt kotona liiemmin. Haluaisin jollekin puhua, mutta en tiedä kannattaa esim. vanhemmille? Auttaako puhuminen? Lääkärissä kävin ja varmaan esitin normaalia pirteämpää (kun aina on niin pitänyt tehdä että kelpaisi) ja lääkäri määräsi unilääkkeitä ja sanoi että tule uudestaan jos alkaa siltä tuntua.
Masennus
asdflkjh
2207
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Puhuminen todellakin auttaa, mutta miksi menisit puhumaan vanhemmillesi?? Eiväthän he usko tai tiedä, että sinulla on paha olla. Sinä kuitenkin TEDÄT, joten hae terapia-apua, se kannattaa. Varmasti auttaa masennukseesi. Itsenäistymiseskin lähtee siitä :) Tiedän hyvin, kun itselläni aikoinaan sama tilanne.
Älä vaan mielistele ja näyttele muiden vuoksi pirteämpää/ hyvinvoivaa jos sinusta ei todella tunnu sille. Se on todella raskasta ja ahdistavaa yrittää olla jotain muuta jos oikeasti tuntuu että "maailma kaatuu niskaan" ja on paha olla sekä hengittää...
Mene rohkeasti puhumaan ja sano esim näin
"Äiti minulla on paha olla, kuuntele ja autathan minua"
Tai sitten mene ROHKEASTI puhumaan jollekin ulkopuoliselle ammattiauttajalle.
Jaksamista sinulle !
Anna tunteiden tulla esiin ja itke/huuda/mekasta/puhu kaikki tunteet tulee sallia sekä tuoda esiin..vain niin voit parantua!