Kertokaahan ravut, onko teidän hankala kertoa pahasta olostanne? Olen elänyt viisi vuotta rapumiehen kanssa ja hän on itsekkin myöntänyt että hän ei osaa puhua jos hänellä on paha olla. Hän märehtii asioita yksin niin kauan kunnes pakahtuu, elikkä räjähtää. Itse olen oinas ja sanon aina suoraan jos jokin mättää tai vaivaa minua, siksi on joskus hankala käsittää tuollaista "sisään päin kääntyneisyyttä". Emme kylläkään riitele kuin ehkä kerran kuukaudessa, ja silloinkin se riita on nopea sanan vaihto joka on ohi kymmenessä minuutissa. Rapu mieheni on muuten aivan ihana:)
Apua ravuilta!
oinas
171558
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Oman kumppanini suusta.
Eli myönnän itse rapumiehenä olevani samanlainen!
Kasaaminen, kasaaminen = räjähdys!
Itse olen joskus miettinyt mistä se johtuu, mutta mitään järkevää syytä en ole siihen löytänyt.
Eleet ja teot ovat itselläni kaikki parhain keino näyttää missä mennään.
Ihana? No tottakai!!! Onhan nyt kysymyksessä RAPU!! :D
Niin, ehkä se on vain rapumainen tapa:) Rapu on kyllä huomaavaisin kumppani minkä voi löytää :) Rapu on aarre!
Itse huomioin toista ihmistä erittäin paljon....mutta...mutta...siinä on yksi huono asia, johon tämä puhumattomuus vie. Jos itseäni häiritsee tai stressaa jokin kumppanissani tai jokin ei mene mielestäni nyt oikein tai muuta vastaavaa, niin silloinhan se mopo yleensä karkaakin käsistä. Ei osaa sanoa suoraan miten omasta mielestään asian pitäisi mennä. Eli "pelkää" sitä miten toinen mahdollisesti loukkaantuu ym. ym.
Sitten kun niitä asioita on tullut tarpeeksi, se suun puhtaaksipuhuminen tapahtuu! Ja auta armias jos alkoholilla on vielä osuutta asiaan, tulee sanottua suunsa vielä puhtaammaksi jota sitten katuu!!!!!!
Hei, mut mähän kommunikoin nyt täysin ventovieraan ihmisen kanssa asioista, mitä itse tunnen :D
öööööö, mut jos on kasvotusten niin juttu ei kulkisi näin sujuvasti, ainakaan tunneasioiden keskustelemisesta. Muutenhan ME olemmekin varsinaisia ilmapiirin kohottajia.
Olen oinaan kanssa ollut aviossa yli 47v, Kun antaa hänen olla aina vain erimieltä, eikä puutu siihen niin ok. hyvin se menee. Muta joka kerta kun ilmaiset oman mielipiteesi on oinas aina oppositiossa sun ajtuksiin nähden....tämä on kylmä totuus!! Kyllä me pärjäillään silti 8-D
Heh, sainpas sinut puhumaan:) Ei mutta tosissaan, mieheni pelkää myös loukkaavansa. Mutta päin vastoin arvostan suorapuheisuutta. Esim. Jos haluan lähteä johonkin ja pyydän häntä mukaan hän usein myöntyy. Sanon hänelle että voit kyllä olla tulemaatakin jos et jaksa jolloin hän sitten sanoo: no jos et loukkaannu niin jäisin mielummin pois:) Olisi kyllä kiva jos hän sanoisi senkin jos joku asia kaipaa kohennusta ja piristystä esim. seksi. Häntä pitää vaan yllyttää aina sanomaan. Voi teitä rapuja:)
Niin me oinaat ollaan vähän rasittavia jästipäitä :) mutta ei me silti ihan pahoja olla..(puolustelua) :) On se hassua miten kaikenmaailman horoskooppi kirjoissa y.m sanotaan ettei rapu ja oinas sovi yhteen mutta kyllä se elämä näköjään myös teillä on sujunut hyvin, ehkä juuri siksi niinkuin sanoit eli annatte oinaitten murista ja olla eri mieltä, heh! Nouseva merkkini on muuten rapu elikkä tälläisenä oinas-rapuna ymmärrän ehkä paremmin myös teitä rapuja.
ravun luonne äkkipikaisuudella on kuin saunan kiuas. Älä heitä löylyä, jos et tiedä minne päin.
Luonnossa kävely yhdessä auttaa paljon ja anna elintilaa hänen omille ajatuksille. Asiat eivät tapahdu sormia napsuttamalla.
No tota.. Kyllähän se niin taitaapi olla.. :)
Mä ite oon rapu, enkä mä niin useesti kerro mun pahasta olosta..
Olet alistava oinas -luonne.
Jostain syystä pehmomiehet hakevat voimakasta naista, ja olet vastannut yhden sellaisen kutsuun.
Jos olisin mies, antaisin sulle kenkää. Nainen on suhteessa kuningatar ja mies kuningas, eikä mikään aisankannattaja. Horoskoopeilla ei ole tässä suhteessa mitään merkitystä.
En kylläkään ole alistava, en ymmärrä mistä sait sellaista päähäsi... Olemme kumppanini kanssa tasavertaisia eikä meistä kumpikaan polje toista maahan. Kysymykseni oli siitä että toivoisin mieheni sanovan jos hänellä on paha olo, usein hän mielummin antaa asian olla. Ja vain puhumalla asiat voivat selvitä. Mutta tokihan sinulla on oikeus sanoa mielipiteesi, se vaan tuntuu hassulta sillä et tunne minua :)
Itselläni on aika hankalaa kertoa pahasta olosta. Jos kova paikka tulee, niin pysyn hiljaa. Sen vaan pitää sisällään. Se ravuilla on, ne eivät halua huolestuttaa muita huolillaan mutta kaipaavat ymmärtäväistä ihmistä vierelleen joka jaksaa kuunnella jos tahtoo ajatuksiaan kertoa.
Joo, meillä sukupuoliroolit on toisin päin, mutta oinaan ja ravun suhteessa toi kyllä on hyvin tyypillistä. Itse aina moitin itseäni, kun en saa sanotuksi jotakin toisessa ärsyttävää asiaa suoraan. Enhän halua loukata rakkaintani. Mieheni kanssa asiasta on kyllä keskusteltu useasti ja koitamme ymmärtää toisiamme tässä suhteessa. ja hän oinaana kyllä osaa sanoa kaikki asiat joskus liiankin suoraan!! Mutta olen oppinut jo suodattamaan asioita tietyn filtterin läpi, enkä enää ota kaikkea niin itseeni kun joskus suhteen alussa. Kaiken perustana kuitenkin on puhuminen. Koitapa vaikka lähestyä sitä miestäsi sillälailla empaattisen lempeästi, josko saisit tuloksia aikaan. Ja sen vielä sanon, että kun toi Rapumies tossa kertoi noista purkauksista sitten kun asioita ei enää voi pitää sisällään; mulle käy myös hyvin usein esim. humalassa, että sitten tulee ja tuutin täydeltä kaikki hyvinkin suoraan. Mieheni sanookin, että kunpa osaisin sanoa asioita silloin kun on aiheellista, eikä padota kaikkea sisääni... Mutta, älä kuitenkaan moiti miestäsi silloin, kun hän sitten saa asioita sanottua, vaikka asiat tulisivatkin epäasiallisesti/ryöppynä.
Uskon, että oinaan ja ravun suhde voi todellakin toimia, kunhan vaan jaksaa keskustella asioista, eikä aivan pikkujutuista hätkähdä. Teidän oinaitten kanssa kun joskus joutuu koville:o)
Lykkyä suhteeseenne ja antoisia keskusteluhetkiä!!
Niin, me oinaat ollaan niin suorasukaisia äkäpäitä välillä; Kuin pikku kakaroita. Tosin mulla tasottaa tuo nouseva rapu merkki joten on minussa rapumaisia piirteitäkin paljon. Ehkä siksi emme paljoa riitele. Täytyy vaan ymmärtää toisiaan. Itse kun en millään pysty pitämään pahoja tunteitani piilossa. Jos olen surullinen niin itken ja jos vihainen niin kiroan ja mylvin. Rapu mieheni taas ei osaa surullisena itkeä eikä puhua. Tuntuu pahalta minusta kun tiedän että hän suree muttei päästä sitä ulos. Olen kyllä jo oppinutkin että jos tiedän mieheni surevan jotain niin halaan häntä ennemmin kuin yritän saada hänet puhumaan. Kun hänestä tuntuu siltä niin hän puhuu sitten itse.
Kohta vuoden kokemuksella...
tuntuu niin tutulta.. toinen sanoa töksäyttää ja minä pahastun enkä sano heti mikä mättää. Mutta olen kyllä oppinut etten patoa liian kauan...Vähän sulateltuaan ei tule sanottua liian rankasti...minkä taidon me ravut kyllä osaamme.
Aluksi oinasmies tuntui aivan ihanalta mutta kokoajan oli tunne että kohta hän katoaa..ehkä hänen äkkipikaisuutensa vuoksi ja siksi että hänen lukuisat suhteensa ovat aina loppuneet.
Edelleenkin hän on aivan ihana..parasta hänessä on se että hän halaa ja pussaa.
...hei kertokaa mulle miten saan tietää nousevan merkkini?
Mene astrologiakeskus.comin sivulle ja klikkaa kohtaa TEE KARTTA. Ohjelma tekee kartan sinulle ja kertoo nousevan merkkisi eli askendantin. Sinun tulee tietää syntymä aikasi, kellon aika jolloin synnyit ja syntymä paikka, eli esim. helsinki.
Kyllä se näin on et rapu kerää sisällensä kaiken pahan purkaakseen sen joskus kun on tarpeeksi padonnut, useimmiten "räjähtämällä". Rapu on herkkä ja ottaa useimmiten itseensä kaiken arvostelun, vaikkei kukaan sitä pahalla välttämättä tarkoittaisikaan. Rapu vieläpä muistaa KAIKEN ja KAIKKI jos häntä on loukattu, rapu ei siis ikinä unohda kokemaansa vääryyttä. Rapuna tiedän, että ravun on vaikea antaa anteeksi tai unohtaa mitään pahaa. Koska itse olen rapu tiedän että ihmisiin on vaikea luottaa ja siksi rapu ei paljasta sisimpiä tunteita ja ajatuksia kovinkaan herkästi. Parhaiten saat "yhteyden" rapuusi halaamalla ja läheisyydellä, et tivaamalla "mikä on?" -jutuilla... Älä luovuta, veikkaanpa että opit vielä paljon uusia asioita miehestäsi.
mulla ei oo ainakaan vaikeuksia kertoo asioista: päinvastoin, mä ehkä auon liikaakin päätäni ja häpeen sitä. mutta suuttumustani en näytä kuin kavereille. ehkä se on vaan niin yksilöllistä se kertomisen halu...