Mä aloitin uudessa koulussa nyt syksyllä. Jännitin ensimmäisenä päivänä, kuten yleesä jännittää kun aloittaa uudessa koulussa. Pelkäsin että en saa sieltä ainuttakaan kaveria, että kaikki vain kiusaisivat ja jättäisivät ulkopuolelle. Onnekseni, tuli mulle juttelemaan ensimmäisen päivän loputtua yksi poika luokaltamme. Olimme molemmat vielä aika ujoja ja juttelu oli kiusallista. Kun erosimme, ehdotti poika että vaihtaisimme numerot jos näkisimme vielä sen päivän aikana. Olin aivan ihmeissäni, koska en voinut kuvitella että joku haluaa olla kaverini. Vaihdoimme numerot ja poika tuli vielä samana iltana meille. Välimme lähenivät. Seuraavana päivänä poika tuli uudestaan meille. Silloin muistaakseni suutelimme ensimmäisen kerran. Olin aivan sekaisin kuinka näin voin käydä minulle. Siis minulle?
Sitten poika ei enää ollutkaan niin läheinen ja erkani minusta edelleen. Koulussa liikuimme yhä samassa porukassa, mutta niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Aloin totutella ajatukseen että olimme pelkkiä kavereita. Sitten kun viikko oli mennyt, poika alkoi taas tulla lähemmäs. Mutta tuntui että hän halusi pitää asian piilossa. Ihmettelin mitä se oli, mutta olin niin onnellinen kun joku halusi seuraani, niin en välittänyt. Poika ehdotteli aina vähän väliä, milloin antaisin pillua. En välittänyt ja jos vastasin, kieltäydyin. Sanoin että ei vielä. Välimme taas viilenivät ja olimme pelkkiä kavereita.
Välimme ovat vieläkin periaatteessa pelkkiä kavereita, mutta poika on ehdottanut jos alkaisimme seurustella. Siihen en vastannut mitään ja asia jäi. Mieleeni tuli heti ajatuksia, miksi hän oikeasti haluaa seuraani? Enhän mä voi ketään saada...? Eihän kukaan voi musta pitää..
Mulle on sanottu joskus että jos ei rakasta itseään, ei kukaan muukaan voi sinua rakastaa. En rakasta itseäni. Välillä on hyviä kausia, joilloin olen tyytyväinen itseeni, mutta välillä taas huonoja kausia, että murennun täysin ja itsetuntoni on nolla ja itseinho sata. Se riippuu täysin mielialastani, mitä on lähiaikoina tapahtunut...
Tällä hetkellä olemme pelkkiä kavereita, mutta välillä ns. haaveilen jos joskus alkaisimme seurustella. Kaipaan niin rakkautta. Mutta sitten taas tulee ajatuksia, ettei poika oikeasti voi minusta tykätä, että hän vain pelleilee tai haluaa pillua. En tiedä... Toisaalta voisinhan mä kokeilla jos se onnistuu, mutta en halua pettyä ja surra, kun/jos hän pettää luottamukseni. En vieläkään kunnolla pysty luottamaan ihmisiin.
Olen todennäköisesti saanut isästäni väärän mieskuvan ja sen takia haen rakkautta epätoivoisesti ja teen kaikkeni miellyttääkseni. Olen huomannut nuo asiat itsessäni, mutta en osaa tehdä asialle mitään. Miten muuttuisin? Mitä tekisin pojan suhteen? Jos jollain on tähän kommentoitavaa, olisin kiitollinen. Mielellään jotain rakentavaa, eikä paskaa. Sori tää valitus tänne.
Sitten poika ei enää ollutkaan niin läheinen ja erkani minusta edelleen. Koulussa liikuimme yhä samassa porukassa, mutta niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Aloin totutella ajatukseen että olimme pelkkiä kavereita. Sitten kun viikko oli mennyt, poika alkoi taas tulla lähemmäs. Mutta tuntui että hän halusi pitää asian piilossa. Ihmettelin mitä se oli, mutta olin niin onnellinen kun joku halusi seuraani, niin en välittänyt. Poika ehdotteli aina vähän väliä, milloin antaisin pillua. En välittänyt ja jos vastasin, kieltäydyin. Sanoin että ei vielä. Välimme taas viilenivät ja olimme pelkkiä kavereita.
Välimme ovat vieläkin periaatteessa pelkkiä kavereita, mutta poika on ehdottanut jos alkaisimme seurustella. Siihen en vastannut mitään ja asia jäi. Mieleeni tuli heti ajatuksia, miksi hän oikeasti haluaa seuraani? Enhän mä voi ketään saada...? Eihän kukaan voi musta pitää..
Mulle on sanottu joskus että jos ei rakasta itseään, ei kukaan muukaan voi sinua rakastaa. En rakasta itseäni. Välillä on hyviä kausia, joilloin olen tyytyväinen itseeni, mutta välillä taas huonoja kausia, että murennun täysin ja itsetuntoni on nolla ja itseinho sata. Se riippuu täysin mielialastani, mitä on lähiaikoina tapahtunut...
Tällä hetkellä olemme pelkkiä kavereita, mutta välillä ns. haaveilen jos joskus alkaisimme seurustella. Kaipaan niin rakkautta. Mutta sitten taas tulee ajatuksia, ettei poika oikeasti voi minusta tykätä, että hän vain pelleilee tai haluaa pillua. En tiedä... Toisaalta voisinhan mä kokeilla jos se onnistuu, mutta en halua pettyä ja surra, kun/jos hän pettää luottamukseni. En vieläkään kunnolla pysty luottamaan ihmisiin.
Olen todennäköisesti saanut isästäni väärän mieskuvan ja sen takia haen rakkautta epätoivoisesti ja teen kaikkeni miellyttääkseni. Olen huomannut nuo asiat itsessäni, mutta en osaa tehdä asialle mitään. Miten muuttuisin? Mitä tekisin pojan suhteen? Jos jollain on tähän kommentoitavaa, olisin kiitollinen. Mielellään jotain rakentavaa, eikä paskaa. Sori tää valitus tänne.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Millä luokalla olet?
En tiedä haluaako tuo kyseinen poika seurustella vakavasti.
Erittäin asiattomilta hänen kysymyksensä kyllä tuntuvat.
Tietysti on mahdollista että hän on kasvanut siitä.
Ei tämä poika tule olemaan ainoa poika elämässäsi.
Maailma on hyviä poikia täynnä.
Mutta jos alottaisitte seurustelun niin eihän teidän tarvitse alkaa harrastaa seksiä.
Ei todellakaan.
Jos tää poika välittää susta niin hän voi odottaa vuosiakin.
Sun ei pidä alkaa seurustella tän pojan kanssa.
Muutkin hyväksyvät sinut.
Sä olet hyvä ihminen.
Meillä nuorilla voi olla välillä vaikeeta mutta kaikki kyllä selkenee.
Onko poika sinua huomattavasti ns. "vahvempi" henkisesti? Tai onko hän "suosittu" tai yleisesti komeana pidetty?
Vai oletteko tasoissa ja samantapaisia?
Jos poika on vahvempi, hän on saattanut huomata heikohkon itsetuntosi, ja käyttää sitä hyväkseen... Mutta toisaalta tällaista tapahtuu enimmäkseen TV:ssä, joten pojan täytyisi kyllä olla aika hiton sika jos näin olisi... Siis tarkoitan, että iskee kiinni ekana koulupäivänä pelokkaaseen tyttöön, joka kaipaa kipeästi seuraa... Ööööm...
Musta tuntuu, että sun kannattaisi jättää toi homma väliin. Tai mistäs mä tiedän. Ehkä poika on vaan kokematon ja yhtä rakkaudenkipeä kuin säkin, ettei ees tajua, että ei oo tapana pussailla tuntemattomia ekana päivänä...
Mä oon ysillä.
Jos poika heti rupeaa ehdottelemaan pilluasioita, unohda koko tyyppi. Hän varmaan kokeilee kaikkia uusia, ja jos annat niin sitten jättää ja kehuskelee että saia sultakin. ÄLÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA ANNA!