Onko teidän lapsilla kivoja kavereita?
Olen huolissani, kun meidän ekaluokkalaisen kaikki ns. kaverit kiusaavat. Onko se ihan normaalia ja pitää vaan kestää tilanne? Itseäni sydämestä riipii, kun tiedän että kaikki he kiusaavat tavalla tai toisella. Haukkuvat, nimittelevät ja rikkovat tai varastelevat tavaroita. Tai pahimmassa tapauksessa lyövät ja raapivat.
Vain yksi sellainen koulukaveri on, joka ei tee sellaista, mutta hän on vastakkaista sukupuolta, ja siksi lasta vähän hävettää olla hyvä kaveri.
Auttakee, kertokaa miten teidän lapsilla...
Olen huolissani, kun meidän ekaluokkalaisen kaikki ns. kaverit kiusaavat. Onko se ihan normaalia ja pitää vaan kestää tilanne? Itseäni sydämestä riipii, kun tiedän että kaikki he kiusaavat tavalla tai toisella. Haukkuvat, nimittelevät ja rikkovat tai varastelevat tavaroita. Tai pahimmassa tapauksessa lyövät ja raapivat.
Vain yksi sellainen koulukaveri on, joka ei tee sellaista, mutta hän on vastakkaista sukupuolta, ja siksi lasta vähän hävettää olla hyvä kaveri.
Auttakee, kertokaa miten teidän lapsilla...
Vastaukset 8
Vanhimmat
En kyllä sanoisi kavereiksi jos kiusaavat..
Ota yhteyttä lasten vanhempiin tai luokan opettajaan ja kysy onko hän huomannut kiusaamista?
Kertooko lapsesi että kiusaavat? vai oletko itse nähnyt?
Omilla lapsillani on hyviä kavereieta koulussa ja päiväkodissa ja naapurissakin..
On tosin niitä jotka välillä kiusaavat, mutta ne eivät ole kavereita..
Eivät nuo kaverit ole mielestäni kavereita, sehän tässä onkin. Välillä ollaan kivoja, mutta sitten välillä kiusataan.
Voisi siis sanoa, ettei lapsellani ole yhtäkään kaveria. Surullista...
Kyllä tuollaiseen pitää puuttua! Voit itse ottaa "kaverit" puhutteluun ja kertoa mikä mättää. Voit soittaa opettajalle ja kertoa missä mennään. Opeta lapsesi sanomaan kavereilleen missä menee raja:"Lopeta tuollainen, en pidä tuosta, et saa koskea minuun!" Ja että kiusaamisesta pitää aina kertoa aikuiselle. Opeta myös mikä on kiusaamista: Riitely tai kinastelu ei sitä ole. Toistuva naljailu, haukkuminen, syrjiminen, tai tietysti fyysinen lyöminen tms on! Ota selvää, kuka aloittaa tuon ja miten. Muista, että myös sinun lapsesi voi olla härnääjä ja kertoa sinulle sitten vain lopun tarinasta. Lapsesi voi myös valehdella jotta saa huomiosi ja hellyytesi. Siksi olisi hyvä että joku jututtaisi kaikkia osapuolia. Opettajakin voi sen tehdä. Mutta missään nimessä ja tapauksessa kukaan ei saa lastasi lyödä eikä raapia! Siinä tilanteessa on aina aiheellista soittaa raapijoiden kotiin ja selvittää asia!
Nuo on kyllä ihan tuttuja juttuja minulle työni puolesta! Ikävä kyllä yleisiä. Niihin pitää aina puuttua ja puuttua uudelleen ja uudelleen. Kouluilla on yleensä hyvät suunnitelmat ja konstit kiusaamisen lopettamiseen, joten kannattaa olla yhteydessä opettajaan! Ja voi myös soittaa kavereiden vanhemmille ja kertoa heille huolesi. Useimmat vanhemmat ovat yhteistyöhaluisia. Palaveri, jossa kuullaan sekä lapsia että vanhempia, voi ratkaista tilanteen. Tähänkin voi kysyä opettajan tai rehtorin apua.
Toivotan teille parempaa jatkoa!
Olen kyllä puhunut lapseni kanssa moneenkin kertaan asiasta, mutta hän on niin uskomattoman hyväntahtoinen ja kiltti lapsi, että ensinnäkin menee kauan ennenkuin hän edes mainitsee asiasta, ja sittenkin vaikka kuinka käsken häntä aina kertomaan opettajalle ja sanomaan ettei saa kiusata, hän vain "kääntää toisen poskensa", ja sama homma jatkuu. Hän on siis ihan liian kiltti, ja siksi altis kiusaamiselle.
Opettajaan olen myös ollut yhteydessä, ja hän tietää asiasta, mutta ei opettajan silmä silti yllä jokapaikkaan, jonka ymmärrän ihan hyvin, enkä opettajaa tästä mitenkään syyttäkkään.
Eli jos homma jatkuu, vaikka olet opettajaan ollut yhteydessä, ehdotan seuraavaa: kysy ystävällisesti voisiko opettaja tai rehtori järjestää tai ainakin olla paikalla palaverissa, johon kutsuttaisiin kyseiset lapset sekä heidän vanhempansa. Jos opettaja ei halua kutsua palaveria paikalle, voit kysyä tulisiko koulusta kuitenkin joku ulkopuolinen sinne ja järjestäisikö koulu tilan, jonne voisit pyytää kaikki paikalle.
Itse opettajana olen tuollaisissa tilanteissa aina jututtanut ensin kiusattua ja sitten kiusaajia yksi kerrallaan kuitenkin niin, etten ole heille etukaäteen kertonut mistä keskustellaan. Ovat ikäänkuin aseettomia ja valmistautumattomia ja totuus tulee parhaiten esiin.
Mikäli koululla toimii erityisopettaja, voisit soittaa myös hänelle. Jos koululla toimii tai vierailee kuraattori niin hän olisi todellinen asiantuntija tässä asiassa. Voi myös soittaa rehtorille ja kertoa että tämmöinen jatkuva ongelma on nyt teillä ja kysy voisiko asiaa käsitellä vaikkapa oppilashuoltotyöryhmässä. Siellä on paikalla ainakin rehtori, lapsesi opettaja ja kouluterveydenhoitaja. Siellä voi olla myös sosiaalityöntekijä ja psykologi. Joka tapauksessa siellä on hyvät asiantuntijat. Myös kouluterveydenhoitajalle v oi soittaa ja kertoa asiasta. Eiköhän sitten jostakin lähde pyörät pyörimään ja saadaan kiusaajat kuriin!
kiusaajille, että "minusta ei ole kiva, kun te aina kiusaatte minua" niin, että sanoisi yhdelle kiusaajalle kerrallaan. Eli jos vaikka on jonkun näistä kiusaajista kanssa kahdestaan niin sanoisi silloin asiasta. Jos ei onnistu niin ehkä sinä voisit kiusaajat kutsua yksitellen luoksesenne. Usein kun muut eivät ole tukemassa siinä niin lapsi ottaa asian helpommin vastaan ja ehkä tajuaa teheneensä väärin.
Sen muutaman kerran kun minua yriettiin koulussa kiusata niin itse tein noin. Esimerkiksi kolumatkalla, kun kävelin vain yhden kiusaajan kanssa kotiin niin sanoin suoraan hänelle asiasta ja siihen se sitten loppui. yhden kerran sanoin toiselle luokkakaverille siten,että läsnä ei ollut muita kiusaajan kavereita, mutta oli kyllä muita luokkakavereita. ja sekin loppui siihen.
vanhempiin asian tiimoilta. Olettaisin, että suurin osa vanhemmista ei halua oman lapsensa kiusaavan ja tajuavat että siihen on puututtava. Ehkä asiallinen keskustelu heidän kanssan auttaa.
Jatkoksi erittäin hyville vastauksille haluan sanoa muutaman sanan. Itse ala-asteelaisena sain kokea monen muotoista kiusaamista, pelkästä huutelusta, sylkemisestä, tavaroiden varastelusta yms hakkaamiseen asti. Eikä siitä ole jäänyt mieleen muuta kun että kun olet hiljaa niin pääset ehkä vähän vähemmällä, eli parin "erehdyksen" jälkeen opin että on ennemminkin haittaa kuin hyötyä sanoa kiusaamisesta jollekin. Uskon, ja etenkin toivon, että nykyään konstit tällaisten ongelmien ratkomiseen on hyvät ja niihin ymmärretään puuttua toisin kuin yli 20 vuotta sitten, halusin vain kertoa mihin "huolimaton" tai puolitiehen jätetty asioiden selvittely pahimmillaan voi johtaa, eli tilanne saattaa huonontua paljonkin. Ja jatkossa kiusatulla ei ehkä enää riitä rohkeus edes puhua asiasta. Näin siis minulla, mutta ei varmasti puolillakaan kiusatuilla lapsilla. Toivottavasti.
Itse hieman peloissani odotan milloin oma tyttö lähtee kouluun ja vastaan tulee ne kiusaajat joita varmasti joka koulussa on, enemmän tai vähemmän, lievempänä ilmiönä tai sitten pahempana. En osaa (ainakaan vielä) antaa hänelle neuvoja kuinka selvitä siitä "voittajana", ettei kiusaaminen jatkuisi pitkään eikä se olisi hänelle raskasta. Minusta tuntuu että jos joutuisin kiusaajapikkupoikien eteen nyt (yli kolmekymppisenä) niin olisin aivan yhtä heikko ja voimaton heidän edessään kuin silloin lapsena olin koulukavereiden edessä. Kunpa hän ei ikinä joutuisi kokemaan mitään sellaista mitä itse koin...