Keljuttaa, harmittaa, suututtaa, surettaa, itkettää... En jaksa enää kuunnella ihmisten kommentteja!
Kyllä minä tiedän, että aika parantaa. Kyllä minä tiedän, että lapsi olisi ollut ehkä vammainen, jos olisi syntynyt. Kyllä minä tiedän, että keskenmenot ovat alkuraskaudessa yleisiä ja ettemme me ole ainoita.
Ja kyllä minä tiedän, että olemme vielä nuoria ja saamme varmaankin vielä lapsia, kun tämäkin sai alkunsa niin nopeasti. En minä sitä surekaan, vaan suren TÄTÄ menetettyä lasta ja TÄTÄ keskenmennyttä raskautta!
Pakko purkaa p****a oloa!
Kyllä minä tiedän, että aika parantaa. Kyllä minä tiedän, että lapsi olisi ollut ehkä vammainen, jos olisi syntynyt. Kyllä minä tiedän, että keskenmenot ovat alkuraskaudessa yleisiä ja ettemme me ole ainoita.
Ja kyllä minä tiedän, että olemme vielä nuoria ja saamme varmaankin vielä lapsia, kun tämäkin sai alkunsa niin nopeasti. En minä sitä surekaan, vaan suren TÄTÄ menetettyä lasta ja TÄTÄ keskenmennyttä raskautta!
Pakko purkaa p****a oloa!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä se niin on, että jokainen keskenmenokin on oma tapauksensa, ja jokainen niistä aiheuttaa oman surunsa ja se pitää kohdata, jotta siitä pääsee yli ja jaksaa taas yrittää uudestaan tai olla yrittämättä, kumpi sitten tuntuukaan itsestä paremmalta ratkaisulta. Pääasia on, että saa elämän jatkumaan.
Itselläni oli jo vuosia sitten kaksi keskenmenoa, tuulimuna ja osittainen rypäleraskaus. Ällöttävintä oli kun tuulimunasta sanottiin etteihän sielä edes ollut lasta, minulle siellä oli vauva 10 viikkoa, ja menetys suuri. Sen jälkeen tuli heti se rypäleraskaus ja uutta ei saanut heti yrittää, se oli vaikeaa aikaa. Sen jälkeen kaikki mennyt hyvin , on 5 lasta tullut noiden jälkeen, mutta silti joskus tulee mietittyä, että millaisiahan ne vauvat olisi olleet.
Otan osaa suruusi, minulle kävi samoin..
ja samat kommentit ytäviltä ja sukulaisilta..
Oma raskauteni oli yllätysraskaus.
Alkujärkytyksen jälkeen olin niin onnellinen tulevasta pikkuisesta. Viikko raskaustestin positiivisesta tuloksesta sain keskenmenon ;(
Surettaa tämä entistä enemmän siksi etten ollut vakituisessa parisuhteessa.. ei voi yrittää uudestaan... seuraavaan kertaan voi mennä se kymmenenkin vuotta.. :(
Minäkin olisin halunnut JUURI TÄMÄN LAPSEN. Ei lohduta että olet vielä nuori, ehdit vielä..
Lapsi olisi sopinut niin hyvin tämänhetkiseen elämäntilanteeseenkin.. nyt olen ihan hukassa, en tiedä mitä haluaisin tehdä ja vanha kiusanhenki masennus ja ahdistus puskee päälle..
Voimia sinulle, lämmin halaus.
Meillä on oikeus surra juuri tätä menetettyä lasta!
Läheisiltä toivoisin enemmän sitä kuuntelua ja tukea..