Meillä on miehen kans kaks lasta. Kolmas tulossa vaikka kaikki meillä menee suhteessa päin mäntyä. Noh.. tänää sitte puhkes iso riita ku hän ei lasten kans suostu olee jotta mulla ois vapaata aikaa (mustasukkainen mies). Ja herra heitti ilmoille et kenen tää laps mahtaa olla. Käskin painua ovesta pihalle ja niin läks. Enkä kaiken kukkuraks tie tuleeko enää takas, vai kehtaako edes näyttää naamaansa. Ylpeänä puheistaan tuntui lähtevän. Ja jätti mut jälleen yksin tyttöjen kans itkemään. Mä oon niin yksin. Edes kaveria ei ole jolle oisin soittanu ku oisin olkapäätä tarvinnu. Miestä ei oo tää raskaus kiinnostanu piirun vertaa ja lapset oon joutunu hoitaa yksin. Must tuntuu ettei jaksa enää... Siis...miksei välillä vois tapahtua jotain hyvää. Aina oon itkemässä.
raskaudenaikainen
masennus
6367
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
hei kuule, minun mielestäni sinun tulisi hakea itsellesi ihan ammattiapua, ei kukaan jaksa yksin, eikä tarvitsekkaan. Kuulostaa siltä että teillä on parisuhteessa vakavia ongelmia, ja niistä kärsivät varmasti lapset sinun itsesi ja miehesi lisäksi. älä ihmeessä jää yksin itkemään, vaikka avun hakeminen ei helppoa ole. voimia sinulle!!!
joo voin kuvitella tunteen :/ ei se kivaa ole.. miehet kun on miehiä.. meille on tulossa ensinmäinen tavallaan. (kohtukuolema takana päin, 2005). mieheni ekan raskauden kohdalla oli ihana ja oli mun tukena ja kaikkee
lukekaapa narsismista.googlettakaa.löydättekö samoja piirteitä miehestänne. minä olen ainakin löytänyt valitettavasti.
jaksamista teille. uskon että vaikeaa on...
miten voi olla tollasia miehiä olemassa??????jumalauta jos mun mies sanois ettei vois vähempää kiinnostaa esim.vauvan liikkeiden koittaminen niin kyllä lähtis eikä kerkeis vaatteita pukea.hyi hemmetti!!nyt jos millonkaan tarvitte sitä hellyyttä ja rakkautta ja huomiota...eiii tollanen oo mistään kotosin. ei tietekää parisuhteest paiskata toist ulos tost vaan (etenkään jos talot ym yhteiset ) mutta siis kyllä sohvan paikka löytys.sanosin ihan suoraan ettei mun tartte tollasta kattoa hetkeekään. se lapsi on kaikista vähiten syypää mihinkään..sinusta (tai kaik aiheesta kirjoittaneet) viel vähempi. säälin nyt teitä,koska minusta toi on tosi pahan tuntusta.koittakaa jaksaa...laittakaa ne ukot kuriin. rakkauen takia ootte yhdessä????niin se pitäs olla ainakin.
jos tollasta, meillä oli kans vaikeeta kun kolmas oli tuloillaan vahinko lapsi vielä ei se nyt niin maailmaa tuntunu kaatavan mutta se kun mies meni veloistaan käräjille ja ulosottoon niin se tuotti masennusta ja riitaa piisasi sitten urakalla, synnytyksen jälkeen sairastuin masennukseen oikein kunnolla.
suosittelen ainakin omakohtaisella kokemuksella psykologin kanssa ihan vaan juttelua, itse tein niin koska ei pahemmin noita tuttuja minullakaan ole, voimia sinulle!
Onk sul sukulaisii lähel jotka vois auttaa? Käytä kaikki sukulaisuus ja ystävyyssuhteet hyväksi ja hanki itsellesi vähän vapaata, nyt tarviit sitä. Vie lapset vaikka seurakunnan tai johonkin kunnalliseen kerhoon, et saat omaa aikaa. Neuvolasta auttavat myös hankkimaan apua, kun kysyt.