Saa nauraa ja pilkata jos haluaa... Olen toivoton tapaus.
Olen lukion tokalla ja erään päivän jälkeen, kun olin kävelemässä kotiin, pari tuli vastaan. Toinen heistä, näytti ala-asteelaiselta, tuli luokseni ja yritti sanoa jotain epämääräistä. Oli selvää, että hän jännitti hirveästi. Lopulta hän sai kysyttyä, että haluanko olla hänen ystävänsä ja (punastuen ja kangerrellen) poikaystävänsä.
Ajattelin mielessäni suunnilleen näin: "Apua, mitä pirua. Siis häh? ???? Mitä?" En ole ikinä ollut ihastunut kehenkään, ikinä en ole seurustellut jne. Olen semmoinen hiljainen tyyppi, paitsi kaveriseurassa. Hermostuksissani sitten sain mielestäni kohteliaasti torjuttua hänet. Kieltäydyin ja pyysin anteeksi, ja lisäsin, että en ole kiinnostunut lapsista.
Hän meni ihan punaiseksi ja sitten oudolla äänellä sanoi, että on vain vuoden nuorempi ja samassa lukiossa. Tuli taas semmoinen "häh mitäh täh???" olo. Hän sanoi, ettei ole lapsi. Asia hermostutti häntä oikein kunnolla. Häntä oli kiusattu lapsellisen ulkonäkönsä vuoksi (jonka sain myöhemmin kuulla) ja hänellä oli aika litteä rinta.
Hän pyysi ?kaveriaan? todistamaan, ettei hän ollut lapsi. Tämä kuitenkin sanoi vain jotain tyyliin "No enhän mä sitä voi tietää". Tyttö sanoi sitten vielä kerran hysteerisellä äänellä, ettei ole lapsi. Tässä vaiheessa olin jo ihan paniikissa. Sitten hän lähti juoksemaan. Halusin selvittää väärinkäsityksen ja menin perään, vaikka hän kielsikin. Hän itki. En kestä sitä, jos joku itkee, varsinkin jos se on minun vikani.
Sain selitettyä hänelle, että käytännössä kaikki alle 18-vuotiaat ovat lapsia. Sain hänet uskomaan (ilman valehtelua), että tarkoitin tätä. Sitten yritin piristää häntä ja sanoin, että hänen kanssaan tekisin mieluusti poikkeuksen. Hän kysyi, että ihanko oikeasti ja minä vastasin kyllä.
Tuli uusi väärinkäsitys ja hän luuli, että halusin seurustella hänen kanssaan. Sitten halasimme (tai hän halasi minua).
Nyt kaikki kaverini (ja varmaan hänenkin) tietävät, että "seurustelemme". Yritin selittää hänelle, että kyseessä oli väärinkäsitys, mutta sitten hän kertoi siitä, miten häntä oli kiusattu, ja sitten en millään viitsinyt "jättää" häntä. Nyt hän on jo sanonut rakastavansa minua.
Tuosta alun tapahtumasta on jo varmaan ainakin kuukausi tai pari aikaa, enkä ole siis vieläkään saanut mitään aikaiseksi.
Auttakaa joku. En halua missään tapauksessa loukata tai satuttaa häntä. En voi oikein jättääkään häntä. Aina kun sanon jotain, se käsitetään väärin.
Olen lukion tokalla ja erään päivän jälkeen, kun olin kävelemässä kotiin, pari tuli vastaan. Toinen heistä, näytti ala-asteelaiselta, tuli luokseni ja yritti sanoa jotain epämääräistä. Oli selvää, että hän jännitti hirveästi. Lopulta hän sai kysyttyä, että haluanko olla hänen ystävänsä ja (punastuen ja kangerrellen) poikaystävänsä.
Ajattelin mielessäni suunnilleen näin: "Apua, mitä pirua. Siis häh? ???? Mitä?" En ole ikinä ollut ihastunut kehenkään, ikinä en ole seurustellut jne. Olen semmoinen hiljainen tyyppi, paitsi kaveriseurassa. Hermostuksissani sitten sain mielestäni kohteliaasti torjuttua hänet. Kieltäydyin ja pyysin anteeksi, ja lisäsin, että en ole kiinnostunut lapsista.
Hän meni ihan punaiseksi ja sitten oudolla äänellä sanoi, että on vain vuoden nuorempi ja samassa lukiossa. Tuli taas semmoinen "häh mitäh täh???" olo. Hän sanoi, ettei ole lapsi. Asia hermostutti häntä oikein kunnolla. Häntä oli kiusattu lapsellisen ulkonäkönsä vuoksi (jonka sain myöhemmin kuulla) ja hänellä oli aika litteä rinta.
Hän pyysi ?kaveriaan? todistamaan, ettei hän ollut lapsi. Tämä kuitenkin sanoi vain jotain tyyliin "No enhän mä sitä voi tietää". Tyttö sanoi sitten vielä kerran hysteerisellä äänellä, ettei ole lapsi. Tässä vaiheessa olin jo ihan paniikissa. Sitten hän lähti juoksemaan. Halusin selvittää väärinkäsityksen ja menin perään, vaikka hän kielsikin. Hän itki. En kestä sitä, jos joku itkee, varsinkin jos se on minun vikani.
Sain selitettyä hänelle, että käytännössä kaikki alle 18-vuotiaat ovat lapsia. Sain hänet uskomaan (ilman valehtelua), että tarkoitin tätä. Sitten yritin piristää häntä ja sanoin, että hänen kanssaan tekisin mieluusti poikkeuksen. Hän kysyi, että ihanko oikeasti ja minä vastasin kyllä.
Tuli uusi väärinkäsitys ja hän luuli, että halusin seurustella hänen kanssaan. Sitten halasimme (tai hän halasi minua).
Nyt kaikki kaverini (ja varmaan hänenkin) tietävät, että "seurustelemme". Yritin selittää hänelle, että kyseessä oli väärinkäsitys, mutta sitten hän kertoi siitä, miten häntä oli kiusattu, ja sitten en millään viitsinyt "jättää" häntä. Nyt hän on jo sanonut rakastavansa minua.
Tuosta alun tapahtumasta on jo varmaan ainakin kuukausi tai pari aikaa, enkä ole siis vieläkään saanut mitään aikaiseksi.
Auttakaa joku. En halua missään tapauksessa loukata tai satuttaa häntä. En voi oikein jättääkään häntä. Aina kun sanon jotain, se käsitetään väärin.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ihme juttu, mites siinä nyt noin kävi.
Juu, ei kyllä kannata siihen suhteeseen jäädä jos siltä tuntuu. Taitaa olla parasta vain kertoa totuus, se kirpaisee kyllä, mutta on ehkä helpoin tapa. Yritä sanoa se hienovaraisesti, ehkä vihjailu.
Juu, en oikein osaa sanoa, sori.
On monta keinoa (MUTTA EN SUOSITTELE VÄLTTÄMÄTTÄ)
1. Ole kuin häntä ei olisi 2.Suorat sanat 3.Selitä jotain läpiä(Kuten; En haluaisi tällä hetkellä oikein seurustella kun täytyis keskittyä kouluun tai jotain semmosta.) Tee ihan oman mielesi mukaan.
enpä haluisi olla sun housuissas just nyt
miten tuo tekee sinusta toivottoman tapauksen muka? ei se väärinkäsitys sun vikasi ollut
Voi, ihan kamala tilanne. En oikein tiedä, kumpaa pitäisi sääliä enemmän.
Kuulostaa siltä, että hoidit tilanteen ihan hienosti, mutta että tyttö vain ymmärsi kaiken täysin väärin.
On ylipäätään aika outoa, että joku tulee (koskaan aiemmin toiselle juttelematta, nimeä tietämättä?) pyytämään poikaystäväkseen. Hänen olisi ehkä kannattanut tehdä toisin.
Mutta todella rohkeaa.
Millainen tyttö sitten muuten on, onko hän mukava?
Kannattaisi kertoa hänelle, että kyseessä oli sarja väärinkäsityksia. Tai en tiedä. Pelottava tilanne ja siihen nähden toimit kyllä tilanteessa ihan hienosti.
On hän kai ihan mukava. Vähän takertuvainen, mutta vaikuttaa kuitenkin kiltiltä. Auttaa aina muita.
Yritin TAAS kertoa asiasta hänelle, mutta hän pyysi minut kotiinsa perheensä luo aterioimaan. Vastasin kyllä ja sitten yhtäkkiä tajusin, mitä olin tehnyt.
En yleensä osaa sanoa ei millekään/kenellekään. Kaveritkin välillä suorastaan orjuuttavat minua.
Tätä menoa päädyn joskus naimisiin hänen kanssaan :S
Älä mene perheen luo aterioimaan. Jos sinua ei kiinnosta, sano se hänelle. Oikeasti! Muuten et pääse tytöstä enää mitenkään eroon, vaikka haluaisitkin.
Mutta jos pidät tytöstä... se tietysti on asia erikseen :P
Aika outo tilanne, tyttö vaikuttaa aika sekopäiseltä, en tiedä liittyykö se sitten tuohon "lapsen näköisyyteen", mutta sinuna pyrkisin hänestä kauas, sillä tuollaiset ihmiset ovat aika arvaamattomia.
Ja vastaa kysymykseen "Pidätkö hänestä niin paljon, että voisit seurustella hänen kanssaan?". Jos et voi niin tee asia mahd. pian selväksi myös tytölle. Se varmasti sattuu tyttöön, mutta jos kerrot myöhemmin se sattuu varmasti vielä enemmän. Ja jos taasen pidät tytöstä ni en näe ongelmaa missään.
Saa nauraa.
En ole ajatellut asiaa ollenkaan noin. Olen vain panikoinut, miten pääsen tilanteesta eroon.
puhumalla. Ja toki voit vain lopettaa kaiken yhteydenpidon, mutta se on todella raukkamaista enkä todellakaan suosittele. Sano tytölle että haluat puhua suusi puhtaaksi, ja kiellä keskeyttämästä.
oi.. sun pitää sanoo sille tytölle vaan että et ole kiinnostunut hänestä. ei sun pidä tykätä siitä joka tykkää susta. saat ihan ite päättää kenen kanssa seurustelet. oon mieki ollu koulukiusattu joskus mut ei siitä mitää traumoja oo jäänny ku ei mitää suurta tapahtunu. tuntuis siltä että se oikeasti välittää susta mut sun on jätettävä se. koska et tykkää siitä. ihmettelen miten oot kestäny 2 kuukautta ton kanssa. :O
eeei... jätä se ja sano et et oo oikee sille ja toivot sille kaikkee hyvää ja sitte lähet vaa jonnee. se saattaa olla pari päivää järkyttyny ja surullinen mut kyl siihen tottuu. sinäkin läydät vielä jonkuu paljon paremman.
ihanku jostai komedia leffast. ei vittu oikeesti miten sait ittes tollasee tilanteesee?:D:D:D:D joo oikeesti sori mut siis tipuintuolilta ku luin ton. no siis kerro sille totuus, ei sun täydy olla sellasen kaa, josta et välitä. kerrro suoraan. vaikka tuntuisi vaikealta. tsemppiä. ja kerrom iten kävi;DD;D;D;
Miten kerron sen? Pitääkö näyttää tämä keskustelu? Tuntuu oudolta. Mitä enemmän yritän asiaa ajatella, sitä pahemmin menen sekaisin. En enää edes tiedä, mitä haluan tai yritän. On helpompi totella muiden käskyjä tai tulla vedetyksi jonnekin tai jotain. Äh, en minä tiedä.
ohhoh :o
mites se nyt sillee? :s
no, sun pitää kertoo sille että se oli väärinkäsitys. meet vaikka sen luo ja sanot että meijän pitää puhua (kasvotusten olis paras).
sanot sille että se oli väärinkäsitys ja ettet oikeestaan halua seurustelle kenenkään kanssa(?).
sano että voisitte olla ystäviä (?)
jos sitä kiusataan nii voihan ystävät auttaa, ei sen tarvii olla poikaystävä. tuet sitä mutta teet selväksi että olette pelkkiä kavereita.
mutta toimi hienotunteisesti ettei se loukkaanu tai käsitä taas väärin..
on muuten rohkee tyttö, ei voi muuta sanoo :)