ei uskalla

olen yrittänyt puhua koulukuraattorille ja kouluterveydenhoitajalle- jotka eivät ymmärtäneet. tuntuu ettei kukaan ymmärrä. seurustelen neljättä vuotta, mutta tuntuu että poikaystäväni tuntee minua entistä vähemmän. lähtee kun haluaisin seuraa, keskittyy muuhun kun haluaisin jutella.
itselläni masennus tulee hetkissä. saattaa olla pitkiäkin aikoja, että elämä rullaa, ja kaikki sujuu hyvin, mutta yhtäkkiä kaikki on taas päälaellaan. esim. viime kesän tein töitä innolla ja suurella energialla, nyt syksyn alettua on taas tullut toivoton kausi. itken, ahdistun kaikesta, en osaa keskittyä, en saa nukuttua, stressaan kaikesta, lopulta en jaksa tehdä mitään. koulun jälkeen nukun. en käy ikinä missään. ajattelen, miten helppoa olisi vain kuolla pois. pääsisi eroon tästä ahdistuksesta. ehkä.
samanlaisia ahdistushetkiä, kuukauden-kolmen mittaisia on ollut kolmen vuoden aikana neljä.
miten voi lääkärille soittaminen olla niin hankalaa. istun useita minuutteja sängyn laidalla puhelin kädessä, mutta lopulta lasken sen aina alas. sitten taas itketään ja ryvetään itsesäälissä. hyvinä hetkinä taas ei edes tule mieleen soittaa.
jotenkin en usko, että olen lääkärin avun arvoinen. ongelmat eivät ole kuitenkaan ylitsepääsemättömiä. enkä edes tiedä tarvitsenko välttämättä apua. ei ole kuitenkaan mitään järisyttävää elämässä tapahtunut. vanhemmat ovat yhdessä, pärjään koulussa, olen, tai olin, rohkea ja sosiaalinen... aina olen pärjännyt yksin.
4210
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

heips!Ongelmasi on varmasti suuri sinulle kuten niin monelle muullekin ikäisellesi älä suotta vähättele sitä.Kehottaisin sinua etsimään hyvän ravintoterapeutin ja tutkituttamaan vitamiini-,kivennäis-ja hivenaine varastosi epäilen suuresti niissä olevan puutoksia.Esim b.vitamiinien puutoksesta johtuu kertomasi mielialan vaihtelut.Valitettavasti kuulostaa siltä että suhde poikaystäväsi kanssa ei ole aivan ok.Suhde tällaisena aiheuttaa jatkuvia pettymyksiä ja samalla stressiä.STRESSI ON SUURI RAVINTEIDEN KULUTTAJA(eli mainitsemieni vitamiinien,ym)Mietippä uskaltaisitko irroittautua suhteesta?Ajatus saattaa sattua mutta jos yrittäisit katsoa suhdettanne ulkopuolisen silmin näkisitkö sen oikean laadun.
Voisitkohan kysyä vanhemmiltasi mitä he olisivat mieltä hivenaineanalyysistä.Nyt kun kesä on ollut todella huono suosittelen sinun ottavan d-vitamiini valmistetta saat luontaistuotekaupasta maksaa noin 10euroa,Sitä voit otta ilman mitään kysymisiä purkin ohjeen mukaan.D-vitamiinin puutos aiheuttaa esim.masennusta.Lykkyä pyttyyn ja kyllä se elämä iloksi muuttuu usko vaan!

Äänestä

Oho, vasta lukaisin Sinun tuskastasi. Samma här! Huomasin, että vähän samaa aihepiiriä fiilikseni ovat minulla, joka tänään, jälkeesi kirjoitin.
Eiks olis mukava, kun ei tarvittais noita kaksijalkaisia ollenskaan, ei olis keta kaipaa. Niin, muttuseuraa! Olen ihan pakahtua minäkin.

Äänestä

jotta saisit selville mitä vastaan alat taistella voidaksesi paremmin !

Äänestä

sillä linkki liittyy enkeleihin , saatat olla ateisti, mutta tarkoitus ei olekaan kiinnittää uskoon huomiota senkummemmin vaan pyytää sinua lukemaan seuraavia rivejä, ne tuovat uusia ajatuksia, myös itsestäsi, toivonmukaan.

http://ihanatenkelit.suntuubi.com/?cat=18

Äänestä

Kommentoi aloitusta


...... kirjoitti:

olen yrittänyt puhua koulukuraattorille ja kouluterveydenhoitajalle- jotka eivät ymmärtäneet. tuntuu ettei kukaan ymmärrä. seurustelen neljättä vuotta, mutta tuntuu että poikaystäväni tuntee minua entistä vähemmän. lähtee kun haluaisin seuraa, keskittyy muuhun kun haluaisin jutella.
itselläni masennus tulee hetkissä. saattaa olla pitkiäkin aikoja, että elämä rullaa, ja kaikki sujuu hyvin, mutta yhtäkkiä kaikki on taas päälaellaan. esim. viime kesän tein töitä innolla ja suurella energialla, nyt syksyn alettua on taas tullut toivoton kausi. itken, ahdistun kaikesta, en osaa keskittyä, en saa nukuttua, stressaan kaikesta, lopulta en jaksa tehdä mitään. koulun jälkeen nukun. en käy ikinä missään. ajattelen, miten helppoa olisi vain kuolla pois. pääsisi eroon tästä ahdistuksesta. ehkä.
samanlaisia ahdistushetkiä, kuukauden-kolmen mittaisia on ollut kolmen vuoden aikana neljä.
miten voi lääkärille soittaminen olla niin hankalaa. istun useita minuutteja sängyn laidalla puhelin kädessä, mutta lopulta lasken sen aina alas. sitten taas itketään ja ryvetään itsesäälissä. hyvinä hetkinä taas ei edes tule mieleen soittaa.
jotenkin en usko, että olen lääkärin avun arvoinen. ongelmat eivät ole kuitenkaan ylitsepääsemättömiä. enkä edes tiedä tarvitsenko välttämättä apua. ei ole kuitenkaan mitään järisyttävää elämässä tapahtunut. vanhemmat ovat yhdessä, pärjään koulussa, olen, tai olin, rohkea ja sosiaalinen... aina olen pärjännyt yksin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu