kuuletko?

Tässä syksyisessä aamussa
odotan myötätuulta. Olen mies
ja tunnustan itkeväni ikävääni
sinuun. Olet minulle niin kaikki,
mikä minulle on jotain.

Toivon myötätuulelta viestiäsi.
Että se toisi tuoksuasi. Siinä
oli lämpöäsi ja lohdutustasi
sydämelleni. Sylini saisi taas
tuntea, mitä on olla mies.

Tämän suuren veden äärellä katson
pilviä. Huudan nille: tuokaa hänet
hänet luokseni! Kuljettakaa Rakkaani
takaisin! Ja minä toivon että pilvet
kuulevat ja tuntevat.Rakkautta.

Että on vain yksi, ei mitään muuta.
Vain hän ja se on Rakkauteni ikuisuus.
Tässä ruskettuneiden kaislojen,
Heinien äärellä. Tämän Rakkaan luontoni
vierellä minun on helppo tunnustaa.


Sinä vain.

http://www.youtube.com/watch?v=sxqaw4UVvhM


Kiitos runostasi.


Lyhystikkin voi sanoa,
mitä toisille ei yksi elämä riitä.

Aivan upea runo, joka
vei mukanaan.

kaunis piskuinen runo,
ei tarvita paljon sanoja kun ne taitaa.

Kiitos.

rakasta koskaan ei ole liian myöhäistä
mitä aikaisemmin sitä pitemmin.

sinun sanojasi silloin ja muistelen niitä, nyt.
mutta muistatko sinä myös sen.?