Millä tavalla eri lääkikset ovat painottuneet tai profiloituneet? Erot?
Eri lääkiksien
painotukset
265264
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
kuopiossa kaikki suorittavat dissektiokurssin. esim helsingissä vain 20-30 opiskelijaa suorittavat sen.
Vai menikö se sittenkin toisin päin? Kuopiossa rahaa on niin vähän, että n. 1/3 opiskelijoista pääsee kokemaan saman, kuin muissa kaupungeissa. Lohtua tuo se, että paikkoja arvotaan, joten ainakin jossain vaiheessa jokainen pääsee kokemaan, millaista olisi opiskella paremmassa yliopistossa.
Mitäköhän tällä paikkojen arpomisella ja muun yliopiston kokemisella tarkoitat? En oikein ymmärrä. Mitä se "sama" on, jonka muualla kokee mutta Kuopiossa ei?
Onko tämä Kuopion haukkuminen peräisin kateellisilta helsinkiläisiltä, jotka ovat käärmeissään vähemmistä hakijamääristä vai mistä?
Oulussa sama homma kuin Helsingissä: vain osa pääsee diessktiokurssille.
Ihan jokainen ja useammassa kurssissa.
Vaikkei tämä yksityiskohta edes vastaa alkuperäisen kysyjän kysymykseen, on pakko kommentoida. Itse opiskelen Helsingissä, eikä meillä ole mitään erillistä dissektiokurssia ollenkaan, dissektioita on eri elinjärjestelmiä käsittelevien kurssien yhteydessä aihepiiriä koskien siellä-täällä pitkin preklinikkaa. Kolmosella on vielä erikseen patologian kurssilla varsinaiset obduktiot.
Ja kyllä meillä disseihin voivat osallistua ihan kaikki. :)
Tampereella on käytössä PBL ja (käsittääkseni) melko vähän luentoja verrattuna esim. Ouluun ja Kuopioon. Klinikka alkaa myöhemmin kuin muualla, eli neljännen vuoden puolivälissä (vs Kuopio kolmannen alusta).
Helsinki ja Turku käyttävät myös PBL:ää, mutta vähemmän kuin Tampere.
Joidenkin puheiden mukaan kliinisesti taitavimmat valmistuvat Tampereelta ja Kuopiosta. Mitä on kyllä vaikea uskoa, kun kerran meillä alkaa klinikkakin niin myöhään.
Joku mainitsi dissektiot, Tampereella kaikki suorittavat ne (tosin yhden vainajan äärellä häärii aina kymmenen ihmistä, joten oppimisesta ei voi olla ihan vakuuttunut - onko muualla paremmin?)
Monissa kaupungeissa dissektioihin eivät pääse läheskään kaikki, joten kyllä kai se kymmenen ihmistä yhden vainajan ympärillä on tasapuolisempaa kuin se, että neljäsosa kurssista pääsee kyseiselle kurssille ollenkaan.
Myös Kuopiossa dissektiot ovat kaikille pakolliset ja kurssi on varsin hyvin järjestetty.
Tampereella kliinisiä taitoja ilmeisesti harjoitellaan preklinikassakin varsin paljon, Kuopiossa klinikassa varsin paljon. Kuopiossa (ja Tampereella?) on hyvät itseopiskelutilat käytännön taitoja varten, joita saa käyttää "vapaasti" (eli ei vain ryhmäopetusten aikaan tms).
Yhdyn edellisiin. Kuopiossa ja Tampereella koulutetaan ehkä enemmän "maaseutulääkäreitä", ja kiinnitetään vähemmän huomiota teoriaan, tai mahdolliseen erikoistumiseen tulevaisuudessa. Kaikista ei tarvitse, eikä pidäkään tulla erikoislääkäreitä sairaalaan.
Pitäkää mielessä että nämä Kuopion ja Tampereen tk-lääkärit ovat niitä, jotka pitävät koko systeemiä pystyssä.
Lisättäköön vielä että ymmärtääkseni tutkimuksen tasolla Helsingin ja Tampereen yliopistot ovat korkeammalla tasolla muihin nähden.
Lisäksi Helsingissä ja Tampereella tosiaan tämä Pbl-opetus käytössä. Turussa myös ainakin yhden kurssin kohdalla kokeiltu (opiskelijalta kuultu) mikä ei herättänyt suurta suosiota opiskelijoiden keskuudessa.
Yksi Helsingissä lääkiksessä opiskellut sanoi Pbl:n olevan opiskelijoiden hukkaan heittöä.
Toiset tykkää toiset ei.
Myös olen valmistuneilta lääkäreiltä kuullut että Kuopiosta valmistuvilla käden taidot korkealla.
Ongelma alkaa Kuopiossa taas olla suuret kurssikoot.
Lisätään vielä hammaspuolesta
Jos hampaalle haluaa mennä:
En suosittele Helsinkiä. Paljon kommenttejaa kuulee Helsingin tiedekunnasta, jossa opetuksesta vastaavat terveyskeskushammaslääkärit. Opettajilla ristiriitaisia näkemyksiä opetettavista asioistaan. Vasta valmistunut ham.läk sanoi että tekisi mieli näyttää takapuolta koko koululle..
Oulussa tilanne hyvä. Opetus on erikoishammaslääkäreiden hallussa ja paljon positiivista palautetta saanut opiskelijoilta.
Turussa käynnistettiin koulutus tauon jälkeen muutama vuosi sitten. Opetustaso kysymysmerkki...
Huono puoli nykyisin että moni vaihtaa ensimmäisen vuoden jälkeen pois hampaalta yleiselle.
"Lisättäköön vielä että ymmärtääkseni tutkimuksen tasolla Helsingin ja Tampereen yliopistot ovat korkeammalla tasolla muihin nähden."
no Helsingin tutkimuksen tason jokainen varmasti tietää, mutta Tampere?
Tarkoitit varmaan Turkua?
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Vertailu Turun Jyväskylän ja Helsingin yliopistot ylivoimaisia/1135237006098
Helsingin ja Turun yliopistot ovat oikeastaan kaikilla mittareilla mitattuina eri luokassa noiden muiden kanssa. Tampere ehkä aavistuksen lähempänä Helsingin ja Turun tasoa kuin Kuopion ja Oulun tasoa.
Linkissähän sanotaan että alansa heikoin yksikkö(=lääketiede) löytyy Tampereelta. Eli järjestys jutun mukaan -> 1. Helsinki, 2. Turku, 3. Oulu, 4. Kuopio ja 5. Tampere. Nyt siis kyseessä lääketieteet.
Lisäkysymyksenä, onko Turussa, Tampereella, Oulussa tai kuopiossa mitään sellaista lääketieteen erikoisalaa tai muuta haaraa, mitä ei Helsingissä olisi?
Eli: voiko Helsingissä opiskella tarvittaessa kaikkea mahdollista?
Ei voi. Esim isotooppilääketiede on muun radiologian ohella Turussa valovuosia Helsinkiä edellä. Tosin syynä tähän on lähinnä Åbo Akademin pohjattomat taskut.
Jos myös tieteen tekeminen kiinnostaa, realistisia vaihtoehtoja on oikeastaan vain Helsinki tai Turku. Helsingissä tehdään kansallisesti huippututkimusta, Turusta taas on paremmat yhteydet Karoliniskaan, joka taas on kansainvälisestikin huipputasoa. Jos taas tiedepuoli ei kiinnosta lainkaan, saattaisi esim. Tampere(pbl) olla myös potentiaalinen vaihtoehto.
Myös Kuopiosta pääsee ainakin vaihtoon Karolinskaan, muista yhteyksistä ei tietoa.
Kannattaa myös huomata, ettei suuren tieteen tekemisellä ole perusopiskelijan kannalta suurtakaan merkitystä. Tosin helpompi on toki soluttautua tutkijaryhmiin omassa yliopistossa, mutta kyllä sen tohtoriuden voi myös mennä hankkimaan toiseen yliopistoon perusopiskelun jälkeen tmv. Kuopiossa ilmeisesti myös lääketieteen tutkijalinja auttaa tutkimustyöhön mukaan pääsemisessä. (Tutkimustyö kun ei ole lukiosta tulevalle mikään itsestäänselvä käsite.) Myös jossain muussa lääkiksessä taisi tämmöinen linja/valinnaiskursseja olla.
Erikoistumista ei tehdä mitenkään välttämättä siinä yliopistossa, jossa peruskoulutuksen käy. (Erikoistuminen suoritetaan yleensä siinä yliopistossa, jonka alueella erikoistumisen tekee. Eli koska erikoistuminen tehdään käytännössä olemalla töissä erikoisalan työpaikoissa, katsotaan minkä yliopiston alueelle paikka kuuluu ja ilmoittaudutaan sinne erikoistumaan. Näin niikun karkeapiirteisesti.)
Jos niitä eroja lähetään hakemaan, niin tänään (2.10) oli Hesarin mielipidekirjoitus tk-työstä opiskelijan näkökulmasta. Se ei ole kellekään helppoa mennä ekaa kesää terkkariin, mutta toisissa yliopistoissa saa paremmat valmiudet kuin toisissa. Kirjoituksessa kerrottiin, että klinikassa Helsingissä ollaan tk:ssa yksi pidempi jakso 5. vuonna. Kuopiossa ollaan 4. vuonna, 5. vuonna ja 6. vuonna pidemmät jaksot (siis vähintään viikko).
Ihan myös maantieteelliset perusteet eli sairaala on kauempana, niin tk:ssa joutuu Itä- ja Pohjois-Suomessa ehkäpä tekemään potilaalle enemmän ennen kuin kriittisessä tilassa olevan potilaan uskaltaa lähettää parin tunnin matkalle.
Lisäksi Kuopiossa ihan kaikkien kurssien aikana opetus lähtee ajatuksesta: "Kun te siellä tk:ssa ootte ja ketään ei ole lähellä, niin näin selviätte." Olen ymmärtänyt että Helsingissä opetus on taas enemmän että "Tämä on tavallinen tauti, mutta muistakaahan että professori N.N. löysi silloin ja silloin erittäin harvinaisen muunnelman tästä, jolloin molekyyli onkin muuttunut joka muuttaa solun toimintaa niin, että..."
Eli siis Kuopiossa saa paremmat eväät tk:ssa selviämiseen, mutta Helsingissä ehkä oppii ne kaikki harvinaisuudet :) Ite oon opiskelemassa ajatuksella, että miten tk:ssa toimin ja olen tyytyväinen että olen Kuopiossa.
Ja voi Kuopiossakin tehdä Tiedettä isolla T:llä. Täällä on monesti palkittu A.I.V instituutti, jonne pääsee halutessaan tutkimusryhmään mukaan jopa ekana vuonna. Kuopiossa myös kannustetaan väikkärin tekoon jos vain suinkin kiinnostaa.
Ihastuttava kertomus Kuopiosta :). Tämän kertomuksen perusteella ymmärrän niin hyvin miksi joku haluaa Kuopioon, ja joku toinen ei. Kiitoksia!
Oisko kellään enenpää tietoa noista lääkiksestä vaihto-oppilaaksi lähtemisistä? Jotain linkkiä tms.?
http://www.suomenmedisiinariliitto.fi/fimsic.php
FIMSIC ainakin tarjoaa vaihtoja.
Fimsicin kautta voi lyhyempiä vaihtoja sopia juuh. Tiedekunnan kautta pääsee myös suoraan käsittääkseni melkein minne tahansa(ainakin Oulussa), jos vain vastaanottava yliopisto suostuu vaihtopaikkaa tarjoamaan. Sitten on erikseen vielä valmiita vaihto-ohjelmia (erasmus jne.), mutta sopiminen voi siis onnistua suoraan näiden piiriin kuulumattomien yliopistojen kanssa suoraan ihan vain ottamalla itse yhteyttä ulkomaan yliopistoon ja omaan vaihtovastaavaan.
Eri asia on sitten hyväksytäänkö opinnot osaksi tutkintoa, joskis tämä ei monella mielessä olekaan vaihtoon lähtiessä. Tietty varsinkin korkeamman tason paikoissa onnistuu mutta eksoottisimmissa tuskin. Lisätietoja löytyy yliopistojen kansainvälisten yksiköiden sivuilta. esim http://www.oulu.fi/intl/opiskelijat/miten_vaihtoon.htm
Useammassa kuin yhdessä Suomen tiedekunnista penkkejä kuluttaneena voin todeta, että erot ovat lähinnä marginaalisia, ja sangen pitkälle mielipidekysymys.
PBL ei takaa mitään erityisiä kliinisiä kykyjä, onpahan vain yksi tie ja tapa oppia.
Laadukkaita tutkimusryhmiä on kaikissa lääkiskaupungeissa, kuten myös suppeita spesiaalialoja joita ei muualta löydy. Kuopio on esim. epilepsiakirurgian valtakunnallinen yksikkö, Turku taas edelläkävijä ylipainehappihoidossa, Helsinki taas vastaa Suomen elinsiirtotoiminnasta ja mm. huuli- ja suulakihalkiopotilaiden hoidosta. Tosin näistä spesialiteeteistä ei ole mitään iloa perustutkinto-opiskelijalle, kun tulisi oppia niitä perusjuttuja. Korkeintaan kunkin paikkakunnan "kirsikat kermassa" -jutut kuulee mainittuna pari kertaa opiskeluaikana. Ehkä enemmän arvoa spesiaalijutuilla on erikoistumisvaiheessa ja sitten myöhemmin erityispätevyyksiä haaliessa, niitä kun ei kaikkia ole kaikilla paikkakunnilla saatavilla.
Kaikilla lääkispaikkakunnilla pääsee halutessaan helposti jo opiskeluaikanakin kovatasoisiin tutkimusryhmiin. Se, ettei opiskele Helsingissä ei millään tasolla tarkoita, etteikö voisi edetä tutkijoiden eturiviin. Sen ratkaisevat sadat ihan muut asiat (kuten oma lahjakkuus....).
Kliinisen opetuksen laatu lienee myös aika tasainen. Pieniä eroja saattaa löytyä kuten dissektiomäärät, hands-on terveyskeskusopetuksen toteutustavat, päivystysharjoittelun määrät jne mutta valmistuvan lääkärin kokonaisosaamistasossa nuo nyt ovat vain pisara valtameressä. Sitä kannattaa kyllä tihrustella eri kaupunkien opinto-oppaista (joista muutenkin erot selkeimmin löytyvät, oppaita voi vapaasti lueskella netissä) on amanuenssipalvelun laajuus, sisältö ja toteutustavat.
Eli valitkaa se hakukohde ihan sen mukaan, mikä kaupunki tuntuu kätevimmältä ja viihtyisimmältä olla ja elää :)
Kandipaatti tiivisti erinomaisesti viimeisessä kappaleessa sen, miten kannattaa valita itselleen sopiva lääkis. Kannattaa muistaa, että tutkinnon laajuus on 6 vuotta eli yhtä kuin koko ala-aste. Miettikää miten paljon maailmankuvanne muuttui tuona aikana. Okei, nyt ollaan vähän tietoisempia olentoja, mutta tuona 6 vuotena kuva lääketieteestä tulee jokaisen kohdalla muuttumaan toistuvasti. Yksi jos toinen ilmoitti opiskelujen alussa tähtäimekseen tietyn erikoisalan, allekirjoittanut mukaanluettuna, ja lopulta harva on päätymässä edes sinne päin.
Turha miettiä asioita joista ei ymmärrä ja joilla ei ole merkitystä. Paras opettaja lääkiksessä voi helposti olla ylemmän kurssin kandi, joka käy selvästi läpi jonkun perusasian kun taas professorin puheesta et välttämättä tajua mitään ja toisin päin. Täten huipputukimuksella on tosiaankin perusopetuksessa pieni osa.
Viesti on täyttä asiaa, aivan turhaan kiistellään lääkisten eroista ja varsinkin niiden "paremmuusjärjestyksestä" sillä kaikkialta valmistuu yhtä hyviä lääkäreitä. Samat taidot kaikkialla opetetaan, lähinnä opetuksen järjestys ja asioiden niputus opintojaksoiksi on eri. Esim. joissain kaupungeissa näytteenottoluvan saa jo ensimmäisenä vuonna, joissain taas toisena. Samoin jossain suoritetaan massiivisia, n. 10 op kursseja kun toisaalla suoritellaan paljon pienempiä 3-4 op opintojaksoja.
Lisäisin kuitenkin tuohon kliinisten taidon opetukseen, että Kuopio taitaapi olla ainut kaupunki, jossa kaikki suorittavat dissektioita kokonaisen kuukauden. Muissa kaupungeissa vain harva pääsee koko kurssille. Lisäksi nostaisin Kuopion ja Tampereen kädentaidon harjoittajina hieman korkeammalle, sillä molemmissa kaupungeissa on avoin taitostudia, jossa voi omalla ajalla käydä harjoittelemassa kliinisiä taitoja nukeilla ja opiskelukavereilla. Muualla käsittääkseni harjoittelemaan pääsee vain lukujärjestyksen mukaisesti.
Lisensiaatin tutkintoa suorittaessa kaupungilla ei varmaankaan ole suurta merkitystä. Suosittelen edelleen lukemaan opinto-oppaita ja hakemaan sinne, missä viihtyy. Erikoistumisessa kaupungilla on sitten enemmän merkitystä.
En usko, että eri lääkisten välillä on kovin suuria eroja. Tulevan työuran kannalta perusopetusta keskeisempää on erikoistumiskoulutus ja keskussairaalasta saatu oman erikoisalan työkokemus. Aika moni suorittaa erikoistumisen eri kaupungissa kuin, missä perustutkintonsa. Esimerkiksi täällä Helsingissä lähes puolet meistä oman alani erikoistuvista on valmistunut jostain muualta.