höh

Moi.Ymmärrän sinua ja mielentilojasi. Totuushan on se, että et voi rajoittaa liikaa kundisi elämää, koska sitten hän ei enää rakasta sua aidosti vaan kunhan sanoo rakastavansa. Älä ole huolissasi mallinurasta.Olen itse entinen Mr-tittelin voittaja ja voin sanoa, että ei noussut kusi päähän.Mutta jos pelkäät, että hänen huomio kiinnittyy sitten enemmän hänen omaan pärstäänsä kuin sinun, niin ok! Sinulla saattaa olla liian huono itsetunto. Kaikenlainen mustasukkaisuus johtuu aina huonosta itsetunnosta. Anna pojan tehdä haaveensa toteen, niin näytät todellisen rakkautesi hänelle!! Voit sitten itsekin ajatella, että "olenpa aika onnen tyttö kun olen mallin tyttöystävä ja kundini on vieläpä lentäjäkin", moni nainen haluaisi sellaisen miehen. Sitoudu erinomaisuuteen ja rakasta miestäsi sellaisena kuin hän on, niin saat tuplaten rakkautta takaisin!!!

Ensinnäkään, mustasukkaisuuttaan ei ole oikeutta vaatia toista tekemään yhtään mitään. Aiheeton mustasukkaisuutesi on sinun, ei hänen ongelmansa, ja sinun on pyrittävä siitä eroon. Entisten poikaystäviesi toilailuista et voi häntä syyttää.

Mitä näihin muihin asioihin, asepalvelukseen ja ammatinvalintaan tulee, on kyse hänen elämästään, eikä sinun tehtäväsi ole päättää, mitä hän haluaa tehdä. Armeijasta pääsee nykyään lomalle vähän väliä, ja lentäjä tai malli eivät ole ammattien kirjossa mitenkään kummallisemmin parisuhteisiin vaikuttavia kuin muutkaan. On ehkä hieman oikeudetonta olettaa, että kumppanista tulee kusipää, jos hän ryhtyy vaikkapa malliksi. Voisit ennemminkin tukea häntä hänen kunnianhimoisissa pyrkimyksissään.

Haluaisitko sitten mieluummin ahdistuneen ja katkeran miehen, joka ei takiasi päässyt toteuttamaan haaveitaan? Ja, kyllä, on mahdollista, että hän valitsee oman elämänsä sinun sijastasi, jos vaadit häntä asettelemaan asiat vaakakuppeihin.

Älä pelkää muutoksia, ole niistä iloinen ja tarkastele, miten ne voisivat koitua sinunkin ja ennenkaikkea yhteiseksi hyväksenne.

Viestistäsi tulee tunne, että yrität hallita poikaystävääsi. "Annan kultani käydä ulkona poikien kanssa". Suhteeseen ei kuulu toisen hallitseminen. Asioista voidaan keskustella ja tehdä kompromisseja, mutta pitäisi myös tajuta se, että loppujen lopuksi toista ihmistä ei voi omistaa. miltä sinusta tuntuisi, jos hän kyttäisi sinun menoja ja sanoisi mitä saat tehdä, mitä et?( tai mistä tiedän, vaikka hän tekisikin niin) loppujen lopuksi ihmisellä tulee raja vastaan, eikä halua enään olla toisen määräysvallan alla.
Hän haluaisi vuodeksi inttiin. sinä pistät vastaan. Hän haluaa lentäjäksi, sinä et halua. Kummankohan kautta hänen pitäisi elämäänsä elää, sinunko?
Ajatteleppa tilannetta 20 vuoden kuluttua, jos teette niinkuin sinä haluat ja olette vielä yhdessä (ihmettelen suuresti ,jos sama meno jatkuu). Kun miehesti tajuaa, että koko elämä, toiveet ja unelmat on jäänyt toteuttamatta vain sen takia, että joku toinen on ohjaillut hänen elämää, olet kusessa. Rakkaus voi loppua lyhyeen.
Minuakin pelottaa suuret muutokset suhteessani. Mieheni yrittää koko ajan nousta ylemmäksi bändinsä kanssa ja vaikka toivon sitä, pelkään myös.Välillä aivan hirveästi! pelkään että jos he menestyvät, se kaikki muutaa meidän suhteemme, mitä en haluaisi. Mutta tiedän myös, etten voisi koskaan kieltää häntä! Se on hänen unelmansa, ei minun.
Lopuksi haluan sanoa, että olen löytänyt hyvän keinon "hallita" tätä pelkäämistä. olen etsinyt itselleni harrastuksia joista nautin. Näistä on tullut erittäin tärkeitä elämässäni ja jos poikaystäväni kieltäisikin urheiluharrastukseni ykskaks, pitäisin häntä kohtuuttomana ja pahimmassa tapauksessa valitsisin omat päätökseni ja valintani ja jättäisin hänet. Tähän ei onneksi koskaan mennä.Eli, tähän pätee vanha sanonta: Älä tee toiselle sitä, mitä et haluaisi tehtävän sinullekaan.