Ei mulla mitään kysyttävää oikeestaan..
Olo vaan on jokseenkin tukala,ja öisin tuskin tulee montaa hetkeä nukuttua. Vauvan tuloon ollaan jo varauduttu, niin että kaikki on valmista, kaikki on hankittu ja laitettu paikoilleen..
Kauheesti tekis mieli jonkun kanssa jutella odotuksesta ja tulevasta synnytyksestä, ei vaan enää keksi mitään kysyttävää, ja kaverit on joko sinkkuja tai muuten vaan "lapsivastaisia" ja tuntuu että niilläkin tulee jo vauvat korvista..
Olo on kun norsulla ja joskus tuntuu ettei miestäkään kiinnosta tää raskaus enää samalla tavalla, on vähän niinku taantunu tämä tilanne. Hiljaista odotusta vaan..
Tavallaan odottaa, et alkais nyt se synnytys jo ja tavallaan haluais vielä nauttia tästä, vaikka ei tästä raskaudesta oikeesti paljon ole tullut nautittua, särkenyt ja kivistänyt koko ajan, ja sairiksellakin oon ollu jo juhannuksesta..
Miten teillä muilla? Samanlaista turhautumista ilmassa?
Olo vaan on jokseenkin tukala,ja öisin tuskin tulee montaa hetkeä nukuttua. Vauvan tuloon ollaan jo varauduttu, niin että kaikki on valmista, kaikki on hankittu ja laitettu paikoilleen..
Kauheesti tekis mieli jonkun kanssa jutella odotuksesta ja tulevasta synnytyksestä, ei vaan enää keksi mitään kysyttävää, ja kaverit on joko sinkkuja tai muuten vaan "lapsivastaisia" ja tuntuu että niilläkin tulee jo vauvat korvista..
Olo on kun norsulla ja joskus tuntuu ettei miestäkään kiinnosta tää raskaus enää samalla tavalla, on vähän niinku taantunu tämä tilanne. Hiljaista odotusta vaan..
Tavallaan odottaa, et alkais nyt se synnytys jo ja tavallaan haluais vielä nauttia tästä, vaikka ei tästä raskaudesta oikeesti paljon ole tullut nautittua, särkenyt ja kivistänyt koko ajan, ja sairiksellakin oon ollu jo juhannuksesta..
Miten teillä muilla? Samanlaista turhautumista ilmassa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
ja oon ihan turtana. Masu ei näy, huonovointisuutta esiintyy vähän väliä (liekö sitten univeloista joita kahden alle kolmevuotiaan kanssa ilmenee väkisin), masu ei näy sit yhtään ja liikkeitäkään hädin tuskin tuntee ja olo norsulla..Tuntuu et oon vaan lihonu sieltä täältä ja rinnat ei meinaa mahtua rintsikoihin. En oo rikkaimmasta päästä nii ajattelin et jos sit yhdet imetysliivit hankkisin ku vauva syntyny. Norsu olo vaikka ei masua ole. Hormonit hyrrää, miehen kanssa menee kaikki päin peetä ja tästä pitäs osata nauttia... Juu jollain tapaa nautinkin, oon onnellinen raskaudesta ja lapsista mut jotenki on olo surkea :( En tiiä... Turhauttavaa. Kavereita ei kans kauheest ole, joko ne on tehny vauvansa ja elelevät tasaista elämää taikka sit vauvat tulee kans korvista pihalle. Ei ketään tunnu edes kiinnostavan mun raskaus, edes miestä. On nii "hälläväliä"-tyyppi tän asian suhteen. Masentavaa...
näihin mielialoihin.. Jotenkin tuntuu et eilen oli ihan hyvä ja tänään kaikki potkii päähän.. Kai se on tää "yksinäisyys" kun ei näitä fiiliksiä pysty kellekkään kertomaan. Oon monesti yrittäny miehellekin kertoa, miltä se tuntuu, kun vauva potkii, mut ei sitä pysty kuvaamaan sanoin. Se on itsestä vaan niin tosi siistii ja uskomatonta, sen haluais jakaa, tai kaiken haluais jakaa.. jotenkin sekin kaivertaa, kun miehellä on edellisestä liitosta kaks pientä lasta, ja se on tän kaiken jo käyny läpi.. vaikeeta..