Vuosi sitten jouduin tekemään abortin, tappaa lapseni, johon olin jo rakastunut... Tein sen oikeastaan aika itsekkäistä syistä, olisin mennyt henkilökohtaiseen konkurssiin jos olisin pitänyt lapsen, eikä lapsen isä olisi voinut osallistua meidän elämäämme mitenkään, koska oli jo perheellinen. En kaipaa moraali saarnoja, olen aikuinen ihminen ja tiedän että ukkomieheen sekaantuminen ei ole oikein, mutta tunteilleen ei kukaan mahda mitään...
Luulin, että abortista selviää helpolla, tunnen monia naisia/tyttöjä jotka ovat sen tehneet, eikä se ole tuntunut heidän elämäänsä muuttaneen. Mutta kuinka väärässä olinkaan! Ensinnäkin se fyysinen kipu ei ollut läheskään niin kovaa, kuin mitä olisi pitänyt olla, olinhan minä sentään tappanut lapsen joka kasvoi sisälläni, yritin kiduttaa itseäni abortin jälkeisellä viikolla tekoihin jotka lisäsivät kipua, mutta mikään ei helpottanut oloa. Mietin vain sitä, missä vauvani oli nyt ja kuinka paha ihminen olin... Leikin tyttäreni nukeilla ja mietin että sellaista pientä olisin voinut oikeasti olla kohta pitelemässä. Seurasin "raskauttani" vauvakirjoista aina syntymään asti, kunnes "syntymän" jälkeen olo helpotti vähän. Sitten tapasin taas vauvani isän ja kaikki haavat aukesivat uudelleen. Halusin nähdä hänen lastensa kuvia, koska olin aina miettinyt että minkänäköinen meidän pikkuisesta olisi tullut, ja voi luoja kun he olivatkin suloisia, isänsä näköisiä! Hän kertoili lapsistaan ylpeänä silmät loistaen, silloin olisin halunnut hakata häntä ja syyttää häntä kaikesta, olin niin katkera nähdessäni kuinka suuri hänen rakkautensa oli näitä lapsia kohtaan. Miksi hän ei olisi voinut rakastaa meidän lastamme samalla tavalla?!
Luulin, että abortista selviää helpolla, tunnen monia naisia/tyttöjä jotka ovat sen tehneet, eikä se ole tuntunut heidän elämäänsä muuttaneen. Mutta kuinka väärässä olinkaan! Ensinnäkin se fyysinen kipu ei ollut läheskään niin kovaa, kuin mitä olisi pitänyt olla, olinhan minä sentään tappanut lapsen joka kasvoi sisälläni, yritin kiduttaa itseäni abortin jälkeisellä viikolla tekoihin jotka lisäsivät kipua, mutta mikään ei helpottanut oloa. Mietin vain sitä, missä vauvani oli nyt ja kuinka paha ihminen olin... Leikin tyttäreni nukeilla ja mietin että sellaista pientä olisin voinut oikeasti olla kohta pitelemässä. Seurasin "raskauttani" vauvakirjoista aina syntymään asti, kunnes "syntymän" jälkeen olo helpotti vähän. Sitten tapasin taas vauvani isän ja kaikki haavat aukesivat uudelleen. Halusin nähdä hänen lastensa kuvia, koska olin aina miettinyt että minkänäköinen meidän pikkuisesta olisi tullut, ja voi luoja kun he olivatkin suloisia, isänsä näköisiä! Hän kertoili lapsistaan ylpeänä silmät loistaen, silloin olisin halunnut hakata häntä ja syyttää häntä kaikesta, olin niin katkera nähdessäni kuinka suuri hänen rakkautensa oli näitä lapsia kohtaan. Miksi hän ei olisi voinut rakastaa meidän lastamme samalla tavalla?!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tiedän mitä tunnet. Olen itse lähes samassa tilanteessa. Tein abortin viime vuonna. Olen vielä opiskelija ja taloudellisista syistä luulin silloin etten voisi pitää lapsesta huolta, ja kun isä vielä on kyseenalainen tapaus. Hän viettää railakasta nuoruutta monien naisten piirittämänä eikä hänelle ole tunteita minua kohtaan. Eräs ystäväni, opiskelija ja lähes varaton yksinhuoltaja sai vauvan pari viikkoa sitten ja silloin kolahti julma totuus. Kuinka itsekäs olinkaan ollut ajatellessani että en voisi tarjota lapselle kaavojen mukaista "hyvää elämää" ja siksi tapoin ihmisen. Jos ystäväni pystyi synnyttämään vaikeuksista huolimatta olisin minäkin voinut. Joka kerta kun vierailen ystäväni luona tai näen tämän miehen, josta melkein oli tulla isä minuun sattuu enemmän ja enemmän. Olen tehnyt hurjan virheen josta nyt saan maksaa. Toivon vain että pystyn joku päivä antamaan itselleni anteeksi ja unohtamaan. Toivon että joku päivä en enää miettisi miltä lapsi nyt näyttäisi tai kuinka vanha se olisi. Siihen on kuitenkin vielä pitkä matka..
Itse tein abortin v. 1999. Sillä hetkellä kun sain tietää raskaudestani, olin varma, että haluan tehdä abortin. Ja niin sitten myös tein. Toki kysyin myös vauvan isältä asiaa ja oli ymmärtääkseni myös sítä mieltä, että se on ok! Mutta jälkipeleissä ei sitten kumminkaan ollut. Nyt kun minulla on kohta 2-vuotias poika, mietin useasti aborttia, jonka tein. Ja täytyy myöntää, että kadun päätöstäni. Ja olen surrut ihan aidosti jopa vienyt kynttilän hautausmaalle "lapselleni". En tule ikinä unohtamaan sitä minkä tein. Mutta toki ymmärrän ihmisiä jotka ovat aborttiin päätyneet. Elämä on niin monimutkaista, että ketään en mene tuomitsemaan abortin tekemisestä. Uskon, että siihen on myös todella hyviä syitä. Itselläni se oli valitettavasti itsekeskeinen syy, en halunnut yksin kasvattaa lasta.
kiittää onneaan, että ei oikeesti tarvinnut syntyä noin pimeen äidin lapseksi.
Itsekidutusta ja väkivaltaa ja nukeilla leikkimistä olis ollut tarjolla.
muuta sano
Helpottaisiko jos ajattelisitte että ette todellakaan tappanut ketään. Ja syyttäkää vapaasti miestä joka ei halunnut myöskään jälkeläistä, hän on osallinen yhtä paljon, sillä jos isä olisi lapsen halunnut, niin tuskin olisitte aborttiin päätynyt. Onnellista on olla syntymättä, itsekästä synnyttää lapsi joka on ei toivottu. Itselläni yksi lapsi joka on todella toivottu ja rakastettu, ja yksi tehty abortti. Ketään en ole tappanut.
miettimällä noita juttuja?
Miksi haluat rypeä itsesäälissä ja tehdä kaikesta niiiin vaikeeta?
Toisaalta tulee mieleen, että jos et tuosta yli pääse ja nuo jutut pyörii jatkuvasti sun mielessä, niin ehkä sun kohdalla ei sitten kaikki ole muutenkaan ok?
Kävisit juttelemaan jossain ammattiauttajalla?
Edelleenkään maailma ei ole paikka, jossa joku heittää palavalla kivellä päähän.
Pahin herjaaja ja vihamies olet sinä itse.
Et ole murhannut ketään, solumöykyn poisto ei ole murha, kaikki rationaaliset ihmisest sen tajuavat, mikset sinä?
Ja toisaalta... Jos kerta lapsia rakastat ja lapsia haluat, niin mikä estää sua hankkimasta lapsia? Mikä estää sua tulemasta uudelleen raskaaksi ja synnyttämästä sitä?
Ei kaikki ainakaan voi kulminoitua yhteen mieheen.
Maailma on miehiä täynnä ja senkus menet ja rakastut uudelleen, jonkun semmosen kanssa joka haluaa myös lähteä pyörittelemään pientä perheshowta!
Lopeta itsesääli!
Ja myös sellaine huomio, että mitään vauvaahan sinulla ei ole. Eikä ole koskaan ollutkaan. Ruskuaispussi ei ole mikään vauva, ja murhata voi vain eläviä. Eli sinun on aika jatkaa elämääsi eikä antaa tällaisen tekosyyn varjolla itsesi rypeä itsesäälissä. Minä tiedän kyllä että abortti tuntuu pahalta. Tein itse abortin ja täysin itsekkäästi, kun vahinko kävi SYNTYNEEN lapsen ollessa vielä pieni. Siis yksi lapsi minulla on, enkä laske aborttia miksikään toiseksi lapseksi. Mutta järki käteen ja hoitoon, tämä on ohjeeni sinulle.
Viides käsky
ettei sinua tuomittaisi..
Kyllä minä käskyt tunnen, ja raamattua muutenkin. Mutta miten tämä liittyy aiheeseen? Ehkä Vatikaanin mukaan ehkäisykin on murha, mutta heidän mukaansa myöskään kondomi ei ehkäise Aidsin tarttumista. Niin että miten luotettavana voi tällaisen instituution sanaa pitääkään?
=)=)
Mutta, jos olet lukenut raamattua, niin se ei hyväksy aborttia...
jos olet lukenut raamattua,siinä ei mainita sanallakaan koko aborttia. Ainoa siihen suuntaan viittaava on kohta,jos sanotaan äidin hengen menevän lapsen hengen edelle,jos on pakko valita... :)
Olen lukenut raamattua kuten aiemmin kerroin. Abortista en ole löytänyt vielä mitään, mutta mm. seuraavanlaista tekstiä löytyy:
"..et voi mitenkään puolustautua, ihmisparka, sinä joka tuomitset muita, kuka sitten oletkin. Tuomitessasi toisen julistat tuomion myös itsellesi.." (Paavalin kirje Roomalaisille)
MUTTA tutustu raamattuun ennenkuin tulet sillä ainakaan minua päähän lyömään. Raamatussa kielletään mm. sian lihan syönti, käsketään uhrata erilaisia eläimiä Jumalalle, ja kaikki muut paitsi juutalaiset ovat kirjan mukaan pakanoita ja roskasakkia. Joten.. Miten sitä tulkitsee on ihan omien korvien välissä. Ja usko mua, olen lukenut koko raamatun. Aika yksisilmäistä on takertua tällaisessa aborttiasiassa raamatun johonkin osaan..
Suurinta osaa suomalaisista ei pätkääkään kiinnosta, mitä raamatussa sanotaan.