Muovikassit

Mina olin kuuntelemassa David Suzukin luentoa
Melbournessa 1989 ja silloin paatin luopua
muovikasseista.

Suzuki kertoi hyljanneensa ne ja hanen
esimerkkinsa tarttui minuunkin.

Ensin tein kankaisia kasseja itselleni ja pian
muillekin ja siita kehittyi eraanlainen
liiketoiminta.

Maalasin kankaat kasseihin ja tein niita
tilauksien mukaan milloin jouluisia tai
halloweeniin sopivia.

Ilman multilateraalisia sopimuksiakin
jokainen voi tehda paatoksia maapallomme
tulevaisuutta ajatellen.

Olen ommellut sateenvarjokankaasta ostoskasseja, ne menevät pieneen tilaan ja niihin mahtuu yhden ihmisen ostokset hyvin.

Nyt on myytävänä jossain eräliikkeessä myös avaimenperään kuuluvia laskuvarjokankaasta tehtyjä kasseja. Ne menevät vieläkin pienempään tilaan. Siinäpä hyvä lahjavinkki ekomieliselle.

Ekoilen kaikissa niissä asioissa, missä keksin ja suionkin voin. Hieno ajatus sinulta, Ruune!

kai ruune muovikassin, käytetyn osaa taskuun laittaa.
Tosi hyvä aloitus taasen.

Muovikassien hinta on jo siinä pisteessä, että päätä huimaa. Viikon-parin kauppareissuilla kulutat hyvän kangaskassin hinnan!
Minä olen luopunut muovikasseista jo vuosia sitten.

Muutenkin minua harmittaa se muovin määrä, jota joudumme kuljettelemaan paikasta toiseen. Yritän aina ostaa hedelmät ja vihannekset siten, että saan ne yhteen pussiin.
Tai paiskaan hintalapun suoraan punnittuun tuotteeseen; kurkkuun, banaaneihin, kaaliin.

Jos ostaa lihatiskistä irtomakkaraa tai muuta, on huimaa, miten isoon paperiin ne kääritään. Jos ostaa kallista leikettä, niin kyllä paperistakin joutuu saman tien maksamaan kovan kilohinnan.
Sitten paketti vielä kääritään toiseen paperiin tai pannaan muovipussiin. Kyllä roskis täyttyy.

Ne nopeasti hajoavat biokassit maksavat maltaita. Katsopas seuraavalla kerralla, mitä kauppiaasi siitä velottaa.

Kun käyttää samaa muovikassia jopa useita kuukausia aina uudestaan ja uudestaan ja sitten vielä roskakassina, niin ei se luontoa kovin paljon rokota.

Minulla ainakin muovikassin elinkaari on tosi pitkä. Takin taskussa (ilmat pois litisteltynä ja viikattuna) se vie vähemmän tilaa kuin moni muu taskuihin tungettava tavara. Jos minulta jotakin unohtuu taskusta, niin se on yleensä puhelin, vain aniharvoin muovikassi.

olen oppinut ottamaan kangaskassin mukaan lähtiessäni ostoksille.

Olen pitkään jo käyttänyt kangaskassia. Vaihtoehtona paperikassi joka helpottaa sanomalehtien keräämistä jälkeenpäin. Puutarhajättesitä on hankala selvitä ilman mustaa muovipussia. Kyllä sekin on mahdollista pienellä vaivannäöllä.

selkään, reissumiestä reppuun ja reuhka päähän,
niin kaik’ on saman katon alla.

Muovikassi on kätevä roskapussina. Kaupasta tultua senkun kassin keskivaiheille tekee löysän solmun, menee pieneen tilaan josta on hyvä sitten ottaa roskiksen suojaksi ja käyttöön.

Varalla on tietenkin rulla ostettuja roskapusseja, 5 l 30 l,sekä 100 l säkkejä.

Kauppakori on ihan kätevä autoillessa, kävellessä selkäreppu. Valitaan jokainen itsellemme sopiva jätteiden keräys pussi ja kauppakassi malli, niin hyvin menee.

Muovikassit on melkoinen ympäristömurhe, mutta lasketaanpa kaikki muu ylipakkaaminen siihen lisäksi! Palvelutiskejä ei ole kuin aniharvassa lihalle ja kalalle. Kaikki tavara pitää ostaa valmiiksi pakattuna.

Ja kaikki muukin kuin ruoka on pakattu moninkertaiseen muoviin ym. Eilen ostin perunankuorimaveitsen. Siinäkin oli paksua, kaksinkertaista muovia oleva lätyskä, jotta sen saisi näyttävästi myymälässä esille!

Pakkausvero saattaa olla hyväkin idea, mutta mieleen hiipii pelko, että se vain lisätään meidän kuluttajien maksettavaksi ja pakkaukset pysyvät entisellään.

Kauanko aikaa veisi, että vero alkaisi todella vähentää ylipakkaamista? Kaikki konstit ovat tarpeen. Siksi jokainen idea on ainakin tutkimisen arvoinen.

voin sanoa, etten satunnaisia tapauksia lukuunottamatta, ole vuosiin käynyt kaupassa ilman kestokassia.

Olin jo 60-luvulla niin edistyksellinen, että myin autoni ja vein perheeni maalle. Pahaksi onnekseni minulle juuri silloin tarjottiin unelmatyötä. Pystyin suurimman osan tekemään etätyönä kotona ( se alkoi tulla muotiin), mutta keskuspaikkani oli Tampere, jonne en millään päässyt käden käänteessä ilman autoa.

Tulin huomaamaan että on olemassa yhdyskuntasuunnittelu asemakaavoineen ja infrastruktuureineen. Niihin on mukauduttava ellei halua olla kuin Pentti Linkola.

Nyt on tulossa elokuvateattereihin dokumenttielokuva "Elämäni ilman öljyä". Siinä ohjaaja (John Webster) ihan oikeasti näyttää kuinka perheelliseltä sujuu elämä ilman muovia ja kaikkinaisia öljytuotteita.

Arvaan teidän arvaavan ettei siitä tule mitään eikä tulekaan!

Itselläni on olkaveskassani aina mukana olemattoman vähän tilaa vievä itse ompelemani kangaskassi, johon mahtuu hyvin normaalipäivän ostokset. Sen lisäksi on varakassina pieneen kokoon taitettu ja useaan kertaan käytetty muovikassi, johon sullon ne tavarat, jotka kangaskassiin eivät mahdu.

Tulee niitä muovikasseja kuitenkin kaupungilta mukaan, kun näen hyviä tarjouksia ja satun olemaan todellisella shoppaustuulella - kuten eilen: tarjouksesta kahdet trikoopitkikset, öljyvärimaalauspohja, muovinen vesiväripaletti, kovin krantulle ja valikoivalle Her Highness Mademoiselle Kissalleni mieliruokaa koko kassillinen ja kaksi kassillista ruokaa kissan nöyrälle palvelijalle itselleen. Runsaan viikon Lapissa oleskelun jälkeen muonavarastossa kun oli vakavia puutteita. Vaivoin jaksoin kaiken kotiin raahata.
Mutta taisi livetä jo ihan asian viereen koko selostus. :)

En osta koskaan muovikassia.
Minulla on aina kori mukana, jos menen autolla ostoksille, jalkaisin kulkiessa reppu selkään ja menoksi.

... tiedetään? Minä kun syön suklaatia ja sitä on kuulemma nyt niissäkin, kun niihin on laitettu melamiinimaitoa.

Mistä tämä melamiini on maitoon sotkeutunut, kuka tietää?

Kauheeta, mitähän muovikasseistakin tarttuu vielä ruokiin.