Elämäni on ollut jo jonkun vuoden tienhaarassa, enkä ole pystynyt tekemään minkäänlaisia päätöksiä.Olen kolmen aikuisen lapsen äiti ja seurustellut viisi vuotta miehen kanssa joka asuu toisessa kaupungissa.Kaksi vanhinta lastani ovat muuttaneet satojen kilometrien päähän, nuorin muutti 2 viikkoa sitten viereiseen taloon.Miesystäväni on painostanut jo pari vuotta minua tekemään ratkaisun että muuttaisin hänen luokseen, mutta joku vaan estää minua tekemästä päätöstä.Olen yksin huolehtinut aina lapseni ja kaikki muutkin asiat, olen ollut kotonani isäntä ja emäntä, nyt tuntuu todella vaikealta että joku toinen ihminen voisi olla tasavertainen rinnallani ja ehkä jopa määräillä minua.Näkisikö joku tulevaisuuttani, että onko tämä mies minulle se oikea vai?Ja miten lapseni tulevat pärjäämään elämässään?
Tienhaarassa
Pirrehelena
3148
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Paljon kiitoksia vastauksista jo etukäteen, jos vaan joku viitsii vastata minulle :)
oman elämän eläminen. Älä odota liian kauan.
Lapsesi ovat jo sen ikäisiä että haluavat elää itsenäisesti. Suo se heille.
-Miesystävä.. Tiedätkö hänen menneisyytensä? Sun on kuunneltava sydäntäsi aivan perusteellisesti. Rakastatko häntä? Jos rakastat, tee ratkaisusi. Hän taitaa rakastaa sinua. Ole avoin uudelle elämälle. Älä sanele liikaa ehtoja, kuuntele häntä. Yhdessä eläminen tuon miehen kanssa ei ole aina helppoa, mutta itsekkyys ( "minua ei saa määräillä"..) ei helpota asiaa. Sinun on valittava ja annettava itsellesi mahdollisuus. Luovu liiasta itsekkyydestä. "Määräily" ei välttämättä aina ole määräilemistä, vaan käytännön sanelema summa. Jos jotain haluaa, on myön annettava jotain. Onnea matkaan.
Kiitos paljon, että viitsit vastata.
Tiedän kyllä että olisi aika aloittaa oman elämän eläminen, mutta se alku on aina hankalaa.Elämäni on suurimmaksi osaksi ollut vain lapsille elettyä aikaa, joten tässä ollaan vähän niinkuin kädet tyhjinä.
Miesystävästäni tiedän kyllä menneisyydestä, että rankkaa elämää on ollut ja melkoisen rikkirevitty ihminen oli seurustelun alkuaikoina, mutta kovasti on mies muuttunut näiden yhdessä vietettyjen vuosien aikana.Muutaman vuoden olin ihan varma että rakastan tätä miestä todella paljon, mutta enää en tiedä.Viihdyn todella hyvin hänen seurassaan ja meillä on paljon tekemistä yhdessä.Totuus on kuitenkin tämä, että olen sanellut muuttamiselleni ehtoja ja paljonkin, hän ei.Vähän kyllä kolahti tuo itsekkyys, mutta totuus taitaa oikeasti olla tämä, että olen liian itsekäs, mutta elämä on vain opettanut minut tälläiseksi.