häpeän/häpesin

Lapsena häpesin ihan kaikkea elämässäni,kaikkea sitä mitä olin,miltä näytin,mitä ajattelin,mitä tunsin,mitä uskalsin sanoa,mitä tein,mistä tulin...elämäni oli siis aivan käsittämättömän ahdistavaa :/ menneitä en voi muuttaa mutta nykyisyyteen voi vaikuttaa...nykyään en itseäni niinkään häpeä.uskallan jopa sanoa mielipiteeni asioihin ja olla sitä mitä olen.enää häpeän vain menneisyyttä,sitä minkälainen olin lapsena,minkälaisena koulutoverini minut muistavat....miten tästä häpeästä pääsee yli?välillä tuntuu että se syöksee minut siihen samaan ahdistuneisuuteen josta olen jo ylös päässyt :/
2646
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

sano: voi pientä!
Ei ole mitään syytä hävetä itseäsi ja lapsuuttasi!
Kun tulet vanhemmaksi, ymmärrät ettei ole mitään syytä hävetä sitä, että on ollut ujo yms.
Jatka eteen päin vain pystypäin! Olet ihan ok ja hyvä omana itsenäsi.

Itse häpesin aikoinaan sitä että olin ujo, koulukiusattukin. Olin kasvanut ympäristössä, jossa muut opettivat minut häpeämään itseäni.

Onneksi olen aika lailla päässyt siitä pois. Näin aikuisena on tullut myös asioita, jotka ovat elämäntiellä olleet oikeasti hävettäviä; vääriä tekoja, jotka ovat vaikuttaneet haitallisesti muihin. Mutta koen että katumani asiat voidaan antaa anteeksi. Tärkeintä on, ettei jää jumimaan pahuuteen ja paskaan, vaan ponnistaa siitä reippain mielin ja paremmin etiäpäin.

Äänestä

Älä turhaan häpeä, jokainen on ollut lapsena erilainen ja ihmisethän muuttuvat. Jotka sinut muistavat, voivat olla vain positiivisesti yllättyneitä, millainen olet tänä päivänä. :)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


paljon/koko elämääni kirjoitti:

Lapsena häpesin ihan kaikkea elämässäni,kaikkea sitä mitä olin,miltä näytin,mitä ajattelin,mitä tunsin,mitä uskalsin sanoa,mitä tein,mistä tulin...elämäni oli siis aivan käsittämättömän ahdistavaa :/ menneitä en voi muuttaa mutta nykyisyyteen voi vaikuttaa...nykyään en itseäni niinkään häpeä.uskallan jopa sanoa mielipiteeni asioihin ja olla sitä mitä olen.enää häpeän vain menneisyyttä,sitä minkälainen olin lapsena,minkälaisena koulutoverini minut muistavat....miten tästä häpeästä pääsee yli?välillä tuntuu että se syöksee minut siihen samaan ahdistuneisuuteen josta olen jo ylös päässyt :/

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu