Keväällä 2000 poltin itseni loppuun esimiehen tekosten vuoksi.Siitä lähtien olen ollut joko sairaslomalla tai työttömänä muutamia päiviä lukuunottamatta.Olen pärjäillyt lääkityksen turvin jotenkin tänne asti, mutta nyt alkaa riittää.Eräänä päivänä näin ent.esimieheni ja olisin varmalla ajanut päälle jos olisin voinut.
Nyt tilanne on niin umpikujassa, että ajatuskin työhön paluusta ahdistaa hirveästi.Olen käynyt psykologien jaarittelua kuuntelemassa eikä siitä ole mitään apua.Tunnen, että ainoa vaihtoehto on hypätä sillalta junan alle ja lopettaa koko kurjuus.Maanantaina olisi aika psykiatrille, mutta sekin tuntuu ihan turhalta.Olen itse hoitoalan "ammattilainen" joten kohtelukin on välillä ihmeellistä.Lääkäri on joskus ehdotellut laitosjaksoa mutten vielä ole suostunut.Mitä tehdä, ken sen tietäisi ????
Nyt tilanne on niin umpikujassa, että ajatuskin työhön paluusta ahdistaa hirveästi.Olen käynyt psykologien jaarittelua kuuntelemassa eikä siitä ole mitään apua.Tunnen, että ainoa vaihtoehto on hypätä sillalta junan alle ja lopettaa koko kurjuus.Maanantaina olisi aika psykiatrille, mutta sekin tuntuu ihan turhalta.Olen itse hoitoalan "ammattilainen" joten kohtelukin on välillä ihmeellistä.Lääkäri on joskus ehdotellut laitosjaksoa mutten vielä ole suostunut.Mitä tehdä, ken sen tietäisi ????
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olet siis hoitoalalla, jos oikein ymmärsin? Jos ne hommat ahdistaa, tai minkä hyvänsä alan hommat - ei muuta kun etsimään jotain muuta simppeliä työtä mistä edes jonkinlainen palkka maksetaan. Itselle tulee mieleen vaikka joku siivoaminen tai varastotyö mikä ei paljoa muuta vaadi kuin fyysistä suorittamista, ja aivoille pelkkää lepoa. Ainakin siksi aikaa kun tuntuu että jaksaa taas omalle alalle palata. Nimittäin tuollaisai "vähemmän arvostettuja" töitä kyllä löytyy kun moni on niin nirso ettei kelpaa vaan mieluummin roikkuu kortistossa tms.
Mä teen ns. hienoa ja arvostettua työtä mutta sitten kun kypsyn tähän suorittamiseen lopullisesti niin lähden kyllä kävelemään ja vaikka ojaa kaivamaan jos ei muuta, pääasia ettei stressaa eikä ahdista!
Ongelma onkin se etten uskalla lähteä minnekkän muuallekaan töihin.En siunkaan vähättele mitään ammattia.Olen ollut itse monessa mukana.
Kiitos palautteesta
No minkälainen lääkitys sulla on? Tarkoitan että auttaisiko joku rauhoittava lääke voittamaan pelkoja?
Kyllä jokaista hirvittää isommat elämän muutokset, tietysti en osaa asettua asemaasi ja tuntea niinkuin sinä tunnet.
Olen käyttänyt masennuslääkkeitä, mutta koska niistä ei ollut apua ne lopetettiin.Annoksen korotus ei tullut kysymykseen sivuvaikutusten vuoksi.
Nyt käytössä on Xanor vaihtelevalla annoksella.
Xanorin pitäisi auttaa ihan hyvin tuollaiseen jännittämiseen. Muista sitten että pidät välillä päiviä ettet syö niitä, tulee helposti riippuvuus niinkuin muihinkin bentsodiatsepiineihin. Aamusta iltaan jokapäivä niitä ei kannata syödä.
Hei,oletko ajatellut opiskelua,iälläsi ei ole merkitystä,nykyään kaikenikäiset opiskelevat.
Älä tee mitään minkä koet turhanpäiväiseksi vaan jotakin sellaista mistä jää hyvä tunne ja hyvä omatunto. Mieti mitä todella haluaisit tehdä. Älä mieti sitä mitä olet nyt tai mitä sinusta odotetaan tulevan,vaan mitä haluat itse.