Uusi Kouvola

"Futuristisille ratavisioille ei nähdä Kouvolassa perusteita" tuollainen otsikko pisti silmään tämän aamun kouvolan sanomassa. Taitaa radat mennä jostain muuta kautta jos tuollainen meininki jatkuu.

Jos vaikka joukkoliikenteestä puhutaan niin viimeiset 50 vuotta on joukkoliikenteen kehitys kulkenut taaksepäin. 60-luvulla meni lättähattujuna Kouvolasta Kuusankoskelle ja tehtaalle pystyi menemään ilmeisesti tuolla töihin. Nykyiset päättäjät on osanneet junailla asiat niin että tehtaiden yllä leijuu lakkautusuhka. Vanhanen kannattaa rautateiden vapauttamista kilpailulle, vaikka Iso-Britanniassa vastaava homma johti totaaliseen katastrofiin.

20 vuotta sitten asuin Valkealan kirkonkylässä ja aamukahdeksaksi ehti hyvin Kotkaan linja-autolla ja junalla. Sen jälkeen poliitikot rassasi aikatauluja niin ettei tuo onnistunut ja kova ihmettely oli julkisuudessa että ei ole käyttäjiä julkisille kulkuneuvoille, ja henkilöliikenne pitää säästösyistä lopettaa Kouvola-Kotka välillä.

Veikkaan että vaalien jälkeen saattaapi iskeä lama ja taas pitää "säästää". Kannattaa käydä jossain ulkomailla katsomassa miten homma toimii.

Uuden Kouvolan rakenne "kaupunkina" on huomattavan hyvä. Kokonaisuuteen kuuluu useita monipuolisesti toimivia taajamia, joissa on asuntoja, työpaikkoja ja palveluja. Nämä monipuolisesti toimivat taajamat ovat parempia elämisen ja asumisen paikkoja kuin nukkumalähiöt, joita niitäkin on Kouvolassa pari malliesimerkkiä, Eskolanmäki ja Lehtomäki.

En aivan tarkkaan tiedä, mitä Matti Vanhanen täsmällisesti tarkoittaa "puutarhakaupunki"-käsitteellä. Laajasti ymmärrettynä Valkealan kirkonkylä, Jaalan kirkonkylä, Koria, Elimäen kirkonkylä, kaikki ne voisivat mahtua puutarhakaupungin määritelmän piiriin. Jos savupiipputeollisuuskin hyväksytään määritelmään, mukaan tulevat vielä Kuusankoski, Myllykoski ja Inkeroinen.

Aikoinaan nelisenkymmentä vuotta sitten yhdyskuntasuunnittelijat, jotka olivat yliopistoväkeä, he kaavailivat Helsingin seudun kasvun ohjaamista monipuolisiin "itsenäisiin" tytärkaupunkeihin, jotka yhdistettäisiin toisiinsa ja Helsingin keskustaan sujuvan liikenteen verkostolla. Noitakin tytärkaupunkeja taidettiin nimittää puutarhakaupungeiksi. Niitten väliin oli tarkoitus jättää vihervyöhykkeitä.

Käytännössä kuitenkin suurrakentajat, grynderit ajoivat Helsingin seudulla läpi oman mallinsa, jossa nostokurjet pystytettiin mäen päälle ja siihen ymrille tehtiin elementtitaloja. Seuraavaksi nosturi siirtyi viereisen mäen päälle, jne. Siitä syntyi "asemakaava", jonka kaupunkien päättäjät siunata rapsauttivat viralliseksi kaavaksi. Sillä menetelmällä Helsingin, Espoon ja Vantaan rakentaminen tapahtui kuin haulikolla roiskaisemalla pitkin mäkiä. Vaihtoehtona olisi ollut tytärkaupunkien rykelmä, mutta sitä ei haluttu valita alueellisen suunnittelun pohjaksi.