...vai rakkauden kaipuu.
Olen miettinyt sinua paljon ja tutkiskellut samalla itseäni.
Olen miettinyt,onko minulla oikeasti sinua ikävä vai olenko elänyt niin pitkään ilman oikeata rakkautta, että tämä tunne saa minut tuntemaan ikävää.
Tiedän että sinulla on ollut paljon vastoinkäymisiä taustallasi..mutta onhan niitä ollut minullakin..
Ja mikä ei tapa , niin se vahvistaa,-ainakin henkisesti.
Vai olisiko tämä tunteeni kenties yksinäisyys...
Yksinäisyys joka ei päällepäin näy...
Onhan minulla lapset,työ ,hyvät tulot ja kavereitakin jokunen,.Mutta kun se jokin tuntuu puuttuvan..
Kaipaanko sydämeni niin paljon toisen ihmisen tuomaa hellyyttä elämääni ja haluanko niin kovin tulla rakastetuksi?
Tietenkin halua tulla rakastetuksi..sitähän meistä jokainen haluaa..
En vain halua rakastaa "leikisti".
Halajan oikeaa aitoa rakkautta ,niinkuin aikuinen voi toiselle vain antaa.
Ehkäpä vielä joskus kohtaan sellaisen:)
Olen miettinyt sinua paljon ja tutkiskellut samalla itseäni.
Olen miettinyt,onko minulla oikeasti sinua ikävä vai olenko elänyt niin pitkään ilman oikeata rakkautta, että tämä tunne saa minut tuntemaan ikävää.
Tiedän että sinulla on ollut paljon vastoinkäymisiä taustallasi..mutta onhan niitä ollut minullakin..
Ja mikä ei tapa , niin se vahvistaa,-ainakin henkisesti.
Vai olisiko tämä tunteeni kenties yksinäisyys...
Yksinäisyys joka ei päällepäin näy...
Onhan minulla lapset,työ ,hyvät tulot ja kavereitakin jokunen,.Mutta kun se jokin tuntuu puuttuvan..
Kaipaanko sydämeni niin paljon toisen ihmisen tuomaa hellyyttä elämääni ja haluanko niin kovin tulla rakastetuksi?
Tietenkin halua tulla rakastetuksi..sitähän meistä jokainen haluaa..
En vain halua rakastaa "leikisti".
Halajan oikeaa aitoa rakkautta ,niinkuin aikuinen voi toiselle vain antaa.
Ehkäpä vielä joskus kohtaan sellaisen:)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Itse en osaa toivoa itselleni mitään.
menee...Niin kauan Kun on elämää on toivoa...
Ei kai nyt asiat kuitenkaan nin huonosti ole, ettet edes toivoa uskalla?
Realismi ei sisällä toiveita ja kuvitelmia.
Ihmisillä ei ole koskaan niin huonosti, etteikö voisi olla vielä huonommin.
Ketä/mitä ikäväsi koskeekaan, mitäs jos antaisit sille ja itsellesi mahdollisuuden?
jatkan vielä itseni tutkiskelua, etten vaan vahingossa rupea leikkimään hänen tunteillaan...
itsetutkiskeluun. Toivottavasti et lopulta päädy siihen tulokseen että ikävä ja kaipaus olikin tuota todellista ihmistä kohtaan, saattapi olla toisen oma siinä vaiheessa. Eipä sitä uutta niin helposti löydy. Täytyisi ymmärtää pitää kiinni jos jonkun löytää josta välittää.
puhut vähän mutta asiaa
..Että tullakseen vahvaksi on ensin löydettävä ja tunnustettava omat heikkouteni...Siihen asti olen jo onneksi päässyt...
ja lähden sit töihin...
http://www.youtube.com/watch?v=pkzJb0k-q8U&feature=related
surullisen kappaleen. Ihan viilsi sisältä sitä kuunnellessa :´(
Tuohon edelliseen viestiisi vielä. Näinhän se on että meillä kaikilla on heikkoutemme ja puutteemme, ja jos opimme hyväksymään ne ja käsittelemään niitä ja elämään niitten kanssa sovussa niin olo keventyy huomattavasti kun ei aseta itselleen liian suuria ja epärealistisia vaatimuksia.
Sinulle toivotellen hyvää työpäivää. Toivottavasti murheesi unohtuu ainakin hetkeksi kun saat ajatuksesi suunnattua muualle työn parissa.
Hetket menevät helposti huomaamatta ohi.
alle kirjoittaa ihan täysin..elämä on elämää...mutta tulee niitä hetkiä....
ikävä kyllä itse olen ottanut aina silloin kaksi askelta taaksepäin...vaikka olisi tarvinut
ottaa pieni askel eteenpäin..!