Sydämen kyllyydestä suu puhuu" sanotaan jo Sanassa. Näinhän se on, ihminen puhuu siitä mitä ajatuksia sydämessään vaalii. Näkee elämän merkitykset itsensä kautta. Näkee valkoisen valkoisena tai mustana.
Sydämen kyllyydestä
ajattelij,,
15493
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
meille uskovaisille.
Miten lie vääräuskoisilla?
Mistähän he lohtunsa ja tiensä löytävät, on sielulleni arvoitus.
...harmaat värisävyt sotkee aina välillä koko paletin.
Mut tänään toi suulis niinku paistaa! Ainaki täällä Månsasissa.
Hyvää Sunnuntaita HTZA!
t.friidu
vääräuskoinen.
T:
H.
...munki "elämä" on välillä yhtä "sekametelisoppaa". Kiitti, HTZA.
t.friidu
lady, as always...
:)
Aina kun koivu lehtii, tuoksuu
kevät, on ikävä kotiin. Tupaan
jonne jäi sydän. Maisemiin jossa
mieli nauraa. Täällä olen vieras.
Vieraassa maassa.
Siellä minä elin. Täällä minun
sielu vain kuolee hitaasti. Ja
minä pelkään tätä kylmyyttä,
tätä kovuutta. Tätä itsekästä
marssia kolein sydämin.
Niin oli se toinen maa.
Ja maan kasvot erilaiset.
Ja syli pehmeämpi. Ja
naiset pehmoisia ja tuoksuvia.
Tanssijalkaisia.
Nyt minä hiivun hiljaa ja
vaikenen. Mutta sydämessä
itku ja ikävä. Odottamassa
evakkomatkaa takaisin kotiin.
Tupaani sydämeni luo.
Elävänä tai kuolleena.
http://www.youtube.com/watch?v=OgvQBSSxzck
...mun ekan ex-miehen äidin. Hän oli Kivennavalta lähtöisin. Sota-aikana hänen äitinsä läks. Evakkoon, lapsia oli 12. Taimi oli siitä vanhemmasta päästä. Taimi sit kerto mulle itkien, ku istuttiin Tampereen Keskuspuistossa, miten Hämäläiset appivanhemmat sitäki nuorena vaimona kohtelivat ku ei ollut saanut mukaansa muuta ku henkilöllisyystodistuksensa, lottana ku läks Viipurista. Ku Viipuria pommitettiin jo. Olis pitänny olla omaisuutta.
Nyt sitte Taimiki on poissa. Jotenkin ajattelen, et Taimi on nyt sitte Kivennavalla. Niin Rakas kotipaikka sille Kivennapa oli. Eikä sen tartte enää lähtee mihinkää. Monta kaunista tarinaa Kivennavasta mulleki kerto aikanaan. Ihana ja hyväsydäminen ihminen Taimi oli muutenki.
t.friidu
Minulle tämä kappale kertoo:
Kyvystä Rakastaa.
Antaa anteeksi.
Ja jatkaa elämää.
Suurempaa viestiä yksi
laulu ei voi sisältää.
Eikä yksi ihminen.
On kaikki jo kuolleet, vaan yksi on viel
On hänkin jo kynnyksel' sen.
Ei sitten oo syytä mun poiketa koskaan,
Mis' sieluni on ja pysyy.
Mun eloni kaukana sieltä on
ja sinne kun tekeevi miel'
käyn Jouluisin keralla kynttilän,
Sinne missä on sieluni miel'
Vain vuodessa kerran, ja kyyneleet annan,
haikeitten, pudota maahan.
Maahan haudalle ystäväin, isän ja äidin
Maahan rakaaseen, isäinimaahan.
Matkaa sinne on paljon ja harvenee
mun käyntini, pikkuhiljaa.
Mut' sinne mä käyn, aina vuosittain
Kunnes olen, mä myös,
Osa maatamme ruokkivaa viljaa.
Kasvan onnea täynnä, ja mielellään,
olen vierellä veljen armaan
Joka rinnoilta maansa ja kaikkien,
on siirretty syliini mun.
Älä sure, ystävä kallis, meillä yhdessä tavoite on.
Auttaa etennpäin Suomea, lapsia sen,
Se on kohtalo, meillä, yhteinen.
...ja siitä uskomattomasta "voimasta ja tahdosta" jatkaa elämää.. vaikeuksista huolimatta.
Koskettaa tää laulu aina. Upeesti toi Anneli Saaristo sen laulaa.
Hyvää Sunnuntai Päivän Jatkoo sulle;
t.friidu
Vain kyynel oli ystävä yössä,
muut hurmehtivat maatuen pois.
Vain kuiva lepäpala vyössä,
sielu huusi yössä, toisin olla vois.
Isä miksi jäti minut yksin kotiin,
minut asetit saappaisiin suuriin.
Sinua ikävöin kaipasin sinun syliin,
kuitenki vahdit ettei tule vieras pihapiiriin.
Muista, kuin eilistä kaikki olisi,
siskoni, veljeni ja rakkaan äitini.
Haavein, kuin kaikki luonani olisi,
turvani, peitteeni, rakkaan isäni.
Nyt takaisin kaipaan tuttujeni luo,
sydän hamuaa kotiin omaa tupaa.
Joku suurempi, jos hän sen suo,
poikanen taas rakkaitaan tapaa.
Harmi että et saa kehuja enemmänkin.
Ansaitsisit niitä kyllä.
Sinne missä minä olen syntynyt, tulivat ihmiset Valkjärveltä.
1949 syntyneenä en sitä tuskaa ymmärtänyt, mutta lapsiensa kanssa tuli tehtyä monta kivaa ja hävytöntäkin.
Vieläkin 58v. osaan kirjoittaa jotakin sillä murteella. Ja ystäviä on vieläkin, joitain.
Kuten runossani kuvasin, ei mene kauaa kun sinne ei ole mitään asiallista asiaa, hautakäynnit vain.
Sitten olemme tasoissa ja meidän on pärjättävä ihan itse.
Eiköhän me?
Ajattelen itse jotenkin, että on kaksi tapaa kirjoittaa:
Joko kerää plus merkkisiä palautteita
ja tähtää ensisijaisesti siihen.
Tai kirjoittaa, miltä sydämessä
tuntuu.
Minä olet oppinut elämisen jälkeen,
että turha täällä on keikkua, jos ei
uskalla.
Kyllä elämä koettelee ja ainas siitä ottaa opikseen. Ainakin sen, että paljon on
omissa käsissä.
Ei me välitetä, vaan kuljetaan
omia polkuja. Eikö?
Ystäväsi olen ja tiukassakin
paikassa.
mieleni on hyvä, toivottavasti sinunkin.
Rehellisys on aina parasta, harmi vain että se ei sovi kaikille.
Joillakin on oma kuva rehellisyydestä.
Tai ainakin siitä mitä siitä saa kirjoittaa.
Nostahan pääsi pystyyn ja ota uusi kuva kotisivullesi.
tervetuloa!