Vittu kun pääsee nouseen jonkin verran, kaikki melkein hylkää ja paskoo kaiken. Kaikki menee niin päin persettä. Eikö ihminen saa olla enää onnellinen? Eikö ihminen saa tuntea muuta kun tuskaa?
eiköhän kuolla?
toquro
6241
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Täälläkin, van eiköhän ooteta vielä huomiseen, jospa silloin olis edes jotain paremmin
Eipäs kiusallakaan kuolla, vaan jatketaan, vaikka taistellen välillä. Haasteita aina on.
Mä en halua kuolla, vaikka olis kuinka kauheeta. En kuole koskaan. Sitten kun "kuolen", menen Taivaan Kotiin, jossa Rakkaus täydellistä, sillä olen ottanut Jeesuksen sydämeen. Suosittelen.
Hän ei koskaan hylkää eikä jätä. Ja tämä ei ole tarkoitettu ketään ärsyttämään, vaan oman ratkaisuni kertoilen. Olenhan tosi vaikeuksissa ihmissuhteissa ja muuten minäkin, mutta tää nyt on vaan tää elämän aika, max. 100 vuotta. Kyllä se tästä, sitten, sitten oon tosi utelias kokemaan pelastuksen riemun. Heipat.
Anteeksi vain, olen synnynnäinen ateisti, looginen ja luonnontieteellinen ajattelija, ja en pysty ymmärtämään uskovaisten ajatusmaailmaa. Siis sinun täytyy ensin kuolla, että pääset elämään täydellistä elämää mielikuvitusmaassa? Jatkuvasti ihmisiä kuolee sen vuoksi, että he haluavat päästä nopeammin jumaliensa luo, ja muita heidän mukanaan. Toisen terroristi on toisen marttyyri.
Tietysti saatat puhua vertauskuvallisesti, ja se on OK. Minustakin olisi hauska elää Rivendellissä tai Tylypahkassa, ja Naruto ja Sherlock Holmes lienevät minulle yhtä rakkaita ystäviä kuin sinulle Jeesuksesi.
Ai 'synnynnäinen'. Eihän siihen ole pakko jäädä. Haluatko ihan itse olla 'semmonen' synnynnäisesti, kuten kiveen kaiverruksen tapaan sanot? Okay. Mä muuten olin myös, ihan samanlainen, en voinut käsittää. Ihmisen pääkopalla ja loogisuudella uskoa ei löytäis ikinä ja siksi onkin niin, että se annetaan ylhäältä se on se pyhä henki joka sen tuo. Kirjoitin tarkoituksella pienet alkukirjaimet, etten ärsytä, sillä sinä varmaan haluat ne pienillä. En olisi ikinä uskonut, käsittänyt, voinut pienimmässä häivähdyksessäkään kuvitellä, että tuo alue mulle avautuu ja avautuessaan, wau! Se tästä jatkoksi vain. Hyvät sulle.
Mullaki elämä liusuu perseellä ja kaikki kaataa paskaa niskaan. Masennuskin on, varmastikki, ja kaverit väittää että esitän, ja käskee lopettamaan ''masennus''. Selitän niil et oon iha oikeesti masentunu, ne ei välitä, ja tässä viel pitäis kestää elää muutenki. oikeesti taidan tehä itsarin iha pian -,- pääsee täältäki pois
niin ei tarvii tätäkään paskaa kestää.
Heti kun pikkusen näkyy valoa kuilunpäässä niin hups vaan ja sitä vajotaan taas vauhdilla alas. Ei tätä jaksaisi enää, kunpa voiskin vaan kuolla pois ja jättää kaikki elämän murheet ja vaikeudet taakse.