Eristäminen

terve. kylmä eteinen kielii vanhastatalosta? jossa sulla on varmaan satasen runko.? jos näin niin suosittelisin koolaamaan ulkopuolelle 50mm lisää ja samoin sisä puolelle sitten täytät ne villalla ulos tuulensuoja levy villaa vasten ja sisälle muovi. katolle puhallus villaa ainakin 300mm ja lattian pohja täyteen ja vähän yli jonka sitten tamppaat niskojen tasalle. vanhoissa taloissa on yleensä isot ikkunat jotka taäytyy vaihtaa uusiin vaikka uusiinkin taloihin laitetaan patterit lisäksi koska lattialämmitys ei tahdo riittää kun pienessä huoneessa on niin paljon ikkunoita ja ovi mutta kyllä se näillä alkaa plussalla pysyyn.

Hieman auttaisi jos vähänkin tietäisi minkälaisia rakenteita siellä on, mutta jotain yleisohjeita voisi toki antaa...

Seiniin tulee julkisivulaudoituksen alle tuuletusrako, jonka taakse tulee tuulensuoja. Tuulensuoja voi olla joko ohutta "tavallista tuulensuojaa", tai sitten paksua "eristävää tuulensuojaa". Uudessa rakennuksessa valitsisin eristävän mallin, koska se toimii lisäeristeenä, vanhassa taas saattaa tila olla rajoitettu, joten sillä ei ole käytännössä merkitystä, sillä jos seinän paksuus ei muutu miksikään oli tuulensuojan paksuus mikä hyvänsä, ei ole suurta merkitystä sillä onko tuulensuoja hieman paksumpi vai ei, sen eristysarvot eivät ole kuitenkaan ainakaan oleellisesti parempia kuin varsinaisen eristeenkään.

Vanhoja remontoidessa vanhat rakenteet yleensä rajoittavat eristekerroksen paksuuksia, sillä vaikka periaatteessa mikään ei estä lisäämästä eristekerroksen paksuutta oman mielensä mukaan, niin käytännössä lisäeristyksen huomaa jos sitä on "liikaa". Itse en laittaisi enempää kuin 50 milliä enemmän kuin mitä nykyisiin rakenteisiin mahtuu, siis jos seinä avataan vain toiselta puolelta. Jos seinästä revitään kaikki ja jätetään pelkkä runko pystyyn, niin sitten voi lisätä sen 50 milliä kummallekin puolelle.

Suuremmatkin lisäykset toki onnistuvat, mutta sitä en suosittele ilman ikkunoiden vaihtoa. Ainakin itsestä tuntuisi jotenkin hoopolta jos ikkunat jäisivät kauhean syvälle seinän sisään, mutta makunsa kullakin.

Eristepaksuudeksi suosittelisin vähintään 150 milliä, mikä onnistunee hyvin, jos vanha runko on tehty 4" (100mm) tolpilla, siihen vain se 50 milliä lisää, mieluiten ristiin koolauksena (eli vanhoihin pystytolppiin kiinnitetään uudet "koolaukset" vaakaan), jolloin eliminoidaan samalla kylmäsillat.

Eristeeksi suosittelisin selluvillaa, se on käytännössä hienoksi silputtua paperia palonestokemikaalilla höystettynä, kosteustekniset ominaisuudet vastaavat purua, ja eristysarvot ovat vähintään yhtä hyvät, usein käytännössä jopa paremmat. Märkäpuhallusta ei tarvitse pelätä, käytettävät vesimäärät ovat pieniä, ja hengittävä rakenne kyllä kestää tälläisen kertarasitteen, kunhan rakennetta ei kastele jatkuvasti.

Eristeen sisäpuolelle tulee ilman- tai höyrynsulku. Siitä voi olla montaakin mieltä, mutta itse olen taipuvainen ajattelemaan, että kun sisäilman "höyryt" eivät ole rintamamiestalojakaan lahottaneet, niin kosteutta läpäisevä ilmansulkupaperi on ihan riittävä. Ilmansulun tarkoituksena on estää hallitsemattomat ilmavuodot, jotka saattaisivat aiheuttaa vetoa tai muuten vaan ylimääräistä lämpövuotoa. Ilmansulun tärkeys korostuu etenkin kun talo varustetaan LTO-kennon sisältävällä ilmanvaihtokoneella, rakenteen läpi vuotava ilma kun ei kulje LTO-kennon kautta, jolloin ihan kelvollista lämpöenergiaa vuotaa harakoille.

Toki ilmansulusta on hyötyä vaikkei LTO-kennoa olisikaan, nimittäin tiiviissä talossa ilmanvaihto on hallinnassa, ja sitä vaihtuu sopivasti, ei liikaa, muttei myöskään liian vähän.

Lattian ja katon eristäminen riippuu aika pitkälti mahdollisuuksista. Jos talo on esim. betonilaatan päällä, niin tilaa alaspäin on rajoitetusti, ja toisaalta lattiaa ei yleensä saa mitenkään järkevästi nostettuakaan. Rossipohjan kanssa taas täytyy olla varovainen sen suhteen ettei vie rakenteita liian alas, ryömintätilan kaventaminen liian matalaksi altistaa rakenteen maakosteudelle.

Toki jos olosuhteet sallivat, niin se 300 milliä on hyvä, 350 vielä parempi, mutta jos tilasta on tiukkaa, niin 150 millilläkin tulee ihan hyvin toimeen, etenkin jos tila on pieni. Jopa niinkin vähä kuin 100 milliä riittää toki pitämään sukat lämpöisinä, mutta näin ohuita eristekerroksia en suosittele kuin ihan pakon edessä, tai joissain erityistapauksissa, kuten esim. puolilämpimän kellarin betonisen katon päälle.

Rossipohjasta voisin mainita esimerkkinä, että olen itse poistanut erään 100 vuotiaan rivitalon alapohjasta tsaarinaikaisia lautoja, osa oli vielä peräti ihan kelvollisessa kunnossa. Tosin lähinnä 70-luvulla tehtyjen rakennusvirheiden vuoksi suurin osa oli kärsinyt sen verran että katsoimme parhaaksi vaihtaa kaikki. Suomen ollessa vielä osa Venäjän keisarikuntaa, ja Tsaarin ollessa Suomen laillinen hallitsija, olivat rakentajat valinneet alapohjaeristeeksi sahanpurun, sahanpurua estettiin putoamasta pohjalautojen välisistä raoista laittamalla pohjimmaiseksi kerroksen olkea. Noilla keinoilla varmastikin saavutettiin hyvät lämmöneristävyydet, ja rakenne oli epäilemättä hengittävä. Rakenteen toimivuutta ei liiemmin tarvitse todistella, sillähän on jo yli 100 vuotta ikää, joten sen parempaan ei tarvitse edes pyrkiä. Tosin nykyajan materiaalivalikoimat ovat hieman laajempia, mistä syystä päädyinkin sellaiseen ratkaisuun että korvasin oljen kerroksella tuulensuojalevyjä, laudoituksen pidin kuitenkin "tiiviinä", etteivät ohuet puukuitulevyt alkaisi vuosikymmentenkään päästä roikkua, toki hieman kannattaa jättää rakoa että puu mahtuu elämään, liian tiukkaan ladotut laudat saattavat nostaa itsensä ylös, mikä pahimmassa tapauksessa rikkoo tuulensuojan, ja päästää eristeen läpi. Purut korvasin samalla selluvillalla, sen ominaisuudet kun ovat ainakin minun ymmärtääkseni vähintään yhtä hyvät kuin purulla, ja joiltain osin jopa selvästi paremmat. Eristekerroksen päälle tulee lattiaan vielä ilmansulku.

Kattoon pätevät pääosin samat asiat kuin lattiaankin, tosin sillä erotuksella, että yläosan saa jättää paljaaksi. Yläpohjaeristeen pohjalle tulee ilmansulku. Se on katossa ehkä vielä tärkeämpi kuin muissa rakenteissa. Ja tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että ei riitä että ilmansulkupaperia on joka suuntaan, vaan sen pitäisi olla myös hyvin limitetty, eikä pelkästään kahden paperin väliltä, vaan myös seinien ja katon, sekä seinien ja lattian väliset nurkat kannattaa tiivistää reiluilla limityksillä. Muutenkin englannin kielinen sanonta "the devil is in the details", eli "piru on yksityiskohdissa", sopii tähän kuin nenä päähän. Yksikin reikä ilmansulussa tekee aika ison alan paperista käytännössä hyödyttömäksi. Tässä kohtaa huolellisuudella voi saavuttaa paljon.

On sinänsä mielenkiintoista, että puurunkoisilla taloilla on mitattu sekä huonoimmat että parhaimmat vuoto-arvot. Tekniset ratkaisut ovat periaatteessa samoja, mutta puutalojen vuotoarvojen suuret vaihtelut selittyvät ilmansulun asennuksen haastavuudella. Esim. ns. kivitalot ovat luonnostaan melko tiiviitä, mutta puutalo on tiivis vain huolellisesti tiivistettynä. Ja tiiveys ei tarkoita hengittämättömyyttä, vaan rakenne voi olla yhtä aikaa sekä hengittävä että tiivis.

Suomessa on jo vuosisatojen ajan tehty taloja hengittävistä luonnonmateriaaleista, ja toimivat ratkaisut ovat kaikkien nähtävillä. Yhtä oikeaa vastausta ei ole, ja toisaalta mielestäni myös uutta tietoa voidaan soveltaa, kunhan noudatetaan tiettyä varovaisuutta. Rakenteen kyky läpäistä kosteutta on mielestäni tärkeä, sillä kosteutta läpäisevä rakenne pääsee kuivumaan, eikä mikään muovikalvo ole sitä estämässä. En sano etteikö höyrynsulkukin saattaisi toimia oikein asennettuna, mutta toisaalta moni talo on pysynyt pystyssä kuivana ja homeettomana vuosikymmeniä, ellei peräti vuosisatoja, hengitysilman höyryt eivät ole tietääkseni yhtään taloa homehduttaneet, muovikalvoista ei samaa voi sanoa.