miten masennus-diagnoosi annetaan?
Miten lähdetään liikkeelle? Miten kaikki etenee?
Mä en halua/pysty ainakaan myöntää että mulla on masennus. Osa oireista on paniikkihäiriönomaisia, mutta muuten olen vaan lamaantunut. mikään ei kiinnosta aj pidän itseäni huonona ihmisenä, koska istun vaan tässä koneella yöpaitasillani ja komennan lapset ulos. en jaksa tehdä kotitöitä. työssä olo on vain pakollista... en jaksa enää. en jaksa enää JOUSTAA. mä olen yrittäjä ja tuntuu että mä katkean kohta. Mä osaan olla pirteä töissä eikä musta mitään huomaa. Mutta mulla on kaikenlaisia fyysisiä oireita, jotka siis viittaa paniikkihäiriöön.
Tein netissä masennus-testin: 15 pistettä, ja 12 on jo joku raja.
Mulla on huomenna lääkäri. Ottaako se mun ajatukset ja fyysiset oireet tosissaan? Mitä kannattaa vaatia?
Mä haluan jonkun avun tähän itkuisuuteen ja kärttyisyyteen. mieskään ei kohta enää jaksa; mut onnenksi hän jaksaa tukea ja tekee kotitöitä puolestani. :)
Onko pelkkä lääkitys ratkaisu? sain joskus 2 vuotta sitten beettasalpaajaa rytmihäiriöihin, mutta ei ne auttaneet. häiriöitä tulee ja menee jännitystilojen mukaan. valeriaana auttaa sekä punaviini! Mut ei nyt viittis niitäkään lopunelämää ottaa; kun ei ne kuitenkaan tilannetta paranna - saan vain nukuttua ja käytyä töissä.
Ahdistaa.
olen 3-kymppinen.
Miten lähdetään liikkeelle? Miten kaikki etenee?
Mä en halua/pysty ainakaan myöntää että mulla on masennus. Osa oireista on paniikkihäiriönomaisia, mutta muuten olen vaan lamaantunut. mikään ei kiinnosta aj pidän itseäni huonona ihmisenä, koska istun vaan tässä koneella yöpaitasillani ja komennan lapset ulos. en jaksa tehdä kotitöitä. työssä olo on vain pakollista... en jaksa enää. en jaksa enää JOUSTAA. mä olen yrittäjä ja tuntuu että mä katkean kohta. Mä osaan olla pirteä töissä eikä musta mitään huomaa. Mutta mulla on kaikenlaisia fyysisiä oireita, jotka siis viittaa paniikkihäiriöön.
Tein netissä masennus-testin: 15 pistettä, ja 12 on jo joku raja.
Mulla on huomenna lääkäri. Ottaako se mun ajatukset ja fyysiset oireet tosissaan? Mitä kannattaa vaatia?
Mä haluan jonkun avun tähän itkuisuuteen ja kärttyisyyteen. mieskään ei kohta enää jaksa; mut onnenksi hän jaksaa tukea ja tekee kotitöitä puolestani. :)
Onko pelkkä lääkitys ratkaisu? sain joskus 2 vuotta sitten beettasalpaajaa rytmihäiriöihin, mutta ei ne auttaneet. häiriöitä tulee ja menee jännitystilojen mukaan. valeriaana auttaa sekä punaviini! Mut ei nyt viittis niitäkään lopunelämää ottaa; kun ei ne kuitenkaan tilannetta paranna - saan vain nukuttua ja käytyä töissä.
Ahdistaa.
olen 3-kymppinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Voi ei, kuulosti jotenkin tutulle ja oli pakko alkaa kirjoittamaan.
Itselläni oli 2 vuotta yritys. Yksin tein töitä lähes joka ikinen päivä ja vaikka yritys oli pieni niin se kävi rankaksi. Missään vaiheessa se ei alkanut tuottamaan vaan pyöri viimeajat tappiolla. Kuitenkin se oli minulle henkisesti tärkeä ja elämäni sisältö.
Koko viime kevään olin väsynyt ja sairastelin flunssia kaikenaikaa. Yritin vain jaksaa (tein kotona lisäksi yöhön saakka toista työtä) Alkoi tulla yhä pahempia taloudellisia ongelmia, alkoi kaikki kaatua niskaan. Tajusin että olin burn-outin partaalla. Myös vanhat vuosien takaiset ongelmat alkoivat pyöriä mielessä ja ahdistaa. Iltaisin aloin litkiä alkoholia jaksaakseni. Olin väsynyt, itkuinen ja apaattinen. En jaksanut innostua mistään. Työ ja yritykseen vääntäytyminen alkoi tuntua aamulla vaikealle, into oli poissa.
Sitten alkoi tulla ahdistus ja paniikkikohtaukset. varsinkin aamut ennen töihinlähtöä alkoivat olla vaikeita. Tuntui, etten voi enää mennä sinne firmaan. Aamuisin olin ahdistunut, oksentelin, panikoin.. aloin romahtamaan ja pelkäämään kaikkea ja sitä etten enää jaksa ja selviä sen firman kanssa.
Kun en päässyt kotoa lähtemään enää ilman rauhoittavaa lääkettä tein päätöksen lopettaa koko stressaava yritys. Ajattelin, mahdollisimman nopeasti pois ja eroon siitä taakasta, eroon paineista.
Kesä oli hirveä. Masennuin syvästi. Olin masennuksessa ja ahdistuksessa, makasin vain sängyssä ja ajattelin synkkiä. Mitään en jaksanut tehdä, en edes syödä tai peseytyä, enkä lähteä ihmistenilmoille, kuin harvoin. Elämä tuntui tyhjälle, kuin olisin menettänyt kaiken. Putosin tyhjän päälle.
Nyt on alkanut jo helpottaa. En ole enää niin aloitekyvytön tai väsynyt. Jaksan jo elää suhteellisen normaalisti, nyt vain masentaa, että menetin työni yritykseni myötä. Se oli oikeastaan ainoa minua oikeasti kiinnostava ja minulle sopiva työ. En osaa edes ajatella muuta. Kaipaan nyt sitä takaisin ja tuntuu, että tein tyhmn ratkaisun kun niin nopeasti laitoin sen pois, vaikka silloin en olisi jaksanut sitä jatkaakaan.
Vaikeaa on omien ajatusten kanssa.. Olisi kiva kuulla enemmän sinun yrittäjän työstä ja miten jaksat siinä ja mitä siitä ajattelet.. Itse haluaisin jo aloittaa uuden yrityksen, mutta pelkään, että alan taas saada niitä kohtauksia.. Miten sinulla onnistuu työssä? Saatko paniikkikohtauksia siellä?
hei. kiva kun vastasit. mikähän skitsofrenia mulla on kun ensin aattelin, että en vastaa sulle mitään, ku tää on varmaan joku salajuoni mua vastaan, ja oot joku tuttu joka yrittää mua manipuloida. *leuka loksahtaa auki* ;)
no, joo. kuulsoti tuo sinunkin tarinasi tutulta! mutta en siis enää jaksa tehdä tuota työtä. Ahdistaa että mun pitää mennä sinne takaisin. Ja vielä kun en ole yksin vaan toisen nurkissa; ja nyt ei niin helposti löydy uutta paikkaa. Muutenkin olen jo fyysisestikin kärsinyt jo pari vuotta että haluan jotain muuta - ensin parantaa itseni.
olitko sairaslomalla? ja söitkö jotain lääkkeitä?
voitais kyllä jakaa ajatuksia, jos tosiaankaan et ole salajuonija.. ;)
Aika ihmeellistä että eksyin tänne palstalle juuri tänään ja luin kirjoituksesi. Minulla on tällä hetkellä aivan samat tunteet: haluaisin vaan pois täältä työpaikalta ja pelkään joskus jopa vastata puhelimeen. Takana on aivan järkyttävän raskas kesä. Piti olla ihan toisin, mutta minusta johtutamttomista syistä sain aivan valtavat taloudelliset tappiot eräästä kaupasta. Pieni yritys ei useampia sellaisia kaipaa. Kävin lääkäriltä hakemassa apua aamuyön tuntien valvomiseen ja ahdistukseen. Sain diapamia ja masennuslääkekuurin. En aivan ole varma onko masennuslääkkeet oikea ratkaisu. Tuntuu, että masentavat vielä enemmän. Olen myös miettinyt yrityksen lopettamista mutta kun tuntuu, että tässä olisi tulevaisuutta jos vain saisin takaisin itsestäni kiinni ja pääsisin taloudellisten vaikeuksien yli. Joskus toivon, että olisipa joku kumppani tässä jakamassa työ- ja huolitaakkaa. Yksin olen niin puolustuskyvytön kohdatessa hankaluuksia. On niin vaikeaa kun ei pääse työn alkuun. Viime viikolla paineen alla sain tehtyä tosi paljon ja illalla oli niin positiivinen fiilis. Sitten se taas romahti. Alkoholi on tosi huonoksi osoittautunut lääke tähän ongelmaan. Viikonloppuna tuli läträttyä eikä se ainakaan mitään helpostusta tuonut.Olen rahavaikeuksissani usein lohduttautunut sillä, että en ole ainoa tässä tilanteessa oleva pk-yrittäjä. Mutta pohjalaisena en millään tahdo kestää että laskut tulee maskettua myöhässä.
Olipa jo nyt helpottavaa kirjoittaa. Yritetään auttaa toinen toisiaan.
T. yrittäjä romahduksen partaalla.
Hei sinulle!
Ei se mitään, vaikka ensin epäilitkin minua :) Nimittäin, itse olen niin "vainoharhainen", että epäilen ja luulottelenkin aivan kaikesta. En tiedä kuuluuko sekin ylirasitukseen, masennukseen, ahdistukseen, että tulee jotenkin vainoharhaiseksi ja alkaa "säpsähtelemään" aivan kaikesta. Mutta minä olen kyllä aina ollut sellainen, kova jännittämään ja stressaamaan (olen entinen koulukiusattu).
En todellakaan ole sinun tuttu tai salajuonija. Kiva vaihtaa ajatuksia. Minä lopetin siis yritykseni alkukesästä ja ollut siitä asti "toipumassa" ja lomalla. Kävin silloin aluksi lääkärissä, koska minulla oli kovia fyysisiä oireita myös, enkä edes tajunnut olevani niin yliväsynyt, joten ihmettelin oireita. Lääkäri diagnosoi heti "henkinen stressi". Itkeä vollotin vain siellä lääkärin vastaanotolla ja hyvä, että sain edes sanotuksi mitään.
Sain sieltä rauhoittavia ja masennuslääkkeitä. rauhoittavia otin alkuun, kun vielä piti mennä töihin. Loman alettua en enää ottanut niitä, enkä myöskään alkanut syömään masennuslääkkeitä. No, sitten kyllä masennuinkin kovasti. En vain halunnut alkaa ottamaan niitä pillereitä.
yrittäjän työ on hyvin raskasta. Minulla oli oma yritys, jossa olin yksin töissä. Lisäksi painin rahaongelmien ja muidenkin ongelmien kanssa, joten se oli liikaa.
Kuitenkin minusta elämä ilman sitä yritystä tuntuu hyvin tyhjälle, koska se oli niin suuri osa elämääni. Minulla ei ole paljon muutakaan. Siksi sekin masentaa minua, että se piti lopettaa.
Minä olen siitä häiriintynyt tyyppi, että en voi edes ajatella muita töitä, koska olen tottunut olemaan yrittäjä ja se on minun identiteetti, enkä ole koskaan juuri muita töitä tehnyt, en edes osaisi olla tavallisessa palkkatyössä. Miten sinulla? Voitko ajatella muita töitä?
Kirjoittele vain ajatuksia, niitä on kiva kuulla!
Kiitos kun kirjoitit! Tutulle kuulosti kirjoittamasi. Se taitaa olla juuri tuo ylirasitus, joka tekee melko ihmeellisen olotilan.
Minulla oli myös ennen "romahdusta" takana hyvin raskas talvi ja kevät (hiljaista aikaa), jolloin rahaongelmat kärjistyivät ja muutakin kamppailua oli. Minä myös olin aivan yksin ja se alkoikin juuri ahdistaa, alkoi tuntua ylivoimaiselle se koko ruletin pyörittäminen ja pelottaa kaikki asiat.
Siinä tilanteessa olisi ollut hyvä jos olisi ollut joku vahva ihminen auttamassa sen ajan, että olisin saanut levätä väsymyksen pois, eikä olisi tarvinnut lopettaa koko yritystä sen vuoksi, etten enää voinut olla siellä. Mutta, eipä minulla ole rahaa palkata ketään jos firma on jo konkurssikypsä muutenkin, enkä edes oikein luota keneenkään. Se vika minussa on, että olen niin vainoharhainen ihminen, että haluan aina tehdä kaiken yksin, ettei kukaan pääse "juonimaan" minua vastaan mitään.
Nyt kyllä kadun, että lopetin yritykseni niin nopeasti, mutta sillä hetkellä se oli niin vaikeaa. Hyvä, että enää aamuisin sinne pääsin, kun pelotti ja ahdisti kaikki, pukkasi paniikkikohtausta jne. Aloin jo "pelkäämään" asiakkaitakin ja tuntui mahdottomalle olla siellä. Juuri tuli tunne, että koko paskasta on päästävä äkkiä eroon!
Itse otin yhteyttä paikalliseen mielenterveystoimistoon, joka toimii täällä päin terveysaseman yhteydessä. Sain ajan lääkärille, joka nimenomaan keskittyy mielenterveydellisiin asioihin. Siellä puhuttiin asiat alustavasti läpi ja sain pian postissa seuraavan ajan psykologille.
Sitten myöhemmin jos haluaa, niin voi keskustella lääkärin kanssa mahdollisesta B-lausunnosta, jonka voi toimittaa Kelaan ja etsiä itselleen vakituisen psykoterapeutin. Se on tiiviimpää, nopeatempoisempaa ja ehkä myös henkisesti raskaampaa terapiaa.
Ei se Kelan tukeman psykoterapeutin saaminen kyllä ihan noin helposti onnistu kuin kirjoitit. Mutta hyvä sinänsä, että otit tämänkin hoitomahdollisuuden esille.
Aika harvalla paikkakunnalla mielenterveystoimiston asiakkaaksi pääsee noin helposti, kuin täällä kerrotaan. Tammikuussa koulutuspaikkani psykiatri (ei hoida) kirjoitti minulle lähetteen mielenterveystoimistoon. Ensin piti odottaa lähes 4 kk arviointiin, pääsenkö asiakkaaksi. Sitten vielä yli 4 kk, että jonossa olevat asiakkaat ovat päässeet aloittamaan käynnit. Lokakuussa on ensimmäinen varsinainen käynti psykiatrilla. Olen ollut vuosia vakavasti masentunut ja ahdistunut. Vietin nämä vuodet yksin kotona. En kyennyt hakemaan apua.
Ne, joilla on varaa yksityispuolen terveydenhoitoon, saavat heti apua. Keskustelujen perusteella diagnoosi tehdään.