putki päällä

olisin voinut itse kirjoittaa sanasta sanaan samanlaisen viestin.. :/

Juuri samanlaista ongelmaa ollut!!! Mutta nyt olen ollut viikon ahmimatta, kun olen laittanut itselleni aina viikon tavoitteen, etten ahmi! Ja tavoite1 on siis läpäisty. Nyt menossa tavoite2 ja se on tiistaina. keskiviikkona alkaa sitten tavoite3 jne.

En ymmärrä miten vaikeaa on olla ahmimatta, kun tietää että siitä ei KOSKAAN seuraa muuta kuin huono olo psyykkisesti ja fyysisesti. Sitä kuitenkin vaan haluaa mätätä kaiken naamaan. Aina jollain tekosyyllä "no nyt kun aloitin, ei mitään väliä enää" tai "huomenna en syö sitten enää roskaruokaa"...

Pitäisi vaan sallia itselle KOHTUUDELLA joku herkku, ja se ei kaadu siihen! Ei ole pakko jatkaa ahmimista, vaikka söikin jo "kielletyn hedelmän." Pienetkin onnistumiset, ja ahmimiskohtauksen estäminen antaa tosi paljon lisäpontta jatkamaan!

Itse olen ahmimiskohtauksia välttänyt tiedostamalla, milloin on riskialtista syödä esim.joku pieni suklaapala. Esim. jos on tylsää, on surullinen, tekee ihan sairaasti mieli ahmia jotain hyvää.. SIlloin ei vaan kannata syödä mitään.
Riskialtis aika on ruokailuaikojen välissä ja iltapala. Iltapalana ja välipalana vältän leipää, kun siihen jää niin helposti koukkuun..
Jos tekee mieli lisää jotain herkkua, niin juo lasin vettä ja purkka suuhun. Kohta huomaa, ettei ole edes pakko syödä..

Tässä oli tälläisiä pikkuvinkkejä, millä olen onnistunut, mutta myös takapakit pitää hyväksyä ja ottaa niistä opiksi! Ja yrittää jatkaa aina eteenpäin. Jaksamisia

Ei taida auttaa tai lohduttaa, mutta kerron mikä auttoi minua vastavassa tilanteessa. Söin salaa, joskus jopa ravintolassa syönnin jälkeen kotona, vaikka ei oikeastaan ollut nälkä. Töissä söin aina tarjotut kakut viimeiseen mureneen jne. Olin tosi paksu (=ylipainoinen). Aloin miettiä, että toiset kuolee nälkään ja minä ylipainoon. Aloin lahjoittaa pieniä summia rahaa unicefille ja vastaaville. Aina kun houkutti ostaa ruokaa, yritin ajatella nälkäisiä lapsia ja pistin rahaa sivuun köyhiä lapsia varten. Naurakaa vain! Sain puhuttua järkeä itselleni ja nykyään olen aika normaalipainoinen ja yritän kantaa huolta köyhemmistä. Edes vähän.