Haavoitettu parantaja

Eero J.K kirjoitti:

Otsikko on edesmenneen, Hollantilaisen katolisen papin, professorin ja kirjailijan Henri Nouwenin erään kirjan nimi. Mediassa käydään tänään paljon keskustelua homoseksuaalisuudesta ja protestanttisille kirkoille se tuntuu olevan asia josta ei päästä yksimielisyyteen. Raamatun kannan useimmat luultavasti tietävät enkä halua alkaa sillä enää lyömään lyötyjä. Henri Nouwen oli sydämen ja sielun psykologi joka elämäntyöllään antoi valtavasti toivoa ja ymmärrystä elämässään haavoitetuille ja haaksirikkoon joutuneille ihmisille. Elämänkerrassaan, joka julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen Henri Nouwen paljastaa salaisuuden jonka tiesivät vain muutamat hänen eläessään: hän oli selibaatissa elävä homoseksuaali. Hän kamppaili tämän asian kanssa elämässään ja punnitsi eri vaihtoehtoja. Philip Yancey kirjoittaa kirjassaan "Sielun suuri seikkailu" Nouwenin ristiriidasta seuraavasti: "Hän voisi pappina pysyä selibaatissa ja julkistaa homoutensa, jolloin hän pääsisi ainakin salaisuuden tuskasta. Hän voisi julkistaa tilanteensa, jättää pappeuden ja etsiä elämänkumppanin. Tai hän voisi pysyä julkisuudessa pappina ja pitää yksityisesti homosuhteita. Nouwen punnitsi vaihtoehdot huolellisesti ja hylkäsi ne kaikki. Hän pelkäsi julkisen tunnustautumisen vahingoittavan papintyötään. Kaksi viimeistä vaihtoehtoa tuntuivat mahdottomilta henkilöstä, joka oli tehnyt selibaattivalan ja joka etsi seksuaalimoraalin ohjeet Raamatusta ja Roomasta. Hän päätti elää haavansa kanssa. Kerta toisensa jälkeen hän päätti"

Työskennellessään aids-klinikalla Nouwen kuuli sydäntäsärkeviä kertomuksia miehiltä joiden tovereita kuoli joka päivä tuohon hirvittävään sairauteen. Homous ei ollut siellä rehvastelun ja vitsin aihe niinkuin liian usein nykypäivän mediassa, pikemminkin haava jonka kanssa oli selvittävä. Klinikalla Nouwen kuunteli nuorten miesten tarinoita. He kertoivat hänelle kuinka heidän oma perheensä oli hyljännyt heidät ja jättänyt selviytymään kaduilla. Eräillä heistä oli ollut satoja partnereita, joilta he olivat saaneet tartunnan, joka nyt tuhosi hitaasti mutta varmasti heidän elämänsä. Nouwen näki nuo ihmiset uudella tavalla: ei moraalittomina ja jumalattomina, vaan janoisina - ihmisinä jotka kirjaimellisesti kuollakseen janosivat rakkautta. Hän näki heidät niin kuin Nasaretin mies samarialaisen naisen kaivolla. He olivat juoneet vettä joka ei sammuttanutkaan heidän janoaan. He tarvitsivat elävää vettä.
Arkkipiispa Jukka Paarman viimeaikainen lausunto homoseksuaalisuudesta on ymmärrettävästi herättänyt närää monissa raamattunsa todesta ottavissa ihmisissä ja soisinkin arkkipiispalle - jos se olisi mahdollista - aikamatkan lähes kaksi vuosituhatta taaksepäin silloiseen korinttin kaupunkiin, jossa oli tiettävästi ainakin tuhat temppeliprostituoitua. Joukossa oli myös (homo) miehiä jotka möivät palveluksiaan ja saattoivat varmasti kiusaukseen monia nuoren seurakunnan jäseniä. Tätä taustaa vasten on helppo ymmärtää Paavalin jyrkkä suhtautuminen miehiin jotka olivat "vaihtaneet" seksuaalisen suuntautumisensa toiseksi kuin mitä se oli alunperin ollut.

Henri Nouwen löysi lopulta elämälleen merkityksen jättämällä menestyksekkään luennoitsijan ja professorin virkansa ja muuttamalla Torontossa sijaitsevaan Daybreak-yhteisöön jossa hoidettiin psyykkisesti ja fyysisesti erittäin vaikeasti vammautuneita ihmisiä. Siellä Nouwen vietti elämänsä viimeisen vuosikymmenen hoitaen, vaihtaen vaippoja, kylvettäen, työntäen pyörätuolia ja viettäen yksinäistä elämää seuranaan hiljaiset asukkaat jotka eivät hänen luennoistaan piitanneet, mutta jotka antoivat hänelle henkisesti ja hengellisesti paljon enemmän, kuin jos hän olisi valinnut sen elämäntavan mihin hänen taipumuksensa oli häntä aikaisemmin houkutellut. Luulen, että hän ymmärsi syvällisesti sen mitä Jeesus sanoi: "lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta." Näin Henri Nouwen kirjoitti:
"Ei yksikään henkilö voi täyttää kaikkia tarpeitasi. Sinun on vähä vähältä siirryttävä itkemästä ulospäin - itkemästä itsellesi ihmisiä, joiden arvelet voivan täyttää tarpeesi - itkemään sisäänpäin, paikkaan jossa voit antautua Jumalan hoivattavaksi ja kannettavaksi, Hänen, joka on inkarnoitunut niiden ihmisten inhimillisyyteen, jotka rakastavat sinua yhteisössä." (Läpi pimeän yön; suom. Anna-Maija Raittila)

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä