Eli minulla on 1,5v poika joka ei vielä kävele eikä puhu sanaakaan...
saattaa vahingossa ottaa muutaman askeleen mutta siihen se jääkin.ollaan yritetty harjoitella mutta ei kiinnosta pahemmin.
huolestuttaa koska synnytys oli aika vaikea ja poikani vietti ekan yön teholla jne koska ei oikein hengittänyt ja jouduttiin antamaan lisähappea,joten on mielessä käynyt sekin että mitä jos on jotain sitten pysyvää vammaa siinä jäänyt:/
muuten lapsi tosi menevä ja tempperamenttinen mutta muutenkin tosi vauvamainen.ei muistuta yhtään oman ikäistään ei kooltaan eikä käytökseltään.on kyllä todella äidissä kiinni ja hoitovapaalla olen.tammikuussa oli tarkoitus töihin palata mutta olenkin alkanut miettimään jospa lykkään koska pelkään ettei poikani pärjää päiväkodissa kun on aika arka toisia ihmisiä kohtaan,mammanpoika :)
toivottavasti joku saa jotain selkoa epäselvästä sepustuksestani.
jos jollai vastaavanlaista kokemusta/mielipidettä asiaan otan kaikenlaisia näkemyksiä mielehyvin vastaan :)
saattaa vahingossa ottaa muutaman askeleen mutta siihen se jääkin.ollaan yritetty harjoitella mutta ei kiinnosta pahemmin.
huolestuttaa koska synnytys oli aika vaikea ja poikani vietti ekan yön teholla jne koska ei oikein hengittänyt ja jouduttiin antamaan lisähappea,joten on mielessä käynyt sekin että mitä jos on jotain sitten pysyvää vammaa siinä jäänyt:/
muuten lapsi tosi menevä ja tempperamenttinen mutta muutenkin tosi vauvamainen.ei muistuta yhtään oman ikäistään ei kooltaan eikä käytökseltään.on kyllä todella äidissä kiinni ja hoitovapaalla olen.tammikuussa oli tarkoitus töihin palata mutta olenkin alkanut miettimään jospa lykkään koska pelkään ettei poikani pärjää päiväkodissa kun on aika arka toisia ihmisiä kohtaan,mammanpoika :)
toivottavasti joku saa jotain selkoa epäselvästä sepustuksestani.
jos jollai vastaavanlaista kokemusta/mielipidettä asiaan otan kaikenlaisia näkemyksiä mielehyvin vastaan :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos voit siirtää töihin meno, niin se kannattaa varmasti. Itse olen kaikki lapseni vienyt hoitoon vähän yli 1 vuotiaina, ja se kaduttaa. Mitään varmuutta kehityshäiriöistä ei ehkä vielä tuossa iässä saada, mutta meillä kuopus ei puhunut myöskään tuossa iässä vielä mitään. Vasta 2 vuotiaana alkoi tulla joitakin sanoja. Ja siitä se sittn lähti!
Ymmärrän kyllä huolesi, mutta muista ettei terveys ole tärkeämpi kuin ihminen! Vaikka lapsellasi todettaisiin jokin kehityshäiriö, hän on aina sinulle taatusti yhtä rakas! Itse olen opettanut erityiskoulussa ja huomannut, että ensin lapsesta näkee lähinnä vamman (pyörätuoli, vaikea kävely tms) ja hetken kuluttua kun lapseen on tutustunut, näkee vain LAPSEN, vammaa ei edes muista!
Ja muuten, pojat on usein aika lailla äidissä kiinni ;D
kehityshäiriö olisi lapsi ehdottomasti yhtä rakas,siitä ei ole epäilystäkään...
tottakaihan sitä kuitenkin aina toivoisi että oma lapsi olisi terve ym :)
pitää kyllä miettiä töihin menon siirtämistä onhan se tietysti taloudellisesti huonompi vaihtoehto kun vielä yh olen mutta kyllähän lapsen on edelle mentävä :)
kiitos vastauksesta!
Mun mielestä on hyvinkin mahdollista että poikasi on ihan terve ja ottaa lähiaikoina ikätovereitaan kiinni.
Kaverin poika alkoi kävelemään vasta 1,5 ikäisenä ja sillä todettiin sitten vaan tiukat nivelet tms. ei kuitenkaan mitään kovin vakavaa. Sanoja sillä oli jo jonkin verran silloin.
Oma poikani on nyt reilu 2v ja puhuu tosi vähän, vaan yksittäisiä helppoja sanoja sanoo ja suurinosa sanoista on vielä sen "omia" sanoja eli vaan äiti ja isä ymmärtää.. :)
Meidän poika on myös tuollanen mammanpoika, nautitaan siitä :D
Varmaan neuvolasta teidät ohjataan ensi kerralla johonkin fysioterapiaan tms. se on kuulemma ihan mukavaa puhaa lapselle.
Kuulostaisi siltä että lapsesi on rauhallinen mietiskelijä, ei turhia hötkyile. Ole tyytyväinen, pääset vähemmällä ja ehdit vielä juosta hänen perässään=)
Meillä tyttö lähti kävelemään 1v 6kk. Oli arka, ja rauhallinen 2-vuotias on edelleen. Puhuu kyllä kuin papupata=) Todennäköisesti teidät ohjataan fysioterapeutille mutta älä ota sitä minään epäonnistumisena, mekin käytiin kun tyttö ei vauvana lähtenyt kääntymään kyljelleen ja se oli ennakkoluuloistani huolimatta tosi mukavaa.
Kävelyasiassakin olin sitten itse yhteydessä fysioterapeuttiimme ja sain kullanarvoisia vinkkejä.
Nauti lapsestasi, kaikki oppivat kyllä aikanaan!