Kuinka moni teistä täällä ikävästänne ja kaipauksestanne kirjoittavista tuolla oikeassa elämässä aikoo kertoa sille kaipauksen kohteelleen täällä kaipailustaan jos siihen mahdollisuuden saisi?
Jos ette niin miksi ette?
Jos ette niin miksi ette?
Kysymys kaikille..
...ikävöiville ja kaipaavil...
171139
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
se siitä
Pitäs vain päästä näistä tunteista eroon, mutta rakkaus on sitkeä tunne. Ei se kuole vaikka toinen ei vastannut tunteisiin eikä se kuole vaikka toinen loukkasi. Ylpeys ei anna periksi ottaa yhteyttä, onneksi, joten eiköhän tää kaipuu pikkuhiljaa kuole... Se on hullua kuinka elämä jatkuu ulkoisesti ihan samana kuin ennen ja silti sisällä jyllää hirveä ikävä, kaipaus ja halu, eikä kukaan tiedä, paitsi hän ja hän ei välitä.
sillä erolla, ettei hän ole koskaan loukannut minua. Tiedä vaikka jopa välittäisi.
ettei minulla sellaista ylpeyttä ole, ettenkö häneen yhteyttä voisi ottaa, mutta varoen....
Tietysti kertoisin heti jos mahdollisuuden saisin..
Niin minäkin kertoisin jos vain sellainen mahdollisuus tulisi.
Olen hänelle livenä, puhelimessa, kirjeitse..
Toivon hartaasti koko sydämeni pohjasta joka solullani että me oltaisiin joku kaunis päivä pari
ikävästäni.Eri juttu on uskoiko hän.
Mutta oltiin pieni hetki poski poskea vasten!
Minä en pese sitä poskea ikinä!!!
en sanonut kaikkea. Jos tulisi mahdollisuus, ja minulle edes hetkeksi sellainen tunne, että häntä huvittaisi puhua tai jotain olisi erilailla, varmaan tekisin niin. Tunne, että "nyt". On ollut lähellä.
oletko mies vai nainen?
..olen n.
tarkoitin vain olla kohtelias tuolla "takaisin".
Mikä päivä, aikamoista sotkua. Koira oksensi kolmesti, itsellä kumma olo.. Joskus on sellaisia päiviä, jolloin ei tunnu yhtään piristyneeltä. Paitsi, kun näen .. Se hetki, ainakin.
Ja eiköhän melkein kaikki tarinammekin ole samansuuntaisia.Ikävää, kaipausta ja pääsääntösesti yksipuolista.
Miksipä sitä muuten täällä toitottaisi? Aika monet ovat myös tahoillaan varattuja. Ehkä tämä on ainut ns. turvallinen paikka "puhua" tunteista joita ei edes saisi olla olemassa.
Itse olen jossain määrin avautunut. Ja tosi typerällä tavalla. Hän sai minusta ihan väärän kuvan.Todellisuudessa olin ihan sydänjuuria myöten rakastumassa aidosti häneen. Enkä etsimässä itselleni jotain "leikkikaveria"
Tunteet on tallessa, mutta koskaan en häntä enää lähesty.Jos ajattelenkin, häpeän ruoska sivaltaa kuin tulinen lieska.(Noin niiku vertauskuvallisesti)
sinullekin.. tuo, mitä viimeiseksi kirjoitit. Jotenkin jäin miettimään tätä. Joku sai aiemmin väärän kuvan. Entä nyt, tai jos voisi tutustua paremmin? Liittyykö tuo häpeäntunne siihen.. että jos lähestyisit, ja sen käsittäisi väärin? Tapahtuuhan niitä väärinymmärryksiä, mutta voi niitä kai yrittää selvittääkin.
Niin, monet ovat varmaan varattuja, tai sitten kaipailevat varattua.
sain sain sen verran kipeästi "takaisin" että mikään ei jäänyt epäselväksi.
Ainoastaan se että miksi vieläkin tuntuu tältä.Hyvässä ja pahassa.
Kaipaus, halu, itseinho ja häpeä.
asiat menivät sotkuun. Jos joku on herättänyt paljon tunteita, niin kestäähän se, ennen kuin ne tunteet katoavat..