Heräsin taas aikaisin ja vähän kirjoittelen aikani kuluksi. Mitäs siinä ihmettelette aikaista heräämistäni? Heräätte tekin ja hyvin suurella tarkkuudella samaan aikaan.
Laskin tuossa juuri, että palstaikäinen, 70-vuotias, on elänyt 613200 tuntia.
Jos siis heräätte n. 10h:n tarkkudella kanssani, niin ero heräämistarkkuudessamme on n. 0,002%!
No, näillähän voidaan osoittaa kaikenlaista.
Sallinette minun kertovan vanhasta palstalaisesta nimeltä lyyli. Tosiaan lyyli, pienellä kirjaimella.
Tämä vähän oppinut kansannainen kirjoitteli karjalan murteellaan tapahtumistaan elämässään, arjessa ja pyhässä. Uskomaton ystävällisyys ja hyväntahtoisuus säteili hänen teksteistään, jotka hän kirjoitti pienin kirjaimin ilman välimerkkejä.
Yritän kuvailla miten lyyli starttasi vanhaa Mosseaan.
mie ko yritin pakkasel panna mossee käyntii ni eihä se lähtent mie olin kuullu et ko mossee potkasoo kylkee ni sit se lähtöö ja niihä mie teinkii lähtihä se ja ai ku minnuu nauratti.
Monta hauskaa tarinaa tuli ja lopuks ihmettely: mikähä mius viel tullookaa tms.
Jos lyyli olisi kompastunut pihalla niin ei hän sitä olisi kuitannut sanomalla "mie kaauin pihal".
Yritän kääntää tarinan lyyliksi:
mie ko aamul tuli navetast ni mikä lie ollu juurakko tai muu siin pihal ja mie siihe kompastuin ja lensin rähmällein onneks en loukanna ihteäin siin ylösnoustessain aattelin et mikähä minust viel tulookaa vaik mikä olumpiaurheilija niinko vaik se pitkämäki nii ja jos mie viel reenaanki
Tämän tapaiset tarinat ovat kiehtoneet aina ja niitä hörossä suin kuntelin lapsena kun aikuiset kansanmiehet tarinoivat, tavattomasti pilkatenkin ja varsinkin liioitellen.
Otan esimerkin muistikuvistani:
Nyt se Virtase Mattiki sit meni naimissi sen Järvise flikan kans. Muuttiva asuma pojan kotja, vinntihuane. Akkona vaa täytys suurenta et muija näke ulos, on sil senverra muhkja naama.
Yläkerran päätyikkuna pitikin suurentaa asuinkäyttöön sopivaksi, syy selvisi tällä minullekin.
Toivon, että siedätte murrevirheeni varsinkin karjalan murteen osalta, josta minulla on vai haalea käsitys.
Yrittäkää sietää myös kirjoitusintoni!
Laskin tuossa juuri, että palstaikäinen, 70-vuotias, on elänyt 613200 tuntia.
Jos siis heräätte n. 10h:n tarkkudella kanssani, niin ero heräämistarkkuudessamme on n. 0,002%!
No, näillähän voidaan osoittaa kaikenlaista.
Sallinette minun kertovan vanhasta palstalaisesta nimeltä lyyli. Tosiaan lyyli, pienellä kirjaimella.
Tämä vähän oppinut kansannainen kirjoitteli karjalan murteellaan tapahtumistaan elämässään, arjessa ja pyhässä. Uskomaton ystävällisyys ja hyväntahtoisuus säteili hänen teksteistään, jotka hän kirjoitti pienin kirjaimin ilman välimerkkejä.
Yritän kuvailla miten lyyli starttasi vanhaa Mosseaan.
mie ko yritin pakkasel panna mossee käyntii ni eihä se lähtent mie olin kuullu et ko mossee potkasoo kylkee ni sit se lähtöö ja niihä mie teinkii lähtihä se ja ai ku minnuu nauratti.
Monta hauskaa tarinaa tuli ja lopuks ihmettely: mikähä mius viel tullookaa tms.
Jos lyyli olisi kompastunut pihalla niin ei hän sitä olisi kuitannut sanomalla "mie kaauin pihal".
Yritän kääntää tarinan lyyliksi:
mie ko aamul tuli navetast ni mikä lie ollu juurakko tai muu siin pihal ja mie siihe kompastuin ja lensin rähmällein onneks en loukanna ihteäin siin ylösnoustessain aattelin et mikähä minust viel tulookaa vaik mikä olumpiaurheilija niinko vaik se pitkämäki nii ja jos mie viel reenaanki
Tämän tapaiset tarinat ovat kiehtoneet aina ja niitä hörossä suin kuntelin lapsena kun aikuiset kansanmiehet tarinoivat, tavattomasti pilkatenkin ja varsinkin liioitellen.
Otan esimerkin muistikuvistani:
Nyt se Virtase Mattiki sit meni naimissi sen Järvise flikan kans. Muuttiva asuma pojan kotja, vinntihuane. Akkona vaa täytys suurenta et muija näke ulos, on sil senverra muhkja naama.
Yläkerran päätyikkuna pitikin suurentaa asuinkäyttöön sopivaksi, syy selvisi tällä minullekin.
Toivon, että siedätte murrevirheeni varsinkin karjalan murteen osalta, josta minulla on vai haalea käsitys.
Yrittäkää sietää myös kirjoitusintoni!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Lyyli tosiaan kannusti kirjoittamaan avoimesti omista kokemuksista. Hänessä kukki vanhan ihmisen viisaus. Monia asioita hänen teksteistään on jäänyt mieleeni. Esimerkiksi kun hän sairastui syöpään, hän kirjoitti tuskistaan ja taistelustaan sydäntäsärkevästi. Lyyli sanoi että vaikka hän ei ole mikään kirkkouskovainen, niin silloin hän kääntyi sinnekin päin - uskonnon suuntaan. En osaa luonnehtia lyylin tyyliä niin hyvin kuin sinä Ruune.
Siunausta lyylille ja meille kaikille! Meitä ahkerasti, avoimesti ja yhdellä nikillä kirjoittavia moititaan joskus sisäpiiriläisiksi. Kyllä tähän piiriin pääsee kuka vaan. Ainoa ehto on, että alkaa kirjoittelemaan.
Senora kirjoitteli, kun kerroit.
Hänen tarinointiaan olisi lukenut vaikka kuinka paljon, oli se niin ihanaa, aitoa ja antoisaa.
Toivottavasti vielä kuulemme hänestä, kaikkea hyvää toivottelen, jos sattuu lukaisemaan tämän ketjun;))
No nythä siult tuli mukava alotus, nii miekkii (heräsin) vastaamaa.
Olha se Lyyli lupsakka karjalan murteen haastaja, sitä ei voi kukkaa kieltää, sielt tuli jos jommostakkii tarinaa.
Niihä se ystävällisyys paisto Lyylin kirjotuksista, mut uson et jos tempperamenttii tarvittii, nii kyl Lyylilt ois sitäkkii löytynt!
Karjalaisen, nimenommaa naisen, luonteepiirteeseen kuuluu temperamenttisuus.
En voi olla mainitsematta ku nii paljo haastetaa et murteet pitäis kieltää tykkänää, nii onks Lyylin tarinat murteella haasteltuna sensorttisii?
Minusta ei, vaa erikoisen mukavii murretarinoita. mie uskon et Lyylil oli karjalan murre jokapäiväses elämässääkii, eikä vaa tääl keskustellessa.
Eihä siul oo mittää anteeks pyyvettävää, oikei lupsakkaast ja sopivast haastoit Lyylin tyylist, ja taitavast karjalan murrekkii taittu.
Lyylin kielenä oli karjalan murre. Hänellä oli takanaan tietääkseni kiertkoulu eikä hän omien sanojensa mukaan osannut kirjoittaa suomea.
Fiksu ihminenhän Lyyli oli ja ilmeikäs ilmaisuissaan.
Joskus Lyyli, pitkän ja monipolvisen viestin jälkeen, totesi:
pitkähä siit tuli mut eihä sitä lyhyemmäst voint sannoo.
Minä olisin ehkä kymmenesosalla voinut sisällön luettelonomaisesti kertoa. Kukaan ei moista viestiä vaan olisi viitsinyt lukea, saatikka pitää.
onko se siten ylläpito taikka seriffi, miksi minun vistini poistettiin. enhän kirjoittanut muuta kuin itsestäni, ja itkustani.
Viestihän oli leikkimielinenkin enkä maininnut ketään tai mitään siinä sivullusista.
Haluaisin saada tietää syyn.Vastausta odottava Monica
Useamman kerran on palstalla viitattu Lyyliin ja ihan harmittaa, että olen sen verran uusi kuitenkin, etten päässyt hänen juttujaan lukemaan. Olisin takuulla pitänyt hänestä minäkin. :) Mihin on kadonnut tämä kaivattu Lyyli?
Tulin palstoille 2002, juuri kun Lyyli kertoi Espanjanmatkastaan.
Ilo pursui hänen sanoistaan. Aviomies, papin poika, Jalmari, oli nukkunut työnsä ääreen, kyntöpellolle ja luonut tälle kovin töitä tehneelle, lapsettomalle pariskunnalle, huomattavan varakkuuden. Eihän lyyli varakkuudestaan koskaan puhunnut, puhumattakaan, että olisi leuhkinut.
Matkan jälkeen Lyyli otti nimimerkikseen Senora lyyli, sellaiseksi kun häntä oli kutsuttu. Lyyli nimeen ei hän tyytyväinen koskaan ollut ollutkaan.
Syykin selvisi: Jossain laulussa "Lyyli leveeperä lähti kaupunkiin" eikä aivan kunniallisesti liene elänyt.
Niin paljon olen Lyylin viestejä lukenut, että kohtalaisen kirjan saisin aikaan, helpostikin.
Lyyli oli jo silloin kahdeksansissakymmenissä kun täällä vieraili. Kierteli kamera mukanaan Suomea ja ilmeisesti ihastutti kaikki tapaamansa ihmiset.
Valokuva-albumi kädessään hän eli matkansa kotona uudestaan.
Runo minun piti joka aamu kirjoittaa ja niitä syntyikin kahvikupin uimamatkasta pölyhiukkaseen asti. Kulkurin valssin säveleen sanoitin hänestä valssinkin, lyylin omasta pyynnöstä.
Pienen osan saatte/joudutte kauttani tietämään tuosta ajasta.
menneessä muodossa, onko Senora nukkunut pois?
En kirjoita menneessä ajassa (imperfektissä) vaan siitä ajasta kun lyyli oli täällä.
Lyyli aikanaan lupasi, että tänne, hänen ystävilleen, tulee tieto hänen nukkumisestaan pois.
kun selvensit;))
Toivotaan, että vielä tapaamme hänet palstoilla.
Eihän tästä ole kovinkaan kauan, kun hän kirjoitteli,,,
Tuohon lyyliaikaan, innostui moni muukin kertomaan menemisistään ja tulemisistaan.
Kun kerronnoista puuttui kaikki se värikkyys, kommellukset, tapahtumat ja niiden aikaansaamat näkemykset ja mielikuvat, ei niitä edes jaksanut lukea.
Kyllä "lyylejä" tarvittaisiin vieläkin, ainakin minä.
Onhan meillä hyviä ja hauskoja kirjoittajia. Venlastiina ja Hintriika* esim., eivät turhaan pane "kynäänsä paperille".
Anteeksi, että en muita maininnut! En tunne kaikkia.
On se merkillistä, että tähänkin aloitukseen pitää sekoilla ilkeilemällä aloittajalle.
Aihe oli sen verran mielenkiintoinen, että etsin vuosien takaisia señora Lyylin kirjoituksia ja luin niitä nautinnolla.
Ei ole ihme,että Ruuneperi ja monet muut haikailevat lyylin perään.
Mitäpä jos eräät katsoisivat itseään peilistä ja menisivät sen jälkeen nurkkaan häpeämään.
Samaan nurkkaan voisi mennä sekin virtuaalinen varas, joka taas nyysi minulta nikin.
Jossain vaiheessa kirjoitin nikkini perään 'minä itte'. Nyt laitan tuon "Hintriikan kruksin", jota Maalaismies* myös käyttää.
Hyvä, että joku huomaa tuon valehtelun ja mustamaalaamisen.
En minä sentään voi itseäni pahempi olla!