Vanhalla anopillani on tapana olla ystävallinen jokaisen ihisen edessä, mutta auta armi
as, kun käännät pääsi, niin sitten alkaa moittiminen. Siinä saavat kuulla kunniansa oma tytär, tyttären vävy, tyttären lapset ja tyttären lapsen puoliso. Hän osaa lirkutella edessä, mutta kieli on liian liukas takanapäin. Sitten kun ei ole missään tekemisessä tällaisen tapauksen kanssa, niin kaikki tykkäävät pahaa. Miksi on olemassa tällaisia ihmisia. Hehän ovat aivan sairaita.Varmaan tähänkin löytyy diagnoosi, mutta en vaivaudu edes selvittämään asiaa, vaan pysyn moisesta lirkuttelijasta erillään. Sukulaisille tiedoksi, ei hän puhu teistäkään mitään hyvää.
as, kun käännät pääsi, niin sitten alkaa moittiminen. Siinä saavat kuulla kunniansa oma tytär, tyttären vävy, tyttären lapset ja tyttären lapsen puoliso. Hän osaa lirkutella edessä, mutta kieli on liian liukas takanapäin. Sitten kun ei ole missään tekemisessä tällaisen tapauksen kanssa, niin kaikki tykkäävät pahaa. Miksi on olemassa tällaisia ihmisia. Hehän ovat aivan sairaita.Varmaan tähänkin löytyy diagnoosi, mutta en vaivaudu edes selvittämään asiaa, vaan pysyn moisesta lirkuttelijasta erillään. Sukulaisille tiedoksi, ei hän puhu teistäkään mitään hyvää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tietysti monen moisia, pitää heitäkin kunnioittaa.
Olla heille aina väliin mieliksi.
Jos heidän apuaan tarvitsee, niin ensinnä kysyä jaksaako he olla avuksi.
Se on ikävää, jos välit menee huonoksi mummun/anopin kanssa.
Anopin ollessa iäkäs, täytyy katsoa sormien lävitse ja ajatella kaiken johtuvan horinasta.
Siihen kyllä tarvitaan pitkää vieteriä.