Mulle tehdään suunniteltu sektio neljän päivän päästä, ja nyt alkoi jännittämään/pelottamaan oikein urakalla. Yhtään en ole asiaa stressannut ennen kuin viime yönä, kun mietin kaikkea mahdollista mitä voikaan tapahtua, että joudun hengenvaaraan tai kuolen ynnä muuta typerää, ja vauva jää ilman äitiä yms. tai että vähintään joudun kohdunpoistoon, ja vauva ei saa koskaan sisaruksia jne. (varmaan liittyy suurimmaksi osaksi netistä luettuihin sektiovastaisiin puheisiin, jossa riskejä korostetaan, lääkärissä näin ei olla peloteltu)
No eipä tässä enää voida perääntyä, edessä se on joka tapauksessa, mut olisiko jollain kertoa sektiokokemuksia, hyviä tai huonoja? en oikein löytänyt kuin synnytyskokemuksia, sektiosta tarinoita hirveen vähän. Itselläni ei hajuakaan miten käytännössä toimitaan, kuin että sairaalaan menen aamulla aikaisin. Kauanko toimenpide kesti kokonaisuudessaan, entä kuinka nopeasti saitte vauvan vierellenne? miten paraneminen onnistui, oliko kipuja paljon?
Kiitos etukäteen jos jaksatte vastata ja helpottaa kenties oloani.. :)
No eipä tässä enää voida perääntyä, edessä se on joka tapauksessa, mut olisiko jollain kertoa sektiokokemuksia, hyviä tai huonoja? en oikein löytänyt kuin synnytyskokemuksia, sektiosta tarinoita hirveen vähän. Itselläni ei hajuakaan miten käytännössä toimitaan, kuin että sairaalaan menen aamulla aikaisin. Kauanko toimenpide kesti kokonaisuudessaan, entä kuinka nopeasti saitte vauvan vierellenne? miten paraneminen onnistui, oliko kipuja paljon?
Kiitos etukäteen jos jaksatte vastata ja helpottaa kenties oloani.. :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sairaalaan tullaan usein leikkauspäivän aamuna. Ehdottomasti ravinnotta!
Kätilöt hieman jututtavat ja valmistelevat sinua. Vaihdat leikkaussalivaatteet päälle ja sinulle laitetaan pissakatetri. Vauvan äänet mahdollisesti kuunnellaan.
Leikkaussaliin tullessa tilanne on rauhallinen ja siinä ei ole kiirettä. Siirryt itse leikkaustasolle ja sinulle laitetaan seurantalaitteita ja tiputus. (verenpaineen mittaus, sydänseuranta, hapetuksen seuranta)
Sen jälkeen laitetaan puudutus (yleisimmin spinaali). Siinä käännyt toiselle kyljelle. Selkäsi pestään kylmällä pesuaineella ja anestesialääkäri laittaa puudutuksen pienellä neulalla. Sen jälkeen sinut autetaan takaisin selälle. Leikkaustasoa myöskin kallistetaan hieman vinottain, koska ihan selällään makuu saattaa tehdä odottavalle pahoinvointia ja haitata vauvan hapen saantia. (Todennäköisesti sinulle myös laitetaan happimaski kasvoille -sillä taataan vauvalle hyvä hapetus syntymää varten)
Sitten sinua peitellään steriileillä liinoilla ja sen jälkeen miehesi pyydetään saliin (jos hän on sinne tulossa)
Leikkaus aloitetaan ja vauva syntyy noin parinkymmenen minuutin sisällä. Isä ja vauva lähtevät kätilön kanssa synnärille punnituksiin ja sinun leikkaus jatkuu vielä haavojen sululla.
Sen jälkeen siirto heräämöön, missä vointiasi seurataan ja kohdun supistuvuutta tarkistetaan aika tiheään.
Jos heräämön tilanne on sellainen, että siellä ei ole esim. infektiopotilaita tai muita, jotka olisivat riski pikkuiselle, niin vauva ja isä tulevat kätilön kanssa heräämöön ja siellä voi imettää ensimmäisen kerran. (Jos vain itse jaksat ottaa vieraita)
Se että vauvaa ei tuoda heräämöön, ei tarkoita sitä, että vauvalla olisi hätä, vaan että tilanne siellä on sellainen, ettei vauvaa voi tuoda jonkin riskin takia!!
Sitten kun vointisi on hyvä ja kivut hallinnassa, pääset osastolle vauvan ja isän luokse.
Tässä lyhykäisyydessään ja tiivistettynä, mitä sectiossa tapahtuu...
Meillä meni homma lähes samalla kaavalla kuin edellisellä, mutta TAYS:ssa jossa minä synnytin suunnitellulla sektiolla isä sai olla leikkaussalissa koko ajan, myös silloin kun minua valmisteltiin leikkaukseenkin. Ja sitten kun vauva oli saatu autettua ulos, se näytettiin meille nopesti ja vietiin viereiseen huoneeseen lastenlääkräin tarkastettavaksi ja noin 5 minuuttia myöhemmin mieheltäni tulttin kysymään haluaako hän mennä mukaan kylvettämään ja kapaloimaan vauvaa vai jääkö han saliin äidin seuraksi. Mieheni lähti vauvan mukaan viereiseen huoneeseen.
Kun minut oli saatu kursittua kasaan vietiin minut vieressä olevaan tarkkailuhuoneeseen, missä mies jo odottelikin nyytti sylissään. TAYS:ssa sektiot tehdään synnytysosastolla olevessa leikkaussalissa, joten se tarkkailuhuonekin oli ihan yhden hengen huone missä saimme olla koko perhe yhdessa. Siellä olimme reilu 3 tuntia jonka jälkeen siirryimme takaisin sinne synnyttäneiden vuodeosastolle missä aamulla odottelimme leikkausvuoroamme.
TAYS:ssa ei ole perhehuoneita, joten vietin koko sairaalassaoloaikani 2 hengen huoneessa. Öisin jouduin soittamaan hoitajia vähän väliä apuun, kun en alkuun pystynyt nostelemaan vauvaa. Päivisin isä oli osastolla apuna ja se oli todella tarpeeseen. Isä hoita vauvan nostelut, vaipan vaihdot ja haki minulle ruokaa joka tuotiin tarjoiluvaunulla käytävälle.
Pystyyn nousin noin 24 tuntia sektion jälkeen, jolloin minulta poistettiin virtsakatetri, eli sen jälkeen oli pakko nousta ylös kun vessaan (samassa huoneessa) oli päästävä. Miehen läsnäolo loi turvaa ja tiesi että joku on lähellä auttamassa jos tulee ongelmia. Leikkaksen jälkeisenä iltana minut passitettiin suihkuun ennen haavasidosten pois ottamista ja olen todella onnellinen että mieheni oli silloin paikalla niin pääsin vauvan puolesta suihkuun rauhassa ja joku oli auttamassa vaatteet pois päältä ja takaisin kun olo oli vielä niin hutera.
Mies vietti koko isyyslomansa heti synnytyksen jälkeen. Muutama päivä siitä meni sairaalassa ja loput sitten oltiin kotona. Miehen apu oli todella tarpeen ja pyrinkin itse nostelemaan vauvaa mahdollisimman vähän tuon 3 viikon aikana, että haavani sai rauhassa parantua. Vaippaakaan en montaa kertaa tuona aikana vaihtanut ;).
Nyt vauva on reilun 3 kuukauden ikäinen ja olen toipunut leikkauksesta mielestäni hyvin vaikka päivät pitkät kantelenkin nyt jo 7 kiloista poikaamme.
Mene vain hyvällä mielellä leikkaukseen ja nauti vauvasta täysin siemauksin, vaikka tuletkin saamaan melko varmasti tutuilta ja tuntemattomilta outoja kommentteja, että miksi ihmeessä synnytit sektiolla. Monet kun luulevat, että kaikki sektiot tehdään vain ulkonäkö, pelko ynnä muiden sellaisten toiveiden perustteella. Itse olen monet kerrat joutunut varsinkin iäkkäämille ihmiselli selittämään, että meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin sektio, kun iso vauva oli perätilassa ja olen itse vielä melko pieni kokoinen.
osastolla sain vauvan heti viereen ja katetri poistettiin leikkauspäivän iltana. Sain tarpeeksi kipulääkkeitä, joiden avulla pystyin hoitamaan vauvaa normaalisti leikkausta seuraavasta aamusta alkaen. Minulla ei mies ollut auttamassa sairaalassa, mikä oli tavallaan hyvä niin tuli liikuttua ehkä enemmän. Minulle sektio tehtiin synnytyspelon takia ja siitä jäi hyvät muistot. Ikävintä sektiossa oli katetrin laitto ja leikkauksen jälkeen yskiminen ja aivastaminen.Sairaalasta pääsin kolmantena päivänä ja burana 600 käytin noin viikon ajan leikkauksen jälkeen lähinnä nukkumaan mennessä. Vertaisin sektiosta toipumista umpisuolileikkauksesta toipumiseen. Älä pelkää leikkausta ja pyydä reippaasti kipulääkkeitä.
Hätäsectio on riskialttiimpi kuin sunniteltu.
Itse olen onnellinen koska valitsin suunnitellun section vauvan koon takia. Paljastui, että se olisi ollut jokatapuksessa edessä sillä vauvani oli vielä suurempi mitä arvioitiin.
Toisessa palautteessa kerrottin hyvin käytännön puoli tapahtumasta joten kerron vain miten itse koin sen.
Jännitti tietenkin.
Ennen leikkaussaliin menoa kuunneltiin vauvan sydänääniä ja kätilö jutusteli.
Leikkaussaliin menokin pelotti hiukan, mutta yllätyin kuinka kivuton selkään laitettava puudutus oli. Verikokeessa sattuu enemmän.
Ainoa epämiellyttävä olo oli tunne, että tipahtaa sängyltä.
No henkilökunta oli todella mukavaa ja huumorintajuista.
Koko homma oli ohi ennen kuin kunnolla tajusinkaan.Miestä olin pyytänyt kertomaan jotain jonninjoutavaa jotta ajtukset menisivät muualle.
Sitten kuulin maailman kauneimman äänen, oman vauvani itkun ja sain hänet rinnanpäälle.
Vauva lähti kätilön ja isän kanssa punnittavaksi.
Minut vietiin heräämöön.
Heräämössä oli hauska kuunnella henkilökunnan lupsakkaa jutustelua.
Ainoa asia joka oli hiukan epämiellyttävän tuntuista oli se kun yksi kätilö paineli kohtua jotta se alkaisi supistua. Sinänsä hyvä toimenpide, mutta epämiellyttävän tuntuista.
Tiesin, että vauva olisi isänsä huomassa joten en tressanut sitäkään.
Mitään ongelmia ei ollut joten pääsin osastolle ja vauva tuotiin rinnalle. Ihmeellinen tunne.
Itse sectio oli "helppo" kokemus.
Päätin yrittää toipua mahdollisimman pian.
Jo heräämössä yritin liikutella jalkojani.
Pääsin illalla jo ylös ja tukeapidellen kävelemään.
Vaikein vaihe alkoi tämän jälkeen.
Vauvani oli isokokoinen ja minulla oli vaikea kantaa häntä saatikka vaihtaa vaippaa. Onneksi mies auttoi.
Pissaaminen ei onnistunut alussa ja jouduttiin laittamaan katetri takaisin, sitä jännitin josko sattuisi puudutuksen lähdettyä. Ei sattunut.
Toinen hankala asia oli ilmamaha.
Onneksi älysin pyyttää lääkettä siihen.
Kannattaa myös huolehtia, että syö myös kuitupitoista ruokaa. Voi vain kuvitella että on pelottavaa käydä vessassa kun pelkää leikkaushaavan aukeavan äheltäessä.
Itselläni leikkaushaavasta toipuminen oli raskasta, mutta nyt kun sectiosta on puolivuotta olen täysin toipunut ja juoksen pitkiä lenkkejä jo.
Heip, pelko on luonnollinen juttu ja synnytys, olipa se alatie tai sektio on aina erityinen tapaus. Mulle tehtiin sektio kun lapsi ei olisi tullut muuten pois, supistuksia en kokenut ainuttakaan. Itse toimenpide oli nopea ja mulle kokemuksena helppo. Laitettiin katedri, ei koskenut, tuntui vain hetken hassulta. Spinaalipuudutusta jouduttiin kokeilemaan kaksi kertaa ennen kuin onnistui, ja se tuntui luonnollisesti aika keljulta, mutta ihan ok. Puutuminen tuntuu oudolta ja tavallaan tuntee jotain tapahtuvan, muttei tunne kipua laisinkaan. Mahasta painaminen muksun ulos saamiseksi ei ollut mukavaa, mutta nopeasti tapahtui. Lapsukainen nostettiin esille ja sitten minut laitettiin uinumaan hetkeksi kiinniompelun ajaksi. Kaikkinensa toimitus kesti noin 20-30min vain! Ja kohta olin jo tarkkailussa makoilemassa. Vauveli oli omassa "kehdossa" ja poika tuotiin mulle maitoa hamuilemaan aika ajoin. Ekan kerran noustessa tuntui kuin olisin ollut noin 150 vuotias kipuisa vanhus. Huh! Mutta toivuin tosi nopeasti ja kantelin lasta aikalailla heti.
ihanaa kun jaksoitte kirjoittaa, tuli huomattavasti helpompi olo. että ehkä siitä selvitään, ei kuulosta kamalalta toimenpiteeltä ollenkaan ja on nopeasti ohi. ja kun pelkästään perätilan takia tehdään, ni vauvalla ainakaan mitään hätää ole, muuten ollaan oltu koko raskausaika oikein hyvässä kunnossa molemmat. Avoimin mielin siis sektioon olen nyt menossa. =)
minulle tehtiin kiireellinen sektio kuukausi sitten. viikkoja oli 31 2 lapsi liian pieni, istukan toiminnassa häikkää ja perätila. eka lapsi.
tieto sektiosta tuli totaalisena yllätyksenä n.tunti ennen leikkausta. onneksi olin ollut syömättä ja juomatta.. pelotti niin perkeleesti että pystyin vain itkeä, jotenkin sitä aina kuulee vain ne negatiiviset sektiokertomukset :)
mut vietiin käyrälle synnytyssaliin jossa kätilö laittoi pissakatetrin. yllätyin kun se ei ottanut kipeetä, tuntu vaan hiukka ällöttävältä. sit mentiin leikkaussaliin, sain jopa ite kävellä pissapussin kanssa leikkauspöydälle ja sitten alkoi häslinki. mulle laitettiin kanyyli ja lätkiä ja johtoja ja kaikenlaista. sitten menin kyljelleen, selkä pestiin ja annettiin pikku puudutus selkään. sitten epiduraali ja spinaalipuudutukset ja vielä katetri selkään jtn kipulääkettä varten. tuo oli se inhottavin osuus. hyi helvetti että pelotti!!!! puudutus aiheutti mulle pahoinvointia. ja sitten myöhemmin myös hirvittävää tärinää.
ite leikkaus kesti varmaan kolme minuuttia, supernopee toimitus! tuntu kauheen jännältä.. ei ottanu kipeetä mutta silti tunsin kuinka mua leikattiin ja saksittiin. ja mua vaan pelotti niin prkleesti edelleen :) ja miestäkin ilmeisesti ku se vaan tuijotteli mua naama valkosena.
lapsi otettiin pihalle ja vietiin jonnekkin pöydälle pyöriteltäväksi. sain nähdä lapsen vaan vilaukselta, se vietiin teholle ja isukki lähti sinne mukaan. mun istukka napattiin ulos ja tehtiin jotain joka tuntu tosi omituiselta ja kursittiin haava kiinni.
sitten vaan nostettiin sänkyyn ja vietiin heräämöön jossa olinkin n. kolme tuntia harjottelemassa jalkojen liikuttelemista. kohtua käytiin painelemassa välillä ja lopuksi pestiin alapäätä ja laiteeiin "vaipat" (viehättävää..)
mut leikattiin aamulla ja vasta seuraavana yönä tunsin kipua. olin nukkuessa onnistunut katkaisemaan piuhan siitä kipupumpusta ja olin aikalailla tuskissa kun heräsin mutta ei hätää! kyllä lääkehuolto pelasi ja kohta oli taas taju kankaalla :)
seuraavana aamuna otettiin katetri pois ja aluksi liikkuminen sattui aikaslailla.. sairaalasta pääsin pois neljäntinä päivänä ja oon toipunu tosi hyvin, en oo tarvinu kotona ollenkaan kipulääkkeitä.
vaikka pelotti paljon ja olin aivan paniikissa koko leikkauksen ajan, niin nyt voin kertoa että turhaa oli! ja hlökunta osaa auttaa noissa pelko asioissa!! onnea koitokseen!