Koska

ongelmana isällä on se, ettei hän pysty kunnolla keskustelemaan äidin tilanteesta hoitajalle, hoitajan käydessä siellä, koska äiti aina vieressä kuuntelemassa. Sama tilanne lääkärissä(siitä tulee heti kotiin tullessa riita). Kodista isä ei saisi yksin poistua.
Kiitos vastauksesta, täytyypä ottaa selvää.

kirjoittelu kirjoitti:

ongelmana isällä on se, ettei hän pysty kunnolla keskustelemaan äidin tilanteesta hoitajalle, hoitajan käydessä siellä, koska äiti aina vieressä kuuntelemassa. Sama tilanne lääkärissä(siitä tulee heti kotiin tullessa riita). Kodista isä ei saisi yksin poistua.
Kiitos vastauksesta, täytyypä ottaa selvää.

Lue lisää

sinä ottaisit yhteyden tähän hoitajaan ja kertoisit tilanteesta?Uskoisin ettei hän pitäisi pahana jos sen tekisit. Tämä että alz.sairastava on hyvin epäluuloinen eikä suostu myöntämään todellista tilannetta, on hyvin tuttua touhua näille hoitajille, voi olla parempikin että nämä hoitajat ehdottavat ensin erilaisia apuja suoraan äidillesi, ne voisivat mennä paremmin läpi kun sen asian tekee joku vieraampi mutta asiantuntija, kuin sinä tai isäsi.? Ja ehkä lääkärillekin voisit sinä kirjoittaa tai soittaa...

mitäs jos kirjoitti:

sinä ottaisit yhteyden tähän hoitajaan ja kertoisit tilanteesta?Uskoisin ettei hän pitäisi pahana jos sen tekisit. Tämä että alz.sairastava on hyvin epäluuloinen eikä suostu myöntämään todellista tilannetta, on hyvin tuttua touhua näille hoitajille, voi olla parempikin että nämä hoitajat ehdottavat ensin erilaisia apuja suoraan äidillesi, ne voisivat mennä paremmin läpi kun sen asian tekee joku vieraampi mutta asiantuntija, kuin sinä tai isäsi.? Ja ehkä lääkärillekin voisit sinä kirjoittaa tai soittaa...

Lue lisää

mahdollisuus on tietysti, että otan itse yhteyttä hoitajaan. Olisi kuitenkin mukava kuulla täältä, muiden omaisten kokemuksia, että mitä apuja kyseistä sairautta sairastava voi yleensäkin saada, ennenkuin otan yhteyttä hoitajaan. Ehkä on myös mahdollisuus varata isälleni, keskustelutuokio hoitajan kanssa kahdestaan.

Varsinkin kokemukset sellaisesta asiasta kiinnostaa, että täytyykö mahdollinen hoitopaikka hoitokodissa jo kenties varata, vuosia etukäteen(riippuu tietysti paikkakunnasta ehkä).

Olen jonkinverran netistä etsinyt tietoa myös isälleni, siitä miten hänen olisi parasta käyttäytyä äitin kanssa ongelmatilanteissa, isäni on nekin ohjeet, joutunut lukea salaa.

kirjoittelu kirjoitti:

mahdollisuus on tietysti, että otan itse yhteyttä hoitajaan. Olisi kuitenkin mukava kuulla täältä, muiden omaisten kokemuksia, että mitä apuja kyseistä sairautta sairastava voi yleensäkin saada, ennenkuin otan yhteyttä hoitajaan. Ehkä on myös mahdollisuus varata isälleni, keskustelutuokio hoitajan kanssa kahdestaan.

Varsinkin kokemukset sellaisesta asiasta kiinnostaa, että täytyykö mahdollinen hoitopaikka hoitokodissa jo kenties varata, vuosia etukäteen(riippuu tietysti paikkakunnasta ehkä).

Olen jonkinverran netistä etsinyt tietoa myös isälleni, siitä miten hänen olisi parasta käyttäytyä äitin kanssa ongelmatilanteissa, isäni on nekin ohjeet, joutunut lukea salaa.

Lue lisää

avuista mitä voi saada, tietääkseni voi saada siivousapua, kunnan ruokapalvelun(tuodaan ruoka kotiin),kodinhoitajan käynnin päivittäin kotona, vanhempiesi pesuavun yms. mutta ensin täytyy ottaa kunnalliseen kotihoitoon yhteyttä. Tietysti yksityistä apua on myös tarjolla, mutta hinta on sitten kovempi.Nykyään hoitopaikan saaminen on lottovoitto esim.palvelutalosta)niihin on hirveästi tulijoita, paikkoja vähän.Tämä on omakohtainen kokemus,ensin yritetään hoitaa kotona apujen turvin mutta kun sairaus etenee niin sitten tulee vuorohoito(2vk hoidossa esim.dementiaos. ja 2vk kotona)ja lopulta paikka laitoksesta.Voit yrittää varata mahdollisimman ajoissa paikkaa mutta tuskin sitä vielä saat, ensin hoito on kotona.Sehän on kuitenkin se paras paikka niin pitkään kun voi olla, ja dementikolle tuttu paikka.Toivottavasti näistä asioista on sinulle apua.

kirjoittelu kirjoitti:

mahdollisuus on tietysti, että otan itse yhteyttä hoitajaan. Olisi kuitenkin mukava kuulla täältä, muiden omaisten kokemuksia, että mitä apuja kyseistä sairautta sairastava voi yleensäkin saada, ennenkuin otan yhteyttä hoitajaan. Ehkä on myös mahdollisuus varata isälleni, keskustelutuokio hoitajan kanssa kahdestaan.

Varsinkin kokemukset sellaisesta asiasta kiinnostaa, että täytyykö mahdollinen hoitopaikka hoitokodissa jo kenties varata, vuosia etukäteen(riippuu tietysti paikkakunnasta ehkä).

Olen jonkinverran netistä etsinyt tietoa myös isälleni, siitä miten hänen olisi parasta käyttäytyä äitin kanssa ongelmatilanteissa, isäni on nekin ohjeet, joutunut lukea salaa.

Lue lisää

salaamisesta sanoisin että se on ihan tavallista kun omaiset yrittävät hoitaa alzheimeria sairastavien asoita.Mielestäni ihan oikein koska kuitenkin yritetään joko parasta heille tai ettei heidän tarvitse kiihtyä turhaan koska eivät ymmärrä asioita.Meilläkin mummu suuttui ihan turhaan kun olin Kelasta hakenut hänelle eläkeläisen hoitotukea ja päätös tästä tuli hänelle itselleen kirjeenä ja hän luki sen, ei ymmärtänyt lukemaansa vaan luuli että olen hänelle hoitajan hommannut kotiinsa ja suuttui siitä ettei hän hoitajaa kotiinsa huoli!Että sillee..

asioiden kirjoitti:

salaamisesta sanoisin että se on ihan tavallista kun omaiset yrittävät hoitaa alzheimeria sairastavien asoita.Mielestäni ihan oikein koska kuitenkin yritetään joko parasta heille tai ettei heidän tarvitse kiihtyä turhaan koska eivät ymmärrä asioita.Meilläkin mummu suuttui ihan turhaan kun olin Kelasta hakenut hänelle eläkeläisen hoitotukea ja päätös tästä tuli hänelle itselleen kirjeenä ja hän luki sen, ei ymmärtänyt lukemaansa vaan luuli että olen hänelle hoitajan hommannut kotiinsa ja suuttui siitä ettei hän hoitajaa kotiinsa huoli!Että sillee..

Lue lisää

taida minunkaan äiti hoitokotiin haluta, eikä taida edes siivoojaa tai hoitajaa mielellään kotiinsa ottaa. Hoitajan kerran käydessä (1kpl), hän kovasti kyseli isältäni jälkikäteen, miksi niitä hoitajia kävi niin monta samalla kertaa heillä ja osa heistä penkoi hänen tavaroitaan, toisessa huoneessa...

Isäni on tiedustellut tutuiltaan juuri siitä hoitokotitilannetta/vanhainkotia ja olisi myöskin, tilanteen niin vaatiessa, halukas myös itse muuttamaan sinne, äitini lisäksi. Tilanne ei nyt vielä vaadi sitä mutta jo ehkä muutaman vuoden kuluttua mahdollisesti. Siksi olen myös asiasta tietoa yrittänyt kerätä.

Salaaminen on tosiaan, tällähetkellä melkein ainutkeino, äitini parasta tässä tosiaan ajatellaan.

Itselläni on ns.vertaistukea, sillä ystäväni äidillä, on samanlainen sairaus, kuin äidilläni ja voimme heistä keskustella, joskus huvittuneinakin ja hymyhuulessa, vaikkakin asia on vakava.

Kiitos vastauksista, mukava kun näilläkin sivuilla on kirjoituksia. Dementia-sairaudet ovat ilmeisestikin aika yleisiä.

kirjoittelu kirjoitti:

taida minunkaan äiti hoitokotiin haluta, eikä taida edes siivoojaa tai hoitajaa mielellään kotiinsa ottaa. Hoitajan kerran käydessä (1kpl), hän kovasti kyseli isältäni jälkikäteen, miksi niitä hoitajia kävi niin monta samalla kertaa heillä ja osa heistä penkoi hänen tavaroitaan, toisessa huoneessa...

Isäni on tiedustellut tutuiltaan juuri siitä hoitokotitilannetta/vanhainkotia ja olisi myöskin, tilanteen niin vaatiessa, halukas myös itse muuttamaan sinne, äitini lisäksi. Tilanne ei nyt vielä vaadi sitä mutta jo ehkä muutaman vuoden kuluttua mahdollisesti. Siksi olen myös asiasta tietoa yrittänyt kerätä.

Salaaminen on tosiaan, tällähetkellä melkein ainutkeino, äitini parasta tässä tosiaan ajatellaan.

Itselläni on ns.vertaistukea, sillä ystäväni äidillä, on samanlainen sairaus, kuin äidilläni ja voimme heistä keskustella, joskus huvittuneinakin ja hymyhuulessa, vaikkakin asia on vakava.

Kiitos vastauksista, mukava kun näilläkin sivuilla on kirjoituksia. Dementia-sairaudet ovat ilmeisestikin aika yleisiä.

Lue lisää

Olen juuri tullut kaukaa äitini luota, jolla vaskul dementia. Etenee koko ajan ja nyt pian eletään viimeisiä hetkiä yksin kotosalla. Olen ainut omainen, mutta en omaishoitaja. Äitini asuu yksin osakkeessaan. Olen väsynyt etähoitaja!On oikeustoimikelpoinen - vielä.
Kotisair hoito on käynyt 1 krt/vko. Seurakunnan ystäväpalvelusta 1 krt/vko.
Hyvä, kun nämä olen hänelle saanut - äiti suostunut ottamaan.

Hänellä on kotona turvajärjestelmä (rannehälytin, palohälytin, patjahälytin, turvaliesi, jne.). Itse olen hankkinut myös muut turvallisuutta lisäävät jutut.

Tilanne on heikentynyt huomattavasti. Lääkkeet on ottanut, jos on muistanut. Ei ole ollut tietoo onko vuorossa ilta vai aamulääke, mikä viikonpäivä... Harhoja päivittäin, vaikka oikeitakin ihmisiä on läsnä. Juttelee näille muillekin. Pihallekin on yöllä nyt menty.

Tästä viimesesta pelästyneenä soitin kotisairaanhoitoon ja pyysin hoitopalaveria äidin luokse, johon mukaan tuli myös kotipalvelut.

Juteltiin ja kyseltiin äidiltä, mitä palvelua hän haluaisi?
Siinä sitten sovimme, että kotish jatkaa samaan tapaan (kokeet, mittaukset, sairauden seuranta) ja kotipalv aloittaa käynnit 1 krt/pvä tuoden lääkkeet ja katsoen samalla mm. onko jääkaapissa ruokaa, onko syömäkelpoista jne..
Lounasuokailu järjestetään viereisessä palvelukodissa.

Tunsin, kuinka äiti itsekin oli lääkkeiden jaosta helpottunut, vaikka hän koko ajan on sanonut, että kyllä hän ne osaa ottaa.
Samalla sovittiin, että äiti aloittaa uudelleen siivouksen ostot vammaisyhdistyksen kautta.
Lopetti ne välillä, kun "rupesivat viemään tavaroita".

Oli mielestäni tärkeää, että äiti oli mukana ns. suunnittelemassa omia asioitaan. Hänelläkin tunne, että ei tehty mitään salaa.

Juttelimme samalla edunvalvontavaltuutuksesta. Mutta sen perille meno oli vaikeaa. Ei ymmärtänyt, että se on vasta valtuutus sinne tulevaan, kenet hän haluaa sitten aikanaan asioidensa hoitajaksi, edunvalvojaksi. Ilmeisesti liikaa asiaa yhteen päivään.

Sen olen huomannut, että oikein hyvä esittämään hän on. Filmaa todella hyvin muiden läsnäollessa ja lääkärillä. Vähättelee sairauttaan.

Sehän hänellä on tietenkin, että "minä en muuta mihinkään pois omasta kodistani". Olen pyytänyt häntä muuttamaan tänne meille päin asumaan - ei kuitenkaan omaan talooni, koska en voi taata 24 h turvallisuutta täällä. Palvelutaloon pyysin tulemaan. No eihän toki. Itse en jaksa enää kaukaa hoitaa.

Nämä vertaisryhmät/-henkilöt ovat hyviä. Itsellänikin on tuttu, jonka äiti on dementikko ja hoidossa palvelutalossa.

Tänä päivänä on aika vaikeaa aviopuolisoiden päästä palvelutaloon tai laitoshoitoon samaan paikkaan haluamallaan aikataululla. Näistä oli viime talvena jonkin verran kirjoitteluakin lehdissä.

Pyydä kootish ja kotipalvelu käymään teillä kotona. Selvitä asianomaiselle eli äidillesi, että nämä tulee käymään kylässä ja kysyvät siunulta, mitenkä sinä haluat tulevaisuudessa sinua hoidettavan. Ilmaise se, että sinä ihan itse nyt voit vaikuttaa, kuinka sinua siotten hoidetaan, kun et jotain asiaa pysty tekemään.

Pyydä turvajärjestelmä oman kuntasi kotisairaanhoidosta.

Lisäksi muista vaihtaa kahvikeitin, vedenkeitin ja silitysrauta itsesammuvat. Mikroihin ym laita ns. lukot mitkä on maksimikohdat ja ajat esim. mikro aika/teho. Muista myös suihkun kuuma/kylmä hana, ettei tule liian kuumaa kylpyä.


Muista hoitotuki/vammaistuki, omaishoitajan kuntoutus, dementiakuntoutus (siinä myös omainen mukanaa. Katso äitisi paikkakunnan vanhustenhuollon sivuilta ohjeet vanhushuollosta. Joissakin kunnissa on selkeät kaaviot ja ohjeet ja erilaisia lomakkeita potilaalle ja omaiselle mm. miten laitoshoitoon eteneminen menee. Kuinka pitkään kotona jne. Jokin puisteytys joissakin kunnissa käytössä.

Jaksetaan yhdessä

Mukava kun joku tänne kirjoittelee.

kirjoittelu kirjoitti:

taida minunkaan äiti hoitokotiin haluta, eikä taida edes siivoojaa tai hoitajaa mielellään kotiinsa ottaa. Hoitajan kerran käydessä (1kpl), hän kovasti kyseli isältäni jälkikäteen, miksi niitä hoitajia kävi niin monta samalla kertaa heillä ja osa heistä penkoi hänen tavaroitaan, toisessa huoneessa...

Isäni on tiedustellut tutuiltaan juuri siitä hoitokotitilannetta/vanhainkotia ja olisi myöskin, tilanteen niin vaatiessa, halukas myös itse muuttamaan sinne, äitini lisäksi. Tilanne ei nyt vielä vaadi sitä mutta jo ehkä muutaman vuoden kuluttua mahdollisesti. Siksi olen myös asiasta tietoa yrittänyt kerätä.

Salaaminen on tosiaan, tällähetkellä melkein ainutkeino, äitini parasta tässä tosiaan ajatellaan.

Itselläni on ns.vertaistukea, sillä ystäväni äidillä, on samanlainen sairaus, kuin äidilläni ja voimme heistä keskustella, joskus huvittuneinakin ja hymyhuulessa, vaikkakin asia on vakava.

Kiitos vastauksista, mukava kun näilläkin sivuilla on kirjoituksia. Dementia-sairaudet ovat ilmeisestikin aika yleisiä.

Lue lisää

Kovin tutun kuuloista juttua!
Kait isäsi saa omaishoidontukea?
Itse olen ollut dementointuneelle äidilleni om.hoitaja n. 5v. sitä ennen olin niinsanotusti ilmaishoitaja monta vuotta...
tosin palkkiot ovat naurettavan pieniä, mutta kuitenkin paikallaan.

Tuo alku vaihe sairaudessa on mielestäni se raskain vaihe, kun on kaikki uutta ja hämmentävää ja omaisena ymmällään kaikesta.
Itsekkin etsin kaiken mahdollisen tiedon, mitä nyt pystyin saamaan ulottuvilleni, mutta käytäntö onkin sitten jotain muuta.

Tapa kohdata sairaus silmästä silmään on todella raskasta, kaikkine luuloineen, harhoineen ja karkailuineen ym.

Muistan omalta kohdaltanikin tuon vaiheen, kun lääkärissä käydessä ei pystynyt puhumaan asioista lääkärin kanssa, kun äiti oli kuuntelemassa vieressä, kuitenkin lääkäri oli niin fiksu, että soitti minulle kotiin, kun huomasi tilanteen vakavuuden ja näin päästiin eteenpäin.

Jos paikkakunnallanne on dementiatuki-ryhmä olemassa, niin isänne siinen mukaan ja vaikka itsekkin voisit mennä siihen.
Meillä on tämä ryhmä ollut nyt toista vuotta ja on todella hyväksi koettu ihan oman jaksamisenkin takia ja sieltä saa tukea ja vinkkejä arkeensa.

Kotona asuminen on mielestäni paras vaihtoehto dementikolle, tuttu ympäristö ja tutut ihmiset.
Turvajärjestelyt, ranneke, hellavahti, liikkumista varten erilaisia kahvoja yms.
meillä, kun äitini asuu vielä kotonaan on myös ovivahti, jos aukaisee ulko-oven hälyttää turvakeskukseen, on ollut nyt vuoden ajan käytössä ja on todella hyväksi koettu, kun on karkailuja ollut.

Näitä apuja saa kunnan kotihoidosta.
Jos isäsi ei saa omaishoidontukea, niin sitä varten pitää hoidettavan saada korotettuahoitotukea, ennenkuin voi tätä tukea hakea ja lääkärin lausunto sairaudesta, lomakkeita saa esim. vanhustyönjohtajalta tms.

Kaikenlaisia apuja on olemassa, mutta se käytännön apu on varmaankin se vaikein saatava, eli se miten käsitellä tätä sairasta, kun tietää että hän näkee esim. jotain harhoja, tai että hänen äitinsä ON vielä elossa, vaikka on ollut haudassa jo viiskyt vuotta. :)
Nää on niin vaikeita asioita, joita pähkäilee moni omainen!

Iäkkäät om.hoitajat, niinkuin me vähän nuoremmatkin väsähdämme tähän "työhön" jos emme pidä omasta hyvinvoinnistamme huolta, pitää päästä välillä rentoutumaan ja sanonkin sinulle, että pidä huoli, että isäsi pääsee välillä "lomalle" tuulettumaan ja että pitää omasta kunnostaan huolta.
Tämä on niin raskasta, että MEIDÄN PITÄÄ HUOLTAA OMAAKIN KUNTOA, siten turvaamme myös hoidettavan turvallisuuden!

Voimia tälle saralle!

dement kirjoitti:

Olen juuri tullut kaukaa äitini luota, jolla vaskul dementia. Etenee koko ajan ja nyt pian eletään viimeisiä hetkiä yksin kotosalla. Olen ainut omainen, mutta en omaishoitaja. Äitini asuu yksin osakkeessaan. Olen väsynyt etähoitaja!On oikeustoimikelpoinen - vielä.
Kotisair hoito on käynyt 1 krt/vko. Seurakunnan ystäväpalvelusta 1 krt/vko.
Hyvä, kun nämä olen hänelle saanut - äiti suostunut ottamaan.

Hänellä on kotona turvajärjestelmä (rannehälytin, palohälytin, patjahälytin, turvaliesi, jne.). Itse olen hankkinut myös muut turvallisuutta lisäävät jutut.

Tilanne on heikentynyt huomattavasti. Lääkkeet on ottanut, jos on muistanut. Ei ole ollut tietoo onko vuorossa ilta vai aamulääke, mikä viikonpäivä... Harhoja päivittäin, vaikka oikeitakin ihmisiä on läsnä. Juttelee näille muillekin. Pihallekin on yöllä nyt menty.

Tästä viimesesta pelästyneenä soitin kotisairaanhoitoon ja pyysin hoitopalaveria äidin luokse, johon mukaan tuli myös kotipalvelut.

Juteltiin ja kyseltiin äidiltä, mitä palvelua hän haluaisi?
Siinä sitten sovimme, että kotish jatkaa samaan tapaan (kokeet, mittaukset, sairauden seuranta) ja kotipalv aloittaa käynnit 1 krt/pvä tuoden lääkkeet ja katsoen samalla mm. onko jääkaapissa ruokaa, onko syömäkelpoista jne..
Lounasuokailu järjestetään viereisessä palvelukodissa.

Tunsin, kuinka äiti itsekin oli lääkkeiden jaosta helpottunut, vaikka hän koko ajan on sanonut, että kyllä hän ne osaa ottaa.
Samalla sovittiin, että äiti aloittaa uudelleen siivouksen ostot vammaisyhdistyksen kautta.
Lopetti ne välillä, kun "rupesivat viemään tavaroita".

Oli mielestäni tärkeää, että äiti oli mukana ns. suunnittelemassa omia asioitaan. Hänelläkin tunne, että ei tehty mitään salaa.

Juttelimme samalla edunvalvontavaltuutuksesta. Mutta sen perille meno oli vaikeaa. Ei ymmärtänyt, että se on vasta valtuutus sinne tulevaan, kenet hän haluaa sitten aikanaan asioidensa hoitajaksi, edunvalvojaksi. Ilmeisesti liikaa asiaa yhteen päivään.

Sen olen huomannut, että oikein hyvä esittämään hän on. Filmaa todella hyvin muiden läsnäollessa ja lääkärillä. Vähättelee sairauttaan.

Sehän hänellä on tietenkin, että "minä en muuta mihinkään pois omasta kodistani". Olen pyytänyt häntä muuttamaan tänne meille päin asumaan - ei kuitenkaan omaan talooni, koska en voi taata 24 h turvallisuutta täällä. Palvelutaloon pyysin tulemaan. No eihän toki. Itse en jaksa enää kaukaa hoitaa.

Nämä vertaisryhmät/-henkilöt ovat hyviä. Itsellänikin on tuttu, jonka äiti on dementikko ja hoidossa palvelutalossa.

Tänä päivänä on aika vaikeaa aviopuolisoiden päästä palvelutaloon tai laitoshoitoon samaan paikkaan haluamallaan aikataululla. Näistä oli viime talvena jonkin verran kirjoitteluakin lehdissä.

Pyydä kootish ja kotipalvelu käymään teillä kotona. Selvitä asianomaiselle eli äidillesi, että nämä tulee käymään kylässä ja kysyvät siunulta, mitenkä sinä haluat tulevaisuudessa sinua hoidettavan. Ilmaise se, että sinä ihan itse nyt voit vaikuttaa, kuinka sinua siotten hoidetaan, kun et jotain asiaa pysty tekemään.

Pyydä turvajärjestelmä oman kuntasi kotisairaanhoidosta.

Lisäksi muista vaihtaa kahvikeitin, vedenkeitin ja silitysrauta itsesammuvat. Mikroihin ym laita ns. lukot mitkä on maksimikohdat ja ajat esim. mikro aika/teho. Muista myös suihkun kuuma/kylmä hana, ettei tule liian kuumaa kylpyä.


Muista hoitotuki/vammaistuki, omaishoitajan kuntoutus, dementiakuntoutus (siinä myös omainen mukanaa. Katso äitisi paikkakunnan vanhustenhuollon sivuilta ohjeet vanhushuollosta. Joissakin kunnissa on selkeät kaaviot ja ohjeet ja erilaisia lomakkeita potilaalle ja omaiselle mm. miten laitoshoitoon eteneminen menee. Kuinka pitkään kotona jne. Jokin puisteytys joissakin kunnissa käytössä.

Jaksetaan yhdessä

Mukava kun joku tänne kirjoittelee.

Lue lisää

tällaista tietoa/kirjoituksia olen näiltä sivuilta kaivannut, ns. "otteita elävästä elämästä".
Äidilläni on onneksi isäni, seuraamassa, ettei mitään vahinkoja pääse sattumaan.

Lääkkeet äiti ottaa itse mutta isäni joutuu tietysti muistuttumaan joskus.
Nuo turvalaitteet tulevat myöskin ajankohtaiseksi kohta. Täytyypä etsiä tietoa niistä jo valmiiksi. En edes tiennyt, mitä kaikkea on mahdollista hankkia.

Joskus hän on riidan jälkeen(itseaiheutetun riidan isän kanssa), lähtenyt ulos kävelylle pimeälle maantielle(maaseudulla asuvat) ja isä on joutunut lähteä häntä autolla etsimään, ettei hän eksy.

Hän saa tietysti olla päättämässä itse, kun isompia päätöksiä tehdään mutta tällähetkellä, joistakin asioista joudumme keskustelemaan isän kanssa kahdestaan.

Tuo "filmaaminen" on myös ihan tyypillistä äidille, sitä nauretaan ja ollaan niin hyväkuntoisia muiden nähden.

Täytyypä tarkistaa tuo vanhustenhuolto...

Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta.

om.hoitaja kirjoitti:

Kovin tutun kuuloista juttua!
Kait isäsi saa omaishoidontukea?
Itse olen ollut dementointuneelle äidilleni om.hoitaja n. 5v. sitä ennen olin niinsanotusti ilmaishoitaja monta vuotta...
tosin palkkiot ovat naurettavan pieniä, mutta kuitenkin paikallaan.

Tuo alku vaihe sairaudessa on mielestäni se raskain vaihe, kun on kaikki uutta ja hämmentävää ja omaisena ymmällään kaikesta.
Itsekkin etsin kaiken mahdollisen tiedon, mitä nyt pystyin saamaan ulottuvilleni, mutta käytäntö onkin sitten jotain muuta.

Tapa kohdata sairaus silmästä silmään on todella raskasta, kaikkine luuloineen, harhoineen ja karkailuineen ym.

Muistan omalta kohdaltanikin tuon vaiheen, kun lääkärissä käydessä ei pystynyt puhumaan asioista lääkärin kanssa, kun äiti oli kuuntelemassa vieressä, kuitenkin lääkäri oli niin fiksu, että soitti minulle kotiin, kun huomasi tilanteen vakavuuden ja näin päästiin eteenpäin.

Jos paikkakunnallanne on dementiatuki-ryhmä olemassa, niin isänne siinen mukaan ja vaikka itsekkin voisit mennä siihen.
Meillä on tämä ryhmä ollut nyt toista vuotta ja on todella hyväksi koettu ihan oman jaksamisenkin takia ja sieltä saa tukea ja vinkkejä arkeensa.

Kotona asuminen on mielestäni paras vaihtoehto dementikolle, tuttu ympäristö ja tutut ihmiset.
Turvajärjestelyt, ranneke, hellavahti, liikkumista varten erilaisia kahvoja yms.
meillä, kun äitini asuu vielä kotonaan on myös ovivahti, jos aukaisee ulko-oven hälyttää turvakeskukseen, on ollut nyt vuoden ajan käytössä ja on todella hyväksi koettu, kun on karkailuja ollut.

Näitä apuja saa kunnan kotihoidosta.
Jos isäsi ei saa omaishoidontukea, niin sitä varten pitää hoidettavan saada korotettuahoitotukea, ennenkuin voi tätä tukea hakea ja lääkärin lausunto sairaudesta, lomakkeita saa esim. vanhustyönjohtajalta tms.

Kaikenlaisia apuja on olemassa, mutta se käytännön apu on varmaankin se vaikein saatava, eli se miten käsitellä tätä sairasta, kun tietää että hän näkee esim. jotain harhoja, tai että hänen äitinsä ON vielä elossa, vaikka on ollut haudassa jo viiskyt vuotta. :)
Nää on niin vaikeita asioita, joita pähkäilee moni omainen!

Iäkkäät om.hoitajat, niinkuin me vähän nuoremmatkin väsähdämme tähän "työhön" jos emme pidä omasta hyvinvoinnistamme huolta, pitää päästä välillä rentoutumaan ja sanonkin sinulle, että pidä huoli, että isäsi pääsee välillä "lomalle" tuulettumaan ja että pitää omasta kunnostaan huolta.
Tämä on niin raskasta, että MEIDÄN PITÄÄ HUOLTAA OMAAKIN KUNTOA, siten turvaamme myös hoidettavan turvallisuuden!

Voimia tälle saralle!

Lue lisää

ymmärtänyt, että isä saa omaishoidon tukea kyllä.

Olen tiennyt äitini diagnoosista toista vuotta mutta en itse oikein ottanut sitä todesta, koska en ollut huomannut hänen käyttäytymisessä mitään erikoista, isäni oli kyllä puhunut "äidin oudoista luuloista". Muistivaikeudet laitoin keskittymisvaikeuksien piikkiin.
Viime keväänä äitini kertoi minulle ensimmäisen kerran, niin outoja juttuja naapureista, minun ollessani siellä, että on vain todettava, ettei terve ihminen sellaisia asioita kuvittele naapureista.

Tulen ehdottamaan isälleni, että hän juttelee hoitajan kanssa kahdestaan, niin hän pystyy silloin vapaasti puhua ongelmistaan.

Ehdotin myös isälleni muutama kuukausi sitten, että hän hakeutuisi lähikaupunkiin dementia-tukiryhmään mutta hän sanoi, ettei äitini häntä päästä mihinkään yksin, joten se siitä sitten. Mielestäni se olisi ollut hyväksi isälleni, joka on vielä aika pirteä.

Kiitos myös kiinnostavasta kirjoituksesta.

kirjoittelu kirjoitti:

ymmärtänyt, että isä saa omaishoidon tukea kyllä.

Olen tiennyt äitini diagnoosista toista vuotta mutta en itse oikein ottanut sitä todesta, koska en ollut huomannut hänen käyttäytymisessä mitään erikoista, isäni oli kyllä puhunut "äidin oudoista luuloista". Muistivaikeudet laitoin keskittymisvaikeuksien piikkiin.
Viime keväänä äitini kertoi minulle ensimmäisen kerran, niin outoja juttuja naapureista, minun ollessani siellä, että on vain todettava, ettei terve ihminen sellaisia asioita kuvittele naapureista.

Tulen ehdottamaan isälleni, että hän juttelee hoitajan kanssa kahdestaan, niin hän pystyy silloin vapaasti puhua ongelmistaan.

Ehdotin myös isälleni muutama kuukausi sitten, että hän hakeutuisi lähikaupunkiin dementia-tukiryhmään mutta hän sanoi, ettei äitini häntä päästä mihinkään yksin, joten se siitä sitten. Mielestäni se olisi ollut hyväksi isälleni, joka on vielä aika pirteä.

Kiitos myös kiinnostavasta kirjoituksesta.

Lue lisää

Äitini oli reilun viikon intervalli-hoidossa, kun pidin vapaata lomaillen lapin ruskassa, tänään hain hänet kotiinsa.
Hoitaja kertoi miten aika hoitolaitoksessa oli mennyt, ei kovin hyvin, äitdissäni oli tapahtunut jotain merkillistä, mitä ei vielä koskaan ole ennen ollut - nimittäin agressiivisuutta - oli ollut joku "tilanne" mistä en vielä saanut selvennystä, mutta äiti oli ottanut hoitajaa tukasta kiinni. Minusta aika yllättävää, kun äiti ei koskaan ole ennen tehnyt näin:(

Muutenkin äiti vaikutti sekavalta, olivat tänään ottaneet virtsa näytteenkin, että jos sekavuus johtuis siitä, mutta tuloksia ei vielä olleet saaneet, myös INRI-arvot jotka pysyneet kohdallaan kauan, nyt sekaisin.

Nyt kävin juuri laittamassa nukkumaan, ihmetteli missähän hän on, ei tuntenut kotiaan kodikseen, pähkäili pitääköhän sitä lähteä vielä kotiin.
Vakuuttelin että on kotona ja on turvassa, sanoikin sitten, kun katseli ympärilleen ja näki tutut kuvat ja muita tavaroitaan, että niinpä taitaakin olla kotona.

Osaan olla kuitenkin levollisin mielin yöni, kun tiedän, että ovihälytin hälyttää jos sattuu niin, että hänelle tulee ajatus lähteä vaikka "kotia" etsimään, yöpartio on paikalla muutamassa minuutissa:D

Tällaista elämä on...

om.hoitaja kirjoitti:

Äitini oli reilun viikon intervalli-hoidossa, kun pidin vapaata lomaillen lapin ruskassa, tänään hain hänet kotiinsa.
Hoitaja kertoi miten aika hoitolaitoksessa oli mennyt, ei kovin hyvin, äitdissäni oli tapahtunut jotain merkillistä, mitä ei vielä koskaan ole ennen ollut - nimittäin agressiivisuutta - oli ollut joku "tilanne" mistä en vielä saanut selvennystä, mutta äiti oli ottanut hoitajaa tukasta kiinni. Minusta aika yllättävää, kun äiti ei koskaan ole ennen tehnyt näin:(

Muutenkin äiti vaikutti sekavalta, olivat tänään ottaneet virtsa näytteenkin, että jos sekavuus johtuis siitä, mutta tuloksia ei vielä olleet saaneet, myös INRI-arvot jotka pysyneet kohdallaan kauan, nyt sekaisin.

Nyt kävin juuri laittamassa nukkumaan, ihmetteli missähän hän on, ei tuntenut kotiaan kodikseen, pähkäili pitääköhän sitä lähteä vielä kotiin.
Vakuuttelin että on kotona ja on turvassa, sanoikin sitten, kun katseli ympärilleen ja näki tutut kuvat ja muita tavaroitaan, että niinpä taitaakin olla kotona.

Osaan olla kuitenkin levollisin mielin yöni, kun tiedän, että ovihälytin hälyttää jos sattuu niin, että hänelle tulee ajatus lähteä vaikka "kotia" etsimään, yöpartio on paikalla muutamassa minuutissa:D

Tällaista elämä on...

Lue lisää

minullakin. Mieheni joka on reippaasti alle 70 v on saanut äskettäin altsheimertaudin diagnoosin. Lääkitys aloitettiin ja toivonkin, että hänen olonsa muuttuisi parempaan suuntaan.
Jos siitä ei ole apua, niin elämämme tämän pitkän avioliiton päätteeksi tulee olemaan painajainen.
Oikeastaan jos suoraan sanon pelkään häntä, samaa miestä joka ennen oli lähes aina hyvän tuulinen, hyvä puoliso minulle.
Monet asiat unohtuvat, tavarat hukkuvat, mutta kiroilu ja huuto, lähes karjuminen on tullut tilalle. En voi sanoa poikkipuolista sanaa ettei mieheni raivostuisi sydänjuuriaan myöten.
Yönsä hän nukkuu levottomasti ja kertoo herättyään nähneensä joitakin pörriäisiä? Onkohan takuita siitä etten minä alkaisi näyttämään hänen silmissään siinä unen tokkurassa joltakin kummajaiselta?
Tähän kaikkeen kun vastaus löytyisi, niin olisi paljon helpottuneempi olo.

koville,,,, kirjoitti:

minullakin. Mieheni joka on reippaasti alle 70 v on saanut äskettäin altsheimertaudin diagnoosin. Lääkitys aloitettiin ja toivonkin, että hänen olonsa muuttuisi parempaan suuntaan.
Jos siitä ei ole apua, niin elämämme tämän pitkän avioliiton päätteeksi tulee olemaan painajainen.
Oikeastaan jos suoraan sanon pelkään häntä, samaa miestä joka ennen oli lähes aina hyvän tuulinen, hyvä puoliso minulle.
Monet asiat unohtuvat, tavarat hukkuvat, mutta kiroilu ja huuto, lähes karjuminen on tullut tilalle. En voi sanoa poikkipuolista sanaa ettei mieheni raivostuisi sydänjuuriaan myöten.
Yönsä hän nukkuu levottomasti ja kertoo herättyään nähneensä joitakin pörriäisiä? Onkohan takuita siitä etten minä alkaisi näyttämään hänen silmissään siinä unen tokkurassa joltakin kummajaiselta?
Tähän kaikkeen kun vastaus löytyisi, niin olisi paljon helpottuneempi olo.

Lue lisää

yhteys hoitavaan lääkäriin ja kerro agressiivisuudesta! Monesti uusi lääkitys auttaa tähän asiaan ja eikun mies lääkärille ja lääkitys kuntoon!