Tunnen aivan järjetöntä oloa. Minulla on kauhea ikävä. Miestä, jonka kanssa halusin todella paljon. Itse mokasin, hän jaksoi ajan katsoa hölmöilyjäni mutta sai lopulta tarpeekseen. En siis harrastellut muita, mutta hän ei vain kestänyt sitä miten käyttäydyin kun kiukustuin. Mitään vakavaa meille ei ikinä kehittynyt... ja tiedän että tuo käytökseni oli syypää..
Loppua kohden kyllä paransin tapojani mutta mikään ei tapahdu kokonaan hetkessä... Yritin myös muuttaa paljon hänen takiaan ja tein asioita ja päätöksiä usein hänelle parhain päin. Hänen arvostuksensa ja kiinnostuksensa mua kohtaan väheni kunnes hiipui kokonaan...
En tiedä olisiko meille tullut ikinä vakavaa suhdetta, mutta en katuisi sitä näin jos olisimme yrittäneet ja se olisikin tapahtunut ellen olisi hölmöillyt.
Tuosta on aikaa ja hän vihaa mua koko ajan vain enemmän. Joka kerta hänen katseensa on kylmempi kun hän tulee vastaan. Mutta jotenkin uskon että hänellä on silti jotain tunteita vaikka hän kiistääkin ne. Hänen vihansa ja suuttumuksensa alla saattaa olla vielä jotain. Ehkä juuri siksi hän on aina niin vihainen vastaantullessa.
Olen kuullut että hänellä on jotain "ei vielä niin vakavaa juttua". Voin pahoin kun ajattelenkin häntä toisen kanssa. Ei ole ruokahalua (mutta olen jotain yrittänyt syödä). Ja äsken oksensin (onko tämä edes normaalia????)... aloin miettimään että mitä sitten tapahtuu kun hänellä lopulta on se toinen. Mikä ihme minulla on, en ole ikinä näin pahoin voinut, vaikka eräs exäni jätti minut toisen takia.
Tiedän että ajan kuuluisi parantaa... mutta päähäni ei vain mahdu mitenkään se että hän on minulle entinen. Ikinä en ole ketään ikävöinyt näin. Ikinä en ole kenenkään takia itkenyt näin... Olen yrittänyt tapailla muita miehiä, mutta ei kukaan ole saanut syttymään...
Loppua kohden kyllä paransin tapojani mutta mikään ei tapahdu kokonaan hetkessä... Yritin myös muuttaa paljon hänen takiaan ja tein asioita ja päätöksiä usein hänelle parhain päin. Hänen arvostuksensa ja kiinnostuksensa mua kohtaan väheni kunnes hiipui kokonaan...
En tiedä olisiko meille tullut ikinä vakavaa suhdetta, mutta en katuisi sitä näin jos olisimme yrittäneet ja se olisikin tapahtunut ellen olisi hölmöillyt.
Tuosta on aikaa ja hän vihaa mua koko ajan vain enemmän. Joka kerta hänen katseensa on kylmempi kun hän tulee vastaan. Mutta jotenkin uskon että hänellä on silti jotain tunteita vaikka hän kiistääkin ne. Hänen vihansa ja suuttumuksensa alla saattaa olla vielä jotain. Ehkä juuri siksi hän on aina niin vihainen vastaantullessa.
Olen kuullut että hänellä on jotain "ei vielä niin vakavaa juttua". Voin pahoin kun ajattelenkin häntä toisen kanssa. Ei ole ruokahalua (mutta olen jotain yrittänyt syödä). Ja äsken oksensin (onko tämä edes normaalia????)... aloin miettimään että mitä sitten tapahtuu kun hänellä lopulta on se toinen. Mikä ihme minulla on, en ole ikinä näin pahoin voinut, vaikka eräs exäni jätti minut toisen takia.
Tiedän että ajan kuuluisi parantaa... mutta päähäni ei vain mahdu mitenkään se että hän on minulle entinen. Ikinä en ole ketään ikävöinyt näin. Ikinä en ole kenenkään takia itkenyt näin... Olen yrittänyt tapailla muita miehiä, mutta ei kukaan ole saanut syttymään...
Vastaukset 1
Vanhimmat
tiedän tuon tunteen jota monikin tuntee tällä hetkellä,jos ei tuntisi mitää, ois sekin jotenki outoa....hei sinä elät ! minulta jopa yritettiin viedä elämä ......tällää viel sinnistelen,elämä on rikkaus ,jota vaalia pitää, vaikka yksinki.toista pahaan oloon käyttäen voi tehdä toiselle syyttömällekkin surun ja pahan olon,ensin ois hyvä olla yksin vähän aikaa. oiken hyvää jatkoa ja voimaa sinulle...