en oikein enää tiedä mitä tekisin. Odotus tekee hulluksi ja en kestä tätä enää. Sain tietää olevani raskaana muutama viikko sitten. Olen tapaillut lapsen "isää" vuoden päivät ja olemme hyvin läheisissä väleissä, mutta olemme sopineet ettemme varsinaisesti seurustele..vaikka normaali olosuhteissa tätä touhua sillä nimellä kutsuttaisiinkin.
Sovimme heti että raskaus keskeytettäisiin ja varasin ajankin sitä varten. Mutta kun kävin ehkäisy neuvolassa juttelemassa miten kaikki tapahtuu tuli aivan kamala olo.. Rupesin miettimään pysytynkö siihen kuitenkaan???
Nyt odottelen jo toista viikkoa että pääsen ultraan jossa tarkastetaan kuinka pitkällä raskaus on ja jonka jälkeen varaisin ajan keskeytykseen. viikkko enää.. ja sitten..mutta pää tässä hajoaa odottaessa.
Olemme sataantuhanteen kertaan keskustelleet siitä entä jos pitäisinkin lapsen.. mies vaan ei halua. Sanoo olevansa tukena jos niin päätän, mutta ei halua missään vaiheessa tulla viikonloppu isäksi.. olen varma että häntä myös mietityttää mitä muut ajattelevat jos hänestä tulisi isä.. En ole tavannut hänen vanhempiaan eikä hän minun, omalle äidilleni asiasta kerroin kun en enää tiennyt kelle asiasta olisin puhunut. Olemme nuoria vasta vähän yli parikymppisiä ja molemmat opiskelee vielä..minulla tosin on jo yksi ammatti..mutta en minäkään halua olla yksinhuoltaja äiti. Ja vaikka kuinka haluaisinkin lapsen pitää, en usko pysytyväni siihen jos en saa mieheltä täyttä tukea tähän.. Kaipaisin vaan fiksuja neuvoja muilta tilanteen ratkomiseen. En pysty keskittymään mihinkään muuhun kun tämä vain pyörii mielessä..hajottaa..
Sovimme heti että raskaus keskeytettäisiin ja varasin ajankin sitä varten. Mutta kun kävin ehkäisy neuvolassa juttelemassa miten kaikki tapahtuu tuli aivan kamala olo.. Rupesin miettimään pysytynkö siihen kuitenkaan???
Nyt odottelen jo toista viikkoa että pääsen ultraan jossa tarkastetaan kuinka pitkällä raskaus on ja jonka jälkeen varaisin ajan keskeytykseen. viikkko enää.. ja sitten..mutta pää tässä hajoaa odottaessa.
Olemme sataantuhanteen kertaan keskustelleet siitä entä jos pitäisinkin lapsen.. mies vaan ei halua. Sanoo olevansa tukena jos niin päätän, mutta ei halua missään vaiheessa tulla viikonloppu isäksi.. olen varma että häntä myös mietityttää mitä muut ajattelevat jos hänestä tulisi isä.. En ole tavannut hänen vanhempiaan eikä hän minun, omalle äidilleni asiasta kerroin kun en enää tiennyt kelle asiasta olisin puhunut. Olemme nuoria vasta vähän yli parikymppisiä ja molemmat opiskelee vielä..minulla tosin on jo yksi ammatti..mutta en minäkään halua olla yksinhuoltaja äiti. Ja vaikka kuinka haluaisinkin lapsen pitää, en usko pysytyväni siihen jos en saa mieheltä täyttä tukea tähän.. Kaipaisin vaan fiksuja neuvoja muilta tilanteen ratkomiseen. En pysty keskittymään mihinkään muuhun kun tämä vain pyörii mielessä..hajottaa..
Vastaukset 9
Vanhimmat
Luulen että kun mies henkisesti kasvaa, tajuaa mikä aarre se vauva onkaan! Kyllä sekin omaa lastaan rakastaa. Ja ajattele sitä että elämän suurin rakkaus on se lapsi ja se on todellakin totta: mitään ei rakasta maailmassa niin paljon kuin omaa lastaan.
Epäröintisi abortin suhteen kertoo siitä että jos sen tekisit, katuisit ja murehtisit sitä koko lopun ikäsi. Jos sellaiseen päätyy, pitää olla todella varma asian suhteen ja että jaksaa kantaa sellaisen asian sydämellään. Luulen että asia olisi sinulle aika raskas kantaa.
Mä antaisin mitä vain että saisin omaan masuuni kasvamaan pienen rakkauspakkauksen! Ollaan lapsettomuushoidoissa nimittäin.. on oppinut miten arvokas vauva onkaan. Se on lahja mitä kaikki eivät saa! Olisin sijassasi milloin vain...
ei kannata tehdä ..lapsia ei tehdä niitä oikeesti vaan saadaan.. abortissakin on omat riskit.. sen jälkeen et välttämättä voi enää saada koskaan lapsia.. jotkut voi vaan 1 lapsen saada..sitä kun ei tiiä..itse kun sain ekan keskenmenoni luulin että nonni se mahdollisuus meni siinä..en saa enää lapsia :/ (pelkäsin etten saa enää lapsia koska äitilläni vauvojen teko jäi VAAN Minuun..luulin että itselleni olisi peritynyt
sama juttu) mutta onneksi niiin ei olluit. joten mieti tarkkaan mitä teet
Teetkö abortin vain miehen takia? Haluatko tehdä sen sikis,että miehen ei tarvitsisi kanta vastuuta? Älä tee sitä..Minä tein kerran abortin kun mies "painosti". Mitään en ole niin paljon katunut.
Nyt olen toista kertaa raskaana samalle miehelle, enkä aio aborttia tehdä. Kasvatan sen mielummin yksin.
Mieti tarkkaan mitä sinä haluat? Haluatko tosiaan päästä siitä eroon vain miehen takia. Eihän se ole oikein.
hmm..ei ole mikään kiva tilanne. tiedän että sua pelottaa jos mies lähtee.. ei mun kaan mies haluis tätä lasta ja on sen monesti sanonut, mutta pikku hiljalleen se on ruvennut soputuu ajatukseen että vauva on tulossa. sellasii ne miehet on.. itse olen vasta 18 ja mieheni 19. joten ymmärrän kyllä miestäni että ei haluis sitoutua tälläseen asiaan. mutta ei kannata aborttia tehdä! ja jos et vieläkään tiedä kunnolla mitä teet..ja sit jos meet aborrtin tekemään niin mieti kuinka paljon se kaduttaa sit myöhemmin.. :/
vähän samantyylinen tilanne. Oltiin erottu miehen kanssa ja jatkettu kuitenkin ns. tapailua, jonka aikana tulin vahingossa raskaaksi. Miehen kanta oli heti abortti, kun hänellä jo ennestään oli 4-vuotias lapsi edellisestä suhteesta, eikä halunnu enempää, ja varsinkaan kun ei enää ees seurusteltu..
Mä kuitenkin pitkän harkinnan jälkeen päätin pitää sen lapsen, en pystyny aborttiin. Enkä oo tähän päivään mennessä katunu ollenkaan, vaikka välit menikin lapsen isän kanssa siinä vaiheessa kun päätin pitää tän..
Nyt on menossa rv 21 ja mahakin alkanu jo kasvaa ja liikkeet tuntuu. En mä vaihtais tätä mihinkään, enkä malta oottaa että sen pienen saan syliini :)
Minulla aivan sama tilanne kuin sinulla. Tosin viikkoja vasta 7, mutta olen eronnut poikaystävästäni myös, vaikka viikottain edelleen nähdään vaikka asutaan eri kaupungeissa.
Hän painostaa minua aborttiin omalla jaksamisellaan?!?!? Valittaa kuinka rikki ja väsynyt on raskaudestani ja haluaa minun tekevän abortin. Rakastan häntä enkä tiedä mitä tehdä. Tunteet vaihtelee rakkaudesta vihaan häntä kohtaan. Miten hän voi olla niin itsekeskeinen? Hän on jo aikuinen mies, koulut pian käytynä ym. Mutta hän ei vaan vielä halua lasta.
Olen hirveän yksinäinen ja peloissani, ei kukaan tiedä tästä. Haluaisin kovasti pitää tämän lapsen, mutta ei minulla ole ammattia eikä vielä koulupaikkaakaan. Jos teen abortin, teen sen vain miehen takia. En itseni.
Sanokaa mielipiteenne, mitä minun täytyisi tehdä. Pää ei vain toimi ollenkaan. Itken vain kaikki illat kun en pysty tekemään ratkaisua.
Kenenkään toisen painostaminen ei saisi vaikuttaa päätökseesi! Ilmiselvästi oma tahtosi ei ole abortti. Mä jättäisin sellaisen joka haluaisi tappaa rakkaudesta syntyneen pienen vauvanalun! Kukaan mun abortin tehneistä tutuista ei ole sanonut että oli hyvä päätös vaan kaikki ovat surreet ja katuneet jälkeenpäin ja tuntuu että kukaan niistä ei ole enää sen jälkeen tasapainoista päivää nähnytkään.
Suomessa on hyvät olosuhteet kenen tahansa saada vauva vaikka yksin! Saa lapsilisää, yksihuoltajakorotusta, elatusmaksua ja sossukin auttaa tarvittaessa. Toisin on monissa muissa maissa... siellä joutuu kadulle eikä ole varaa terveydenhuoltoon (mikä meillä on lähestulkoon ilmaista). Ja tiedätkö moniko olisi valmis adoptoimaan vauvasi? Lapsettomia on nykypäivinä hirveän isot määrät ja moni jonottaa adoptiolasta useita vuosia.
Lapsi on todellakin elämän suurin rakkaus kuten joku tuolla sanoi. Miehiä tulee ja menee... vaan ne parhaat jää paikalle. Jos nyt teet abortin toisen painostuksesta, luuletko ettei katkeruus hallitse suhdettanne? Se suhde kariutuu ennemmin tai myöhemmin. Jos mies kypsyy ja järkevöityy, se kyllä jossain vaiheessa tajuaa asian... ehkä se nyt vaan on paniikissa ja pelkää elatusmaksuja tai muuta...maailman menot ja itserakkaus hallitsee mieltä... mutta olisiko se niin rakkaudeton ettei rakastaisi omaa lastaan? Eikä se olisi sille tärkeä? Jos mies on niin kurja niin menkööt!
tilanne oli mulla. Jouduin kovan mietinnän alle. Lapsen isä olisi halunnut että teen abortin, antoi peräti 2vk aikaa miettiä mihin päätökseen tulen. Tiedossa oli se, että tulen olemaan yh äippä ja isä ei tule olemaan lapsen elämässä. Päätin pitää tulevan lapsen. Omat vanhempani ovat tukenani, eipä siihen muita tarvitsekkaan... Tällä hetkellä mennään viikoilla 16 2, eikä isän kanssa olla oikeastaan tekemisissä, eli tukea ja kannustusta siltä suunnalta en saa...
Voimia sulle ratkaisun tekoon! Itse päädyin tällaiseen ratkaisuun, ja ylpeä siitä!
Nyt on sitten edetty sen verran, että äitini tapasi "poikaystäväni" ja hyvin tulivat juttuun. Hän kertoi myös omille vanhemmilleen tilanteestamme ja he haluaisivat tavata minut. Päätös on meidän sanoi molempien vanhemmat ja se jo tiedettiinkin "vastuu ja tunteet täytyy kantaa päätöksestä huolimatta"..
puhui "poika" minusta jo eilen tyttöystävänäkin :) se vähän piristi, ehkä hän ei ole valmis lapseen mutta valmis kuitenkin olemaan minun kanssani..ehkä se auttaa meitä päättämään helpommin..tänään keskustelemme viimeisen kerran asiasta ennen ultraa..tein lappuset missä on lapsen pitämisen plussat ja miinukset ja taas keskeytyksen plussat ja miinukset.. katsotaan miten käy.. kiitos kaikille jo tähän astisesta tuesta.