Nyksän rooli puolison lasten kanssa: Mikä on nyksän rooli / velvollisuus?
Olen itse nyxä, eli asustelen viikonloppuisin kanssa. Kun lapset tulevat meille, he tulevat tapaamaan isäänsä eivät minua! Jos isä ei olisi kotona, en ottaisi lapsia (toki jos olisi erikseen sovittu joku lyhyt aika).
Minulla ei ole mitään velvollisuuksia lasten suhteen, he eivät ole minun lapsiani. Ei myöskään oikeuksia. Vain siinä mielessä minulla on määräysvaltaa, että kun he ovat minun kotonani, minä ja mieheni päätämme, miten meillä eletään.
Lasten ei tarvitse minusta tykätä (ilmeisesti kuitenkin tykkäävät), eikä minun tarvitse heistä tykätä. Sekä minun että lasten täytyy osata kohdella toisiamme asiallisesti ja kunnioittavasti. Se riitää.
Näin meilllä.
Mitä muut olette mieltä?
Olen itse nyxä, eli asustelen viikonloppuisin kanssa. Kun lapset tulevat meille, he tulevat tapaamaan isäänsä eivät minua! Jos isä ei olisi kotona, en ottaisi lapsia (toki jos olisi erikseen sovittu joku lyhyt aika).
Minulla ei ole mitään velvollisuuksia lasten suhteen, he eivät ole minun lapsiani. Ei myöskään oikeuksia. Vain siinä mielessä minulla on määräysvaltaa, että kun he ovat minun kotonani, minä ja mieheni päätämme, miten meillä eletään.
Lasten ei tarvitse minusta tykätä (ilmeisesti kuitenkin tykkäävät), eikä minun tarvitse heistä tykätä. Sekä minun että lasten täytyy osata kohdella toisiamme asiallisesti ja kunnioittavasti. Se riitää.
Näin meilllä.
Mitä muut olette mieltä?
Vastaukset 37
Vanhimmat
..mitään roolia nyksänä kuten kohta tulet huomaamaan, kun tämä aloittamasi keskustelu pääsee käyntiin.
Parempi kun vaihdat miestä saman tien ja seuraavalla kerralla ota sellainen maajussi millä ei taatusti ole eksää/lapsia niin pääset huomattavasti helpommalla...
tämä puoliäiti ihan tosissaan tuota mieltä... tietysti jokaisella on oikeus ilmaista mielipiteensä, niinkuin itsekkin teen eli kerron mielipiteeni... en pidä mieheni ex-vaimosta (ja tämähän nyt automaattisesti tarkoittaa juuri sitä etten pidä teistä muistakaan existä täällä heh heh) en myöskään pidä mieheni lapsesta. Ei mulla ole velvollisuutta olla sen kanssa eikä pitääkkään siitä. Ainoat velvollisuudethan ovat sillä maailman murjomalla ex-vaimolla jolla on mielenterveysongelmiakin. Rakastan miestäni jonka kanssa olen menossa naimisiinkin. Hänkään ei yllättäen pidä ex-vaimostaan. Eli olemme ihan luotuja toisillemme vai mitä! Näin meillä!!!
Eli tämä kirjoitus haiskahtaa tekaistulta. Enpä usko että joku noin ajattelee. Sillä jokainen joka on tekemisissä miehensä perheen kanssa, haluaa toki myös siihen itse kuulua ja tulla hyväksytyksi.
Tässä nyt haluaa joku parjata miehensä nykyistä, laittaen muka sanoja "hänen" suuhunsa. Ja mikä tämä uusi sana "puoliäiti" oikein on? Ihan kuin joku vajaakuntoinen ihminen olisi kyseessä!
osaavat kunnioittaa miehen lapsia ja ex vaimoa ja ymmärtävät pysyä poissa tieltä, ja antavat heille oman rauhan omiin asioihin. Heitä pitäisi olla enemmän. Ei voi tunkeutua omin luvin.
Jokainen voi kuulua perheeseen, kun on sen itse tehnyt, mutta ei kukaan voi ujuttautua toisten perheeseen ilman että ansaitsee sitä.
Tuo sinun viimeinen lauseesi oli mainio! Heh...hoksottimet pelaa.
sinullakin joskus edes yksi mainio lause, Lissu!
Puoliäitiä täällä on parjattu aiemminkin, hän on kirjoittanut melko nasevasti. Asiaan vihkiytymättömille tiedoksi, että Lissulle ja Mairelle on kova paikka, jos uusi rakkaus kutsuu itseään äidiksi, vaikkakin vain puolikkaaksi.
Heti lennähtää Kyöpelivuoren kaksikko paikalle.
En siis missään nimessä halua tunkeutua kenenkään perheeseen, enkä halua olla samaa perhettä mieheni lasten, saatikka sitten mieheni exän kanssa.
Minun perheeseeni kuuluvat minä ja mieheni ja toivottavasti meidän yhteiset lapsemme tulevaisuudessa :)
Joten jätän exän lapsineen ihan varmasti rauhaan! Hän saa elää kuten tahtoo. Lapset ovat miehelläni joka toinen vkl, eli vierailevat meillä. Kunhan käyttäytyvät ikäisekseen sopivalla tavalla asiallisesti minua kohtaan, saavat huoletta vierailla isällään, eli meidän kotona.
täysin sitä mieltä olen, että minäkin annan mieheni exän ja hänen lastensa olla omassa arvossaan, sillä MEIDÄN perhe käsittää minut ja mieheni. Minä en ole tunkeutumassa kenenkään perheeseen, sillä se perhe jota tässä tarkoitetaan ei enää ole. mies´/isä ei siihen enää kuulu, se ei ole hänen perheensä enää. Vai kuinka moni teistä ex-vaimoista ajattelee vielä ex-miehensä kuuluvan heidän perheeseensä? Naurettavaa.
Ex mieheni on lapseni isä,ja kuuluu HÄNEN perheeseensä. Exä on isä,jonka perheeseen kuuluu lapsi.
On vain uuden puolison haave tai raadollinen todellisuus ja paska isä,jos ei entisestä perheestä lasketa edes lapsia mukaan?
ja hyvin on meillä ainaki menny
Aikuiset ihmiset ja ihan kuin pikkulapset hiekkalaatikolla.Sun kavereita voidaan olla,mutta sinä et saa tulla meidän kanssa leikkimään.Mikä siinä on niin vaikeaa,että pitää oikein väkisin tehdä raja-aidat ja valita puolet.Minä olen väleissä exäni ja miehen exän kanssa,ja nyt viikonloppuna oli exän lapsi minun kanssa koko päivän,kun miehelläni oli töitä.Viihdyn tämän lapsen kanssa ja lapsi halusi tulla ja olla kanssani.Oliko taas väärin ja hankalasti ja törkeästi tehty?Ei voi ymmärtää...
ja vanhempien suostumuksella saat toki hoitaa ja hoivata miehesi lapsia niin paljon kuin sielu sietää. Pointti varmaankin on se, ettei sinulla, tai kenelläkään muulla ole mitään velvollisuuksia toisten lapsia kohtaan. Ei sinua kukaan voi esim. pakottaa viettämään kahden keskeistä aikaa miehesi lapsen kanssa, jos et haluaisi.
Ihmisiä on erilaisia. Toiset jopa adoptoivat lapsia syystä tai toisesta, ottavat sijaislapsia tai ryhtyvät tukiperhevanhemmiksi.
Itse en halua tehdä mitään noista, en halua hoitaa toisten lapsia! Mitähän pahaa siinäkin sitten on?
Jotkut tekevät vapaaehtoistyötä esim. vanhainkodeissa, onko väärin, jos ei joku halua?
En halua myöskään, että perheeseeni lasektaan ketään, joka ei siihen mielestäni kuulu millään tavalla. Miehelläni on kaksi lasta, mutta he vain vierailevat meillä isäänsä tapaamassa. En ole lapsille mitään sukua, miehelleni olen avioliiton kautta vaimo. Omia lapsia minulla ei vielä ole, joten olen lapseton aviovaimo.
jos lapset ei asu teillä mutta entäpä jos äiti kuolee? lapset orpokotiin vaan kun ei teidän perheeseen kuulu?
jopa exätkään ei osaa paasauksessaan ajatella nenäänsä pitemmälle täs asias orpokotiko ne lapset huoltaa jos hän kuolee?? vai muuttaako uusi vaimo pois lasten tieltä? jee kylläpä kummatkin en osllistu perheeseen/mein lapset ei isää nää tyypit osaatte ajatella ja ootte niiin nniiin fiksuja. jee eläköön yksinkertaisuus!!
Kaikillahan on lastenkasvatus vastuudet hukassa, varsininkin eroperheillä niin voisit ottaa ohjat käsiisi ihan vapaasti! Sinä luot säännöt kunhan ovat oikeudenmukaiset kaikkia osapuolia kohtaan.
Katso ettet ole liian ankara tai liian lepsu, siinä piilee älykkyytesi taso sitenkä osaat vetää rajan mihinkin. Jos sinun tai lasten täytyy aina nöyristellä niin suhteet eivät ole oikein.
Olen samaa mieltä että asialliset välit riittää, nehän harvat saavuttavat uusperheissä. Siis on järkyttävän uskaliasta lähteä johonkin uusperhesysteemiim tuosta vain jossa on kummankin lapsia ja lyödä ne nippuun!
pitää. Isän ja oman äidin sana on se joka pätee ja joka on ns viimeinen, he päättää. Isän kavaerilla ei ole oikeutta lapsiin ellei äiti ja isä anna siihen lupaa. Kenelläkään ei ole oikeutta määräillä toisten lapsia.
Minun kodissani on ihmisten käyttäydyttävä minun hyväksymälläni tavalla, olivat sitten lapsia tai aikuisia.
Jollei kiinnosta, opastan kyllä ulko-ovelle.
valittaa, kun kukaan ei määräile sun lapsia. Niille kirjoitellaan vain reseptejä.
saaneet melko huonoa palautetta tuollaisen kätöksen ja itsekeskeisyyden takia. Ihme on jos lasten isä vielä sietää moista käytöstä nyksältään omia lapsia kohtaan.
Joo päätökset kyllä, tottahan toki. Mutta...
Kyllä on lupa komentaa omassa kotona jos ei omat vanhemmat sitä tajua tehdä tai yleensä kait se on toinen niistä vanhemmista joka ei tajua....
Minun UO on lähestulkoon yksinhuoltaja.. siis mies. Ja kommenetaan puolin ja toisin ristiin rastiin kun kerran ollaan niitä lähivanhempia. Äiskäpäiskä se vaan viettelee laatuaikaa sirkustellen lapsosten kanssa kaksi kertaa kuussa, ei komenna tai kiellä tai kasvata tai opeta... Jostainhan niiden tenavien on saatava oppi että ei täällä maailmassa pärjää jos kuvittelee saavansa kuten Manu ilallisen. Ja lapset kyllä tykkää kun saavat minulta rajoja ja rakkautta. Mutta sehän on ihan kiva että joku voi olla sirkusäiti pari krt kuussa, somaa:))))) Oman lapseni suhteen en sitä karhun palvelusta hälle kyllä tekisi! Eikä se ole minulta pois että joudun välillä tosissaan olemaan enemmän äiti kuin olenkaan... tämän paketin olen ottanut ja näillä mennään mutta tulipahan vain mieleen antaa tälläinenkin kommentti.
Nii joo ja muuten jos tämä sirkustelija tulisi mulle kerrankin sanomaan että äläpä komenna hänen lapsiaan niin luoja tietää mut ei kerro mitä siitä seuraa;-)
Käyttäisit väkivaltaa? Siihenhän tämä käytöksesi väistämättä tulee johtamaan...
Voi jösses että täällä on lapsellista porukkaa;-) Sehän se onkin keinoista parhain? Kuule, ei tartte lyödä, edes sitä sirkustelijaa.
ja sinä siellä perässä. Lapselle omat vanhemmat ovat tärkeimmät, eikä sitä muuta mikään mahti maailmassa. Kakkoseksi on vaikea myöntyö, ja se tekee katkeraksi, mutta jokaisen oma valinta miten polkunsa kulkee.
En HALUA olla ykkönen mieheni lasten elämässä. Onko sitä vaikea ymmärtää? En ole viemässä kenenkään äidin paikkaa, äidit hoitakoon velvollisuutensa ilman minun apua (jos saan lapsia, hoidan äidin velvollisuuteni kyllä itse).
Mieheni lapset saavat rakastaa isäänsä ja äitiään niin paljon kun haluavat, minua ei tarvitse rakastaa. En kaipaa "vieraiden" lasten rakkautta.
kukaan ei voi eikä saa viedä kenenkään paikkaa kenenkään elämästä, ellei siihen ole hyvin painava ja hyväksyttävä syy.
Pointtini oli, etten halua! Mieheni lapst eivät kiinnosta minua juuri mitenkään, enkä halua mitään ylimääräistä vaivaa / vastuuta elämääni. Siksi en halua olla mikään ykkös-äiti, kakkos-äiti tai mikään muukaan äiti mieheni lapsille. Lasten äiti saa kyllä kantaa vastuunsa "tekosistaan".
Minulla on onnellinen pikku perhe mieheni kanssa ja siihen kuulumme vain me kaksi :)
miehen lapset ovat meillä joka toisen viikon. Ok: kaikki sujuu hyvin, tullaan toimeen, minäkin uskallan vähän komentaa, toisaalta nuo lapset ovat niin hyvin kasvatettuja, että harvoin tarvii mitään sanoa;-D! ENemmän mies joutuu mun lasten kanssa yrittämään. Kolme erityislasta ja ties mitä haasteita. Mahtavasti selviytyy:-). Onneksi kaikki 5 lasta tulevat toimeen niin mainiosti kuin vain voi! Ei mulle tule edes mieleen ajatella, miten mun pitää olla tai olla olematta miehen lasten kanssa. Olen ihan ok "vanhempi", joka voi auttaa, ja joku joskus voi kysellä mikä on, mutten mitenkään hirveän lähelle itteäni tuki. Olen vähän epäsosiaalinen itsekin;-o. Mutta meillä ollaan näin, äidllä ehkä toisin. Mies vaatii mun lapsilta selvästi enemmän kuin heidän isänsä (ja osin minäkin), ja se on pelkästään hyvä. Moni asia on mennyt eteenpäin mun lasten kohdalla, kun on rauhallinen, neuvova, ohjaava ja kannustava "isäpuoli":-). Juu, sitä nimitystä ei todellakaan meillä käytetä;-D!
teilläkin menee kivasti.
Meillä menee myös oikein hyvin. Olen itse tyytyväinen "roolijakoomme", samoin mieheni ja varmaan myös hänen lapsensa. Mieheni exästä en tiedä, mitä hän asiasta ajattelee, mutta se onkin hänen oma asiansa.
Eli ei ole ongelmia.
-Aloittaja-
niin ei voi olla ongelmia. Isä jätti ja aloitti lapsettoman elämän vailla huoia ja elareita. Sossu maksaa jottamies saa elellä omillaan.
aivan mahtavaa! Oletko koskaan ajatellut peruskoulun loppuun käymistä? Peruskoulutuksesta saisit uutta potkua elämään, oppisit lukemaan ja kirjoittamaankin, kenties saisit kivan työpaikankin!
Se naikkonen vei ja saikin viedä sun paikkasi eksäsi elämästä ja siihen oli TAKUULLA hyvin painava ja hyväksyttävä syy.
Ei se sossu viimekädessä sun lapsistasi maksa vaan minä, hyvätuloinen veronmaksaja.
Eli MINÄ olen ruokkinut, pukenut ja kouluttanut sinun kakarasi, ja kehtaat vielä täällä purra ruokkivaa kättä?
ystävää!;)))))
Suhtaudun mieheni lapsiin, kuten kummilapsiini. Kummilapset ovat rakkaiden ystävieni ja siskojeni lapsia. Mieheni lapset ovat rakkaan puolisoni lapsia. Kunnioitan kaikkien vanhempien kasvatusvastuuta. Olen tarvittaessa apuna ja tukena, lellin kaikkia lapsia tasapuolisesti. Lapsista on minulle syvää iloa. Tämä kaikki on kirjoitettu vilpittömässä mielessä.
ja hänen lapsensa puhuvat minusta etunimelläni..en ole mikään "kirjainlyhennyshirviö" heille.
Uskon että jos lapsiin suhtautuu asiallisesti,saa samanlaisen kohtelun heiltäkin.
Itse hassuttelen ja leikin mieheni lapsen kanssa,yritän leikin keinoin opettaa puhumisessa ym. asioissa, joita lapsen pitäisi ikänsä puolestakin jo oppia tekemään.
Yhdessä luetaan myös kirjoja tai mennään puistossa hippaa tms.,lapsen isä kun ei ole mikään "leikkisä"tapaus,eikä lapsen äiti kuulema ikinä leiki tai vie häntä puistoon..se on lapsen kertomaa.
Omat lapseni ovat jo isompia,siksi on ihan kiva leikkiä/leikittää.
On totta että minulla on ainoana huoltajana velvollisuus huolehtia omista lapsistani,mutta mikään laki ei kiellä kuitenkaan sitä ettenkö saisi vastuuta ottaa myös mieheni lapsista..kun välittää,silloin huolehtii mielellään myös toisen lapsista.
itse olen kanssa miettinyt että miksi moni uusio vaimo suhtautuu kielteisesti kuten ap miehen lapsiin. kun kyseessä voisikin olla vaikka sinänsä sama tilanne kun kieltäytyisit/ kertoisi inhoavansa esim siskon/veljen lapsia.
yrittääköhän jotkut vaan paeta vastuutaan tuossa lapsen kasvatus opetus asiassa??
itsekkin olen nykyinen ja totta ihmeessä olen mieheni lasta (nuorempaa) vienyt puistoon ottanut tarhaan mieheni kanssa yhteisen lapsen hakuun. ja antanut veljien leikkiä siskon kanssa niin paljon kun haluuvat:D
kuten joku jo tuossa sanoi toisessa ketjussa että on aika hemmetin tärkeää että lapsi saisi ymmärtävän rakastavn kodin myös uusio perheestä:)
sinänsä ymmärrän joidenkin kommentteja "mitäs hankit miehen/naisen jolla lapsia" nimittäin helppoa se ei aina ole mutta jokainen vakka kantensa valitsee:D
puuhastella veljensä/siskonsa lasten kanssa, toiset eivät. Ei kenelläkään kuitenkaan ole mitään hoito-/kasvatusvastuuta heistä!
kun kyseessä on lapsen toinen vanhempi.Kai nyt olisi lapselle onnellista,että voisi tuntea itsensä tervetulleeksi ja toivotuksi siinä toisessakin perheessä.Eikä vaan miettiä omalta kannaltaan,että tuota ylimääräistähän en mielelläni katsele.