Suomi on todellakin ”oikeusvaltio” !!!
Kaikki alkoi vuoden 2004 lopussa kun ihastuin vanhaan tuttavaani , jonka kanssa olin seurustellut jo nuorena , tuolloin hän oli jo äkkipikainen ja pienestäkin riidasta tuli heti ero , eli oltiin ja ei oltu yhdessä . Tuolloin tosin mukana ei ollut lapsia , olinhan itsekin vielä alaikäinen .
Vuosia kului , 10 vuotta ja tapasimme jälleen . Minulle oli siunaantunut edellisestä avioliitosta 2 lasta (n. 3v ja n. 6v) ja luulin heidän olevan turvassa jos palaisin takaisin yhteen nuoruuden rakastettuni kanssa , toisin kuitenkin kävi !
Vajaan 3kk:n jälkeen muutimme yhteen toiselle paikkakunnalle ja aloimme rakentamaan yhteistä perhettä yhteisessä omakotitalossamme . Jo aika pian muuton jälkeen alkoivat muutokset , kiltti ja herkkä mies alkoi muuttumaan huutavaksi tyranniksi joka piti armeijaakin tiukempaa kuria lapsilleni , hänellä ei siis omia ollut .
kun huuto ei enää riittänyt tulivat kuvioon tukistaminen ja monta tuntia arestissa istuttaminen , hiljaa ja liki liikkumatta !
Tukistaminen ei enää tehonnut ja alkoi hiuksista repiminen , siis niin ,että mies otti hiuksista kiinni ja kietoi hiukset sormensa ympärille ja repi niin että tukko hiuksia jäi käteen !!!
Tässä vaiheessa koitin kyllä puhua miehelle järkeä ja että jotain tarvitsisi tehdä asialle , että noin lähtee tytöltäkin kaikki hiukset päästä ja ei noin saa tehdä … Olimme kuitenkin solmineet avioliiton keväällä ja tunsin olevani loukussa ja kun vielä sain tietää odottavani lasta hänelle niin halusin todella koittaa avioliiton onnistumista ja uskoin että ihminen voi oikeasti muuttua kun tarpeeksi haluaa , toisin kävi .
Seuraavaksi alkoi itsellä pelkotilat enkä uskaltanut /edes ehtinyt puuttua väkivaltaan kun se paheni ja paheni . Poliisille en uskaltanut kertoa , enkä kenellekään muullekaan , ettei vain minulta tultaisi viemään lapsia pois , sillä asuinhan kuitenkin saman katon alla tämän tyrannin kanssa …
Tukistaminen vaihtui lyönneiksi pyllylle ja lopulta koviksikin lyönneiksi päähän , takaraivoon , josta pahoinpitelyn jäljet eivät niin näy !
Tässä välissä syntyi jo yhteinen lapsemme ja luulin , että nyt kaikki muuttuu … Ei mikään ei muuttunut ! Yhteisen lapsemme ollessa vajaat 3 kk mies uhkaili meidän sanaharkan päätteeksi tiputtaa oman lapsensa sylistään lattialle ja irrottikin otteensa pari kolme kertaa niin että lapsi hieman nytkähti! Eihän siinä voinut kuin alistua ja odottaa että antaisi lapsen minulle takaisin .
Tämän jälkeen en hänelle lasta antanutkaan jos huomasin, että tilanne alkaa kiristyä ja hermot ovat kireällä , olin joko lapsi tiukasti sylissäni , jolloin hän kyllä koitti tulla aina repimään lasta sylistäni kovakouraisin ottein tai sitten olin sen oven edessä missä huoneessa nuorimmainen nukkui .
Kun suojelin nuorimmaista , niin hän päätti kostaa sitten isommille lapsille (tuolloin n. 5v ja 8v) , hän odotti että kuuli yläkerrasta jossa isommat siis olivat , pienenkin äänen jotta saisi ”syyn” lähteä riehumaan yläkertaan , lapset pelkäsivät , huusivat ja sitten lyötiinkin jo ennen kuin edes ehdin väliin .. Mies harppoi rappusia 2-3 rappusta aina kerrallaan ja meno oli sen mukaista .
Jälkeenpäin koitin keskustella hänen kanssaan asiasta , mutta mies ei edes myöntänyt että mitään olisi tapahtunut ! 2 kertaa hän tosin myöntyi pyytämään pojalta (8v) anteeksi … Rauhaa ei kuitenkaan kestänyt kauaa .
Pitkän taipaleen jälkeen pääsin kuitenkin eroon miehestä ,joka ymmärsi ainakin hetkellisesti oman väkivaltaisuutensa ja muutti pois . Tosin tämän jälkeen hän alkoikin miettimään että josko kumminkin palaisimme yhteen ! Tuossa vaiheessa olin päässyt eroon isommista peloistani ja elämä oli helpompaa , olin myös oppinut puhumaan väkivallasta enkä todellakaan aikonut palata yhteen entiseni kanssa , takaisin väkivaltaa ja jatkuvaan pelkoon , ei kiitos !
Mies ei ensin eron jälkeen halunnut tavatakaan lastaan , joten luulin jo päässeeni peloista ja väkivallasta kunnes hän päättikin kun joutuu elatusta maksamaan , että haluaa myös tyttöä tykönsä .
Ei auttanut muu kuin tehdä tässä vaiheessa rikosilmoitus yhdestä väkivalta tapauksesta jolloin toinen henkilö oli paikalla kotonamme , muuten hän kyllä koitti salailla lyöntinsä muiden aikana , mutta tuolloin jostain syystä kontrolli petti . Pitkä prosessi alkoi ja taas piti palata vanhoihin pelkoihin ja asioihin . Jätin kuitenkin syyttämättä muista tapauksista , näistähän olisi tullut monia kymmeniä kertoja … Ajattelin että tämä yksi riittää . Mies tuomittiin kahteen lapseen kohdistuneeseen väkivaltaan , lievästä pahoinpitelystä . Olisi pitänyt olla luita poikki tai käytetty lääkärissä jotta olisi tullut edes tavallinen pahoinpitely . Tuossa vaiheessa en kuitenkaan uskaltanut tehdä mitään , pelkäsin että jos kerron jollekin olen itsekin niin huonossa kunnossa ettei sen jälkeen minusta ole enää suojelemaan lapsiani lainkaan, tai jos joku viranomainen saa tietää niin lapsethan olisi haettu minulta pois, asuinhan todellakin saman katon alla väkivaltaisen mieheni kanssa …
Muistan myös tapauksen jolloin olimme paikallisella leikkipaikalla jossa sijaitsee mattojenpesupaikka ihan vieressä 2006. Olin pesemässä mattoja ,nuorimmaisen nukkuessa vieressäni vaunuissa . Isommat olivat leikkipuistossa . Leikkipuiston äänet kantautuivat mattojen pesupaikalle asti ja mies suuttui , lähti kaikessa kiukussaan hakemaan isompia pois telineiltä ja näin todellakin teki ! Itselläni ei ollut täyttä näköyhteyttä leikkipaikkaan , mutta vieraalla pariskunnalla oli ja tiesin kyllä ennestään jo että mitäs nyt tapahtuu , kerta ei ollut kuitenkaan ensimmäinen !
Alkoi lasten valitus ja huuto ja seuraavaksi vieras mies huusi , että – mitä sä oikein teet ?
Mies siihen – tää ei kuulu sulle paskan vertaa, tuu tänne sanoon jos sulla on asiaa !
Vieras mies – Kyllä toi kuuluu hänelle , tuollainen kuuluu jokaiselle ! Hän soittaa poliisit .
Mies – tuu tänne sanomaan , tää asia ei todellakaan kuulu sulle !
Mieheni tuli lasten kanssa luokseni lapset itkivät ja olivat todellakin taas selkäänsä saaneen näköisiä ! Vieras pariskunta , jolla oli mukanaan ainakin yksi lapsi ja auto , muistaakseni farmariauto oli parkkeerattuna ihan leikkipuiston viereen , he eivät olleet paikalle enää kuin muutaman minuutin ja lähtivät pois . Mitä todennäköisemmin olivat sitä ennen soittaneet poliisille pahoinpitelystä .
Itselleni iski paniikki että taas tätä , nyt poliisit tulee ja lapset viedään pois minulta , lapset jotka ovat minulle kaikki . Lähdimme itsekin aikaste nopeaan pois paikalta , ja matot jäivät pesemättä .Mutta sainpa ainakin pitää lapseni … Nyt haluaisin löytää pariskunnan , joka paikalla silloin oli.
Toisinaan mietin että kunpa joku puuttuisi asiaan tai olisi puuttunut asiaan , mutta perimmäisenä kuitenkin pelkäsin että lapset otetaan minulta pois jos asia tulee julki , enkä uskaltanut puhua kenellekään mitään …
Nyt kuitenkin 2 vuoden taistelun ja valvottujen tapaamisten jälkeen käräjäoikeus päätti uskoa vastapuolen ja hänen todistajiensa näkökulmaa asioista ja antaa isälle valvomattomat tapaamiset ja riskeerata nuoren 2,5v tytön turvallisuus ja henki !
Vastapuolen todistajat , joista toisen aikana ei kyllä tapahtunutkaan mitään radikaalia , niinä kertoina mies pyrki hillitsemään itsensä . Ja toinen todistaja , oma äiti joka vannoi valan ja valehteli ! Äiti joka on itse ollut paikalla kun väkivaltaa on tapahtunut , huudoista lyönteihin ja itsekin pelännyt oman turvallisuutensa puolesta , valehteli ettei ole koskaan nähnyt mitään ja että hänen poikansa on rauhallinen !!!! Rauhallinen tosiaan , tuon sanan pystyy kyllä kumoamaan useatkin ihmiset . Pahoinpitelytuomiotkin hieman kyseenalaistettiin ja kaikki minun todistajani myös .
Haluaisin tuoda julki tämän elämäni pelottavimman ja raskaimman vaiheen ja sen miten vieläkin pahemmat pelot voivat toteutua Suomen oikeusvaltiossa , jossa lasta ei saa edes tukistaa , mutta todistetusti lyödä kyllä saa !!!! Ja kaiken lisäksi pitää vain tyytyä odottamaan että pahoinpitelee tämänkin lapsen ikuisiin psyykkisiin oireisiin ja hankkia lisää näyttöä ,kunnes voidaan myöntää , että ehkäpä teimme oikeudessa väärän päätöksen ! Tuolloin kaikki on jo myöhäistä ! Entä jos seuraavalla kerralla ei pahoinpitelyt alakaan pikkuhiljaa , vaan alkaa suoraan siitä , että lyödään päähän ja koitetaan käydä remmillä päälle ! Entä jos seuraavalla kerralla en koitakaan hoitaa lapseni saamia haavoja vuosien psykologi käynneillä ja terapiaistunnoilla , entä jos seuraavaksi joudunkin suoraan hautaamaan lapseni ? Vastuuhan ei kuulu oikeudelle vaan isälle , isälle joka ei kontrolloin itseään …
Tämä on myös hätähuuto äidiltä , joka ei luota enää oikeuteen . Äidiltä joka haluaa ,että näin ei kävisi enää kenellekään … Vetoan teihin kaikkiin jotka kirjoitukseni luette , puuttukaa väkivaltaan ajoissa , tehkää ilmoitus lastensuojeluun tai poliisille kun näette lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa !
Valitan todellakin oikeuden päätöksestä , mutta uskoni oikeuden toteutumiseen on mennyt !!!
Kaikki alkoi vuoden 2004 lopussa kun ihastuin vanhaan tuttavaani , jonka kanssa olin seurustellut jo nuorena , tuolloin hän oli jo äkkipikainen ja pienestäkin riidasta tuli heti ero , eli oltiin ja ei oltu yhdessä . Tuolloin tosin mukana ei ollut lapsia , olinhan itsekin vielä alaikäinen .
Vuosia kului , 10 vuotta ja tapasimme jälleen . Minulle oli siunaantunut edellisestä avioliitosta 2 lasta (n. 3v ja n. 6v) ja luulin heidän olevan turvassa jos palaisin takaisin yhteen nuoruuden rakastettuni kanssa , toisin kuitenkin kävi !
Vajaan 3kk:n jälkeen muutimme yhteen toiselle paikkakunnalle ja aloimme rakentamaan yhteistä perhettä yhteisessä omakotitalossamme . Jo aika pian muuton jälkeen alkoivat muutokset , kiltti ja herkkä mies alkoi muuttumaan huutavaksi tyranniksi joka piti armeijaakin tiukempaa kuria lapsilleni , hänellä ei siis omia ollut .
kun huuto ei enää riittänyt tulivat kuvioon tukistaminen ja monta tuntia arestissa istuttaminen , hiljaa ja liki liikkumatta !
Tukistaminen ei enää tehonnut ja alkoi hiuksista repiminen , siis niin ,että mies otti hiuksista kiinni ja kietoi hiukset sormensa ympärille ja repi niin että tukko hiuksia jäi käteen !!!
Tässä vaiheessa koitin kyllä puhua miehelle järkeä ja että jotain tarvitsisi tehdä asialle , että noin lähtee tytöltäkin kaikki hiukset päästä ja ei noin saa tehdä … Olimme kuitenkin solmineet avioliiton keväällä ja tunsin olevani loukussa ja kun vielä sain tietää odottavani lasta hänelle niin halusin todella koittaa avioliiton onnistumista ja uskoin että ihminen voi oikeasti muuttua kun tarpeeksi haluaa , toisin kävi .
Seuraavaksi alkoi itsellä pelkotilat enkä uskaltanut /edes ehtinyt puuttua väkivaltaan kun se paheni ja paheni . Poliisille en uskaltanut kertoa , enkä kenellekään muullekaan , ettei vain minulta tultaisi viemään lapsia pois , sillä asuinhan kuitenkin saman katon alla tämän tyrannin kanssa …
Tukistaminen vaihtui lyönneiksi pyllylle ja lopulta koviksikin lyönneiksi päähän , takaraivoon , josta pahoinpitelyn jäljet eivät niin näy !
Tässä välissä syntyi jo yhteinen lapsemme ja luulin , että nyt kaikki muuttuu … Ei mikään ei muuttunut ! Yhteisen lapsemme ollessa vajaat 3 kk mies uhkaili meidän sanaharkan päätteeksi tiputtaa oman lapsensa sylistään lattialle ja irrottikin otteensa pari kolme kertaa niin että lapsi hieman nytkähti! Eihän siinä voinut kuin alistua ja odottaa että antaisi lapsen minulle takaisin .
Tämän jälkeen en hänelle lasta antanutkaan jos huomasin, että tilanne alkaa kiristyä ja hermot ovat kireällä , olin joko lapsi tiukasti sylissäni , jolloin hän kyllä koitti tulla aina repimään lasta sylistäni kovakouraisin ottein tai sitten olin sen oven edessä missä huoneessa nuorimmainen nukkui .
Kun suojelin nuorimmaista , niin hän päätti kostaa sitten isommille lapsille (tuolloin n. 5v ja 8v) , hän odotti että kuuli yläkerrasta jossa isommat siis olivat , pienenkin äänen jotta saisi ”syyn” lähteä riehumaan yläkertaan , lapset pelkäsivät , huusivat ja sitten lyötiinkin jo ennen kuin edes ehdin väliin .. Mies harppoi rappusia 2-3 rappusta aina kerrallaan ja meno oli sen mukaista .
Jälkeenpäin koitin keskustella hänen kanssaan asiasta , mutta mies ei edes myöntänyt että mitään olisi tapahtunut ! 2 kertaa hän tosin myöntyi pyytämään pojalta (8v) anteeksi … Rauhaa ei kuitenkaan kestänyt kauaa .
Pitkän taipaleen jälkeen pääsin kuitenkin eroon miehestä ,joka ymmärsi ainakin hetkellisesti oman väkivaltaisuutensa ja muutti pois . Tosin tämän jälkeen hän alkoikin miettimään että josko kumminkin palaisimme yhteen ! Tuossa vaiheessa olin päässyt eroon isommista peloistani ja elämä oli helpompaa , olin myös oppinut puhumaan väkivallasta enkä todellakaan aikonut palata yhteen entiseni kanssa , takaisin väkivaltaa ja jatkuvaan pelkoon , ei kiitos !
Mies ei ensin eron jälkeen halunnut tavatakaan lastaan , joten luulin jo päässeeni peloista ja väkivallasta kunnes hän päättikin kun joutuu elatusta maksamaan , että haluaa myös tyttöä tykönsä .
Ei auttanut muu kuin tehdä tässä vaiheessa rikosilmoitus yhdestä väkivalta tapauksesta jolloin toinen henkilö oli paikalla kotonamme , muuten hän kyllä koitti salailla lyöntinsä muiden aikana , mutta tuolloin jostain syystä kontrolli petti . Pitkä prosessi alkoi ja taas piti palata vanhoihin pelkoihin ja asioihin . Jätin kuitenkin syyttämättä muista tapauksista , näistähän olisi tullut monia kymmeniä kertoja … Ajattelin että tämä yksi riittää . Mies tuomittiin kahteen lapseen kohdistuneeseen väkivaltaan , lievästä pahoinpitelystä . Olisi pitänyt olla luita poikki tai käytetty lääkärissä jotta olisi tullut edes tavallinen pahoinpitely . Tuossa vaiheessa en kuitenkaan uskaltanut tehdä mitään , pelkäsin että jos kerron jollekin olen itsekin niin huonossa kunnossa ettei sen jälkeen minusta ole enää suojelemaan lapsiani lainkaan, tai jos joku viranomainen saa tietää niin lapsethan olisi haettu minulta pois, asuinhan todellakin saman katon alla väkivaltaisen mieheni kanssa …
Muistan myös tapauksen jolloin olimme paikallisella leikkipaikalla jossa sijaitsee mattojenpesupaikka ihan vieressä 2006. Olin pesemässä mattoja ,nuorimmaisen nukkuessa vieressäni vaunuissa . Isommat olivat leikkipuistossa . Leikkipuiston äänet kantautuivat mattojen pesupaikalle asti ja mies suuttui , lähti kaikessa kiukussaan hakemaan isompia pois telineiltä ja näin todellakin teki ! Itselläni ei ollut täyttä näköyhteyttä leikkipaikkaan , mutta vieraalla pariskunnalla oli ja tiesin kyllä ennestään jo että mitäs nyt tapahtuu , kerta ei ollut kuitenkaan ensimmäinen !
Alkoi lasten valitus ja huuto ja seuraavaksi vieras mies huusi , että – mitä sä oikein teet ?
Mies siihen – tää ei kuulu sulle paskan vertaa, tuu tänne sanoon jos sulla on asiaa !
Vieras mies – Kyllä toi kuuluu hänelle , tuollainen kuuluu jokaiselle ! Hän soittaa poliisit .
Mies – tuu tänne sanomaan , tää asia ei todellakaan kuulu sulle !
Mieheni tuli lasten kanssa luokseni lapset itkivät ja olivat todellakin taas selkäänsä saaneen näköisiä ! Vieras pariskunta , jolla oli mukanaan ainakin yksi lapsi ja auto , muistaakseni farmariauto oli parkkeerattuna ihan leikkipuiston viereen , he eivät olleet paikalle enää kuin muutaman minuutin ja lähtivät pois . Mitä todennäköisemmin olivat sitä ennen soittaneet poliisille pahoinpitelystä .
Itselleni iski paniikki että taas tätä , nyt poliisit tulee ja lapset viedään pois minulta , lapset jotka ovat minulle kaikki . Lähdimme itsekin aikaste nopeaan pois paikalta , ja matot jäivät pesemättä .Mutta sainpa ainakin pitää lapseni … Nyt haluaisin löytää pariskunnan , joka paikalla silloin oli.
Toisinaan mietin että kunpa joku puuttuisi asiaan tai olisi puuttunut asiaan , mutta perimmäisenä kuitenkin pelkäsin että lapset otetaan minulta pois jos asia tulee julki , enkä uskaltanut puhua kenellekään mitään …
Nyt kuitenkin 2 vuoden taistelun ja valvottujen tapaamisten jälkeen käräjäoikeus päätti uskoa vastapuolen ja hänen todistajiensa näkökulmaa asioista ja antaa isälle valvomattomat tapaamiset ja riskeerata nuoren 2,5v tytön turvallisuus ja henki !
Vastapuolen todistajat , joista toisen aikana ei kyllä tapahtunutkaan mitään radikaalia , niinä kertoina mies pyrki hillitsemään itsensä . Ja toinen todistaja , oma äiti joka vannoi valan ja valehteli ! Äiti joka on itse ollut paikalla kun väkivaltaa on tapahtunut , huudoista lyönteihin ja itsekin pelännyt oman turvallisuutensa puolesta , valehteli ettei ole koskaan nähnyt mitään ja että hänen poikansa on rauhallinen !!!! Rauhallinen tosiaan , tuon sanan pystyy kyllä kumoamaan useatkin ihmiset . Pahoinpitelytuomiotkin hieman kyseenalaistettiin ja kaikki minun todistajani myös .
Haluaisin tuoda julki tämän elämäni pelottavimman ja raskaimman vaiheen ja sen miten vieläkin pahemmat pelot voivat toteutua Suomen oikeusvaltiossa , jossa lasta ei saa edes tukistaa , mutta todistetusti lyödä kyllä saa !!!! Ja kaiken lisäksi pitää vain tyytyä odottamaan että pahoinpitelee tämänkin lapsen ikuisiin psyykkisiin oireisiin ja hankkia lisää näyttöä ,kunnes voidaan myöntää , että ehkäpä teimme oikeudessa väärän päätöksen ! Tuolloin kaikki on jo myöhäistä ! Entä jos seuraavalla kerralla ei pahoinpitelyt alakaan pikkuhiljaa , vaan alkaa suoraan siitä , että lyödään päähän ja koitetaan käydä remmillä päälle ! Entä jos seuraavalla kerralla en koitakaan hoitaa lapseni saamia haavoja vuosien psykologi käynneillä ja terapiaistunnoilla , entä jos seuraavaksi joudunkin suoraan hautaamaan lapseni ? Vastuuhan ei kuulu oikeudelle vaan isälle , isälle joka ei kontrolloin itseään …
Tämä on myös hätähuuto äidiltä , joka ei luota enää oikeuteen . Äidiltä joka haluaa ,että näin ei kävisi enää kenellekään … Vetoan teihin kaikkiin jotka kirjoitukseni luette , puuttukaa väkivaltaan ajoissa , tehkää ilmoitus lastensuojeluun tai poliisille kun näette lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa !
Valitan todellakin oikeuden päätöksestä , mutta uskoni oikeuden toteutumiseen on mennyt !!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Järjestöjen yhteinen kuntavaalipaneeli:
HELSINGIN PALVELUT JA NAISIIN KOHDISTUVA VÄKIVALTA
Helsingin kaupungin palvelut naisiin kohdistuvan väkivallan uhreille ovat riittämättömät. Mitä tulevat kuntapäättäjät aikovat tehdä palvelujen parantamiseksi? Amnestyn Suomen osasto, Ensi- ja turvakotien liitto ja Väestöliiton Kotirauhaa-kampanja vauhdittavat Helsingin toimia naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan 1. lokakuuta järjestettävässä kuntavaalipaneelissa.
”Kuntapäättäjien tahto ratkaisee, kuinka tehokkaasti väkivaltaa paikallistasolla torjutaan. Siksi pääkaupunkiseudun valtuustoihin tarvitaan valtuutettuja, joilla on tahtoa ja osaamista naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi”, sanoo Amnestyn naisten ihmisoikeuskysymysten asiantuntija Pia Puu Oksanen.
Järjestöjen yhteisen vaalikeskustelun musisoi käyntiin popduo PMMP. Paula Vesala ja Mira Luoti ovat lupautuneet esiintymään akustisesti. Tilaisuuden juontaa toimittaja Päivi Storgård. Stakesin kehittämispäällikkö Helena Ewalds kertoo asiantuntijapuheenvuorossaan, minkälaista apua, tukea ja neuvontaa Helsingin ja pääkaupunkiseudun muiden kuntien tulisi tarjota väkivallan uhreille.
Paneelikeskustelussa järjestöjen edustajat kysyvät, mitä valtuustopuolueet aikovat vaalien jälkeen tehdä palveluiden parantamiseksi. Puolueiden edustajiksi on kutsuttu pitkän linjan vaikuttajia ja uusia ehdokkaita Helsingistä.
Panelistit:
Iivi Anna Masso (KOK), Jorma Bergholm (SDP), Anne Kettunen (Kesk.), Georg Henrik Wrede (RKP), Mari Puoskari (Vihr.), Hanna-Kaisa Siimes (Vas.), Yrjö Hakanen (SKP)
Helsingin palvelut ja naisiin kohdistuva väkivalta-keskustelu
Ke 1.10. klo 18-20, Diana-auditorio, Erottaja 5, Helsinki.
Tilaisuus on maksuton ja kaikille avoin.
Itse toivon että joku näkisi kuinka meidän isä meitä lapsia hakkaa.. Tarkoitan siis ,että meillä kotona on perheväkivaltaa. Ihailen sitä että äitinä suojelet lapsiasi, meidän äiti ei enää suojele meitä- katsoo vain vierestä..
Kaikki ei ole aina ihan niin mustavalkoista ...
En minäkään uskaltanut puuttua meillä perheväkivaltaan , vaikka omiin lapsiini kohdistuikin. Koitin puhua miehelle ja välillä huusinkin ,mutta mikään ei mennyt kauaa perille ! Koitin mennä välillä väliin , mutta useasti en ehtinyt kun mies oli jo suuttunut ja jo ylökerrassa lyömässä lapsia kun minä vasta ehdin rappusten alapäähän , sydän syrjällään , että taas sielä lyödään ...
Rohkeutta ei riittänyt hakea eroa heti, ei vaikka 2 vuodessa väkivalta vain paheni ja paheni , halusin uskoa että kyllä tuo mies vielä tajuaa. Eihän hän tajunnut !!!
Pelkäsin itsekin joutuvani niin pahaan kuntoon jos puutun väkivaltaan ettei minusta ole kohta puuttumaan siihen millään tavoin saati suojelemaan lapsiani enään ollenkaan ! :(
Itselläni ei myöskään ollut voimia kertoa asioistamme edes ystävilleni saati kenellekään muulle , hiljaa toivoin , että joku huomaisi ja puuttuisi siihen kaikkeen ... näin ei kuitenkaan käynyt . Ja asioista niiden oikeilla nimillä ja kaikesta tapahtuneesta uskalsin puhua vasta erottuani, tai siis kun mies oli lähtenyt . Ero oli molemmille jo selvä asia että näin ei voi jatkua , mies lopulta lähti , tosin myöntämättä edelleenkään että hänessä voisi olla mitään vikaa !!! Mutta takaisin en enään ottanut ,enkä valheita uskonut ! Nyt on edessä vielä nuorimmaisen lapsen antaminen valvomattomiin tapaamisiin , jotka oikeus hänellä myönsi ... Olisi pitänyt nostaa syyte kaikista pahoinpitelyistä ja käyttää lapsia terveydenhoitajalla tai lääkärissä , vaan enhän minä uskaltanut sitä tehdä , pelkäsin että jos asiasta kerron jollekin niin minulta viedään lapset ... joten olin hiljaa ...
Nyt toivon vain että saan alle 3v yhteisen lapsemme tapaamisista ehjänä ja hyvinvoivana takaisin , vaikka pelkään että näin ei kauaa ole , mutta todisteet eivät riitä ...
Toivoisin että sinulla olisi joku jolle voisit kertoa tilanteestasi ihan niin kuin ne ovat , edes kaverille . Lääkärillekin olisi hyvä mennä jos pahoinpitelyä sattuu , että on sitten todisteita sana sanaa vastaan . Tiedän , ei ole helppoa ,minä en pystynyt tähän ja tässä tulos , luotetaan siihen että biologinen isä kyllä hoitaa lastaan hyvin,ilman väkivaltaa !
Toki olisi hyvä jos äitisi jaksaisi viedä asiaa eteenpäin ja olla tukenanne , mutta tiedän , ettei ole helppoa itsekään asettua nyrkkeilysäkiksi teitä suojellakseen . Mutta jos hän on itse jo niin välinpitämätön , ettei jaksa enään millään tavoin välittää , niin tervitsisit /tarvitsisitte jonkun johon voitte luottaa ja kertoa asioiden oikean laidan ja saada apua , väkivalta ei kuulu millään tavalla mihinkään suhteeseen eikä sitä tarvitse kestää !!!
Tahtoisin laittaa käden olallesi ja toivoa että sinä jaksaisit . Ja jos et kenellekään uskalla puhua , niin minä ainakin olen täällä ja jaksan kuunnella , jos vaan kuntelija kelpaa ... yksin et ainakaan tästä eteenpäin enään ole ! :)