muutin just kotoo pois opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. nyt mä oon yksin koko ajan paitsi sen verran mitä koulus näkee naamoja. mut ei mun luokkalaiset juuri mulle juttele ku en mä kykene oikee siihen. et jos joku kysyy mult jotain niin meen ihan hämillen ja en ehkä pysty vastaamaan. ja sit koulun jälkee alkaa olla yksinäinen olo. teen suunnilleen joka päivä samat jutut eli oon koneella luen syön kaaton tv. viikonloput menee samal kaaval käyn jossain välis kaupas ja kirjastos siin mun liikkumiset.
yksin oon
I am the man who walks alone
3568
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hmm. Jännitystä? Sosiaalisten tilanteiden pelkoa? Ihan luonnollista tietysti, mutta toivon todella, ettei se jää vaivaamaan sinua pitkäksi aikaa. Kas, kun itselläni sattuu olemaan samankaltaisia ongelmia. Eli, älä jää odottelemaan. Voisit käydä kertomassa jännityksestä terveydenhoitajalle tms. Mitäs voisit tehdä iltaisin, ettei mökkihöperyys iske? Iltatyö, harrastus? Tämä ei varmasti paljon auttanut, mutta ... Sinunkin opiskelupaikkakunnallasi, ja sinun koulussasikin on varmasti muitakin, joilla on nyt samoja murheita. Kunpa löytäisitte toisenne!
Kuuleppas kultaseni!
Anteeks, että oon näin tuttavallinen, mutta oon varmasti sinnuu paljon vanhempi ja siten myös enemmän elämää nähnyt!
Sinun viestissä pisti silmään se, että käyt kirjastossa, vaikka muuten sun elinpiiri on aika suppeeta.
Katsoppas ympärillesi. Näet paljon samanoloisia ihmisiä kuin itsekkin olet!
Kirjasto on suomalaisten olohuone...sinne voi tulla ja olla ihan omana ittenään!
Jo se, että käyt kirjastossa, tekee susta tosi vahvan, vaikka et ehkä ite sitä huomaa.
Koti, kauppa, tietsikka...on monen nuoren pyhä kolminaisuus. Kun siihen lisää kirjasto, on jo voiton puolella...on pois siitä tavallisesta...usko pois!
Avoimin silmin kato ystäväni ympärilles, et loppujen lopuks varmaan ees oo niin yksinäinen kun luulet!
Mukavaa syksyä sulle!
osannut puhua kunnolla ja vapaasti vieraitten ihmisten kanssa: Luin ääneen kirjoja, joissa oli keskusteluja, eri äänensävyillä, iloisesti, hiljaa, surullisesti, ikävöiden. Kun muutaman päivän niin tein,puhuin jo paremmin. Mutta joka viikko piti treenata. Sitten oli vielä esitelmien pito:että osasi ryhmittää sanansa muutaman sanan ryhmään ja pitää ajatus- tai vaikutustauon.Se kannattaa tehdä näin. Ajattele itse, et tähän asti ole saanut treenausta, tuskin olet puhunut paljon edes vanhempiesi kanssa.Mutta sinä opit puhumaan, ei se niin vaikeata ole. Ties vaikka sinusta tulisi sitten kansanedustaja tms. Paljon onnea!