kyselempä nyt että mitä mieltä olette siitä että mikä elämäänne ohjailee? onko kaikki kohtalon/uskonnon vaiko omien valintojen aikaansaamaa?
nyt en siis tarkoita mitään onnettomuuksia tai sairautta. niillehän ei mitään voi.
mutta noin yleensä ottaen elämässä. kadutteko valintojanne vai oletteko tyytyväisiä? tekisittekö jotain toisin jos voisi palata takaisin?
voin itse vastata että olen elämääni tyytyväinen. en usko että mitään tekisin toisin.
yhden suhteen olisin voinut jättää väliin koska se päättyi hyvin ikävästi. toisaalta taas olisin niin paljon köyhempi ilman sitä rakkautta mitä sain. en olisi sama ihminen tänä päivänä.
ehkä minulla ei ole ihan sellainen elämä josta olin haaveillut mutta kaikkea ei voi saada.
nyt en siis tarkoita mitään onnettomuuksia tai sairautta. niillehän ei mitään voi.
mutta noin yleensä ottaen elämässä. kadutteko valintojanne vai oletteko tyytyväisiä? tekisittekö jotain toisin jos voisi palata takaisin?
voin itse vastata että olen elämääni tyytyväinen. en usko että mitään tekisin toisin.
yhden suhteen olisin voinut jättää väliin koska se päättyi hyvin ikävästi. toisaalta taas olisin niin paljon köyhempi ilman sitä rakkautta mitä sain. en olisi sama ihminen tänä päivänä.
ehkä minulla ei ole ihan sellainen elämä josta olin haaveillut mutta kaikkea ei voi saada.
Vastaukset 4
Vanhimmat
että olisi voinut valita viisaammin joissakin kohdin elämää, kuten koulutuksen,,joskaan siitä ei tämän enempää.
Olen tyytyväinen elämääni,,se on ollut aina henkisesti rikasta ja siitä minun on kiittäminen vanhempiani. Opettivat minut nauttimaan lukemisesta, opettivat teattereiden salaiset maailmat. Pienistäkin asioista voi iloita.
minun mielestä iso osa on kiinni. Lähinnä taustatekijät voi olla "kohtalon" tai miksi sitä nyt sitten kutsuu, aikaansaamaa. Ei tietenkään ole ihmisen oma valinta esim. sairastua. Mutta hyvin usein saattaa olla vaikea nähdä, että kaikista esteistä huolimatta omat valinnat ovat edelleen se tärkein asia. Jos jatkuvasti vertaa vaikka menneeseen tai toisiin ihmisiin tms, niin silloin tuntuu että ne omat esteet ja vaikeudet rajoittavat. Mutta silloinkin pitäisi vain yrittää nähdä ne omat mahdollisuudet, ei pelkkiä rajoituksia! Kohtalon tuomista asioista ei tarvitse tehdä tekosyitä. Suurin osa vaikeuksista on tehty voitettaviksi. Eli kyllä minä siihen omaan valintaan uskon.
Minäkin olisin yhden pitemmän suhteen voinut jättää väliin koska siinä oli niin paljon ikävää mukana, mutta kyllä se toisaalta antoi todella paljon ja jospa siinä vähän kasvoi ihmisenä. Olen todella tyytyväinen elämääni tällä hetkellä, ja olen onnellinen siitäkin, että joka hetki en ole ollut erityisen tyytyväinen. :) Jospa sitä on jonkin oikean valinnankin osannut tehdä jossain välissä. ;) Luulen ainakin...
herkesi syvälliseksi ;)
Varmasti kohtalo jonkun verran määrää elämäämme, mutta ennenkaikkea kai meidän jokaisen valinnat, uskon ja toivon että olen tehnyt oikeita ja rohkeita valintoja.
Aivan kuten Uma, minäkin tällä järjellä menisin Tekuun, mutta silloin nuorena työ kiinnosti ja houkutti enemmän, ajokortti ym.
Olen kokenut hurjan, intohimoisen rakkauden joka oli vaativa ja raskaskin, mutta, ah niin antoisa.
Olen "sunnuntailapsi", ennen pikkuveljeni kuolemaa minä vain tanssin, lauloin ja join, (mitään niistä en tee oikeasti) mutta elämäni oli helppoa, veljen kuolema musersi minut kolmeksi vuodeksi, nyt elämä on hyvää ja seesteistä, toisinsanoen olen erittäin tyytyväinen elämääni ja valintoihini.
ihmisen olisi pakko elää montakin elämää, että pystyisi valitsemaan aina ne "oikeat" ratkaisut, olisi elämäänsä todella täysin tyytyväinen...
Mie olen elämääni, tässä ja nyt, tyytyväinen.
Jos alkaisin jossittelemaan, olisin tehnyt jokusen edesmenneen valintani toisin.
Jossitteluilla, -vaikkapa jos en olisi takaisin Suomeen muuttanut, miten elämäni olisi tällä hetkellä?, aikaisemmat valintani eivät rikastuta nykyistä elämääni muutoin kuin ehkä vilkkailla mielikuvilla.