Reilu puoli vuotta sitten tein abortin,oikeasti harkitun ja hyvin perustellun. Silta silloin tuntui, ei vauva olisi sopinut kuvioihin. Henkisesti olin huonona ja en olisi varmasti kestänyt äitinä oloa ja isänä lapsella olisi ollut suoraan sanottuna keskenkasvuinen kakara mielestäni jne jne... päädyin aborttiin.
Ensimmäiset abortti pillerini haettuani (jonka jälkeen ei voi enää perua) sain kuulla vähän sen jälkeen että veljeni vaimoineen on saamassa vauvan. Laskettu aika puolen vuoden kuluttua.
Siinä iski elämä lujasti päin näköä, tuntui että olin tehnyt virheen, kadutti.. perua ei voinut. Silloin tiesin etten ikinä voisi unohtaa aborttia,etenkään kun tuo veljen vauva syntyisi. Elämä jatkui abortin jälkeenkin.
Nyt kun tuo veljen vauva syntyi jokin aika sitten,katumus kasvoi. Ei voi olla miettimättä missä vaiheessa oma raskaus olisi, millainen oma vauva olisi voinut olla...jne.
En sano etten olisi tehnyt aborttia jos olisin saanut kuulla hieman aikaisemmin, mutta olisin varmasti ainakin miettinyt vielä kerran. Tässä vain oma kokemukseni..
Ensimmäiset abortti pillerini haettuani (jonka jälkeen ei voi enää perua) sain kuulla vähän sen jälkeen että veljeni vaimoineen on saamassa vauvan. Laskettu aika puolen vuoden kuluttua.
Siinä iski elämä lujasti päin näköä, tuntui että olin tehnyt virheen, kadutti.. perua ei voinut. Silloin tiesin etten ikinä voisi unohtaa aborttia,etenkään kun tuo veljen vauva syntyisi. Elämä jatkui abortin jälkeenkin.
Nyt kun tuo veljen vauva syntyi jokin aika sitten,katumus kasvoi. Ei voi olla miettimättä missä vaiheessa oma raskaus olisi, millainen oma vauva olisi voinut olla...jne.
En sano etten olisi tehnyt aborttia jos olisin saanut kuulla hieman aikaisemmin, mutta olisin varmasti ainakin miettinyt vielä kerran. Tässä vain oma kokemukseni..
Vastaukset 15
Vanhimmat
kun sinulle/teille parhaiten sopii. Harjoitelkaa vaikka vähän veljen vauvalla ensin.
Tajuatko, että aloittaja suree sitä kyseistä lasta (miettii mm. millainen HÄN olisi ollut), ja että menetettyä lasta ei voi korvata uudella!?
Aloittajalle toivon voimia ja kykyä antaa itselleen anteeksi. Et todellakaan ole ainoa, joka on kokenut tehneensä väärän ratkaisun. Jos tunteet käyvät liian vaikeiksi, voi olla paikallaan puhua asiasta ihan ammattilaisen kanssa. Abortti ei ole mikään pikkujuttu.
puhut anteeksiannosta. Aloittajalle tiedoksi, että nimimerkillä "sydänakka" kirjoittava henkilö on ottanut elämäntehtäväkseen abortin tehneiden piinaamiseen. Lue ketjuja niin näet. Hän olisi voinut myös kirjoittaa, että mitäs menit tappamaan ja silpomaan lapsesi, mutta sen tekee kyllä varmasti joku toinen sydämetön yksilö. Tämä varoituksena, tulet saamaan vielä pöyristyttäviä vastineita.
Olen pahoillani, että päätöksesi on alkanut vaivata. Kuulostat nuorelta, ehkä hätiköit tuolloin. Puhu miehesi kanssa asiasta ja hae ammattiapua. Et voi lohduttautua muulla kuin sillä tiedolla, että siinä tilanteessa toimit niin kuin parhaaksi näit. Valinta on järjettömän vaikea, olen itse kokenut sen.
Parempaa onnea ja harkintaa jatkoon.
kuitenkaan se tapettu vauva, ja saattohan se olla ap.n viimeinen mahdollisuus koskaan saada lasta...
kun palstan korppikotka hönkäisi pahanhajuisen kommenttinsa. ;)
lapsettomuuspalstalle itkemään, kyllä niitä vauvoja abortinkin jälkeen saa!!
uusi vauvahan on huomattavasti ensimmäistä parempia, se kehittyy ihan vauvaksi asti, se hengittää omin keuhkoin, se kasvaa ja kehittyy, minkä ensimmäinen jätti taakseen jo hyvin alkutekijöissä.
Eli lyhyesti ensimmäistä alkiota parempi seuraava alkio on ehdottomasti, jos haluaa vauvan ja antaa sen seuraavan kehittyä sellaiseksi. Ensimmäistä vauvaahan aloittajalla ei ole ollut missään vaiheessa, eli tyhjää parempi on jokin joka on edes olemassa.
se tapettu ihminen ja lapsi tietyssä kehitysvaiheessan, joka siis alkiokin ON/oli ja on ollut myös hyvinkin konkreettisesti OLEMASSA. Mitäs sieltä nyt muuten pitäiskään 'poistaa'..
Vaikka puhe olikin vauvoista (että se ei olisikaan sama kuin se tapettu vauva), silti samaa voi sanoa lapsesta.
Jos aloittaja kokee lapsekseen vasta sellaisen yksilön joka on lapsuus elämänvaiheessa elävä oma jälkeläinen, niin sama on lapsissa. Aina olemassa oleva on parempi kuin tyhjä.
Oletan, että veljesi perheeseen vauvaa kovasti odotettiin ja se oli suunniteltu? Ymmärsin tekstistäsi, että sinun tilanteesi oli toinen. Olisiko miehesi yhtäkkiä, veljesi vauvauutisen myötä, muuttunut vastuulliseksi isäksi?
Tehtyä et enää saa tekemättömäksi, opettele elämään surusi kanssa ja anna itsellesi anteeksi. Veljesi lapsen myötä tulet näkemään myös sen arjen pikkuvauvan kanssa, joten pääset vielä punnitsemaan niitä vaakakuppeja.
Abortistani on todella kauan, mutta itse en koskaan ole päässyt siitä yli. En tiedä olenko edes pystynyt antamaan itselleni anteeksi. Kuitenkin tapauksessani kyseessä olisi ollut sairas lapsi.
Mielestäni abortti on sellainen päätös, jota ihmisen ei tulisi tehdä - ihminen ei pysty päättämään elämästä ja kuolemasta. Se on liian suuri päätös.
Nyt kuulun abortin vastustajiin, vaikka en ole hurahtanut mihinkään uskonnolliseen vouhotukseen. Mielestäni elämä alkaa hedelmöittymisestä.
Vastapäätäni istuu 37-vuotias neljän lapsen isä, joka todellakaan ei usko mihinkään uskonnolliseen liikkeeseen. Hän sanoo, että vastustaa aborttia, vaikka ei ole nähnyt mitään materiaalia abortista, esimerkiksi aborttivideota, jossa näkyy kuinka abortoitu silpotaan. Joten on meitä abortin vastustajia niidenkin joukossa, jotka eivät kuulu mihinkään uskonnolliseen porukkaan.
Lääkkeeksi abortintekoon on uusi lapsi. Ja vaikka teet uuden lapsen saman miehen kanssa, niin et saa samaa lasta takaisin. Ikävä jää. Ja onhan se ironista, että on niitä, jotka tekevät abortin, mutta jäljelle jää niin kova lapsen kaipaus, että siihen lääkkeeksi tehdään sitten uusi lapsi.
Mihin päädytkään niin kaikkea hyvää sinulle. Sinä abortin läpikäynyt liity sinäkin abortinvastustajien porukoihin. Kuulut niihin, jotka tietävät mistä puhuvat. ProLifeSuomi on järjestö, joka puolustaa näkyvään maailmaan vielä syntymättömien lasten oikeutta elämäänsä. Se on heidän ihmisoikeus. Jos riistämme sellaiselta elämänalulta elämän niin meille tulee paha mieli - ja ikävä jää. Olemme tehneet väärin. Jos uskoo vähänkin niin uskossa sanotaan, että kaikki väärät teot saa anteeksi, jos vain pyytää anteeksi eikä niitä anteeksi annettuja tekoja sitten enää muistella. Näin sanoo myös prolifepastori.
"En ole hurahtanut mihinkään uskonnolliseen vouhotukseen", kertoo ProLife-pastoria siteeraava henkilö.
Kiitos kaikille vastanneille, mutta ei kiitos kaikille käännyttäjille. Tai niille jotka ottavat johonkin näin vakavaan asiaan noin ehdotoman kannan. Olen itse kokemuksenikin jälkeen sitä mieltä että abortti on jokaisen oma henkilökohtainen päätös.
Halusin vain sanoa että harkita pitää kerran kunnolla ja vielä pari kertaa uudelleen. Nähdä oma elämä usealta kantilta,sitten vasta päättää mitä tekee. Iso päätös,jonka takuulla muistaa aina.
Saman miehen kanssa edelleenkin olen yhdessä, nytkin kun mietin niin ei siitä olisi isäksi. Suhdekaan ei ole hyvällä mallilla, sitä ei lapsella olisi ainakaan parannettu. Päin vastoin.
En halua hoitaa tuota veljen vauvaa koska se herättää äidin vaistot ja tuntuu jotenkin niin...hienolta ja hyvältä. En osaa selittää sitä tunnetta, tulee olo että näin sen olisi pitänyt mennä.
kuulosti aika huonolta, ettet halua hoitaa veljesi vauvaa, koska se tuntuu niin hyvältä ja oikealta.
Itse olen onnellinen oman aborttini jälkeen, että lähipiirissäni on paljon niitä suurella onnellisuudella synnytettyjä vauvoja/jo taaperoita. Minulle niiden kanssa touhuaminen on vain varmistanut omaa ratkaisuani. Siis ei siksi, etteikö vauvat olisi söpöjä ja ihania (toki ovat, kun ei tarvitse kauaa hoitaa ja voi aina antaa kirkuvan ja haiskahtavan nyytin vanhemmille :D), vaan siksi, että näkee sen vauvan saavan perheessä kaiken, minkä se minunkin mielestäni ansaitsee: rakastavat, odottavat ja täysillä panostavat, onnelliset vaikkakin joskus väsyneet vanhemmat. Ei yhtään vähempää.
Itse katuisin varmasti sitä, että olisin jättänyt tutustumatta veljeni vauvaan. Minulla on hyvin läheiset välit sisarusteni lapsiin, ja mikä on ihanampaa kuin taapero, joka nähdessään tahtoo syliin, eikä millään suostuisi lähtemään pois.
Ymmärrän toki, että äidinvaistot ja vauvakuume saattavat herätä liikaa vauvoja pidellessä, mutta oman kokemukseni perusteella sanoisin, ettei sinun kannattaisi tarkoituksella vältellä vauvojen kohtaamista. Silloinhan uskoakseni pidät osaltaan tarkoituksellisesti aborttisi käsittelemisen ja läpikäymisen jäissä. Tuntuu nimittäin näin ventovieraana siltä kuin yrittäisit tukahduttaa äidinvaistotunteesi. Ne tunteet ovat osa sinua, ja jos et niitä pysty myöntämään ja tuntemaan, on varmasti abortista eteenpäin kulkeminen todella katkeruuden tuntoista. Kielläthän itseltäsi sen varjolla paitsi osan tunteistasi myöskin mielihyvän, jota selkeästi saisit vauvojen hoitamisesta.
Mieti miten olisit toiminut veljesi vauvan suhteen ilman omaa aborttikokemustasi ja yritä mennä sen mukaan.
Jaksamisia!
Minulle selvisi raskauteni vähän ennen kuin veljepoikani syntyi. Tein päätökseni että keskeytän raskauteni. Sanottakoon että tämä isäehdokas oli sen verran tyly että ei välittäny vaikka sanoin että pakko käyttää kortsuu ku en käytä mtn e-pillerei mielialaongelmien takia, vaan otti haluamansa sit kuitenkin. nojoo, se on nyt on sivuseikka, mut kuitenkin.
Olihan se hämärä tunne pitää sitä pikkuista sylissä kun itse tiesi että sisällään kasvaa samanlainen. Katselee sitä pikuuista ja miettii että minullakin voisi olla tällainen pieni söpö nyytti.. vaikka kuitenkin tiesin että olin tehnyt oikean päätöksen, koska veljenpojallani on isä ja äiti jotka rakastavat toisiaan, ja rakastavat häntä. Minun lapsellani olisi ollut vain minut, joka ei aina pysty huolehtimaan itsestäänkään.
Puhuin veljenpoikani äidille abortistani, ja hän oli todella ymmärtäväinen. Hänelläkin yksi abortti takanaan, joten tiesi aika hyvin miten minusta tuntui. Hän sitten pyysi minut veljenpoikani kummiksi, ja pakko sanoa että minusta on ihanaa käydä siellä, hoitmassa veljnpoikaani, saan ns parhaat palat "äisiydestä" koska olen kansaan silloin kun minä jaksan, ja minä haluan.. Öiset itkut ja vastaavat saa veljeni ja hänen avovaimonsa kärsiä=)
Veljenpoikani on minulle äärimmäisen tärkeä, ja kyllähän olen miettinyt että oliskio hän minulle yhtä tärkeä jos en olisi ikinä joutunut siihen tilanteeseen että olisi pakko päätyä aborttiin..
Kyllähän siinä on välillä vaikeeta olla, kun todellakin ne äidinvaistot herää jne, mut parempi kohdata niitä tnteita, ja niinkuin edellinen puhuja jo sanoi "harjoitella" toisen vauvan kanssa, ja seuraavalla kerralla jos vahingossa ( tai tarkoituksella) tulee raskaaksi tietääkin paremmin mitä odottaa.
Voimia ja jaksamisia sinulle, toivottavasti annat itsellesi anteeksi, kun kuitenkin tiedät että silloin teit ainoan päätöksen minkä olisit voinut tehdä, vaikka ei se ikinä mikään helppo päätös olekaan..