Punaisessa tuvassa
virttyneiden villasukkien
seurassa
katselen miten lehdet lentelevät
ikkunani ohi.
Koira murahtelee sohvalla,
ties mitä se miettii
- varmaan viisaampia kuin
emäntänsä.
virttyneiden villasukkien
seurassa
katselen miten lehdet lentelevät
ikkunani ohi.
Koira murahtelee sohvalla,
ties mitä se miettii
- varmaan viisaampia kuin
emäntänsä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
seura ole kivampi kun ne virttyneet villasukat ;) vaikka kiintyyhän niihinkin.. hyvä runo!
...
Vanha poppeli kahisee ja
kuiskii pimeydessä,
riiputtaen lehtiään,
pois irtaantuvia.
Mutta järvi lepää vaiti,
tyynenä nukkuu se
pimeän mustassa säkissä.
Vielä eivät villihanhet
ole lähteneet
kaukaiselta tundraltaan
eikä allien alakuloinen itku
kaiu yössä.
Vielä kömpii aamulla esiin aurinko,
vielä en ole jäässä minäkään.
Kuin pieni räyhäkkä orava,
keräilen herkkupaloja,
pieniä iloja pitkän talven varoiksi.
Vielä en käy lopullisesti talvehtimaan.
(huhhuh, tällainen höpinä tällä kertaa sormiharjoituksena)