väsymystä ja vanhentumista? Itse olin 67 vuotias. Siihen asti olin pelannut sulkapalloa kaksi/kolme kertaa viikossa noin parin tunnin ajan ja tanssinut senioritansseissa.
67 vuotiaana sain pahan influenssan ja sen jälkeen en koskaan saanut entisiä voimia takaisin. Olisikohan ne voimat vähentyneet ilman influenssaakin tuossa iässä?
67 vuotiaana sain pahan influenssan ja sen jälkeen en koskaan saanut entisiä voimia takaisin. Olisikohan ne voimat vähentyneet ilman influenssaakin tuossa iässä?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Tanssihalut menivät viiskymppisenä. Ei minua pahemmin väsytä.
Kyllähän ihmisillä on isoja muutoksia kaatumisten ja muitten sairastumisien myötä tullut vointiin.
Huonot säätkin aiheuttavat väsymystä. Toivon parempaa oloa sinulle.
Omassa elämässäni tuollainen taitekohta taisi olla n. 70-vuotiaana.
Tuli huimausta ja väsymystä. Tanssihalut hävisivät, samoin muu liikkuminen väheni.
Väsyminen ja liikkumattomuus aiheuttavat kuin syöksykierteen, jossa em.t vahvistavat toisiaan.
Olikohan viimesyksyinen influenssa, joka tappoi jopa vanhoja.
Antibiootit ovat myös vaarallisia. Tiesittekö?
Nehän tappavat vatsasta myös hyvän bakteerikannan vatsasta ja mahdollisten "pöpöjen" iskiessä ovat seuraukset kohtalokkaat kun puolustusmekanismi on tuhottu.
Olen sairastellut tiukkaa flunssaa jo noin 4 viikkoa, lääkityskin oli 8 vrk, nyt tuntuu etten enää jaksa liikkua. Pelko on iskenyt jo päälle, eilenkin lenkkini jäi *töllistelyksi*, seisoskelin ja istuskelin, pakko on vaan yrittää liikkua, seuraavaksi yritän vesijuoksua, kävellenkin kyllä voi liikkua, kunhan lihakset saa virkistystä, vedessä sentään liikkuminen on helppoa ja hellä vastus lisää tehoa. En mielelläni anna periksi tälle voimattomuudelle, yritystä se vaatii, jokainen päivä viimeisen viikon aikana olen pinnistellyt ulos, jospa se siitä, niin olen 70v.
Muistan aika tarkasti, milloin ikäni alkoi "painaa". Olin 37 v, aika kovasti työpainesta tressaantunut ja menin lopulta lääkäriin. Verenpaineeni oli hälyttävän korkealla, tuli sairaslomaa ja diapamia. Siihen saakka olin sitä mieltä että pysyn toisten tahdissa. Tämän sairastelun jälkeen jouduin tunnustamaan, että aikani on muuttunut. Nuoremmat ja rivakat menivät menojaan. Tuntui että "vanhuuteni" on alkanut ja mielestäni liian aikaisin.
Hyvällä lääkityksellä - joka jatkuu vieläkin - saatiin verenpainetauti talttumaan. Pikkuhiljaa alkoi tuntua, että eihän tässä tainnut pahemmin käydäkään. Näin jälkiviisaana -liioittelin asiaani, mutta eipä siitä pitkän päälle vahinkoa ole ollut. Hyvähän tuo on ollut, ettei enää ole riehunut yli voimiensa, eikä kilpaillut henkihieveriin nuorempien ja vahvempien kanssa.
Kuntoilua harrastan joka päivä omaan tahtiini edelleenkin.
Vanhetessa yksilöllisyys korostuu. Toiset seitenkymppiset näyttävät kepeästi siirtyvän seuraavalle vuosikymmenelle, toisille jo 50:n vuoden ylittäminen on kauhistus.
Minulle eläkevuodet ovat olleet elämäni parasta aikaa. Olen onnistunut taistelemaan itseni irti alkoholismin kiroista, nyt yritän tulla toimeen syövän kanssa. Balttilainen lääkärini murjaisi viime tarkastuksesa vitsin: sinulla niin hyvä asenne ettei syöpäkään leviä.
Nautin jokaisesta päivästä. Opettelen vaihtamaan painopistettä harrastuksissani. Se mikä sopi vielä viisi vuotta sitten, ei käy nyt. Oikeastaan en luovu mistään, vaihdan vain keveämpään. Nyt lähden kipinkapin aamulenkille. Keveälle.
asennekysymys.Myönteisellä elämänkatsomuksella on todella suuri merkitys.
Tahdonvoimalla voit siirtää jopa vuoria,jostain muistan lukeneeni.
Minulla oli tia (lievä aivohalvaus) keväällä ja senjälkeen en ole itseäni täysipainoiseksi puurtajaksi enää noteerannut.
Pakko antaa pölyjen ja villakoirien vain pyöriä nurkissa,en jaksa en.
Tehkööt nuoremmat,testamentinsaajat,kolme lastenlastani.
Viidentonnin rakennurtarvikkeet(ulkovuori ja runkolevyt)odottavat navetassa ja navetan vintillä tekijää.
Suurin murheeni,mieheni Alzheimer vaatii osansa.
Myyrien joukkotuhon edessä myös hyvätneuvot kalliita.
1500 kuusentainta ja 200 visakoivuntainta avuttomina tuolla heinikossa odottava talvilevolle pääsyä.
Pelkään pahoin,näkevätkö ne ressukat seuraavaa kesää.
Pitäisi,pitäisi ja taas pitäisi ruohikko leikata,sen tiedän sanomattakin.
Voimia on vähenmän kuin pienessä pitäjässä,jossa vain keukotautinen kissa.
Mikä eteen Pinneberg,lausahdus aikoinaan kuultu.
Minulla on metsävakuutus,hirvien rötöstelyn se kattaa ja myrskytuhot,vaan nämä myyränpenteleet se jättää ulkopuolelle.Ne saavat rauhassa napostella koko kuusikon ja visakon suihinsa ja amateus taas vailla laintuomaa suojaa
Kuukautisten loppuminen ja menopaussin oireet alkavat jo 40 - 50-vuotiaina.
Parisuhde ja sen jatko huolestuttaa, mitä jos en kelpaakaan enää jatkossa, vaikka nyt mies vakuuttaakin, että olen rakas ja ainoa, koskaan ei tule muuttumaan hyvä suhde. Silti pelotti.
Kaikki ulkopuolelta tuleva kritiikki vahenevaa kohtaan tuntuu nyt juuri siksi niin pahalta.
Sillä tämä mies on ollut se elämän tärkein asia, antoihan hän minulle lapset. Tai antoi ja antoi, kyllä itse siinä myös raskaat taakat kannoin, mutta ehkä juuri siksi siinä on kaikki tärkeä.
Neuvottelu peilin kanssa pysäyttää, kun silkkipaperi rypistyy poskilla ja lihakset veltostuvat, kuntoilinpa tai en, sielu on kuin vereslihalla, mikä on minun tulevaisuuteni...
Kun joku mies murjasee vitsin, hän ei tajua edes mitä tekee.
Onneksi oma mies on saanut sielun ja aivot, järjen ja tunteet.
niinse vain menee,miesten on maailma ja Heidän hyväkseen me naiset pakerramme.
Synnytämme lapset hoidamme kodin ja luomme uraa.
Miehet ovat mielestään vielä perheenpäitä,vaan nainen se on joka niitä päitä kääntelee,ainakin kesäisin,kun on kevyttä yllä,sen totesin Sorrentossa aikoinaan
Miehiä ajaa niitten steroonit. Antaa mennä menojaan. Saavat hoitaa itse itsensä saman tien. Menopaussi on vapauttava vaihe.
.. on naisten. Miten näin onkin? :)
huomasin, että päivän työt on tehty, jos teki yhden asian, esimerkiksi kävin kaupassa.
Kaksi, kolme asiaa päivässä on jo iso saavutus, kuten tänään tyhjensin kylpyhuoneen ja pesin sen seinät, jonka kaakelit aion maalata huomenna tai ylihuomenna.
Mutta nyt kuitenkin aion vielä tehdä pienen pyörälenkin päivän päätteeksi.
Mutta totta puhut, vaikka noista pienistäkin tykkää
niin kyllä väsyykin, kotiin tulee lepäämään.
http://www.pintanikkarit.fi/kauppa/index.php?tid=141
En ole koskaan aiemmin tuota hommaa tehnyt, koska ole vahvasti epäillyt se onnistumista, mutta ajat muuttuvat...päivän parin perästä nään kuinka onnistuin.
Kylpyhuoneen remonttitarjous oli 15000 euroa ja putkiremontti saattaa olla edessä 5 vuoden päästä, joten 150 euron maalausremontti on hyvin houkutteleva tapa uudistaa 30 vuotta vanhaa kylppäriä.
näyttää kuin kylppäri olisi saanut uudet kaakelit. Kaksi kerrosta valkoista maalia vaahtomuovitelalla, remontin kesto 4 päivää.
Aika sitten näyttää pinnan säilyvyyden ja maalin pysyvyyden.
olin työelämässä ollessa. Eläkkeelle päästyäni 2 vuotta sitten ei ole ollut pelkoa rattiin nukahtamisesta. Nyt on niin helppoa, kun saa herätä ilman kelloa. Luulen, että 80 luokassa alkaa tuntua toiselta.
Yli puoli vuotta kestäneen äärimmäisen väsymyksen jälkeen älysin hakeutua lääkäriin. Hemoglobiini oli 90. Paljastui paksusuolen syöpä. Puolet paksusuolesta poistettiin ja jonkinlainen toipuminen alkoi.
Fyysinen kuntoni oli kuitenkin täysin luhistunut enkä ole saanut itseäni niskasta kiinni enkä ole jaksanut ryhtyä kuntoilemaan.
On ollut muunkinlaisia terveysmurheita, hampaat ja kasvaimia molemmissa käsissä. Siispä olen julistautunut vanhukseksi.
Esim. 50 -60-vuotiaalla alkava eturauhassyöpä leviää herkästi, koska elintoiminnot ovat vilkkaita.
Melkein kaikilla vanhoilla miehillä on tuo syöpä, muttei se enää leviä mihinkään.
Mitä iäkkäämpänä syöpä todetaan sitä hitaammin se etenee. Riippuu tietenkin vielä vähän siitä mikä syöpä,ja missä se on !
Jotain hyötyä sentään elintoimintojen hidastumisesta.
Mutta tuo väsähtäminen!
Taisin olla 40 minäkin, kun tuntuu että voimat loppuu. Tai sitten vaati itseltään liikaa, samaa kuin 20:senä.
No, tietenkin olen petrannut siitä, saahan sitä eläkkeellä päätoimisesti hoitaa ja kuntouttaa itseään.
Joten lenkillä käyn, kuntosalilla samoin, enkä senjoritanssejakaan ole vielä hylännyt.
Kaiken teen omilla ehdoillani, aina sen hetken jaksamisen mukaan. Mieli pysyy virkeänä.
Tietenkin on oltava jokseenkin terve, Mitä nyt verenpaineet, sokeritaudit, sepelvaltimojutut.
Kun lääkkeet on kohdallaan, elää sovinnossa oman itsensä kanssa, ainahan pikkurempat kuuluvat elämään- nehän on suorastaan "normaalia".meikä-ikäisillä.
Jokatapauksessa en jää miettimään niitä, elän mukavaa ja täysipainoista elämää.
Kotihommien kanssa pitää muistaa hiljentää tahtia. Onhan meillä enemmän aikaa kuin nuoremmilla töissä käviöillä. Kohtuus kaikissa töissä, enää ei tarvitse rehkiä.
Mikäs kiire meillä enää tässä valmiissa maailmassa mahtaakaan olla. Päivän vaan kerrallaan,tekemättömiä töitä jää vielä meidän kaikkien jälkeenkin. Antaa niiden villakoirien vaan nurkissa lymyillä,jos eivät kovin äänekkäästi ala haukkumaan.