Vai voiko sanoa, että....
Millainen on +50 vuotiaan elämänasenne?
tankavaara
351602
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
marraskuun viimenen päivä. Silloin olen jo muutaman päivän ollut 50.
Nyt se ainakin on positiivinen, siis tällä hetkellä
tuo rajahan tietysti on vain "henkinen" ja sitä kysyinkin. Eli uskotko, että.....
että,,, uskon ja toivon. Ja tiedän että se mihin uskoo toteutuu. On jonkinlaista kokemusta, vaikka vielä on -50
olen 7.v:stä asti loppui usko tähän "moraali"jumalaan, kun sanoin ääneen (ja tarkoitin sitä): Jos olet olemassa niin tapa minut tähän paikkaan!
Muut pojat pelästyivät kauhesti "uhoani"... ehkä oli syytäkin?
Elämäni ei ole ollut helppoa, mutta se on ollut hienoa (poislukien 20v "tajuttomuutta") ja aion vielä hetken .
Miksi kerron itsestäni?
Siksi, että olen kirjoittaja ja jokainen joka kirjoittaa jotain... lukee myös jotain.
on aivn eri asioita. Mulla oli lapsena Jumala jonka kanssa keskustelin. Sitten oli aika jolloin pelkäsin, koska elin väärin ja ne kokemukset oli helv,,,. Itseasiassa en tiedä pelkäsinkö Jumalaa vai sisäistä minuutta, jokin puhui ja viimein sitä kuuntelin. 19 vuotta olen saanut olla ilman päihteitä ja tänäpäivänä taas keskustelen Jumalani kanssa. Parhaiten hänet tapaan luonnossa ja myös kanssakulkijoissa jopa näillä sivuilla.
Ja huom. En ole uskovainen, mikä vainen olenkaan kulkevainen ja olevainen vaan
taatusti on Jumala ja sen lähde:)
PS. "Pilkkaan" tällä kaikkea, mutta onko sille syytä? Mielestäni ei... ainakaan tässä iässä?
pilkkaat. En usko, etkä varmaan usko itsekään.
Olo on niin raihnainen, että ei oikein viitsisi lähteä interreilaamaankaan.
saattaa olla puolensa. Jos kysyn, että mitä puolia rahnaisuudessa voisi olla, jos raihnaisuudessa voisi
olla positiivista... niin mitä se silloin olisi?
Olisiko se...?
Täytän pian 54 ja en ole huomannu asenteessani mitään muutoksia. Arkea ja kalastusta, molemat tärkeitä. No mukulat pärjää omillaan ja pikkumukulatkin kasvaa siinä omien vanhempiensa suojissa.
No... jos ny jotain uutta asennetta, niin ehkä rauhallisempi fiilis. Ei oo suorituspaineita ja hymy irtoaa useammin:) On aikaa itselle. Voi uistella ilman että kukaan oottaa. Eli upeaa aikaa, en muuta voi sanoa:)
nimmarisi: "papusoppa", sillä keitin itselleni edellispäivänä rokkaa. Rakastan liuotetuista herneistä tehtyä sitä, mutta 50v vatsani on "eri" mieltä... ei aiemmin ollut, mutta nyt on 2v. ollut.
No savukala ja Karjalanpaisti ja "äidin" (=Ei ikinä tehnyt) lihapullat ja paistettu sipuli "riistan" kanssa... kyllä vain...
uteliaana
uutta huomista päin ja
onnellisena
että on saanut elää
näinkin pitkän elämän
aiempaakin taas
ehkäpä vielä uusin
voi aiempaakin kohdata
toistaa ei enää yhtään
tätäkään enää voi
PS. Tämä todennäköiseti on huonoin koskaan tekemäni... mutta rehellisyys ennekaikkea.
mitä tarkoitit:
haltioimani
kauden tankat vain ovat
erillisessä
muistissani ja niistä
helmiä poimiskelen
Kiitos ideasta, olet aarre, olet tehnyt meistä monista "pienen tankaajan"!
mitä tarkoitat viestilläsi?
pysyä työelämässä parikyt vuotta ainakin toisenlaista kuitenkin kun ei oo niitä lapsenlapsia ne kun tuntuu tässä iässä olevan melkein elämää tärkeimpiä niin mummuille kun vaareillekkin ei oo kulkenu elämä ohi ei eteenpäin mennään täydellä teholla.
lapsia ja lastenlapsia. Minulla ei.
Miksei?
Rehelliseti sanottuna; olin nuorena niin "radigaali" ja silloiset tyttöystäväni ehkä minuakin "rajumpia"...
Sanoin silloin ja sanon nytkin: " Kun äänestät käytät demokratian keinoja, jos jätät äänestämättä hylkäät ne. Jos sinulla on rahaa, voit ohittaa "demokratian" ihan sujuvasti ja kukaan "demokraatti" ei pidä sitä pahana, vaan täysin "demokratiaan" kuuluvana.
PS. Minä äänestän:)
minä en usko että ne on ne jotka elämän elämisenarvoiseksi tekee mää oon sitä mieltä että on kiva kun voi tässä iässä jo elää itselleen ja itsenäisesti.
hyvä, että ajattelet noin. Kaunista.
hyvin pyyhkii, - kun sain tän koneeni ohjelmat taas toimimaan - mitäs sitä meikäläinen muuta.
:)
... niin jossain (mielen kirkkaassa)vaiheessa havaitsin, että sinähän olet minua vanhempi! Sinunhan piti olla minua 4v nuorempi! :)))
tyhmä kysymys: käytkö vielä saunasta uimassa?
enpä ole tainnut kovin innokkaasti mainostaa ikääni :)) :/
Uimaan en enää uskalla mennä, tässä meidän kodin ja järven välissä on mennerta n. 150 m ja se on liikaa, kerkiää jäähtyä ennenkuin pääsee löylyistä järveen..hurrrrrrr
Olen 50 mutta sydämessäni tunnen olevani kolmikymppinen, olen kiinnostunu niiden asioiden lisäks jotka on tullu vuosien varrella myös niistä asioista joista olin kiinnostunu kolmi-ja neli-ja kakskymppisenä.
En koe että nyt viidelläkymmenellä ikävuodella pitäis sielussaan ja mielessään jättää hyvästit nuoruudelle. Kaikki se mitä on ollu, ja myös nuoruus, on minussa.
Nykyään sitä on vaan viisaampi ja - valitettavasti - raihnasempi. Enkä panis vastaan jos joku haltija pystyis muuttamaan mut kolmikymppiseks, ainakin haluaisin sen aikusen ulkonäköni takaisin.
Tietty itsevarmuus on kuitenkin lisääntyny huomattavasti, ei kuitenkaan omahyväisyys. Mutta kyllä sitä epävarmuuttakin on vielä jäljellä.
Vasta nelikymppisenä minusta alkoi tulla taiteilija, sitä ennen olin niin paljon pintapuolisempi.
Mutta ollakseni rehellinen, ei se hirveästi ilahduta että on jo näinkin vanha. Toisaalta joskus hyväksyys itsestään ajatuksen jo mummelina, ja lapsuus, se tulee vuosi vuodelta yhä lähemmäs, yhä rakkaammaks, tuntuu yhä viisaammalta ajalta.
Kolmikymppisen itsekkyys tuntuu nyt naurettavalta.
Sillon ku oli pari vuotta aikasemmin täyttäny 40, se oli hurjaa aikaa, sillon persoonallisuus muuttui, nelikymppisenähän ihminen elää sitä varsinaista murrosikäänsä. Se aikasempi murrosiäks kutsuttu aika eli puberteetti ei oo ihmisen henkinen murrosikä vaan kasvuvaihetta, biologiaa. Nelikymppisenä, jotkut vasta viiskymppisenä, ihminen "murtuu" positiivisessä mielessä, tulee särmikkäämmäks ja vivahteikkaammaks, vähemmän muoviseks.
kiitos.
esiinnytä. Eikös tuollaiset asennejutut ole paremminkin showpuoleen ja performansseihin liittyviä.
sanottu.
ja rohkeasti aina vain eteenpäin.
Entäs itse?
Eteenpäin, päivä kerallaan, vaikka nyt on
vastoinkäymisten vuoro. Rohkeutta elämässä
enemmän kuin nuorempana. Vaihtoehtojakin tuntuu
olevan paljon runsaammin ja sen myötä
vapautta ja oman elämän hallinnan tunnetta.
(oman elämän hallinnan tunne ??? )
...asennevammainen, monessa asiassa.
Tietämättömyyden ja ennakkoluulojen vanki,
vaikka joskus kuvitteleekin tietävänsä ja osaavansa kaiken.
Toivottavasti uteliaisuus ja lapsellinen elämänasenne säilyisi.
Ei elämä ole eletty vielä,uskon ja toivon että 55v jälkeenkin on unelmia,haaveitakin elämälle.
Minä ainakin unelmoin vielä siitäkin että näiden yksinäisten vuosien jälkeenkin voisi löytyä ihminen vierelle,ihminen jota voisi odottaa saapuvaksi..löytää tasapainoinen aikuisten ihmisten suhde.
Tässä iässä se on niin erilainen kuin nuorena,silloin siinä oli niin paljon suoritteita mistä piti selvitä,lapset,asunnot,velat,työ jne..
Nämä yksinäiset vuodet ovat opettaneet paljon,on opittu taitoja selvitä yksin ja elää silloinkin hyvää elämää.
Parasta elämässäni ovat kuitenkin lapset ja lapsenlapsi,he ovat kuitenkin se jokin,mikä joskus vaikeana hetkenä antaa voimia jaksamiseen.
Mutta unelmoin siitä ihmisestä joka joskus saapuisi ja ottaisi lämpimään avaraan syliin.
vielä unelmia tässä iässä.
On joitakin päiviä että ne unelmat kantavat mutta toisinaan ne unelmat vain lannistavat.
Surullinen olen että melkein kaikki kaunis jäänyt taakse, ei ole paljon toivoa paremmasta huomisesta.
Minäkään en jaksaisi muuten ellei olisi läheisiä joitten vuoksi "pakottaa" itseni jaksamaan, tällä hetkellä ottaa lujille.
Toivottavasti ainakin sinun unelmasi toteutuu.
Omani ovat jo jyrkänteen reunalla.
...paljon voimia ja jaksamista.
Jyrkänteen reunalla voi kääntää katseensa edessä olevasta kuilusta kauemmaksi ja nähdä eteenpäin, kauemmaksi.
Unelmoida uudet unelmat, vaikka joka päivä.
ovat käyneet raskaaksi samaten unelmani.
Joka kerta kun luulee saavuttaneensa jotain parempaa, vedetään matto alta pois.
Ilmeisesti vain "pahat" voimat ovat puolellani.
Toivon sydämmestäni että saat voimia silti unelmoida vaikka tulee toivoton hetki.
Itselläni elämä pysähtyi muutama vuosi sitten,ajattelin iloitsenko koskaan mistään,oli vain tunneli missä olin.
Silloin menetin yllättäen liikenteen uhrina lapseni,tuska oli hirveä,mutta silti jokin kantoi kuitenkin,uuteen aamuun.
Nämä läheiset ihmiset kantavat,antavat tarkoituksen uuteen päivään.
Toivon myös että voisin kokea onnea ja rakkautta,samaa toivon sinulle,huomenna voi olla jo helpompaa..
Oletko voinut keskustella,jakaa taakkaasi jonkun kanssa,sekin vähän auttaa.
Itselläni oli suuri apu siinä,että näin jonkun selvinneen lapsen kuolemasta ja elämä jatkui hänellä,sama varmaan pätee muissakin vaikeissa asioissa,luulisin näin.Aurinkoista syksyä sinulle toivon ja olisin kyllä halukas keskustelemaan enempikin kanssasi jos ajattelet että siitä olisi jotain apua.Terveisin Riitta
sillä olen niin voimaton tällä hetkellä kaiken edessä.