Tästäkin on varmaan keskusteltu täällä, mutta tuli nyt mieleen tällanen asia. Itse olen vl:
Aina sanotaan, että uskon pitäis olla yksinkertaista eikä sitä voi järjellä ymmärtää. Sitten joskus itse miettii niitä asioita ja uskaltautuu sanomaan ääneen omia pohdintojaan herätysliikkeestä uskosta yms. Alkaakin vaan kaduttaan, että on ylipäätään sanonut mitään. Sellanen vastaus on tavallinen, ettei uskoa voi omalla järjellä käsittää ja EI KANNATA MIETTIÄ niitä asioita, koska se ei ole hyvä ja järkeä ei saa käyttää.
Siksi tuntuukin, että omakohtainen usko ja asioiden ymmärtäminen ei ole hyväksi. Tärkeintä on vain kulkea massan mukana istua seuroissa ja niellä kaikki sellaisenaan, eikä AJATELLA, miksi teen näin. Silloin on USKOVAINEN, mutta jos pohtii uskon/herätysliikkeen asioita joskus kriittisestikin on harhateillä.
Asioita, mitä mun on käsketty olla miettimättä on sen 1700-luvun Raamatun käännöksen käyttäminen tai vaikka yleensä ihmisten tavat.
Joskus arvostelin erästä puhujaa.(samalla tavalla kuin jotain luennoitsijoita saattaa, no hieman kuitenkin eri asia) Hän piti kuolettavan tylsän puheen, tuntui ettei hän oikein itse ollut asiassa sisällä. Toisteli vain koko ajan samaa asiaa. Tästä sanottiin, ettei puhujia saa arvostella missään tapauksessa.
Kommentteja. (Tiedän ainakin saavani haukkuja.)
Aina sanotaan, että uskon pitäis olla yksinkertaista eikä sitä voi järjellä ymmärtää. Sitten joskus itse miettii niitä asioita ja uskaltautuu sanomaan ääneen omia pohdintojaan herätysliikkeestä uskosta yms. Alkaakin vaan kaduttaan, että on ylipäätään sanonut mitään. Sellanen vastaus on tavallinen, ettei uskoa voi omalla järjellä käsittää ja EI KANNATA MIETTIÄ niitä asioita, koska se ei ole hyvä ja järkeä ei saa käyttää.
Siksi tuntuukin, että omakohtainen usko ja asioiden ymmärtäminen ei ole hyväksi. Tärkeintä on vain kulkea massan mukana istua seuroissa ja niellä kaikki sellaisenaan, eikä AJATELLA, miksi teen näin. Silloin on USKOVAINEN, mutta jos pohtii uskon/herätysliikkeen asioita joskus kriittisestikin on harhateillä.
Asioita, mitä mun on käsketty olla miettimättä on sen 1700-luvun Raamatun käännöksen käyttäminen tai vaikka yleensä ihmisten tavat.
Joskus arvostelin erästä puhujaa.(samalla tavalla kuin jotain luennoitsijoita saattaa, no hieman kuitenkin eri asia) Hän piti kuolettavan tylsän puheen, tuntui ettei hän oikein itse ollut asiassa sisällä. Toisteli vain koko ajan samaa asiaa. Tästä sanottiin, ettei puhujia saa arvostella missään tapauksessa.
Kommentteja. (Tiedän ainakin saavani haukkuja.)
Vastaukset 39
Vanhimmat
1700-luvun raamutn käännös, jos se on sellainen? on rinnakkaisesti käytössä uuden kanssa.
Eli jos olet vl ja olet käynyt seuroissa niin olet varmaan huomannut että uuttakin käytetään.
1700-luvun Raamatun käännöksestä:Olen ihan hiljattain kuullut luettavan siitä seuroissa. Mainitsin sen vain esimerkkinä asiasta, josta mulle sanottiin ettei kannata miettiä. Näin.
jotain 1776:n käännöstä vastaan? Olen nähnyt käytettävän molempia rinnan. Joku puhuja voi vaikka saarnassaan vertailla, miten sama paikka eri käännöksissä on ilmaistu.
Se vanha käännös on Lutherin saksantamasta Raamatusta käännetty, sitä monet pitävät luotettavana. Olen kyllä kuullut kehuttavan uuden käännöksen selkeyttä.
en sanonut, että mulla olis sitä VASTAAN jotain. Otin vain esimerkkinä, että kun aloin jolleki kerran puhuun siitä, että mikshän sitä käytetään,että mikä siinä on niin eri tavalla kuin uudemmissa käännöksissä, että sitä käytetään ja, että kielikin on niin vanhahtavaa, ettei aina ihan kaikkia vertauksia yms. ymmärrä.Siihen sain vastauksen, ettei tuollaista kannata miettiä.
No, ehkä keskustelukaverit ei halunneet pohtia tuommosia ja ei niillä kai ollut tietoa...mutta kun muissakin asioissa on tuollasta suhtautumista huomannut.
http://www.helsinki.fi/teol/hyel/gnosti/Gnostilaiset_evankeliumit.pdf
...nyt eletään vuotta 2003 ja TIEDETÄÄN jo jotain. Se ei taida kiinnostaa kaikkia?
Ymmärrän mitä tarkoitat tuolla Raamattuasialla. Valitettavasti tiellesi taisi osua ihminen, joka ei tiennyt, MIKSI käytämme vanhaa käännöstä(Uusikin on ok, mutta kai jotkut kohdat on paremmin sanottu vanhassa, siis opillisesti paremmin. Meidänkin joukossamme on kieltä taitavia ihmisiä, jotka ovat arvioineet käännöstyötä)Kun hän ei tiennyt, hän vastasi noin. Itse olisin yrittänyt etsiä henkilön, joka tietäisi asiasta.
Mulle on käynyt ihan täsmälleen samoin yhdessä toisessa asiassa, olin silloin nuori. Tuntui, että olen jotenkin huono uskovainen kun mietin tällaisia.Asia ei ollut ollenkaan opillinen. Ja tiesin, että on aikuisiakin, joita kiinnostaa tämä sama asia. Eikä tämä liity välttämättä uskontoon, muussakin elämässä tapaa näitä hyssyttelijöitä silloin tällöin.
Puheista sen verran, että eiväthän ne aina kolahda omalle kohdalle, kenties seuraavalla kerralla:)
Minustaki tuommonen on tyhmää tai siis ottaa päähän, jos asioita ei saa miettiä ja kyseenalaistaa. Eilen just juttelin yhden ystävän kanssa tuosta.
Minusta se 1700-luvun käännöksen käyttö on vain tapa. Siinähän on monia käännösvirheitäkin.. Onneks nykyään käytetään uusiakin Raamattuja. Nehän on käännetty alkukielestä, ne saattaa joiltain kohdilta olla oikeammin käännettyjä kuin se vanha.
Tiiän monia puhujia, jotka käyttää seuroissaki niitä molempia. Ite luen mieluiten uutta.
Mulle ei oo kyllä sanottu, että "älä sitä mieti". Oon keskustellu monista asioista ihan rohkeesti esim. äidin, isän, sisarusten ja ystävien kanssa.
[Joskus mietin, että LUTHERhan nimenomaan korosti kansankielellä saarnaamista.. Se vanha kieli ei oo (enää)kansankieltä!]
Joitain asioita on Vanhaa Bibliassa selvemmin.
Joissan kohdin on parempaa käytttää vanhaa Bibliaa.
Esimim tätä
20. Ja Pharisealaiset kysyivät häneltä: koska Jumalan valtakunta olis tuleva? Vastasi hän heitä ja snaoi: ei Jumalan valtakunta tule niin, että se taidettaisiin nähdä.
21. Ei myös heidän pidä sanoman: katso tässä, katso siellä; sillä katso, Jumalan valtakunta on teidän keskellänne
"Teidän keskellänne" ei hyväksytä tätä uudempaa käännöstä sisällisesti teissä. Alkukielen sana voidaan kääntää kumminkin päin, mutta asia muuttuu paljon. Ei ole koskaan opetettu Fariseuksia vahvistaa omaa vanhurskauttaan, vaan etsimään Jumalan valtakuntaa joka on täällä maan päällä kaikkien keskellä.
----
olet. Jatka itsenäistä pohtimista, kyseenalaistamista ja Raamatun lukua. Rukous ja Pyhän Hengen ohjauksen pyytäminen on tärkeää.
Jumala lupaa että jokainen etsivä löytää.
Uskon yksinkertaisuudella ja lapsellisella Taivasten Valtakunnan vastaanottamisella tarkoitetaan sitä ettei ala epäilemään onko itse armon arvoinen. Pitää ottaa armo vastaan niin kuin lapsi vaikka olisi kuinka hirveä syntinen. Ihminen saa vapaasti nautti siitä hyvästä mitä Jumala antaa. Jumala on sanonut että syntisi ovat anteeksiannetut ja Taivas kuuluu sinulle niin silloin se vain on niin. Piste.
Tuota lapsenuskoasiaa sitten voidaan käyttää väärin esim. pappien vallan ylläpitämiseen. Se on heidän oma egonsa joka ei halua tulla kyseenalasitetuksi. TÄLLÄ ei ole mitään tekemistä lapsenuskon kanssa.
Ei uskovaisen tarvitse olla tyhmä! Olkaa älykkäät kuin käärmeet mutta viattomat kuin karitsat.
,kuten varmasti jokainen vl on tehnyt. Olen vain tullut siihen johtopäätökseen että usko on oikea. Ja niin on suuri joukko muitakin.
Oletko ACIM tyytyväinen, vai tarkoittaako vaatimasi "kyseenalaistaminen" sitä että pitää sanoa: Mielestäni SRK:n toiminta on ns. kyseenalaista. Et ainakaan koskaan kehu pohtivaa vl-kirjoitusta jos siinä tullaan eri johtopäätökseen kuin sinä olet tullut.
Kehut vain tällaisia kuten nim. "Sirri". Joka on "oikealla tiellä". Joka johtaa kohti Sinua?
Vl-liikkeessä ei ole pappien ylivaltaa
että ehkä en ole muistanut tarpeeksi usein kehua pohtivaa vl kirjoitusta. Mutta periaattessa olen sitä mieltä että ainakin osa niistä on hyviä. Toisaalta olen tiettyä mieltä ja jos toinen ei ole niin sanon sen.
Kyseenalaistamisella tarkoitan sitä että tekee sen lähinnä omassa mielessään ja kysyy Pyhän Hengen ohjausta oikeisiin päätöksiin.
Tällä palstalla on tullut vain viimeaikoina korostetusti esille se lestadiolaisuudesta mikä on erilaista kuin mitä muissa suunnissa ajatellaan.
Yritän muistaa kehua vl kirjoituksia myös vastaten niihin. Joskushan voi olla että vain ajattelen niistä jotain positiivista. Enkö todellakaan ole KOSKAAN tehnyt sitä?
"Kehut vain tällaisia kuten nim. "Sirri". Joka on "oikealla tiellä". Joka johtaa kohti Sinua?"
Kohti minua? Pyrkikää kohti Jumalaa älkää minua! Mutta toivomukseni on että kohtaamme pisteessä Jumala. Olen monta kertaa sanonut että MINUN MIELIPITEENI SAA KYSEENALAISTAA. Olen jopa sanonut että pyytäkää Pyhää Henkeä kirkastamaan totuus niistä.
Ja vielä: Kirjoittelehan ahkerasti niitä pohtivia vl-kirjoituksia. :)
Kyllä puhujat tietyllä tavalla jalustalla ja heidän mielipiteitään kunnioitetaan, kysytään neuvoja, vaikkei monetkaan niistä ole sen fiksumpia kuin muut. Näin karusti sanottuna.
..ole ja hyvä että korjasit väärinkäsityksen. Thank you. :)
Puhujat ovat uskovaisia ihmisiä, jos heillä on asiat kunnossa niin puhuvat ok, samlla tavalla kuka tahansa uskovainen jolla on asiat kunnossa puhuu ok.
Eikä sitä tarvi mennä kysymymään puhujilta miten asiat on. Mistä sulle on sellainen käsitys jäänyt?
Nyt tajusin: nuo miettimisen kieltäjät ja vieroksujat luulevat että kaikki miettiminen on KYSEENALAISTAMISTA. No, se on aika suppea käsitys miettimisestä.
Oletko lukenut Lauri Taskilan kirjaa Työ on Herran, siinä Lauri kertoo kuinka hänen Perhossa ollessa seurareissulla, vanhemmat perholaiset uskovaiset kysyivät joka päivä häneltä että onko hän vielä tänäänkin uskomassa, eräänä päivänä hän kysyi, miksi he näin tekevät vastaus oli: meillä ei ole tapana saarnauttaa epäuskoisilla. Rakas Sirri, et ehkä tiedäkkään kuinka pieniksi veljet itsensä tuntevat kun menevät eteen, oikeassa olet eivät he ole sen "kummempia" uskovaisia tai sen älykkäämpiä ihmisiä kuin muutkaan, mutta kun se perusasia on kunnossa eli he ovat uskomassa, on kaikki kunnossa. Yhä edelleen on se ymmärrys Jumalan valtakunnassa, mistä Jeesus opetti: avaa suusi minä täytän sen sanoilla. Eli tyhjinä omalta puolelta joutuvat veljet sinne eteen mennä, Taivaan Isä avaa sanaansa lastensa tarpeisiin. Eikä puhujia jalustalle nosteta eikä ole tarvetta nostaa, joka kerta kun näin on päässyt käymään, on Jumalan valtakunta alkanut heidän silmissään näyttämään niin halvalta, että he ovat menneet ulos.
Kaikkien uskovaisten, ei vain lestadiolaisten, tulee pohtia uskonasioita itsenäisesti, ei vain lestadiolaisten. Kaikkiin kristillisiin kirkkoihin ja liikkeisiin liittyy omat virheensä, jotka on hyvä huomata.
Omia näkökulmiani:
Luterilaisten virhe noin yleisellä tasolla voisi olla vähäinen opetus Pyhän Hengen työstä yksityisen uskovan elämässä ja yleensä pyhityksestä. "Yksin uskosta" -opetus vähän niinkuin jyrää tieltään uskon kilvoitusta koskevan opin, joka kyllä Raamatusta löytyisi.
Ortodoksien virhe on, ettei Kristuksen lunastustyöstä ja hänen meille hankkimastaan armosta ja meidän omasta syntisyydestämme puhuta riittävän selkeästi.
Helluntailaiset korostavat joskus liikaa ulkoisia merkkejä, eivätkä jotkut heidän joukossaan pidä oikeana sellaista uskovaista, joka kokee Jumalan läheisyyttä vain sellaisella tasolla, joka ei näy ulospäin. Tämä voi tuottaa stressiä joillekin uskoville.
Lestadiolaisten virhe taas on se usko, että vain he pelastuvat.
Katolisten joukossa annetaan liian suuri merkitys pyhimyksille kuten esim. Jeesuksen äidille.
No tässä vähän omaa pohdintaani. Jokaiseen liikkeeseen kuuluvan tulee itse lukea Raamattua ja sitä kautta löytää se oikea tie jota kulkea. Ei pidä mennä mukaan oman seurakunnan epäraamatullisuuksiin, sillä olemme kukin vastuussa omasta uskostamme ja uskonelämästämme.
Laita minunkin virheeni. Että oltaisiin tasapuolisia. Jos esim. sinä et minun käsityksiäni koskaan arvostele niin se voi vain pahentaa tuota kahteen leiriin jakautumista; vl:t ja muut.
Minusta asioita pitää käsitellä perusteellisesti
ja jokainen kivi pitää kääntää jotta nähdään että mimmoisia ötökköjä niiden alla oikein asustaakaan.
No kerro mihin kuppikuntaan kuulut ;). En mielelläni arvostele yksilöitä vaan mieluummin kirkkoja/seurakuntia.
että joku puki ajatukseni sanoiksi. Ajattelin juuri sitä kirjaa! :)
Olet aivan oikeassa jotta "yksin uskosta" ei tahdo riittää, jos siitä ei seuraa mitään hengellistä elämää. Toisin sanoen jos usko on kuollut niin ei siitä voi mitään elämää syntyä. Kuolleesta kirkosta harvemmin on mitään elävää saatu aikaan kuolleen uskon työt kyllä ovat sieltä syntyneet siis omanvanhurskauden työt. Elämän pyhitys ja synnin välttäminen ovatkin silloin vieraita asioita.
"Pyytäkää päästä ahtaasta portista sisään".
Minulla on kokemusta H:gistä -60,-70 ja -80 luvuilta. Ymmärtääkseni ry:llä pitää olla valittu johtokunta Suomen lain vaatimuksesta, mutta ainakin H:gissä se oli sama kuin Jumalan sana.
Äiti-vainaja aina sanoi, että seurakunta on erehtymätön, mutta ei kukaan uskaltanut sanoa eriävää mielipidettä johtokunnan sanomisiin.
Muistan vieläkin ns. hoitokokoukset, joissa ihmisiä piinattiin pitkälle yöhön johtokunnan toimesta ja jos ko. henkilö ei antanut periksi eli ei myöntänyt olevansa väärässä, hänet "sidottiin". Jonkun ajan perästä tämä sama tuomarineuvosto teki parannusta väärästä hengestä.
Nykyisin en ole perheineni minkään arvoinen ns. uskovaisten sisarusten silmissä, jotka jopa valheiden avulla yrittivät estää minua viemästä lapsiani Äitini sairas- ja myöhemmin kuolinvuoteen luo. Aika sairasta touhua omasta mielestään Raamatun opetusten mukaan eläviltä ihmisiltä.
Tosin 60-luvun vaikeista vaiheista minulla ei ole henk.koht. kokemusta, mutta hallussani on kokoelma pytäkirjoja seurakuntavanhinten kokouksista (kaikki kokoukset otettiin nauhalle ja sitten kirjoitettiin sanasta sanaan...).
70-80-luvuilla koko Suomen Siioni koki hyvin voimakkaan myrskyn, jolloin Taivaallinen Vanhin puhdisti "puimatantereitaan".
Niinkuin kerroit, monin paikoin koko seurakunta johtokuntineen teki parannusta. Monet kovettuivat ja kuivattivat uskonsa neuvoessaan muita. Sekin on inhimillistä. Heitäkin on hoidettu, jotkut tosin ylpistyneinä menivät mieluummin ulos kuin antoivat auttaa itseään.
Se, minkä toiset kokivat "piinaamiseksi", se toisten puolelta oli kärsivällistä ja pitkää keskustelua; jospa toinen sittenkin ymmärtäisi lopulta.
Mutta uskominen ja tähän herätysliikkeeseen kuuluminenhan on vapaaehtoista.
Kaiken kaikkiaan noista ajoista ajattelen, etteivät ne tapahtumat Jumalan sallimatta meidän itsekunkin kohdalle tulleet.
Itseäni vapautti kummasti se Raamatun kohta, jossa todetaan, että kuuliaiset lapset on Isä luvannut hyvästi siunata. Ja se, että valvon vain omissa asioissani, siinä on tarpeeksi.
Edelleenkin uskon, että Jumalan Seurakunnasta totuus löytyy. Myös kovasanaiset ja "paisuneet" ovat ajallaan joutuneet Isän väkevän käden alle. kaikki ovat saaneet ja saavat ansionsa mukaan.
(mietiskelin pitkälle viime yöhön, mitä Sinulle vastaisin, toivon, ettei tämä haavoita Sinua...)
Kun sanotaan, että seurakunta on totuuden patsas ja perusta, niin miksi esim. H:gissä ei seurakunta älähtänyt, että nyt johtokunta, joka järjesti näitä ihmisten piinausiltoja, on mennyt metsään? Samat herrat vähän ajan kuluttua myöntävät olleensa väärässä hengessä. Missä oli silloin seurakunnasta löytyvä totuus? Tosiasiahan on, että ei kukaan tavallinen seurakuntalainen uskalla olla erimieltä ns. johtokunnan kanssa.
En vielä tänä päivänä ymmärrä, miksi tälle
johtokunnan herraporukalle on annettu tälläinen valta? Edelleen olen sitä mieltä, että johtokunta tarvitan samalla tavalla kuin esim. taloyhtiöissä on hallitus. Seurojen aikana johtokunnan jäseniä istuu sakastissa höpöttämässä, mikseivät he ole myös penkissä istumassa "rahvaan" seassa.
Ps. minua ei heitetty ulos, vaan itse liukenin ulos omasta halusta.
kirjoitan Sulle aamulla lisää, nyt en jaksa enempää
Se, että järjestettiin niitä pitkiksi venyneitä kaskustelutilaisuuksia (joita Sinä nimität "piinausilloiksi"), ei SE ollut mitään metsään menemistä. Koska oli erilaisia käsityksiä, oli tarpeen keskustella.
Kun Raamatussa kerrotaan, kuinka uskovaisilla oli "yksi sydän ja yksi mieli", piti keskustella ja tutkia Jumalan sanaa niin paljon, että yksimielisyys löytyi. -Jotkut eivät tahtoneet yhdenkaltaiseen käsitykseen taipua; he kertovat tulleensa piinatuiksi.
Lukemattomat parannuksen nöyrtyneet kiittävät tänäkin päivänä Jumalaa, että heitä jaksettiin kärsivällisesti neuvoa.
Tilanteet olivat inhimillisesti katsoen kovia ja kuluttavia. Puolin ja toisin sorruttiin koviin sanoihin ja kuivaan kiivauteen. Sellaisesta hengestä monet seurakunnat ja johtokunnat tekivät kokonaisuudessaan parannusta ja korjasivat laajasti henkilökohtaisestikin virheitään. Rakkaus ja rauha palasi.
Juttu menee pitkäksi, mutta vielä vähän johtokunnista. Toki niillä on yhdistyslain mukaiset tehtävänsä niin kuin esim. mainitsemillasi taloyhtiöiden johtokunnilla. Sen vuoksi rauhanyhdistyksiä 1880-luvulta lähtien on perustettukin, että voitaisiin toimia, kerätä varoja ja rakentaa kiinteistöjä.
Mutta koska rauhanyhdistykset ovat hengellisiä "firmoja", niitten toiminnan päätarkoituksena on Jumalan Sanan julistaminen. Rauhanyhdistyksen johtokunta on vastuussa myös yhdistyksen julistustoiminnasta. Toista sataa vuotta vanhoissa säännöissä puhutaan "yhteisestä hengestä" ja "katsantokannasta" ja "kristillisestä uskonelämästä".
JO 60-luvun lopulla olin itsekin ry:n johtokunnassa hyvin nuorena naisena. Ei se mikään herraporukka ole!
Olen kyllä vuosikymmenien aikana asunut monilla paikkakunnilla; en missään ole havainnut, että johtokunnan jäsenet istuskelisivat seurojen aikana sakastissa. -Esimerkiksi Tampereen ry:stä minulla on noin 20:n vuoden kokemus; sakastissa ei seurapuheiden aikana ole ketään, joskus seuraemännät siellä istuskelevat, ellei keitiössä ole kiirettä.
Johtokunnan jäsenet, sekä miehet että naiset ovat tavallista rahvasta rahvaan seassa. Jos ei käy yhdistyksen virallisessa vuosikokouksessa, ei edes tiedä, ketkä ovat johtokunnan jäseniä.
Hei sinä tuntematon! On toisaalta ikävä näin julkisesti ruotia tapahtuneita, sillä vaikka itse en enää kuulu joukkoonne, niin silti tunnen tiettyä kunnioitusta uskonasioita ja Äiti-vainaan
uskoa kohtaan. Mutta kun ei ole muutakaan vaihtoehtoa, niin parempi tämäkin, kuin ei mitään.
En tarkoittanut ns. seurakuntailtoja, joissa keskusteltiin yhdessä.
Tarkoitin tilaisuuksia, joissa oli pahimmillaan yksi ihminen vastaan muut. Näin myös tapahtuman, jossa pitkän illan päätteeksi ko. ihminen "sidottiin synteihinsä". Pääroolia näytteli johtokunta, joka jonkun ajan päästä tuomion julisttuaan tekee itse parannuksta väärästä hengestä. Missä on tällöin tämän ihmisen "oikeusturva"??? Itselleni on jäänyt mieleen yksi henkilö noilta lapsuus- ja nuoruusajoilta, jota muistelen lämmöllä. Hän osasi suhtautua nuoriin ihmisiin oikealla tavalla ja keskustellen, eikä heti tuomiten. Hänkin on jo edesmennyt monta vuotta sitten. Mahdatko tietää kenestä on kysymys, kun annan vihjeenä, että hän oli puhujana seuroissa, ammatiltaan sorvaaja ja poikamies.
Toki hänet muistan, lämmöllä myös minä ! Tämä rakastettu veli siirtyi vain melko nuorena iankaikkisuuteen.
Noista puhuttelijoista vielä se, että he varmaan tarkoittivat hyvää ja tahtoivat oikean asian puolesta sotia.
Kyllähän meissä on inhimilliset piirteemme ja monesti kävi niin, että jotkut yltyivät "ulvomaan susien mukana", käyttämään tarpeettoman terävää kieltä.
Muista erään oikein kovasanaisen puhuttelijan; kerrotaan, että kun häntä ryhdyttiin "oikaisemaan" ja saattamaan Kristuksen rakkauden henkeen niin siinä olikin kova työ. Neuvojilta olivat aivan fyysisetkin voimat loppua. Kuitenkin lopulta entinen piiskuri taipui ja nöyrtyi ja rukoili erheitään anteeksi.
Kun kuulin hänen "tapauksestaan", osaset aivan kuin loksahtivat paikoilleen. Tuntui hyvältä se, että "totuus" hänenkin kohdallaan tuli esiin.
Semmosia me inhimilliseltä puoleltamme olemme.
Ajattelin tuota kun kerroit kuinka johtokunta teki parannuksen väärästä hengestä. Ajattelitko ehkä, että se kenties kumosi sen sitomisen, jonka he eräälle uskovaiselle suorittivat? Että ikäänkuin kaikki heidän tekonsa olisivat olleet hengenvian vuoksi virheellisiä.... tuohon en osaa sanoa.
En tiedä, mitkä olivat puhuttelun syyt; en usko, että ilman syytä noin vain ihmistä patisteltiin.
Raamatussahan on ns. Kristuksen kirkkolaki, se on ainakin Matt.18:15-18, voi olla muuallakin. Sen mukaan uskovaista, joka toiminnallaan, puheillaan tai muuten aiheuttaa loukkausta seurakunnassa, tulee tälla tavalla yksin ja kaksin ja koko seurakuntana varoittaa ja nuhdella. Tämän mukaan varmastikin toimittiin.
"Sitominen" ei itse asiassa tarkoita mitään muuta kuin sitä, että ellei uskovainen kaikista näistä neuvomisista huolimatta ymmärrä tai halua ymmärtää ja pyytää loukkauksiaan anteeksi, häntä ei voida pitää uskovaisena. Tietenkin hän voi milloin tahansa tehdä parannuksen. Monet tosin kovettivat tuntonsa ja katkeroituivat vuosikausiksi.
Kun koetetaan toimia niin, että olisi yhdenkaltainen usko ja yksi mieli, ei voida menetellä sillä tavalla, että jokainen saa uskoa ja elää niinkuin haluaa.
Se, että uskovaisinakin saatamme toimia loukkaavasti ja kovasanaisina, se ei ole uskon vika. Ikävästi me kasaamme huonoa mainetta rakkaan Siionimme ylle.
Silti lopulta oikeus ja totuus voittaa.
Muistan kun eräskin puhuja sanoi että puhujat ovat vain ihmisiä ja joskus pöntöstä tulee sellaista saarnaa että seurakunta tuntee että ei ole oikein.
Ja näinhän se on. Eri asia on sitten mitä sinun arvostelusi tarkoitti. Jos sanot että joku toistelee koko ajan samaa jne, se kuulostaa kyllä siltä että arvostelet ihmistä, et sanomaa.
Millä tavalla puhuja ei ollut asiassa sisällä.
saattoi saada siitä "samaa toistelevasta" saarnasta ihmeellisen lohdutuksen
Harvoin käsketään olla miettimättä. Ehkä tuollaisella ihmisellä on itsellä jotenkin niin hatarassa uskominen että oikeasti pelkää itse miettimistä ja ajattelee että oma usko menee jos miettii. Minun mielestä sellainen ei voi olla uskon lähtemisen syy että miettii.
Onhan noita jotka käskee olla miettimättä mutta tottakai saa miettiä ja oikeastaan se on hyvä ja Raamatun mukaistakin miettiä ja tutkia uskonasioita.
vrk, vl
kyllä uskon asioiden ÄÄNEEN miettimisellä ja ihmeellisten tulkintojen(esim. permanentti/värjäys) kyseenalaistamisella joutuu hyvin nopeasti "puhuteltavaksi" ja tekemään parannusta.
Siinä olet oikeassa, että miettiä varmaan saa, mutta sen tuloksia ei pidä sanoa ÄÄNEEN. Muuten voi lakata "Jumalan terve" kajahtamasta ja seuratoverit siirtyy toiselle puolelle katua sinut nähdessään....
...tällainen, että "sanokaa mitä sanotte niin en usko, enkä haluakkaan uskoa mitä te puhutte, mutta mielelläni panettelen teitä ja asetan sanat suuhunne, joita te ette minun mielestäni uskalla itse sanoa"
Totta kai saa kysyä, mutta joskus saattaa käydä niin että vastapuoli tietää/ymmärtää tasan yhtä vähän?! Sen verran tuota inhimmillisyyttä on meissä kaikissa, että ei välttämättä kehtaa myöntää omaa "tietämättömyyttään". Se miksi 1776 raamattu on meillä seuraraamattuna johtuu tosiaan siitä että se on opillisesti selkeämpi, itselläni esim. häiritsee uudessa käännöksessä Hebrealaiskirjeen 11 luku, vanhassa käännöksessä: "uskon kautta Moses..." kun taas uudessa: "uskon tähden Moses..." uuteen on tullut lain henki eli Moseksen teko oli tullut omalta kohdalta, omilla voimilla ei niin kuin vanhassa uskon kautta eli Jumalan antaman ymmärryksen kautta. Puhujan arvostelemisesta sanoisin näin: siinä tehtävässä palvelee niin monilla erilaisilla lahjoilla varustettua miestä kuin on puhujiakin, jollakin on enemmän toisella vähemmän, mutta mikä yhteistä kaikille: Jumalan antamilla lahjoilla. Toinen asia on se että joskus saattaa puhujalla olla "huono keli" ja jopa mennä siihen saman asian toisteluun, mutta eipä kristillisyydessä aleta tähtiä metsästämään. Ymmärrätkö nyt paremmin, voin yrittää tarkentaa jos niin haluat.
sinut vaarallisille vesille vl:sten näkökulmasta, koska ajattelu ja Raamatun itsenäinen pohdinta romuttaisi koko "sääntökokoelman". Sehän perustuu ainoastaan "puhumisen lahjan" (myöskin srk:n näkemyksen mukaan ajattelun lahjan) saaneiden saarnamiesten mielivaltaisiin tulkintoihin käytännön asioista.
Jos haluat jatkaa vl:nä unohda ajattelu ja tyydy muiden tulkintoihin Raamatusta. Jos haluat olla hyvä kristitty, niin lue Raamattua ja pohdi asioita. Sitä et kuitenkaan voi tehdä srk:n yhteydessä - valitettavasti. Suo siellä, vetelä täällä, vai ....?
hihasta tempastu ajatus, mihinkähän tämäkin kannanotto perustuu?