Jos katsot itseäsi hyvän

se seikka ei ole jatkunut omaan lapeen...kehuttu on!

vanhanaikainen ettei tuo itsensä kehuminen oikein istu luonnolle. Mutta sanotaan että paljon huonomminkin voisivat asiat olla.

Olen suunnannut suurimman osan kaikesta energiastani lapsille, niin omille kuin vieraillekkin, aivan kuten vanhempanikin eläessään tekivät. He, siis molemmat, sisäistivät elämänkatsomuksensa minulle.

Mitäpäs sinä?

Hyvä vanhempani on niin oikeudenmukainen,
että olen taas hampaitani myöten kusessa
sen vuoksi. Just nyt, taistellaan siitä,
kumpi on oikeassa ja sen päättävät loppupeleissä
ne, jotka Suomen lakia parhaiten tulkitsevat.
Kysymys ei ole minun oikeudesta, vaikka pidän
siitäkin hyvää huolta :)
No ei vaisinkaan, minun vanhempi näkee maailman
sellaisena kuin se on. Siinä maailmassa on
paljon pieniä ja tärkeitä asioita, joista osaan
kerätä ne hyvät puolet unohtaen sen tuskan,
jolle en mitään voi.

, onneksi - myös :)

mussa täytyy hyvääkin olla kun viihdyn hyvin itseni kanssa. Kavereitakin olisi ja puhelin varmasti soisi jos itse soittelisin mutta kun en soittele niin se on aika hiljaa (hyvä niin).
Mutta alkaa luetteloimaan sitä. Jos tarkoitat luonteenpiirteitä niin,: rauhallinen, ihmisiä kuunteleva, iloinen, optimistinen, säästeliäs voi voi voisin jatkaa mutta juuri heränneenä ei aivot kulje ja koska olen myös hyvä työntekijä täytyy kohta alkaa valmistautua töihin.
Joku muuten kääntäisi kaikki nuo hyvyydet minua vastaan.
On myös toisenlaista hyvyyttä siitäkin tulisi pitkä tarina.

...näen hänen esikoisensa, ainoan tyttären, ujohkon, oikuttelevan, urheilevan ja taiteellisen isäntytön.

Ai että, kaipaan isääni.

kaikesta huolimatta.
Joskus tulee se päivä että niin ei käykään.

Näen nirppa nokan , pisamat ja hullun lailla hauskan ihmisen. Mie mittää jätä mihinkään , ahne olen , otan kaiken mukkaan mihin sitten menenkiin.Paljon vaikeampaa on, kuules, kattoa ja nähdä se paha , mitä ittessä on!Miepä kattonkiin vaan sitä hyvää!

Tavallisen ihmisen iloineen ja suruineen.
Olen ainakin empaattinen ja hyvä kuuntelija, lapsuuden ujous on myö säilynyt, minkä voi!