Kyllä minä tiedän
hän on poissa
Kaukana siellä
missä tehdään
sankaritekoja
Sotilaspuvussa
Harmaissa silmissään tuli
sammumaton
kytö
Hän on poissa
tiedän
en minä tarvitse
viestintuojaa
Kun minulle hän on läsnä
ehkä enemmän
juuri nyt
siellä kaukana
Se on tuulen tuoksussa
siinä miten taivas sataa
suolaisia pisaroita
Veressäni se on
ja sielussani
sydämeni rytmissä
Vaistona
Hän on
hän on poissa
Kaukana siellä
missä tehdään
sankaritekoja
Sotilaspuvussa
Harmaissa silmissään tuli
sammumaton
kytö
Hän on poissa
tiedän
en minä tarvitse
viestintuojaa
Kun minulle hän on läsnä
ehkä enemmän
juuri nyt
siellä kaukana
Se on tuulen tuoksussa
siinä miten taivas sataa
suolaisia pisaroita
Veressäni se on
ja sielussani
sydämeni rytmissä
Vaistona
Hän on
Vastaukset 12
Vanhimmat
traaginen runo
jossa muistot elävät
tuoreen voimakkaana
luoden intohimoisen tunnelman
välittäen lukijalle
että kyllä tästä kuitenkin selvitään
Kiitos!
Runoani voi näköjään lukea kuin avointa kirjaa =)
Tai Sinä olet poikkeuksellisen tarkkanäköinen...
Sydänlämpöinen ajatus Sinulle!
Tämä on hyvin vahva runo sieltä
puolen maailmaa.
Kuinka karua ja
kuinka alituisesti
läsnä jossain päin
kodin tunnelmasta
- harmaaseen totuuteen.
Sanotaan että sodassa ja
rakkaudessa on kaikki sallittua
... mutta onko sittenkään,ja
vielä paha saa palkkansa.
Niin tämä on Sinulta tosi
vahva runo,josta:Kiitos.
...ja ison talon edut =)
Kiitos, Dolan - tästä tosiaan taisi tulla aika vahva... ehkä liiankin kanssa(?)
Ystävä menneisyydestä, sellainen sieluunkirjoitettu - hän on ammatiltaan sotilas ja joskus hän on päivissäni läsnä sellaisella voimalla jota on vaikea edes ymmärtää...
Se tulee sanoina - sieltä kaukaa =)
Kuule,ei se liian vahva ollut,vaan
juuri sopiva ja tekstinhän pitäisi
vahvaa ollakin.
Ai että oikein tottakin,kyllä se
mielessäni kävikin,mutta ei aina
kehtaa "udella".
Teksti kylläkin viittasi siihen
suuntaan,että jotain tälläistä
ikäänkuin ounastelinkin.
Se oli tunnelmaltaan karun vahva,
ehkä niistä totuuden mukaisista
saa paremmin sen vahvuuden esiin.
Tosi hyvä runo,josta todella
pidän.
on vaikeaa kuvata sitä
kuinka hän voikin olla niin läsnä
häiveenä, ajatusvirtana
ja elävänä kuvana silmissäni
kuin olla tässä
kädenojennuksen päässä
uljaassa puvussaan
tuikkivine harmaine silmineen
jokaisella sydämen lyönnilläni
juuri nyt
koen hänet toisin kuin ennen
hän on
Käsittämättömän upeatunnelmainen runo Sinulta
Mys, ja sorry että lähdin omaani siittä vääntä-
mään. Se on vain varjo omasi rinnalla.
Kiitos!
Ja annahan olla viimonen kerta ko siellä sorryttelet, mokoma - ko tiiät että tykkään noista runoistas - siin on simmonen juttu, että niitä voin hyvästi pitää vain minulle kirjoitettuina, se o osa viehätystä =)
Lämpimiä ajatuksia sinne koskenpartahille =)
Vaikea sanoa mitään, kun on pala kurkussa.
Kuinka moni nainen - äiti, vaimo, sisko, ystävä - onkaan kaivannut sotilaitaan? Ainahan tässä maailmassa on sodittu, ja aina ovat miehet lähteneet. Mahdotonta käsittää.
Paitsi joskus. Kuten vaikka nyt juuri.
Lämmöllä markiisitar
Ystäväni - lämmin halaus päivääsi!
Minä kiitän Sinua kauniista sanoista jotka annoit minulle.
Tässä myös Sinulle jotain pientä...
Kanttarelleista kaunein
kultaisin
metsäni aarre
löydä Ystäväni
Ja luo
Auringon
valon
metsän
vihreän
tuoksun...
Kiitos kaunis!
Se on joskus metsä, kun pitää ihmisen hengissä. Ja se on meille suomalaisille rehellinen kirkko, myös uskonnottomille, eikö?
Nimenomaan metsän siivilöimä valo, syksyn tuoksut, löytämisen ilo - nii-iin, tavoitan ne runostasi elävänä, kiitos!
Hieno lukuhetki kaipuusta, hieno!
Terveisiä rajaseudulta :)
Tarkkis
P.s Kalaa tuli...;-)
Kuulehan rajaseudun aikuinen... =)
Sinua tässä kaipaa jo monikin varmaan - alahan tulla kottii sielt!!!
Kiitän sanoistasi!
PS; Kaloissa on viljalti omegaa - sepä tekkee hyvvää sytämelle ♥