Moi!
Sain viime viikolla jonkinlaisen poissaolokohtauksen jonka seurauksena löin pääni aika kovaa ja sain aivotärähdyksen, menetin moneksi tunniksi puhekykyni.. Lääkärini arvelee että kyseessä olisi epilepsia, ja laittoi lähetteen neurologille.. Nyt pelottaa epätietoisuus.. Miten te olette saaneet diagnosin? Minkälaisia tuntemuksia teillä on ollut ennen kohtauksia? Mulla oli koko viikon ennen tätä kohtausta vähän ihme olo, jalkapohjia pisteli, sormenpäät puutuivat ja päätäkin särki pari päivää.
Ajokiellonkin sain nyt.. Ihan ymmärrettävää, mutta aika hankalaa kun ei ihan keskustassa asu.
Olen nyt sairaslomalla,aivotärähdyksen takia pari päivää,mutta pelottaa lähteä minnekkään,jos vaikka tulee uusi kohtaus kun on jossain..
En tiedä koska neurologille pääsen, mutta tuntuisi oikein hyvältä jos joku kertoisi mulle omakohtaisia kokemuksiaan asiasta.
Anteeksi kirjoitusasu,mutta pää ei oikein toimi nyt niin kuin pitäisi ;-)
Sain viime viikolla jonkinlaisen poissaolokohtauksen jonka seurauksena löin pääni aika kovaa ja sain aivotärähdyksen, menetin moneksi tunniksi puhekykyni.. Lääkärini arvelee että kyseessä olisi epilepsia, ja laittoi lähetteen neurologille.. Nyt pelottaa epätietoisuus.. Miten te olette saaneet diagnosin? Minkälaisia tuntemuksia teillä on ollut ennen kohtauksia? Mulla oli koko viikon ennen tätä kohtausta vähän ihme olo, jalkapohjia pisteli, sormenpäät puutuivat ja päätäkin särki pari päivää.
Ajokiellonkin sain nyt.. Ihan ymmärrettävää, mutta aika hankalaa kun ei ihan keskustassa asu.
Olen nyt sairaslomalla,aivotärähdyksen takia pari päivää,mutta pelottaa lähteä minnekkään,jos vaikka tulee uusi kohtaus kun on jossain..
En tiedä koska neurologille pääsen, mutta tuntuisi oikein hyvältä jos joku kertoisi mulle omakohtaisia kokemuksiaan asiasta.
Anteeksi kirjoitusasu,mutta pää ei oikein toimi nyt niin kuin pitäisi ;-)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei!
Minulla meni muisti parilta päivältä ennen suurta GM-kohtausta, kohtauksesta muistan tunteen että olo oli jotenkin epätodellinen ja tajusin että nyt lähtee taju, ennen kohtausta kaikki äänet tuntuivat tulevan jostakin kaukaa kaikuen ja näin ihania värejä sinistä, vihreää ja oranssia, kohtauksen jälkeen en tiennyt missä olin ja mitä oli tapahtunut, onneksi siskoni oli mukana ja vei minut lääkäriin, sain heti vahvat lääkkeet ja kahden viikon sairausloman, sain myös stesolidia joka ehkäisee kohtausten tulon ja rauhoittaa samalla, valvominen stressi ja alkoholi yleensä altistavat kohtauksille, myös kirkkaat valot ovat olleet minulle pahoja, kohtauksen jälkeen oli tosi pokkelö olo,lihaksia särki ja olin katkaissut myös hampaani, eli aika shokki se varmasti on ja epätietoisuus on pahasta, sittenkun pääsin tutkimuksiin oloni helpottui kun sain diagnoosin ja sopiva lääkitys löytyi, tähän menee oma aikansa ja sopivan lääkityksen saaminen voi olla aluksi melko työlästä, monilla epilepsia lääkkeillä on omat sivuvaikutuksensa.
Kohtauksen jälkeen on hyvin tavallista pelätä uutta kohtausta, mutta kun annat itsellesi nyt aikaa sulatella asiaa ja hyväksyä että näin on nyt käynyt niin ajan myötä olosi ehkä helpottuu, joillekin kohtaus saattaa olla yksittäinen eikä uusia kohtauksia tulekkaan, epilepsian vuoksi ei ole hyväksi eristäytyä, epin kanssa pystyy elämään suht normaalia elämää kun lääkitys saadaan kuntoon.
Itse olen ajoittain masentunut ja pidän tätä sairautta inhottavana koska se ikävä kyllä vaikuttaa myös muistiin ja psykkeeseen, tai ainakin minun kohdallani koen näin, omasta epilepsiani puhkeamisesta on kulunut jo reilut 10-vuotta ja olin täysin oireeton kunnes oireita on tullut ja olenkin menossa uusiin tutkimuksiin!
Ei muuta kuin jaksamisia ja tsemppiä!
Kirjoittelehan!!!
Kiitos sulle Imppu vastauksestasi. Minulla on vielä tänään ja huomenna sairaslomaa, perjantaina pitäis olla sitten työkunnossa taas. Eilen kun aamulla heräsin olin taas ihan pöljä, iltapäivään asti kesti tämä pöljyys.. Leukakin oli tosi kipee.. Mulla ei ole mitään lääkitystä tällä hetkellä vielä.
En tiedä koska pääsen tutkimuksiin, varmaan pitkät jonot on.. Pahinta on tällä hetkellä se etten tiedä onko aiheellista pelätä uutta kohtausta, vai eikö ole.. Mietityttää myös tuo tuleva pyöräilymatka työpaikalle asti.. Käveleminen ei tuu kuuloonkaan,siinä tapauksessa saisin tehdä lähtöä jo aamuyöllä..
Mulla on vaan niin paljon kysymyksiä, ja oikeassa olet Imppu, tää epätietoisuus on pahasta, kun ei ole varmuutta..
Minulle tuli aivan yllättäen tasan yksi kohtaus. Eräänä iltapäivänä 1994 (ikää oli 21) havahduin koulun lattialta, opettaja sanoi jotain ja minä jatkoin "uniani". Sit havahduin sairaalasta ja seuraavana aamuna menin kotiini ja jatkoin elämääni. Aattelin vaan, et olin kait niin väsynyt ja nälkäkin oli ollut, et siksi pyörryin. Vähänkö olin sit ihmeissäni, kun sairaalasta tuli kutsu neurologille. Sinne menin ja olin ihan sekaisin, kun lekuri alko puhua epilepsiasta ja lisätutkimuksista. Ihan järkyttynyt olin ja oletin loppuelämäni menneen pilalle tämän takia. Vaan onnekseni mulla on mennyt aikas hyvin eikä elämäni ole todellakaan pilalla. Toista lastani parhaillaan odotan.
Minkälaista kohtauksen estolääkettä sinä saat?
Siis missä muodossa?
Reseptillä?
Minä sain reseptin stedolin(vai mikä se oli) peräruiskuun..Siitä nyt ei vaan ole hirmuisesti hyötyä jos kohtaus tekee tuloaa ja olen yksin kotona =( Muutenkin ehkä itse vaikea laittaa saatika sitten kun hätä tulee ja aikaa ei paljon ole.
Minulla on lisäksi 4kk ikäinen vauva kenen kanssa olen päivät, niin tuo kohtauslääke toisi ehkä turvantunnetta päiviini.
Heips!
Kohtauksen estoon ei kai ole olemasssa kummempaa lääkitystä, stesolia peräruiskeena tai tabletteina, stesolid on kaiketi sama asia kuin diatsetsepami, lääke on rauhoittava ja sen kanssa pitää olla varovainen, ns. bentso joka ikävä kyllä saattaa aiheuttaa riippuvuutta, mutta hyväksi silloin kun tosissaan pelkää kohtauksen tulevan päälle, käsittääkseni stesolidia annetaankin aina kohtauksen jälkeen jotta saadaan kohtaus rauhoittumaan ja ettei uutta tulisi.
Reseptilla tarvittaessa 5mg kolmesti päivässä tabletteina, tosin tutkimuksiin menossa ja oikeaa lääkitystä odotelessa.