suvusta kun 1630 luvulle asti? Tietääkö joku sanoa mistä?
miksi ei löydy tietoa
Nimetön
111879
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
1500-luvulle asti.
Vuonna 1686 kirkkolaki määräsi pidettäväksi ajan tasalla rippikirjat, tiedot syntyneistä, kuolleista ja seurakuntaan tulleista ja pois muuttaneista kaikissa seurakunnissa. Kirkonkirjoja oli alettu joissakin seurakunnissa pitää jo aiemmin. Eli riippuu vähän paikkakunnasta, miten kauas historian tietoja on saatavissa.
...suvustasi löytyy säätyläisiä (= pappeja, korkeampiarvoisia sotilaita tai peräti aatelisia) saat kyllä tietoa aina jopa 1300-luvulle asti.
Niin tai näissäkin tapauksissa useimmiten saa vain arvailuja ja haaveita. Monen aatelissuvunkin jäljittäminen loppuu 1600- tai 1500-luvuille. Mutta tietysti jos luottaa mihin tahansa, mitä netistä löytyy, niin todennäköisesti vain taivas on rajana.
syntynut vasta n. 4000 vuotta Aatamin jälkeen
Suomen vanhimmat tuomiokirjat ovat peräisin keskiajalta ja sisältyvät Reinhold Hausenin julkaisusarjaan Finlands Medeltida Urkunder (FMU). Ne ovat yksittäisiä rajatuomioita tai muita etupäässä maanomistusta koskevia tuomioita. Sukututkija, joka on maakirjojen avulla onnistunut rakentamaan esipolvitaulunsa vuoteen 1540 asti, voi hyvällä onnella tavoittaa keskiajan lopun asiakirjoista jonkun ennestään tuntemansa esi-isän nimen. Tuomiokirjoja voidaan sukututkimuksessa käyttää sekä lisätietojen etsimiseen jo tunnetuista esivanhemmista että sukujohdon rakentamiseen - tietysti edellyttäen, että esivanhempia on mainittu niissä. Tuomiokirjan lehdille nimensä saaneet ovat toimineet joko kantajina, vastaajina tai todistajina jossakin jutussa, tai sitten heidät on muusta syystä mainittu jossain asiayhteydessä. Verraten usein tuomiokirjamainintoihin sisältyy jotakin, mikä auttaa tekemään päätelmiä jonkun henkilön sukulaisuussuhteista. Tyypillinen tapaus on sellainen, jossa todistajaksi haastetulta ei voida ottaa valaa, koska hän on sukua joko kantajalle tai vastaajalle. Maininnoissa joissa sukulaisuus on estänyt todistajan valan vannomisen, on selvitetty myös sukulaisuuden laatu (esim. naimisissa vastaajan sisaren kanssa). Tällaiset tiedot ovat arvokkaita varsinkin 1600-luvun tuomiokirjoissa ja yleensä silloin, kun kirkonkirjoja ei ole tai kun niiden tiedot ovat puutteellisia. Mikäli tuomiokirjasta löytyy perintöriita tai muu perintöä koskeva juttu, jossa esivanhempia on osallisina, voidaan parhaassa tapauksessa löytää selvitys jonkun vainajan eri puolisoista, kaikista lapsista ja vielä naimisissa olevien tyttärien aviomiehistäkin. Perintöriitoja esiintyy jonkin verran luultavasti kaikkien paikkakuntien tuomiokirjoissa, mutta ei tietenkään kaikkien sukujen kohdalla. (Terhi Nallinmaa-Luoto: Genos 61, 1990)
Iso Viha sodittiin 300 v. sitten. Silloin paloivat kirkot ja pappilat, niin että kirkonkirjoja puuttu n. 7 v. ajalta miltei jokaisesta seurakunnasta. Se on pitkä aika.
Monilla on esi-isät ilman sukunimeä, on vain Davidinpokia, Jacobinpoikia, Mattsinpoikia (tai -son, ruotsalaisittain kirjoitettuina). Kun syntymätiedot puuttuvat, niin on vaikea arvata, kuka David ja Jacob on sukuun kuuluva, kuka lähinaapuri.
Arvaukseksi menee hyvin helposti, varsinkin, kun joku sukuun sopiva löytyy vasta naapurikunnasta. Onko hän OK vai ei? Miten tarkistat?
Ole iloinen, jos olet päässyt aukottomasti 1600-luvulle. Itse vuosia tutkineena olen tyytynyt siihen, että pysähdyn Isoon Vihaan, ja tutkin mahdollisimman tarkasti esipolvet sieltä tännepäin. Kyllä siinäkin on työsarkaa.
"Nimettömän" kysymys paljasti, että itse hän ei ole tutkinut yhtään mitään.
Vastauksesi, ottaaksesi osaa keskustelufoorumiin, ei sano minulle yhtään mitään muuta kuin sen mitä voin lukea rivien välistä. Se on että haluat että toiset tuovat esille faktaa ilman että sinun itse tarvii sitä mistään kaivaa esiin kun taas "Nimetön" kysyy suoraan asiaa mitä ei tiedä ja näin näyttää olevansa itse kiinnostunut etsimään tietoa kun vaan saa vinkkiä mistä sitä voi etsiä.
Kun ensin menee kirjastoon ja lukee sieltä muutaman sukututkimusoppaan, ei tarvitse täältä kysyä sellaisia 1630-luvun asioita. Jos on päässyt oikeasti jo niin pitkälle, ei juuri kannata keskustelupalstoihin nojautua. Esim. Karskelan opas antaa suoraan vastauksen tällekin kysyjälle. Sieltä selviää esim. se, ettei pappien edes tullut pitää kirkonkirjoja täydellisesti juurikaan ennen 1700-luvun alkua ja silloin pitää tutkia muita dokumentteja. Ja sukututkimuksen teko on silloin 100 kertaa vaikeampaa. Naisiahan nuo dokumentit eivät juuri tunteneet.
tavallisistakin ihmisistä ennen 1600 lukua. mm.Asutuksen yleisluettelot, isäntäluettelot.