Miksi päiväkoteja ja perhepäivähoitoa on yleensä olemassa?
Mielestäni niitä ei oikeasti tarvittaisi ollenkaan, jos tarkemmin ajatellaan. Ensinnäkin, eikö lapsen kuuluisi hoitaa hänen oma vanhempansa, eikö tämä ole itsestäänselvä, luonnollinen ja lapselle paras vaihtoehto ja tietääkseni yhteiskunnalle halvempikin vaihtoehto kuin päivähoidon ylläpitäminen.
Mutta tähän kotona hoitamiseen ei politiikot ja päättäjät tunnu kannustavan, kun ehdottavat mm. jopa "ilmaisia" päiväkotipaikkoja.Toiseksi mikään laitos tai vieras hoitaja ei voi korvata oman vanhemman hoitoa. En ole koskaan uskonut siihen päiväkotihumpuukiin, virikkeisiin yms. Miksi esim. lapsi tarvitsisi heti "kasvattaa sosiaaliseksi" , kyllä hän siihen kasvaa luonnostaan, kun sen aika on.
Ensisijaisesti lapsi tarvitsee vanhemman läsnäoloa ja päinvastoin.
Ajatellaanko koskaan lapsen parasta?
Ei lapsilta koskaan kysytä, haluavatko he mennä hoitoon? Haluavatko herätä varhain aamulla, lähteä kotoa pois ja olla erossa koko päivän vanhemmistaan, vai kysytäänkö?
Jotta se ei olisi aina äiti , joka jäisi kotiin, niin siksi isälläkin on oltava hoitovastuu eli isä ja äiti voisivat tai heidän pitäisi hoitaa vaikka vuorotellen. Tämä vasta olisi todellista tasa-arvoakin. Nykyäänhän se on aina nainen, joka jää kotiin, koska yleensä pienempipalkkaisena hänen on taloudellisesti ajateltuna järkevämpi jäädä kotiin.
Kun tätä lapsen hoitoasiaa oikein kunnolla pohditaan, tullaan huomaamaan, että se johtaa mm. miehen ja naisen epätasa-arvoon, mm. palkka eriarvoisuuteen. Ei se ole mitään todellista tasa-arvoa, kun lapsen hoitaa joku laitos tai vieras.
Yksinhuoltajien tapauksessa ajattelen näin, että vaikkakin mielestäni osa heistä on valinneet osansa itse, poikkeuksena lesket ja pakkoerot (alkoholismi, väkivalta,mielisairaus,puolisoiden yhteensopimattomuus)
niin heitäkin voitaisiin tukea taloudellisesti niin, että he voivat hoitaa lapsensa kotona.
Tämän kotona hoidon mahdollistaisi kotihoitotuen pidentäminen lapsen 7 ikävuoteen asti. Kotihoidontuki olisi parannettava niin kunnolliseksi, että pystyy hoitamaan lapsensa kotona. Tämä asia on poliittisesta tahdosta kiinni ja se asia, että vanhemmat voivat jakaa hoitovastuun se edellyttää miesten ja naisten palkkaeriarvoisuuden poistamista.
Lapsen vanhemmillakin on taloudellinen vastuunsa esim se, että esim. menojen ja lainojen ei tarvitse olla ylisuuria kun lapset ovat pieniä. Silloin on tärkeintä, että on ja saa olla lapsensa kanssa.
Mielestäni niitä ei oikeasti tarvittaisi ollenkaan, jos tarkemmin ajatellaan. Ensinnäkin, eikö lapsen kuuluisi hoitaa hänen oma vanhempansa, eikö tämä ole itsestäänselvä, luonnollinen ja lapselle paras vaihtoehto ja tietääkseni yhteiskunnalle halvempikin vaihtoehto kuin päivähoidon ylläpitäminen.
Mutta tähän kotona hoitamiseen ei politiikot ja päättäjät tunnu kannustavan, kun ehdottavat mm. jopa "ilmaisia" päiväkotipaikkoja.Toiseksi mikään laitos tai vieras hoitaja ei voi korvata oman vanhemman hoitoa. En ole koskaan uskonut siihen päiväkotihumpuukiin, virikkeisiin yms. Miksi esim. lapsi tarvitsisi heti "kasvattaa sosiaaliseksi" , kyllä hän siihen kasvaa luonnostaan, kun sen aika on.
Ensisijaisesti lapsi tarvitsee vanhemman läsnäoloa ja päinvastoin.
Ajatellaanko koskaan lapsen parasta?
Ei lapsilta koskaan kysytä, haluavatko he mennä hoitoon? Haluavatko herätä varhain aamulla, lähteä kotoa pois ja olla erossa koko päivän vanhemmistaan, vai kysytäänkö?
Jotta se ei olisi aina äiti , joka jäisi kotiin, niin siksi isälläkin on oltava hoitovastuu eli isä ja äiti voisivat tai heidän pitäisi hoitaa vaikka vuorotellen. Tämä vasta olisi todellista tasa-arvoakin. Nykyäänhän se on aina nainen, joka jää kotiin, koska yleensä pienempipalkkaisena hänen on taloudellisesti ajateltuna järkevämpi jäädä kotiin.
Kun tätä lapsen hoitoasiaa oikein kunnolla pohditaan, tullaan huomaamaan, että se johtaa mm. miehen ja naisen epätasa-arvoon, mm. palkka eriarvoisuuteen. Ei se ole mitään todellista tasa-arvoa, kun lapsen hoitaa joku laitos tai vieras.
Yksinhuoltajien tapauksessa ajattelen näin, että vaikkakin mielestäni osa heistä on valinneet osansa itse, poikkeuksena lesket ja pakkoerot (alkoholismi, väkivalta,mielisairaus,puolisoiden yhteensopimattomuus)
niin heitäkin voitaisiin tukea taloudellisesti niin, että he voivat hoitaa lapsensa kotona.
Tämän kotona hoidon mahdollistaisi kotihoitotuen pidentäminen lapsen 7 ikävuoteen asti. Kotihoidontuki olisi parannettava niin kunnolliseksi, että pystyy hoitamaan lapsensa kotona. Tämä asia on poliittisesta tahdosta kiinni ja se asia, että vanhemmat voivat jakaa hoitovastuun se edellyttää miesten ja naisten palkkaeriarvoisuuden poistamista.
Lapsen vanhemmillakin on taloudellinen vastuunsa esim se, että esim. menojen ja lainojen ei tarvitse olla ylisuuria kun lapset ovat pieniä. Silloin on tärkeintä, että on ja saa olla lapsensa kanssa.
Vastaukset 125
Vanhimmat
Yhteiskunta ei oikein toimisi, jos kaikkien alle 7v. lasten jompi kumpi vanhempi olisi pois työelämästä 7 vuotta parhaimmassa työntekoiässään.
Ei ne päiväkodit niin kauheita paikkoja ole. Suomessa kuitenkin panostetaan laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ja sitä kehitetään ihan tieteelliselläkin tasolla yliopistoissa.
Kohtuullisen mittaisesta hoitopäivästä ei voi olla lapselle haittaa.
Kysytäänkö lapselta haluaako hän jäädä kotiin, vai mennä puuhailemaan päiväkotiin kavereiden kanssa? Meitä on moneksi, ja joku lapsi saattaisi jopa haluta päiväkotiin. Mutta onneksi näitä asioita ei kysellä lapselta, eihän? Ne eivät kuulu lapsen päätettäväksi ja sysäävät liikaa vastuuta lapselle. Vanhempi tekee lapsensa, perheensä ja itsensä kannalta parhaan ratkaisun. Siis kokonaisuus vaikuttaa, ei vain lapsen tai aikuisen mielipide.
Jäi vielä sanomatta, että olisi hullua, jos vasta kouluttautuneet ihmiset jäisivät pois työelämästä 7 vuodeksi. (Tietysti jotkut vanhemmat ehtivät tehdä töitä pitkän pätkän ennen lapsiaan, jos perustavat perheen vasta lähempänä keski-ikää. Suurin osa pienten lasten vanhemmista on kuitenkin varmaan 20-30 -vuotiaita.) Heillä on uusin tieto omalta alaltaan, ja se ei tulisi käyttöön ja esim. lapsesi parhaaksi terveysden- ja sairaanhoidossa, lääketieteessä, opetustyössä ym.
Tuolla "kysytäänkö lapsilta" tarkoitin kuvaannollisesti eli vaistoaako vanhempi lapsen tarpeen olla vanhemman lähellä.
Päivähoidon laatu on varsinkin nykyisin todella heikkoa: rakennukset homeisia ja korjattavassa kunnossa olevia, hoitajat ei motivoituneita mm. pakkosyöttöä ym., ja mikä pahinta vieläkin lapsiryhmät liian suuria. En silti usko että päivähoitoa saadaan millään rahalla hyväksi eikä se koskaan voi korvata oman vanhemman läsnäoloa ja hoitoa.
Kirjoitin että vanhemmat hoitaisivat vaikka vuorotellen lasta niin eihän silloin tarvitsisi olla yhteen menoon monta vuotta pois työstä. Kyllä korkeastikoulutetullakin on vastuu lapsen hoitamisesta ja töitä ehtii kyllä tekemään vielä.
Ihmettelen sitä jos työ/ura on kovin tärkeä, niin miksi hankkia lapsi. Jos lapsen hankkii niin hänen hoitamiseensa on keskityttävä ja otettava siis itse vastuu hoitamisesta.
Juu samaa mieltä.. ei tämä yhteiskunta oikein toimisi jos kaikki ovat vuorollaan usean vuoden kotona yhteiskunnan avustuksilla eläen.
Haloo onkohan kirjoittajalta unohtunut kokonaan päivähoidon positiiviset piirteet eli parhaimmillaan päivähoito on niinkuin eskari eli valmistautumista myöhempään elämään. Arvokkaiden taitojen ja kokemusten keräämistä.
Joo kyllähän niitä voi kotonakin kerätä mutta hyvää se vain tekee olla välillä ryhmässä ja muiden aikuisten ohjattavana eikä siinä äidin helmassa 7 vuoteen asti. Huom! monessa maassa niinsanottu preschool alkaa jo 4- jopa 3-vuotiaana. Monelle lapselle ainoa tapa toimia ryhmässä ja leikkiä samanikäisten lasten kanssa on päiväkodissa. Se on tosi tärkeää tuon ikäiselle lapselle. Laatuahan voi aina parantaa mutta miksi tuoda aina vaan niitä ikäviä juttuja esiin. Liikaa melua joo... mutta siellä myös leikitään, nauretaan, ulkoillaan, opitaan, askarrellaan, ruokaillaan jne....
Tasa-arvoa tuo alkuperäisen kirjoittajan malli ei ainakaan edistäisi vaan ainahan se kotiin jäävä on se äiti jolla on pienempi palkkapussi ja kauan on taisteltu että naisille saataisiin tasa-arvoinen asema työmarkkinoilla. Jos päivähoitojärjestelmää ei olisi niin oltaisiin aika monta vuotta takanapäin tasa-arvossa.
Mikä siis mättää? Lapset ok päiväkodissa, kummatkin vanhemmat tienaa töissä leipänsä päivisin. Aikaa jää vielä rutkasti yhteisiin vapaa-ajan hetkiin. Sori jos tuotan pettymyksen mutta onneksi monella asiat on näin. (jos siis tekee normaalia 8 tunnin työpäivää siis)
Onko se sinusta tasa-arvoa kun lapset viedään vieraalle hoitoon? Miksi isät eivät voi hoitaa lastaan?
Ja onko se sinusta tasa-arvoa kun nainen saa pienempää palkkaa kuin mies? Annetaanko palkkaeriarvoisuuden vain olla?
Jotkut väittävät että päivähoito on nykyaikaa mutta mielestäni se ei edm. takia eikä myöskään siksi, että päivähoidon laatu on todella huonoa varsinkin nykyään, rakennukset huonokuntoisia, hoitajat ei motivoituneita mm. pakkosyöttöä ja muuta laiminlyöntiä ja mikä pahinta vieläkin lapsiryhmät ovat liian suuria. Mikä melu ja rauhattomuus. Lapsi tarvitsee rauhallisen ympäristön eli kodin ja oman vanhemman läsnäoloa.
Mielenvikaiset "hoitajat" saavat aikaan häiriintyneitä lapsia. Potentiaalisia kouluampujia:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200809238307929_uu.shtml
Tuo on oikeasti mahtava mahdollisuus.
Itse sain viettää oman lapsuuteni kotona, sillä vanhemmillani oli perheyritys talossamme ja olin ns. iltatähti, jonka perään vanhemmat sisareni katsoi.
Kun itse tulin äidiksi x 3 olen pystynyt olemaan enimmäkseen kotona. Nuorin on ollut eniten hoidossa PK:ssa, mutta mieheni vuorotyö ja naapurini on suonut mahdollisuuden siihen, että hoitoaika on ollut n. 4h. päivässä joka toinen viikko. :)
Lapseni ovat erittäin rauhallisia ja pärjänneet koulussa hyvin.
Päiväkodeissa meteli on sitä luokkaa, että itsekkin vaadin tunnin kaks hiljaisuutta, kun tulen töistä.
Ei jaksa heti alkaa kuuntelemaan radiota tai naapurin lapsia ym.
sääliksi käy niitä lapsia, joilla raskaan hoitopäivän jälkeen edessä on kauppareissut, kyläilyt ja harrastukset...
Jos päivähoitoa ei olisi koskaan ollutkaan ja yhteiskunta tukisi äitejä...ja miehillä suuremmat palkat, niin lapsista kasvaisi oikeasti tasapainoisempia aikuisia.
Toki kerhoja voisi olla. 3-4h. 2kertaa viikossa.
Olen tismalleen samaa mieltä, vielä kun ei olisi ainuttakaan sotaa missään maailman kolkassa, niin se olis unelma.
Ja, jospa vanhuksia ei pidettäisi nälässä vanhankodeissa.
Koskaan ei ole miehet lapsia hoitaneet täyspäiväisesti, miten kuvittelet, että homma parantuisi, jos päiväkodit lakkautettaisiin?
Millä pakottaisit miehen kotiin hoitamaan lapsia? Lailla? Vuorotellen työskentely olisi hienoa, mutta nykyajan työnantajat eivät moista sallisi. Työnantajalle kun kertyy lisäkustannuksia siitä, että työtä joudutaan delegoimaan ihmiseltä toiselle. Työn jakaminen saattaisi onnistua joissain vähän koulutusta vaativissa töissä, mutta ei muissa.
Sinulla on kauniita ajatuksia, mutta eikö parempi vain olisi antaa vanhemmille valita sopiva hoitomuoto, oli se sitten päiväkoti tai kotihoito. Kun molemmat vanhemmat ovat töissä, molemmat vanhemmat maksavat veroja ja heidän tekemänsä työ tuottaa myös tulosta, jolloin talouden kokonaisvaikutus on positiivinen.
Ei tämä isän jääminen kotiin hoitamaan lastaan varmasti ihan heti tapahdukaan. Miksi naisen ja miehen palkkaeriarvoisuutta ei poisteta?
En tiedä tarvitsisiko ensiksi lailla määrätä isät hoitovastuuseen, mutta eihän tästä isän hoitovastuusta edes puhuta eikö ole hyvä, että tästä alettaisiin edes keskustella?
Päivähoito ei ole mielestäni lapselle hyväksi. Lapsuus on lyhyt. Töitä ehtii tehdä myöhemminkin. Taloudellinen tuottavuus ei saa mennä lapsen edun edelle.
olisi, jos tosiaan voisi jäädä kotiin lasten kanssa. Käytännössä se on vain useissa tapauksissa mahdotonta. Itse ilman muuta jäisin, jos voisin ja niin jäisi miehenikin.
Mutta vaikka samasta työstä pitäisi maksaa sama palkka miehille ja naisille, niin eri töistä maksetaan silti eri palkkaa. Jos vaikka mies on lukenut akateemiseksi, mutta nainen on peruskoulun käynyt (tai toisin päin), niin selvää on, että toinen saa huonompaa palkkaa kuin toinen. Ja paljon huonompaa. Ja monissa töissä (omani mukaan lukien), ei työtäni pysty teettämään muilla.
Tosiasia on myös, että kotihoidontuen pitäisi nousta todella jyrkästi, että kotiin jääminen olisi mahdollista kaikille.
päivähoito on silloin, kun lapsella on esimerkiksi pienempi pikkusisar kotona, mutta tämä vanhempi viedään siitä huolimatta hoitoon. Vaikka voiis olla kotona äidin/isän kanssa. Osallistua äidin/isän kanssa johonki avoimiin toimintoihin ja kerhoihin jne. Se se vasta miusta kallista on. Tuollaisesta tarpeettomasta hoidosta mielestäni yhteiskunnan ei tarvistisi maksaa mitään, siinä perhe sitten voisi itse maksaa koko todellisen hoitosumman, koska oikeaa hoidon tarvetta ei ole. Tietenkin nämä sosiaalitapaukset ovat oma lukunsa, jossa on lapsen edunmukaista, että lapsi on päivähoidossa ja mahdollisimman vähän kotona.
Mitä jos lapsia tuleekin useampia, sanotaanko vaikkapa kolme muutaman vuoden välein? Pitäisikö toisen - tai molempien - vanhempien olla kotona sitten 7-12v hoitamassa lapsia?
Tällä hetkellä syntyvyys on Suomessa erittäin alhainen, jos vanhempien olisi hoidettava lapsiaan ja julkinen päivähoito laukkautettaisiin, syntyvyys laskisi varmasti entisestään. Sillä ehdottamasi malli ei kannusta lapsentekoon. Päinvastoin. Ja veikkaanpa, että korkeasti koultuetut, jotka valmistuvat n. 25-vuotiaina, tuksin tekisi kuin yhden lapsen jos se tarkoittaisi työelämästä poissaolemista 7v.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että naisalojen ja miehisten alojen välisiä palkkaepäkohtia pitäisi pyrkiä poistamaan. Mutta "oikeassa maailmassa" kaikki eivät voi saada saman verran palkkaa eri töistä. Johan tuollaista mallia on joskus kokeiltu, kommunismiksi kait sitä sanottiin? Ja jotta ehdottamasi malli toimisi, palkkojen olisi noustava erittäin paljon, jotta useampihenkinen perhe voisi selviytyä yhden työssäkäyvän palkalla.
Sillä jos työssäkäyviä aikuisia on vähemmän, verotuloja kertyy vähemmän jolloin valtion kassassa on vähemmän rahaa joilla maksaa tukia kotona oleville vanhemmille ja lapsille. Ei päivähoitojärjestelmän ylläpitäminen halpaa ole, mutta sen työllistävä vaikutus auttaa kattamaan kustannuksia - edes osittain.
Hienoja ajatuksia sinulla, ja olet oikeassa, osittain. Perhe on lapselle se tärkein paikka ja kasvuympäristö, mutta laadukas julkinen varhaiskasvatus tukee tätä kasvatustyötä. Siitähän päivähoidossa on kyse, kasvatuskumppanuudesta ja vanhempien tukemisesta. Lasten ehdoilla.
Vastaus nimimerkille "nainen 27"
Jos vuorotellen vanhemmat hoitavat niin ei tarvitse olla yhteen menoon monta vuotta töistä pois. Ei myöskään korkeastikoulutettujen. Mutta miksi hankkia lapsi jos työ on niin paljon tärkeämpää, ei lapsia ole pakko hankkia, mutta jos hankkii niin silloin on keskityttävä lapsen hoitoon ja otettava itse vastuu lapsensa hoidosta.
Mitä ihmettä viestität, kun kirjoitat, "jos vanhempien olisi hoidettava lapsiaan"? Tämänhän pitäisi olla itsestäänselvää ja lapselle parasta ja myös vanhemmalle että vanhempi hoitaa itse lapsensa. Minusta yhteiskunnassamme ollaan vieraannuttu luonnollista asioista kuten esim. nyt edm. Sinä viestität, että ikäänkuin lapsen hoito olisi jonkun muun vastuulla kuin vanhemman.
Kirjoitin naisen ja miehen palkkaeriarvoisuudesta. En eri alojen.
Kyllä useampilapsinenkin perhe selviytyy toisen vanhemman palkalla ja toisen vanhemman kotihoidontuella. Kotihoidontukea voitaisiin kyllä parantaa.
Päivähoito ei ole laadukasta (tästä esim. ed vastauksissani) enkä usko että se tulee koskaan olemaankaan. Päivähoito ei tue vanhemmuutta koska se erottaa lapsen ja vanhemman toisistaan.
Aika hullua taaskin yhteiskunnan kannalta, jos vain ihmiset, joita opiskeleminen ja korkeasti kouluttautuminen ei kiinnosta, "saisivat" hankkia lapsia.
Minusta on muutenkin kauheaa puhua, kuka saisi hankkia lapsia ja kuka ei. Lasten "hankkiminen" ei ole kaikille niin yksinertaista ja lapset ovat lahjoja perheelle.
Kannattaa miettiä kokonaisuuden kannalta, ei vain oman perheen tilannetta.
Ei ole myöskään sanottua, että kouluikään asti kotona kasvaneesta lapsesta tulee yhtään sen "parempi ihminen" ja hyvinvoivampi kuin päiväkodissa olleesta. Se riippuu ihan perheen arvoista ja kasvatusnäkemyksestä.
Hyvin harva, jos kukaan, ystävistäni on ollut lapsuutensa kouluikään asti kotona. He ovat olleet päivähoidossa, ja jokainen heistä elää nyt hyvää, onnellista ja terveellistä elämää. Näin voisi olla myös, jos he olisivat olleet kotihoidossa.
Onneksi Suomessa on valinnan varaa lapsen hoidon järjestämisen suhteen. Jokainen perhe saa tehdä omalta kannaltaan parhaan ratkaisun. Olisi hullu ajatus, että demokraattisessa yhteiskunnassa pakotettaisiin hoitamaan lapset kotona. Yhtä hyvin voitaisiin pakottaa kaikki aikuiset työelämään (jos ei olisi työttömyyttä) ja laittamaan lapsensa päivähoitoon. Sekin olisi kauheaa!
Niin tosiaan kuka sen sanoo että juuri ne kauheimmat sosiaalitapaukset ovat juuri niitä tyyppejä jotka ovat olleet päivähoidossa ja ne jotka ovat kasvaneet "rauhassa" kotona ovat niitä rauhallisia, normaaleja. Hulluja, väkivaltaisia tyyppejä tulee aina olemaan eikä se riipu siitä onko takana muutama vuosi päiväkodissa vai kotihoidossa vaan siihen vaikuttaa niin kokonaisvaltaisesti monta tekijää että on todella idioottimaista antaa esimerkkejä tyyliin "päivähoidosta epätasapainoisia ongelma- lapsia" ja "kotihoidosta kunnollisia."
Voit varmaan löytää vaikka kuinka monta täysin kotihoidossa olleita joista on tullut vaikka mitä epäsosiaalisia olioita.
Päinvastoin, on tutkimuksia jonka mukaan ne jotka ovat olleet täysin ja vain kotihoidossa ovat pärjänneet huonommin myöhemmässä elämässä. Päivähoito voi auttaa aika paljonkin ihmisen sosiaalisuuteedn ja kykyyn toimia ryhmässä ja yhteiskunnassa.
Tässä niinkuin joka asiassa potee se tuttu sääntö: kaikkea kohtuudella. Lapsen pitäisi saada kohtuudella kotihoitoa, vanhempien hoivaa ja huomiota sekä jotain ulkopuolista virikettä vaikka sitten päivähoitoa. Ja tarkoitan lähinnä vanhempia esim. yli 3-vuotiaita lapsia. Uskallan väittää että tämän ikäisille lapsille on päivähoidosta enemmän hyötyä kuin haittaa varsinkin jos hoidossa olon määrä on varsin kohtuullinen esim. puolipäivää tai 8 h päivässä.
Pelkästään äidin helmoissa oleminen tai kotiympyröissä pyöriminen ei ole hyvää kenellekään tuon ikäiselle enää.
Tarkoitin yleensäkin (kaikkia) että nykyään ei ole pakko hankkia lapsia jos pitää esim. työtään kovin tärkeänä. Ei ole mistään sellaisesta kysymys että saako joku hankkia lapsia vai ei, ei tietänkään, miksi käänsit tämän asian näin?
Ja tiedän kyllä että lapsia ei voi aina saada.
En ole kirjoittanut mistään kasvatustuloksista. Vanhempi ja lapsi on luotu elämään yhdessä. On siis tärkeää että lapsi ja vanhemmat ovat ja elävät yhdessä.
Miten voit sanoa että "lapset pakotettaisiin hoitamaan kotona" eikö vanhemman itse oikeasti kuulu hoitaa lapsensa kotona. Ja miten päivähoitoon voitaisiin pakottaa, miten voitaisiin riistää lapsi vanhemmaltaan?
Kiitoksia vastauksista.
Otan nyt itseni esimerkkinä, koska en tietenkään voi puhua kaikkien muiden puolesta. Itse olen opiskellut n. 7 vuotta lukion jälkeen ja valmistuin viime vuonna. Minulle on aina ollut itsestään selvyys, että mahdolliset tulevat lapseni menevät n. 3-vuotiaina päiväkotiin. Sillä jos haluaisin hoitaa lapsia, olisin opiskellut varhaiskasvatusta. Sitä en siis tehnyt.
Minulle työ on tärkeä osa elämää, tottakai. Viihdyn työssäni ja se on minulle tapa toteuttaa itseäni. Mielestäni lapsen ja perheen hyvinvoinnin takia vanhempien on oltava tyytyväisiä elämäänsä ja itseensä. Onneton vanhempi ei välttämättä ole hyvä vanhempi. Ja minä olisin varmasti onneton, jos tuntuisi siltä, että jokin puuttuu elämästäni.
Se, että viihdyn työssäni ei tarkoita, ettenkö myös halua perhettä. Olen suunnitellut olevani kotona kunnes lapsi on n. 3-vuotias ja palattava sitten työni pariin. En silti koe, että tulisin olemaan huono vanhempi, päin vastoin. Olisin varmasti tasapainoisempi ja onnellisempi vanhempi, ja taloudellinen tilanne olisi sanomattakin selvää parempi. Ja sama koskee miestäni, ei hänkään ole valmis olemaan useita vuosia kotona lapsen kanssa.
Minä vastustan ajatusta, jonka mukaan kotiäidit ovat pyhimyksiä ja työssäkäyvät äidit kamalia. Maailma ei ole näin mustavalkoinen. Ei työssäkäyvä äiti rakasta lastaan sen vähemmin, eikä hän suhtaudu kasvatukseen sen höllemmin.
Työehtosopimusten mukaan samaa työtä tekevälle työntekijälle on maksettava sama palkka. Palkkaan vaikuttaa tietysti ammattinimikkeen lisäksi muutkin seikat: ikä, koulutus, kokemus jne. Eli naissiivooja saa saman verran palkkaa kuin miessiivoojakin. Suurimmat palkkaerot ovat nimenomaan alojen välillä, ns. naisten ja miesten alojen välillä.
"Kyllä useampilapsinenkin perhe selviytyy toisen vanhemman palkalla ja toisen vanhemman kotihoidontuella. Kotihoidontukea voitaisiin kyllä parantaa."
Henkiin kyllä jää, mutta tiukkaa tekee. Nykypäivänä eläminen on erittäin kallista, ja keskivertopalkka taitaa olla siinä 2600e luokkaa. Josta käteen jäänee noin 2000e. Siitä vähennetään 1000e asumiskustannuksia, ja autoon menee todennäköisesti 200e näillä bensahinnoilla. Palkasta on sitten kädessä 800e, joista laskuihin menee 400e, jäljellä on 400e. Lapsilisä on n. 100e, joka menee suoraan lapsen tarpeisiin. Kotihoidontuki ja tuo 400e jää siis ruokaan ja muuhun. Kyllä sillä hengissä pysyy, mutta vain juuri ja juuri.
Ja edelleen, mistä varoista ottaisit kodinhoidontuen ja lapsilisät yms. tuet, kun verotuloja olisi vähemmän?
Suomalainen päivähoito on laadukasta. Sen tietäisit jos olisit tutustunut tilanteeseen kokonaisvaltaisemmin, etkä vain vetäisi johtopäätöksiä muutaman kokemuksen tai päiväkodin pohjalta. Kuten tunnut tekevän.
En tiedä, onko kiveen hakattu, että nimenomaan vanhempien on huolehdittava lapsistaan 24/7. Tai että ydinperhe on se ainoa oikea muoto viettää perhe-elämää.
On kuitenkin muistettava, että päivähoitoa on "aina" ollut, jossakin muodossa. Aiemmin lapsia hoiti mummo tai serkkutyttö maalla, usein useita lapsia kerralla, kun äiti ja isi tekivät töitä. Tai sitten lapset saivat olla keskenään touhuamassa, kun äiti oli navetassa, isä pellolla ja mummo haudassa.
Lisäksi on muistettava, että suomalainen päivähoito täytti vastikään 100 vuotta, joten ei sekään mikään uusi ajatus ole. Nykyään ei enää ole mummoja, tätejä tai serkkulikkoja hoitamassa katrasta, ja mahdollistamassa vanhempien työntekoa (aluksi maatilalla, sitten tehtaissa ja nykyään palveluammateissa), joten turvaudutaan julkiseen varhaiskasvatukseen.
On lisäksi naurettava väittää, ettei lapsi ja vanhemmat olisivat ja eläisivät yhdessä, jos vanhemmat käyvät töissä ja lapsi on osan päivästä päivähoidossa. Erittäin mustavalkoinen ja suppea väittämä, joka mielestäni paljastaa sinun naivisuuden enemmän kuin mitään muuta.
Vastaus nimimerkille "nainen 27"
Mitä naiivia ja mustavalkoista voi olla näkemyksessäni, että vanhemman kuuluu,on itsestäänselvää, luonnollista hoitaa ja on lapselle parasta että vanhempi hoitaa itse lapsensa?
Ei ole kysymys siitä että onko joku äiti huonompi, on paljon syvemmästä asiasta kysymys, minä kyseenalaistan päivähoidon mm. sen takia, koska se erottaa vanhemman ja lapsen ja näin rikkoo heidän välistä tärkeää yhteyttä.
Kyllä verotuloja riittää vaikka lapset hoidettaisiin kotona. Verorahoja haaskataan niin paljon kaikkeen turhaan. Niinkuin jo aikaisemmin kirjoitin, töitä kyllä ehtii tekemään myöhemminkin vielä monta vuotta.
Ei päivähoito ole laadukasta eikä sitä varmaan koskaan saadakaan laadukkaaksi ja kuten jo aikaisemmin kirjoitin ei se koskaan voi korvata oman vanhemman hoitoa.
Kirjoituksistasi käy ilmi se, että sinulla ei ole lapsia. Et vielä tajua mitä lapsen hoito on ja mitä lapsen kanssa eläminen oikeasti on. Ja jos viet lapsesi päivähoitoon ihannoivat käsityksesi päivähoidosta murenevat. Tai ehkä ei, koska sinähän pidät itsestäänselvänä, että yhteiskunta huolehtii lapsista eihän sinun mielestäsi vanhemman itse tarvitse lasta hoitaa.
Itselläni on kolme lasta ja olen hoitanut kaikki lapseni kotona vain nuorin joutui menemään päiväkotiin 3-vuotiaana kotihoidontuen päätyttyä. Nyt hän on jo aloittanut koulun.
Sain silloin kotihoidontukea ja puolisoni kävi palkkatyössä ja me pärjäsimme hyvin.
Sinun maailmaasi ei mahdu vanhempia, jotka haluavat käydä työssään. Vanhempia, joista toinen on työtön ja toinen huonopalkkaisessa työssä. Vanhempia, joiden lapset oikeasti aamuisin pyytävät päästä päiväkotiin. Vanhempia, jotka kärsivät masennuksesta, väsymyksestä ja uupumuksesta. Vanhempia, joille työ todellakin on tärkeä osa elämää.
Päivähoidon tarkoitus on mahdollistaa vanhempien työssäkäymisen. Jos vanhemman/vanhempien ei ole pakko käydä töissä, päivähoitoa ei tarvita. Ei julkista päivähoitoa ole kaikissa maissa. Yhdysvalloissa palkat ovat esimerkiksi mitoitettu siten, että useampihenkinen perhe elää vain yhden vanhemman tuloilla. Siellä äidit poikkeuksetta eivät käy töissä, eikä julkista päivähoitoa ole.
Päivähoito on olemassa sekä vanhempia, että lapsia varten. Eikä kukaan pakota vanhempia viemään lapsiaan päivähoitoon, se on valintakysymys. Päivähoito siis ei pyri rikkomaan vanhempien ja lasten yhteyttä.
Töitä ehtii toki tekemään vielä 65-vuotiaaksi asti. Totta. Mutta työnteon lopettamisen lasten takia pitäisi olla valinta, ei pakko. Tässä maassa kärsitään jo muutenkin työvoimapulasta, ja Pohjois-Suomen kunnissa on monesti pula lääkäreistä, hammaslääkäreistä, opettajista ja vastaavista. Mitä siitäkin tulisi, jos nämä tärkeät ammatti-ihmiset jäisivät useaksi vuodeksi kotiin hoitamaan lapsiaan?
Päivähoito on laadukasta. Siellä lapsille tarjotaan virikkeellinen, tukeva ja turvallinen ympäristö joka luo elinikäisen oppimisen perustan. Lapsia hoitaa ja kasvattaa koulutetut ammattilaiset, ja päivähoidossa varhainen puuttuminen auttaa ehkäisemään monia ongelmia. Päivähoidossa pyritään pitämään ryhmän lapsiluku pienenä, mutta monessa kunnassa lapsiryhmät ovat turhan suuret. Kunnat pyrkivät säästämään, vääristä paikoista. Lasten ja aikuisten välisestä suhdeluvusta ei kuitenkaan saa poiketa, se on laitonta. Päivähoidossa lapsille tarjotaan mahdollisuuksia sekä vapaaseen leikkiin että ohjattuun toimintaan. Lapsen työ on leikkiminen, ja sitä hän saa toteuttaa päivähoidossa, vertaisryhmässä.
Esiopetus on myös osa julkista varhaiskasvatusta. Se on kaikille maksuton ja vapaaehtoinen, mutta siihen osallistuu lähes 100% ikäluokasta.
Olen itse ollut päivähoidossa, sekä perhepäivähoitajalla ja myöhemmin aluksi osapäivähoidossa ja sitten kokopäivähoidossa pari viimeistä vuotta. Äitini on lastentarhanopettaja, päiväkodinjohtaja ja oman alueensa päivähoitovastaava. Olen työskennellyt päiväkodissa, nähnyt sitä arkea, joten tiedän kyllä tasan tarkkaan, mitä siellä tehdään ja miltä siellä näyttää. Minulla ei ole ihannoiva tai epärealistinen kuva päivähoidosta, tiedostan varsin hyvin alalla vallitsevia ongelmia, joista suurin osa on kuitenkin hoidettavissa mm. tulevalla päivähoitolain uudistuksella.
Tottakai vien lapseni päivähoitoon, mutta en siksi, etten itse haluaisi huolehtia heistä vaan siksi, että haluan käydä töissä ja tarjota lapsilleni hyvän pohjan elinikäistä oppimista varten. En ole pedagogi, enkä osaa tunnistaa lapsen mahdollisia kehityshäiriöitä. Enkä pysty järjestemään lapselle askartelumahdollisuuksia tai vapaan leikin puitteita samalla tavalla kuin päiväkodissa.
Väännät sanani kun väität, ettei vanhemman itse tarvitse lastaan hoitaa. En ole sanonut noin. Olen sanonut, ettei vanhempi mielestäni ole huono, jos hän käyttää tarjottuja palveluita hyväksi. Ja väitän, ettei lapsi kärsi päivähoidossa ja ettei päivähoito vaikuta lapsen ja vanhempiensa väliseen kiintymyssuhteensa.
Jos kerta väität, että n. 8h erossa oleminen äidistä/isästä päivähoitopäivän aikana aiheuttaa ongelmia, miten lapsi sitten pystyy olemaan erossa työssäkäyvästä vanhemmasta? Sillä eikö sama vieraantuminen tapahdu silloin? Lapsi ei näe isäänsä 8h aikana, vaan on kahdestaan äitinsä kanssa kotona. Eikö lapsen suhde isään kärsi tuosta? Eikö tuo ole sama tilanne, kuin jos lapsi ei näkisi isäänsä päivähoidon takia? Odotan mielenkiinnolla, millaisen vastauksen annat tähän.
Entisen poikaystäväni äiti oli juuri kaltaisesi. Hän ylpeili sillä, että oli hoitanut kaikki kolme vanhinta lastaan kotona, ja harmitteli sitä, että "joutui" viemään nuorimpaa hoitoon 3-vuotiaana kun tuki loppui eikä miehen pieni palkka riittänyt talonlainan maksamiseen. Hänen puheensa sai minun niskakarvani nousemaan pystyyn, olin vasta 17-vuotias, mutta en silloinkaan käsittänyt, miten joku nainen voi asettaa itsensä jalustalle tuolla tavoin. Ja samalla mollata kaikkia muita naisia, jotka tekevät eri valinnan. Nyt sinä teet samoin.
Väität, ettei kysymys ole huonoista ja hyvistä äideistä, silti tuot kokoajan esiin oman valintasi hyvyyttä, ja ihmettelet muiden valintoja. Eikö tuo ole juuri sitä naivismia ja mustavalkoisuutta? Sinä näet maailmassa vain kaksi puolta: vanhemmat kotona - vanhemmat työssä. Lapsi kotona: hyvä, lapsi päivähoidossa: huonoa.
Toivottavasti suhtaudut avoimesti asioihin ja hyväksyt lapsesi valinnat tulevaisuudessa, tiedä vaikka he haluavat käyttää julkista varhaiskasvatusta hyödykseen ja käydä töissä vaikka lapset ovat alle 7-vuotiaita.
Vastaus nimimerkille "nainen 27"
No olisihan se tietysi vielä parempi, jos molemmat vanhemmat hoitaisivat lastansa/lapsiansa, mutta elanto on hankittava. Ehdottamani vanhempien vuorottelu hoidossa olisi hyvä asia.
Käsitit väärin,
en kertonut omaa taustaani sen takia että ylpeilisin sillä vaan sen takia, että tiedän jotain lapsen hoidosta kun minulla on lapsia.
Ja sanon taas ei ole mistään huono ja hyvä äiti-asiasta kysymys vaan paljon syvemmästä asiasta mitä sinä et ehkä vielä ymmärrä.
Oletkos sinä erityisen läheinen äitisi kanssa tuli mieleen että ihailetko häntä ja hänen ammattiaan (päiväkodinjohtaja, lastentarhanopettaja)
ja sen takia olet päivähoidon kannalla.
Kerroit itsekin yhden esimerkin miksi päivähoito ei ole laadukasta: lapsiryhmät suuria (vieläkin)
Ja kerroit että 100% osallistuu esiopetukseen niin eli siihen on melkein pakko osallistua ja siihen painostetaan osallistumaan, muuten erotutut joukosta ja saat paheksumista osaksesi.
Saat minusta aivan väärän käsityksen, en ole mustavalkoinen ihminen ja olen avoin. Vanhin lapseni opiskelee lähihoitajaksi.
Olen itseasiassa isin tyttö, mutta olen äitini ammatin takia ollut läheisessä tekemisessä päivähoidon kanssa koko elämäni. Kuten myös oman työni kautta. Anoppini taas työskenteli aiemmin perhepäivähoitajana, nykyään hän on ryhmäperhepäiväkodissa töissä. Eli hänen ammatinsa kautta olen tutustunut perhepäivähoitoon. Ja kuten jo sanoin, olen useaan otteeseen 10 vuoden aikana ollut töissä eri päiväkodeissa kahdessa eri kaupungissa.
Olen päivähoidon kannalla lähinnä järkisyistä. Ja tietysti myös itsekkäistä syistä. En minä käynyt kouluja yhteensä 19 vuotta, jotta voisin olla kotona 7 vuotta tai enemmän lasten kanssa. Jos olisin halunnut jäädä kotiäidiksi/-rouvaksi, en olisi lähtenyt opiskelemaan.
Väitit muuten edellisessä viestissä, etten minä tiedä millaista arki on lapsen kanssa. Vaikka en ole vielä itse äiti, ei se tarkoita, ettenkö voisi tietää pienlapsiperheen arjesta. Tai lastenhoidosta ja kotitöistä. Olet tietysti oikeassa siinä, etten minä voi äidin vaistoista tai äiti-lapsi -siteestä tietää mitään, koska niitä lapsia ei vielä ole.
Pidätkö muuten esiopetusta pahana asiana? Siihenhän saavat osallistua myös kotihoidossa olevat lapset, jotka käyvät päiväkodilla/koululla ostallistumassa opetukseen ja palaavat sitten koteihinsa. Eli päivähoitoon heidän ei ole pakko jäädä.
Onhan se toki hienoa, että joku haluaa avata keskustelun aiheesta ja kyseenalaistaa päivähoidon tarpeellisuutta. Mutta silloin on myös hyväksyttävä vastakkaiset mielipiteet.
meitä yksinhuoltajia.
ja Suomessa aika mahtavaa että voi olla peräti 3v kotona kun taas esim Sveitsissä äitiysloma on 2kk samoin kuin useassa muussakin maassa.Perehtykääpäs, Hollanti esim ym
Arvostat omia mielipiteitäsi muiden mielipiteitä enemmän. Hengähdä ja mieti asiaa; mielipiteesi ovat omia ajatuksiasi, eivät asiatietoa.
"on itsestäänselvää, luonnollista hoitaa ja on lapselle parasta että vanhempi hoitaa itse lapsensa? "
Sinusta asia on "itsestään selvä" ja "luonnollinen". Näin ei ole kaikissa kulttuureissa eikä yhteisöissä. Näin ei ole edes ole ollut Suomessa, ei nyt eikä edes ennen. Lasten hoitoon osallistuu usein muitakin henkilöitä kuin vanhemmat. "Ennen vanhaan" yhteisessä kodissa asuvat isovanhemmat hoitivat lapset, kun isä ja äiti olivat pellolla ja navetassa ts. töissä.
"minä kyseenalaistan päivähoidon mm. sen takia, koska se erottaa vanhemman ja lapsen ja näin rikkoo heidän välistä tärkeää yhteyttä. "
Kuka sanoo, että vanhemman ja lapsen välinen yhteys menee rikki päivähoidossa? Esitä nyt vaikka yksi tutkimus, linkki olisi kiva. Ja eikö lapsen ja vanhemman välinen yhteys silloin mene rikki myös sen vanhemman kanssa, joka joutuu käymään töissä? Onko työssäkäyvällä isällä väistämättä rikkinäinen suhde lapsiinsa?
"Kyllä verotuloja riittää vaikka lapset hoidettaisiin kotona."
Esitä tämä väite lukuina. Mistä otetaan rahat, ja kuinka paljon rahaa tarvitaan?
"töitä kyllä ehtii tekemään myöhemminkin vielä monta vuotta. "
Kuinka monta vuotta olet ollut kotona? Mikä on ammattisi? Jos esim nuori lääkäri saa 4 lasta 3 vuoden välein, ja on kotona kunnes nuorinkin on koulussa, on lääkäri pois työpaikaltaan 16 vuotta. Lääkkeet, työvälineet ja koko tiede on edennyt sinä aikana tavattomasti. Sama pätee monella muulla alalla.
"Ei päivähoito ole laadukasta eikä sitä varmaan koskaan saadakaan laadukkaaksi"
Miten niin päivähoito ei ole laadukasta? Kerro mikä päivähoidossa ei ole laadukasta? Miksei päivahoitoa voisi saada laadukkaaksi? Laatua on esimerkiksi se, että päiväkodissa lasta hoitaa usea erityisesti lasten kasvatusta opiskellut henkilö. Henkilökunta on koulutettu huomaamaan kehityshäiriöitä ja ratkomaan kehitykseen liittyviä ongelmia. Ruokaa päiväkodissa valmistavat ruoka-alan koulutuksen saaneet ammattilaiset, jotka varmistavat että ruoka on taatusti terveellistä ja ravitsevaa.
"ei se [päivähoito] koskaan voi korvata oman vanhemman hoitoa. "
Olet ymmärtänyt päivähoidon tarkoituksen aivan väärin: päivähoidon tarkoitus ei ole koskaan "korvata" vanhemman hoitoa. Päivähoito tukee lasten kasvatusta ja mahdollistaa vanhempien työssäkäynnin. Päiväkoti on parhaimmillaan juuri se "kylä, jota tarvitaan jokaisen lapsen kasvattamiseksi".
Olen näihin useimpiin kysymyksiisi jo vastannut ja moneenkin kertaan ja minua on moitittu jankuttamisesta, mutta vastaan nyt sinulle, toivottavasti tämä sallitaan:
Kyllä se on näkemykseni, että on itsestäänselvää, luonnollista ja lapselle parasta, että vanhempi hoitaa itse lapsensa, sehän oli ennenvanhaan ihan hyvä, kun isovanhemmat hoitavat lapsenlapsiansa, vanhemmat olivat silti läsnä.
Ei kai siihen mitään tutkimusta tarvita, jos mainitsemani päivähoito rikkoo vanhemman ja lapsen välistä yhteyttä, kyllä aina vieraantumista tapahtuu jos edm. ovat erossa toisistaan. Tuosta isän erkaantumisesta lapsestaan, niin tämä on yksi syy miksi ehdotan vanhempien vuorottelua lapsen hoitamisessa. Ja olisihan se vielä parempi, jos molemmat vanhemmat hoitasivat lasta, mutta elanto on hankittava.
Kyllähän päivähoitoonkin menee rahaa. Olen täällä kertonut eräässä vastauksessa monta esimerkkiä mihin kaikkeen turhuuteen menee verorahoja, kyllä mielestäni rahaa riittää lasten kotona hoitamisen tukemiseen, jos vain päättäjät arvostaisivat tätä.
Mainitsit esimerkkinä lääkärin joka olisi 16 vuotta pois työelämästä, kysyn sinulta luitko koko kirjoitukseni, siinä kirjoitin, että vanhempien pitäisi vuorotellen hoitaa lapsiansa. Kyllä taitaa olla silti niin, että lääkärit palkkaavat kotiin lapsilleen hoitajan.
Päivähoidon laatuakin olen jo täällä arvostellut, mutta sanotaan taas: pahin ongelma on suuret lapsiryhmät, rakennukset ovat huonokuntoisia, hoitajat eivät ole mielestäni motivoituneita ja en pidä lapsenhoitoasiassa ammattikasvattamisesta, sillä voidaan suorastaan mielestäni pilata lapsi.
Mielestäni päivähoito ei tue lapsen kehitystä, koska se irrottaa lapsen kotiympäristöstään ja vanhemmastaan. Ja tämän saman syyn takia päivähoito ei ole "kylä, jota tarvittaisiin lapsen kasvattamiseksi" eikä päivähoito luo luonnollista yhteisöllisyyttä, mitä yhteiskuntamme mielestäni kipeästi tarvitsisi. Päinvastoin, päivähoito heikentää sitä.
Yes yes tässä oli taas sanottu kaikki tärkeä.
Nuo alkuperäisen vastaukset aina perustuvat siihen miten hän "itse ajattelee" tai "tuntee asiat" joten turha hänen kanssa väitellä.
Mielestäni ei ole itsestään selvää, että vain vanhempien kasvatus on lapselle "parasta". Kuten itsekin toteat, "isovanhemmat hoitavat lapsenlapsiansa, vanhemmat olivat silti läsnä." Lapsen kasvatuksessa riittää se, että vanhemmat ovat läsnä. Onko läsnäololle sitten olemassa joku tuntimäärä, jonka voi laskea? Vastaan itse, että ei ole.
Sillä onhan niin, että lapsi kasvaa aikuiseksi, aivan tasapainoiseksi ja onnelliseksi, vaikka jäisi aivan pienenä orvoksi. Lapsen kasvatus kiteytyykin turvalliseen ja jatkuvaan hoitosuhteeseen. Tähän hoitosuhteeseen ei tarvita nimenomaan kahta henkilöä, miestä ja naista, lapsen biologisia vanhempia, vaan hoitosuhteen lapseen voivat muodostaa yksi tai useampi ihminen.
Mielestäni päivähoito ei riko lapsen ja vanhemman välistä yhteyttä. Itse asiassa, asia on mielestäni aivan päinvastoin; päivähoito vahvistaa lapsen käsitystä omasta perheestä ja omasta kodista.
Mitäpä jos kerron, että on olemassa hyväkuntoisia päiväkoteja, joissa on pienet lapsiryhmät, motivoituneet ohjaajat ja kodinomainen kasvatusilmapiiri. On olemassa päiväkoteja, joissa elosta ja olosta nauttivat sekä työntekijät että lapset.
Mielestäni päivähoito tukee lapsen kehitystä, eikä se irroita lasta kotiympäristöstään eikä vanhemmistaan. Päiväkotihoidossa olevat lapset ja heidän vanhempansa luovat aidon yhteisön, jossa vanhemmat ja lapset tuntevat toisensa. Päiväkodissa solmitut ystävyyssuhteet, sekä aikuisten että lasten, jatkuvat helposti vuosia, ja usein muuttuvat pysyviksi.
Näkemyksemme eroavat toisistaan, mutta muutama kommentti ja kysymys vielä,
Onhan se selvää, että mahdollisimman paljon vanhemman ja lapsen on hyvä olla yhdessä, ennenvanhaan se oli pakon sanelemaa, kun isovanhempien täytyi hoitaa lapsenlapsensa.
Kyllä päivähoito on myös orvollekin haitaksi, kun orpolapsi joutuu olemaan erossa siitä sijaisvanhemmastaan.
Ei ole olemassa sellaisia päiväkoteja missä on pienet lapsiryhmät vai luuletko päättäjien perustavan sellaisia päiväkoteja, jossa olisi 2-4 lapsen ryhmiä? Eikä päiväkodit ole kodinomaisia.
Miten voit sanoa, että päivähoito ei irrota lasta kotiympäristöstään ja vanhemmistaan?
Ja mitä tuohon ystävyyteen tulee niin voi kylläkin tulla ja onkin tullut joillekin painajaismuistoja.
Sun juttus alkaa olla jo ihan outoja.
Hellitä jo.
Sun nuorimmaises kai on sit tosi häiriintyny ja kärsiny ja painajaisilla höystetty, kun hänet olet kerran hoitoon vienyt jo kolmivuotiaana. Tai sitten se aiheutti pysyvän häiriön vain sinulle?
Hellitä jo.
Hanki elämä.
Miten näkemykseni ovat mielestäsi outoja? Et perustellut sitä, sinä vain saivartelit.
Näkemykseni esittäminen ja siitä keskusteleminen on osa elämääni. Miten voit sanoa, että "hanki elämä"? Asetatko itsesi yläpuolelle ja jakelet käskyjä minulle ja kenties muille? Kiellätkö minua kirjoittelemasta näkemyksiäni ja keskustelemasta niistä täällä?
Puolustan näkemystäni hellittämättä, mutta yrittäen välttää toistamista ja kunnioittaen vastakkaisia näkemyksiä.
Lapsen ja vanhemman on hyvä olla yhdessä mahdollisimman paljon, joten ero on siis pahasta. Mikä on haitallisen eron raja? Voidaanko haitalliselle erolle määritellä toiston ja keston suhteen raja-arvot?
On olemassa päiväkoteja, joissa on pienet ryhmät. On olemassa päiväkoteja, jotka ovat kodinomaisia. Tällaisissa päiväkodeissa tuoksuu aamuisin kaakao ja vastapaistettu sämpylä.
Päiväkoti ei irrota lastaan kodistaan ja vanhemmistaan. Fyysinen ero ei tarkoita henkistä eroa.
Itse olen tavannut nykyiset parhaimmat ystäväni jo leikki-ikäisenä puistossa, kerhossa ja päiväkodissa.
Tutkimusten ja tilastojen mukaan päiväkotihoidosta ei ole varsinaisesti hyötyä, mutta ei myöskään haittaa. Tutkimuksissa on otettu huomioon lapsen kehitys tiedollisesti, taidollisesti ja psyykkisesti.
On olemassa lapsia, joille päiväkotihoidosta on ns. haittaa. Yhtä lailla on lapsia, joihin päiväkotihoito ei vaikuta lainkaan. Ja on myös lapset, joihin päiväkotihoito vaikuttaa positiivisesti. Ne lapset, joihin päiväkotihoito vaikuttaa neutraalisti tai positiivisesti, ovat selvässä enemmistössä. Jos lapselle ei sovi päiväkotihoito, sen voi aina lopettaa.
Ei siis voida sanoa, että päiväkotihoidosta on automaattisesti jokaiselle lapselle haittaa.
Ei ole olemassa testiä, jolla voitaisiin selvittää, onko aikuinen ihminen ollut päiväkotihoidossa vai ei. Aikoinaan päiväkotihoidossa olleet ihmiset eivät esim hakeudu tiettyihin ammatteihin, heillä ei ole muita enempää mielenterveyshäiriöitä eikä heidän onnellisuuden tunteensa ole muita erilaisempi.
Ajatuksesi ovat idealistisia, toiveesi ovat hyviä, eikä kotihoidon tuen lisäämisessä ole mitään vikaa.
Kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta jäädä kotiin, ei vaikka rahallista korvausta kasvatettaisiin. Kaikkien töitä ei ole mahdollista vuorotella. On perheitä, joissa on vain yksi huoltaja. Jokaisen perheen tilanne on erilainen. Jokainen lapsi on yksilö.
Julkinen varhaiskasvatus on monimuotoinen järjestelmä, jossa pyritään tarjoamaan jokaiselle sopiva vaihtoehto. On jopa kodinomaisia päiväkoteja, niitä sanotaan ryhmäperhepäiväkodeiksi. Joillakin päiväkodeilla on aivan upeat, kodinomaiset ja viihtyisät tilat, joissa sekä lapset että aikuiset viihtyvät. Päiväkodit ovat harvoin laitosmaisia, sillä seiniä ja ikkunoita koristavat lapsen piirrustukset ja askartelut, hyllyt notkuvat kirjoja ja leluja, tilat ovat sisustettu lapsia ajatellen ja ne kutsuvat leikkiin.
Mutta niihin vaihtoehtoihin:
Vanhempi voi hoitaa lastaan kotona 3-vuotiaaksi asti, niin halutessaan, sen jälkeen tarjolla on ainakin seuraavat vaihtoehdot: perhepäivähoitajan palkkaaminen kotiin yksin tai yhdessä toisen perheen kanssa, lapsen vieminen yksityiselle tai kunnalliselle perhepäivähoitajalle, osa- tai kokopäivähoito ryhmäperhepäiväkodissa tai päiväkodissa sekä yksityinen päiväkoti tai erikoispäiväkoti.
On olemassa sisarusryhmiä, sekaryhmiä, pienten ja isojen ryhmiä. On päiväkoteja, joissa painotetaan vihreitä arvoja, taidetta tai vaikkapa uskontoa. On päiväkoteja, joissa on paljon maahanmuuttajia ja kansainvälistä monikulttuurista toimintaa. Ja on perhepäivähoitajia jotka avaavat oman kodinsa ovet lapsille ja hoitavat niitä kuin omia.
Kyllä, on hyvää, että vanhemmat ja lapset viettävät mahdollisimma paljon aikaa yhdessä. Eikä tämä mielestäni lopu siihen, kuin lapsi täyttää 7v ja menee kouluun. Olisi tärkeää pitää kodin rutiineista, kuten yhteisistä aamiaisista, illallisista ja viikonlopunvietoista kiinni, myös kun lapsi on teini-ikäinen.
Vai miksi koko keskinen Eurooppa on täynnä isän palkalla eläviä perheitä?
Oliskohan siksi että siellä on verotuskin aika erilaista kun täällä. Esim. niin sanottu yhteisverotus joten perheelle jää sen yhden työstä paljon enemmän käteen kun täällä. Eli toisinsanoen siellä ei olla kuitenkaan niin köyhiä kun täällä silloin kun muija ei ole töissä. Ja myös osapäivätyön tekeminen on todella yleistä. Joissain maissa jopa yli 50% naisista tekee osapäivää.
Jos kodinhoidon tuki ois parempi hoidan kotona. Tosin omat lapseni ovat osanneet sanoa, että haluavat olla hoidossa, hoidin 3v kotona. Ja nyt nauttivat olla hoidossa, tavata ja saada muita sosiaalisia kontakteja kuin äiti ja isä ja muut sukulaiset. Mitä lainoihin tulee, niin eikö juuri siinä lastenteko iässä mikä se kullakin on osteta isompi asunto, perheauto jne. eli kyllä töitä on tehtävä että elää. Itse tosin tein jo töitä ja sain säästöjä ja opiskelin ennen lastenhankintaa, ettei talous ole tiukalla. Mutta kyllähän sitä itelleenkin haluaa ostaa jotain ja on muutakin elämää kuin lapset, vaikka ne on kaikki kaikessa. Työ myös piristää arkea ja jaksaa lasten kanssa, kun talous ja oma pää kunnossa. Itse teen osa-aikatyötä sitten jatkossa, ´nyt kuopuksen kanssa kotona kun täyttää 2.v ainakin. Hoitovapaalla aion käydä töissä.
Vastaus nimimerkille "hoh hoijaa"
Kirjoitin avauksessani, että menojen ei tarvitse olla ylisuuria kun lapset ovat pieniä. Ei se tarkoita, että mitään ei voisi ostaa esim. itsellensä. Sinä olit säästelllyt jo ennen lastenhankintaa mikä on hyvä asia. Voisitko sinä vuorotella puolisosi kanssa lastenhoidossa?
Hei!
Jos kaikki hoitais kotona, olisi vähemmän työttömiä, ja enemmän vapaita työpaikkoja!
Joo! Paitsi että palkat vois laskee kun tulisi "työnantajan markkinat"...???
Onhan se luonnollista että omat vanhemmat hoitaisivat omia lapsiaan, mutta..
Työssäni näen paljon vanhempia, jotka eivät todellakaan osaa hoitaa omia lapsiaan ja antaa heille kunnollisia virikkeitä..Jos heidän lapsensa menisivät kotoa suoraan koulumaailmaan niin ne varmasti joutuisivat heti psykologin tutkimuksiin ja ehkäpä eritysluokalle..
Kaikki vanhemmat eivät todellakaan ymmärrä mitä lapsen kasvatus pitää sisällään vaan lapset kasvavat viriketyhjiössä ja myös tunnetyhjiössä..
Voidaanhan sitä sitten sanoa että ei sellaisten tarvitse tehdä lapsia jotka eivät osaa hoitaa lapsiaan..Noh mitenkäs sitten estät sen??? Olen itse iloinen elämästäni tällä hetkellä olen yliopiston käynyt jne..mutta silti minun vanhemmiltani noiden kriteerien perusteella olisi vanhemmuus estetty, he eivät todellakaan osaa huolehtia edes itsestään saati sitten lapsista..
Itse olin lapsena sekä päiväkodissa että kotona. Kun äitini lopetti työt (oman isäni pyynnöstä, että tämä alkaisi hoitaa minua kotona, sillä isäni ei myöskään hyväksynyt päivähoitoa) minä todella raivostuin sillä hoidossa minulla oli kavereita (joita en kotiin jäätyäni enää nähnyt) ja minulla oli puuhaa ja ihanat turvalliset aikuiset. Mieluummin olisin ollut päiväkodissa! Kotona minä erakoiduin, kun ennen olin ollut sosiaalinen lapsi, kouluun mennessä olin ujo ja arka.. (Vaikka minulla oli pihalla leikkikavereita..) Ennen kotihoitoon jäämistäni minä esiinnyin mielelläni kaikissa juhlissa ja näytelmissä joita päiväkodissa pidettiin..yht´äkkiä kouluun mennessä en uskaltautunut edes viittaamaan en uskaltautunut menemään WC:seen koko koulupäivän aikana..
ELi vaikka rakastankin äitiäni todella paljon: minun olisi parempi ollut viettää viimeinen vuosi ennen koulua päiväkodissa eikä kotona..Tuo vuosi kotona on vaikuttanut uskomattoman paljon elämääni eikä todellakaan positiivisesti..Tämä saattaa kuulostaa aika oudolta tekstiltä..mutta olen pohtinut näitä asioita paljon koska päiväkotielämä on vieläkin osa elämääni..
Ehkä jonkun mielestä minulle olisi ollut myös toinen vaihtoehto huostaanotto, koska vanhempani olivat mitä olivat..mutta mitenkä yhteiskunta näkee että perheestä jolla on rahaa ja kulissit kunnossa että lapsilla ei siellä olekaan paras kasvuympäristö..Sillä lapset eivät kerro..
Ja vielä yksi asia kaikki lapset eivät muuten asu kaupungeissa joissa on leikkipuistoja joissa tavata muita lapsia..Maalla on paljon lapsia, joiden ainoat ystävyyssuhteet tulevat päiväkodista..Eikä kaikki vanhemmat osaa ja kykene hankkimaan lapsillee ikäistään seuraa..
vastaus nimimerkille "dsasfsa"
Ongelmaiset vanhemmat ovat ongelma ja perhesuunnittelu olisi paikallaan joillakin.
Mutta toisaalta on vielä ihmeellisempää, että ihan normaalitkin vanhemmat vievät lapsensa päivähoitoon. Eihän lapsia ole pakko hankkia, jos esim. työ on niin paljon tärkeämpää.
Ei taida olla maalla asuvia lapsia enää paljon, mutta yleensä maalla asuvien lapsiperheissä on useampia lapsia ja onhan niitä esim. kerhoja missä voi käydä pari kertaa viikossa.
Juuri niin. Kotihoidossa oleva lapsi voi hyvinkin joutua elämään aika virikkeettomässä ympäristössä, ilman samanikäistä leikkiseuraa. Sillä voi olla aika huonot psyykkiset vaikutukset. Ja nyt varmaan monella kotiäidillä nousi niskakarvat pystyyn. On varmaan monia teitä jotka olette nimenomaan halunneet olla kotiäiti 24h vuorokaudessa ja jaksatte viedä lastanne jatkuvasti puistoon, tapahtumiin ja ehkä kaveripiirissännen on paljon muita lapsiperheitä ja lapset löytävät kavereita heistä, tai pihapiiristä tai sisaruksista ja lapset elävät ihan tarpeeksi "virikkeellistä" elämää.
Mutta ajatelkaa vaikka jotain neli- viisivuotiasta joka on ainoa lapsi tai toinen sisarus vasta vauva, pihapiirissä ei muita lapsia. Mitenköhän hänen päivänsä pitäisi kulua äidin kanssa kotona?
Kaikki vanhemmat eivät jaksa leikkiä lapsen kanssa jatkuvasti ja totta vieköön se ei ole pääasiassa vanhemman tehtävä (näin muistan erään psykologinkin kirjoittaneen) vaan nimenomaan lapsi tarvitsee samanikäistä leikkiseuraa muista lapsista.
Enää ei eletä yhteisöissä joissa lapsia kirmaa pihapiirissä paljon ja sisaruksia olisi paljon. Maailma on muuttunut paljon. Muistan äitinikin sanoneeni että ei hänen aikanaan lapsia heidän äiti leikittänyt tai keksinyt tekemistä tai vienyt mihinkään. Keskenään kaikki hoidettiin mutta olihan heitä sisaruksiakin iso liuta.
Maailma on muuttunut. Naisten ei tarvitse enää seisoa hellan edessä ja siivota koko päivä ja tehtailla lapsia liukuhihnalla. Onneksi voi myös käydä töissä joka on hyvää vastapainoa perheelle ja lastenhoidolle.
Ja lapselle päivähoito on varsin positiivinen asia. (tarkoitan lähinnä yli vauvaikäisiä) Parhaillaan hyvää varhaiskasvatusta myöhempää elämää varten. Toisaalta lapsi voi erittäin hyvin toteuttaa omaa tehtävää eli leikkiä samanikäisten kanssa.
Kirjoitin tuossa edellisessä vastauksessa, että onhan niitä kerhoja mihin lapsensa voi viedä pari kertaa viikossa. Ja kyllä naapurustossa olisi leikkikavereita jos lapsia ei vietäisi päivähoitoon.
Miksi sinä puhut vain kotiäideistä? Jos luit aloituskirjoitukseni, niin siinähän mainitsin että myös isällä on hoitovastuu.
Taidat ajatella itse aika vanhanaikaisesti vaikka sanot että ei keskiaikaa takaisin.
Pari kertaa viikossa tuskin riittää leikkikaveriseuraa ajatellen. Aktiivinen lapsi tarvitsee sitä päivittäin!
Siis mars kaikki äidit tai isät kotiin hoitamaan lapsia niin kaikki olisivat kotona niinkuin muinoin 50-luvulla ja pihalla taas lapsia. Eiköhän ole aika mennä kuitenkin eteenpäin eikä taaksepäin. Oletkohan itse ollut päivääkään töissä tai tuonut ainuttakaan veromarkkaa.
Ai niin kun kirjoitit kauniita ajatuksia siitä että kotiin pitäisi jäädä ja samalla pitäisi turvata riittävä toimeentulo kaikille jotka sinne kotiin jäävät niin todellakin millä ajattelit tämän rahoitettavan? Ei tarvitse olla mikään talousguru tajuakseen että ei siihen oikein riitä vain päivähoidosta säästyneet kulut.
Kaikki kotiin vaan ja valtio maksaa elämisen jookosta?
Jaa, että tärkeintä on vain päivähoidon leikkikaverit, mutta ei sillä väliä missä vanhempi on ja että ollaan kodista pois?
Luuletkos päivähoidon olevan halpaa yhteiskunnalle? Ja kirjoitin tuossa avauskirjoituksessani, että myös vanhemmilla on taloudellinen vastuunsa niin että menojen ei tarvitse olla ylisuuria kun lapset ovat pieniä.
Juuri niin ei sitä kotona äidin tai isän vieressä pidä olla koko lapsuutta. Ai ei väliä että ollaan kotoa pois? No ei se nyt olekaan mitään kauheaa ja väärää jos kaikki pysyy kohtuuden rahoissa eli päivähoitopäivät eivät ole ylipitkiä ja perheen yhdessäoloaikaa jää vielä runsaasti!
Voisin tässä tehdä ihan laskelmia mutta ei ole aikaa. Ei tarvitse olla mitään ylisuuria menoja vaan totuus on se että vaikka vuokra normaali menot kuten ruoka ja välttämättömät muut tarpeet ovat sen verran suuri summa että siihen ei valitettavasti riitä yhden ihmisen normaali palkka ilman yhteiskunnan merkittävää tukea.
Luitko avauskirjoitukseni loppuun saakka, siinä kirjoitin, että myös vanhemmilla on taloudellinen vastuunsa esim. se että menojen ei tarvitse olla ylisuuria kun lapset ovat pieniä.
No harvemmin se pysyy kohtuuden rajoissa.
Olen jo täällä aikaisemminkin kertonut, että minä esimerkiksi olen pystynyt hoitamaan lapseni kotihoidontuella (puolisoni kävi palkkatyössä eli tuloina oli myös palkkatulot).
Lapsen hoitaminen itse kotona on loppujen lopuksi vain valintakysymys.
Ainakin meidän päiväkodissa useimmat lapset ovat hoidossa klo 9-16.30. Tämä mahdollistuu sillä että vanhemmat vuorottelevat hakemisessa ja viemisessä. N. 90% lapsista tuossa päiväkodissa ovat tuon ajan eli päivä on n. 7 ja puoli tuntia. Ei ehkä sinun mielestäsi kohtuullinen aika kun olet koko vanhempien työssäkäntiä ja päivähoitoa vastaan mutta kyllä se useammalla yli 3-vuotiaalle on varsin sopivan pituinen päivä ja monen mielestä myös varsin kohtuullinen. Kyllä siinä vielä jää erittäin hyvin aikaa olla lasten kanssa kotonakin. Miten muuten "tiedät" niin paljon kuinka "hirveää" se päiväkotilasten ja vanhempien elämä on kun itse et ole nähtävästi sellaista elämää omakohtaisesti viettänyt.
Kyllä sillä toisella puolisolla pitäisi olla aika mahtavat tulot että edes kohtuullisesti eletään. Ainakin etelässä jo pelkkään asumiseen menee iso lovi kun halvimmatkin perhevuokra-asunnot maksavat maltaita.
Kyllä monella perheellä olisi taloudellisesti tosi kurjaa jos vain toinen vanhemmista olisi töissä ja lisäksi kun otsikkosi on tuo ajatellaanko lapsen parasta niin oletko ajatellut että monet lapset tykkäävät mennä päiväkotiin! Siellä on toimintaa ja kavereita. Kyllä yli 3-vuotias osaa jo rehellisesti kertoa ja päättää mistä pitää. Monelle se olisi aika takaisku jotua kotiin vain äidin tai isän kanssa oleskelemaan ja leikkimään.
Lue vaikka tuo yksi kirjoitus missä eräs kertoo ihan omista lapsuudenkokemuksistaan jossa päivähoidosta joutuminen kotiin ei ollutkaan ihan niin kivaa.
Kyllä voisi tulla aika paljon levottomia lapsia jos heidät pakotettaisiin vastoin omaa ja vanhempien tahtoa kokonaan kotiin ja päivähoito kavereineen evättäisiin kokonaan.
Muista se mikä oli kaikkein paras ratkaisu ja valinta sinun perheelle ei ole sitä välttämättä toiselle perheelle tai lapsille.
Siis mikä siinä nyt on niin hirveätä jos lapsi on päiväkodissa ja ihan viihtyy siellä ja vanhempienkin kanssa ehditään olla vapaa-ajalla yllin kyllin? Sinä vaan et tahdo oikein hyväksyä että sellaisiakin tapauksia on?
Toivottavasti et kuulu niiihin kotiäiteihin jotka ovat katellisia niille jotka ovat valinneet toisin. Harmitellaan omassa mielessä kun on niin rankkaa ja tylsää olla kotiäitinä 24h päivässä ja ponkittääseen omaa pahaa oloaan arvostellaan ja yritetään tuoda päiväkoti ja vanhempien työssäkäynti mahdollisimman negatiivisessa valossa. Ei edes hyväksytä sitä mahdollisuutta että työssäkäyvillä perheillä ja päiväkodissa olevilla lapsilla voi olla kaikki ihan ok ja hyvin.
Kyllä minä olen sitäkin elämää viettänyt, kun nuorimmainen lapsi joutui päiväkotiin 3-vuotiaana kotihoidontuen päätyttyä. Lapseni ei koskaan viihtynyt päiväkodissa, kaikkein vaikein asia hänelle oli se kun hän joutui vaihtaamaan päiväkodin toiseen osastoon n.5 vuotiaana. Mutta tämä ei ole syy miksi vastustan päivähoitoa. Nyt hän on jo kolmannella luokalla koulussa, en siis ole enää kotiäiti. Ja miksi sinäkin kirjoitat vain kotiäidistä missäs koti-isät ovat? Ei ole mistään kateellisuudesta kysymys. Niinkuin täällä jo aikaisemmin erään kanssa keskustelin on paljon syvemmästä asiasta kysymys, siitä että minä kyseenalaistan päivähoidon, koska se erottaa vanhemman ja lapsen. Ja siitä on kysymys että vanhemmalla on vastuu lapsen hoitamisesta.
Luin mielenkiinnolla viestiketjua.
Ajattelin että onpa vain hatun noston arvoinen periaatteellinen ihminen löytynyt, joka vielä puolustaa aatettaan henkeen ja vereen. Lasten/perheenhoitoajasta vain "hetken" käyttää netissä surffaillen, sen siis periaatetta puolustaessaan.
Vastustaa päivähoitoa ja hoitaa lapsiaan kotona antaumuksella - hienoa.
Kunnes pääsin teksteissä tänne asti.
Pettynyt olen: siis valintasihan kuitenkin loppujen lopuksi oli viedä omakin lapsesi päivähoitoon. Suostuit siis lapsen erottamiseen vanhemmistaan. Mitä jos sitä päivähoitoa ei olisikaan ollut tarjolla?
En koe että vanhemmilla joiden lapset ovat työpäivän aikana päiväkodissa ei ole hoitovastuuta enää lapsistaan. Kyllä se päähoitovastuu kuitenkin on ja pysyy. Sinun mielestäsi siis ne tunnit jotka lapsi on siellä ma-pe syrjäyttävät jotenkin kaiken sen ajan kun vanhemmat ja lapset ovat yhdessä? En minäkään koe että vastuu lapseni kasvattamisesta olisi mitenkään siirynyt päiväkodillle. Kyllä lapseni kuitenkin viettävät paljon enmmän minun kanssani kun päiväkodissa.
Kerrataanpa vielä, kaikki illat (klo 16.30 alkaen), viikonloput sekä lomat. Onkohan jotenkin päähäsi jämähtänyt että kaikki lapset ovat hoidossa jotenkin kellon ympäri?
Minkäköhänlaisia yliujoja, epäsosiaalisia lapsia kasvaisi monista lapsista jos seitsemään ikään saakka ei ollenkaan oltaisi erossa vanhemmista?
Usko jo moni lapsi sekä vanhempi ei haluaisi sinun esittämääsi mallia eikä se olisi edes mitenkään postitiivinen juttu näin kansantaloudelliseti ja sosiaalisesti.
Rikkaat ja kuninkaallisetkin varmaan haluavat parastaan lapsilleen. Siellä astutaan koulutielle jo 3- 4-vuotiaana eikä jäädä kotiin nynnäämään. Niinkuin eräs keski-euroopassa asuva ystäväni sanoikin siellä kyllä vähän ihmetellään jos lapsi ei käy missään pre schoolissa tai päiväkodissa kolme ikävuotta täytettyään.
Ideaali malli olisi ehkä se että vanhempi tekisi vain puolipäivätyötä lapsen ollessa pieni mutta valitettavasti tämä vaihtoehto ei tunnu toimivan kovin hyvin suomessa. Se on melkein tehtävä täyttä päivää tai ei mitään.
Olen iloinen, kun olet mielenkiinnolla seurannut tätä viestiketjua ja olet vielä arvostanutkin minua, mutta perustelen nyt miksi jouduin viemään nuorimmaiseni päivähoitoon:
Niin, minä puolustan tätä "aatettani" henkeen ja vereen vaikka(ehkä myös sen takia) minä siis jouduin viemään vain nuorimmaisen lapseni 3-vuotiaana päiväkotiin,kun kotihoidontuen maksaminen päättyi, en olisi siis saanut centtiäkään rahaa mistään. En halunnut olla mieheni elätettävänä ja mieheni ei olisi siihen suostunut.
Tässä on yksi syy miksi aloituskirjoituksessani ehdotan, että kotihoidontuki pidennettäisiin 7-vuotiaaksi asti.
Se on näkemykseni, että en esim. ymmärrä miksi lapsi hankitaan, jos hänet sitten viedään vieraalle hoidettavaksi.
Niin, kyllä siellä päivähoidossa pääsääntöisesti lapset ovat pitkiä aikoja. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että osa-aikatyötä ei arvosteta vaikka se olisi sanojasi lainaten ehkä "ideaali", se kertoo mielestäni siitä, että lapsen parasta ei joko ajatella tai siitä ei välitetä tai sitä ei ymmärretä päättäjien, politiikkojen ja koko yhteiskunnan taholtakaan. Kyllä tässäkin "mallissa" silti ihan tarpeeksi päivähoitotunteja" tulee.
Tuosta sosiaalisuudesta, minusta sitä hieman yliarvostetaan, ensinnäkin kaikki lapset eivät ole erityisen sosiaalisia, ja toiseksi kyllä lapsiperheet asuvat yleensä sellaisessa asuinympäristössä, missä on muitakin lapsiperheitä. Kolmanneksi ei pieni lapsi tarvitse heti "sosiaalisuutta", vasta myöhemmin ja sekin siten, että vanhempi on läsnä.
Muuten vielä muistaakseni kirjoitit että lapsesi ei viihtynyt päiväkodissa. Se onkin hieman poikkeuksellista. Vaikka siellä ei aina ole hauskaa niin harvat lapset kyllä haluasivat jäädä pysyvästi kotiin jos kysyttäisiin. Onhan lapsia erilaisia. Toiset hiljaisia ja eivät kaipaa kaveriseuraa ehkä lainkaan mikä onkin aika poikkeuksellista mielstäni jos näin on! Muista että monet lapset kuitenkin viihtyvät siellä ja monet aikuiset tulisivat myös hulluksi jos joutuisivat olemaan kotona ilman työelämää monta vuotta. Sinä nähtävästi et. Se joka tykkää kökkiä kotona tehköön sen mutta turha julistaa valinnan paremmuutta toisille. Turha julistaa sitä edes "lasten parasta" ajatellen sillä varmaan jopa alan ammattilaiset kuittaavat sen että lapselle on vain hyvä saada kokemusta ja osallistua päiväkotitoimintaan (siis kun kyseessä on 3- 4- 5- 6-vuotiaat) taas kertauksen vuoksi: samanikäiset kaverit, ohjattu toiminta jne. joka on todella hyvää oppia koko myöhempää elämää varten!
Hieman ihmetyttää näkemyksesi että ei lapsi sitä samanikäistä seuraa tarvitse kuin ehkä myöhempänä ja silloinkin vanhemman seurassa?? Haloo lapsen täytyy oppia toimia itsenäisesti ilman sitä äiskän tai iskän tukea jatkuvasti. Ei se äiti tai isä siellä koulussakaan enää seiso vieressä jatkuvasti! Mutta jos omasta mielestäsi kyseinen kasvatusmetodi on sopiva lapsillesi niin useimpien mielestä ei varmaan ole.
Ihmeellistä lässytystä. Siis lapset vanhempien kanssa kotona seitsemään ikävuoteen saakka!
Kyllä sen mielestäni voisi mahdollistaakin niille jotka sitä haluavat mutta mistä taas kerran rahat? Se että koko päivähoitotoiminta romutettaisiin ei taas antaisi valinnanvapautta niille ja uskon että sille suurelle enemmistölle joka haluaa käydä töissä, tienata oman leipänsä ja joka katsoo että päihoito on ihan hyvä asia jopa positiivinen asia sillä lapsi saa toteuttaa itseään, leikkiä kavereitten kanssa, ulkoilla, askarrella, ottaa päivänokoset jne... sillä aikaa kun vanhempi on töissä ja sitten illalla ja viikonoppuisin vietetään sitä tavallista perhe-elämää lasten kera. Mikäköhän siinä on mielestäsi edelleen niin kauheaa että lapset ovat päivisin päiväkodissa ja vanhemmat töissä? Jos kerran kumpikaan ei mitenkään kärsi kyseisestä järjestelystä ja vanhemmat ja lapset kumpikin tuntevat että yhdessäoloaikaa jää kyllä riittävästi!
Voi olla että et oikein ymmärrä mitä kirjoituksessani sanon ja tarkoitan.
Minäkin sanon "taas", että lapsiperheet asuvat yleensä asuinympäristössä missä on toisiakin lapsiperheitä ja sillä kun sanoin, että lapsen on hyvä sosiaalisuutta "harjoittaa" vanhemman läsnäollessa tarkoitin sitä, että esim. naapuruston lapset leikkivät keskenään mutta vanhemmat pitävät heitä silmällä. Ja lapsethan ovat silloin kotiympäristössä mikä on tärkeä asia.
En pidä tuosta, kun puhutaan ammattilaisista jos puhutaan lastenhoidosta, se kalskahtaa ikävästi minulle tulee vaikutelma jostain kylmästä ja kovasta, luonnottomasta. Ja tarkoitan sitä, että en pidä siitä että lapsi kasvattamalla kasvatetaan. Lapsi tarvitsee vain aivan tavallista lämminhenkistä kodikasta elämää vanhempansa ja mahdollisten sisarustensa kanssa. Ja tarvittaessa naapurien lapsien kanssa.
Olen tämänkin sanonut jo ennen, mutta sanon vielä, verorahoja haaskataan kaikkeen turhaan, kaikkea vähemmän tärkeääkin tuetaan, miksi lapsiperheitä ei voitaisi tukea? Kyllä verorahoja riitäisi tähän lapsen kotona hoitamiseen jos päättäjät arvostaisivat lapsen parasta.
Ehkä sinä asut mutta kuule niin monet asuvat ympäristössä jossa ei ole pihapiirissä samanikäistä leikkiseuraa. Toki jos kaikki vanhemmat pakotettaisiin kotiin niin silloin niitä ehkä löytyisikin enemmän mutta onneksi suurin osa suomen naisista ei ehkä unelmoi edellämainitusta pakko kotonaolosta. Miksi? Jos nytkin kaikki sujuu hyvin? Vanhemmat ovat tyytyväisiä työhönsä ja lapsilla on ihan hyvä oltavat päiväkodissa sen muutaman tunnin päivässä (ja huom! ihan kohtuulliset päivät vaikka sinun mielestäni siis mikään ei ole kohtuullinen määrä olla päivähoidossa) Ja sille vanhempien ja lasten kuuluisalle yhdessäololle jää kummankin mielestä riittävästi aikaa.
Voi herran jestas kun jaksat jankuttaa sitä että jos lapsi on hoidossa niin ihan kuin lapset eivät enää olisi ollenkaan omien vanhempien kasvatettavina ja ihan kun yhdessä ei enää oltaisi ollenkaan? Sääli jos olet kokenut jotain toisenlaista silloin kun oma lapsesi oli päiväkodissa mutta kyllä minulla on ihan toisenlaiset kokemukset.
Kyllä sitä kodikasta kotielämää me vietämme ihan tarpeeksi ja naapuruston lasten kanssa leikitään sitten vielä joka ilta. Mutta hyvä että se ei ole 24h päivässä vaan tätä kotonaoloa ja naapuruston lasten kanssa olemista.
Olkoot ne kotona lasten kanssa jotka haluavat vaikka sen 24h päivässä. Onneksi mielipiteesi on sen verran pieni vähemmistö että ei tarvitse pelätä esittämäsi kauhumallin toteutumista jolloin väistämättä naisten asema ottaisi usea vuosikymmen takapakkia.
Kyllä useammat vanhemmat nauttivat ja haluavat olla lastensa kanssa mutta eivät näe mitään syytä että taatakseen riittävän yhdessäolon pitäisi olla lasten kanssa kotona se 7 vuotta!
Ja se kuuluisa lause lapsen paras. Sinäkö sen ole päättänyt mikä on kaikkien lasten paras? Oletko kysynyt muiden vanhempien lapsilta haluaisivatko he jäädä kotiin päiväkodista? Päivän ohjelmana joka päivä olla isän tai äidin tai parin naapurin lapsen kanssa ja siinä kaikki. Mitäköhän ammattikasvattajat ja psykogit ovat mieltä esittämästäsi mallista että eletään pumpulissa isän ja äidin helmassa vaan kotona ennen kouluunmenoa. Kuinka moni vanhempi ja lapsi oikeasti haluaisi olla vain kotona? Voisit saada hieman poikkeavia mielipiteitä.
Mitä kauhumallia? Kuinka niin naisten? Luitko mitä aloituskirjoituksessani kirjoitin? Siinä kirjoitin, että myös isällä on hoitovastuu.
Ja miten niin takapakkia, siinähän mentäisiin eteenpäin, kun isätkin hoitaisivat lasta kotona.
Ja voi että uskotko sinäkin noihin ammattikasvattajiin ja psykologeihin, hehän ovat vain virkamiehiä, eivät tiedä mitään tavallisesta, luonnollisesta elämästä ja niinkuin jo eräälle tänään vastauksessa kerroin, en pidä ammattikasvattajista lapsenhoidossa. Mahtaakohan osa lasten ja nuorten ongelmista johtua näiden ammattikasvattajien ja psykologien toiminnasta?
Sinä ja sinukaltaisesi viettäköön juuri sellaista elämää lasten kanssa kun haluaa mutta turha yrittää tuputtaa tai esittää että sinun esittämäsi malli olisi se paras vaihtoehto kaikille lapsille ja heidän vanhemmilleen. On selitetty jo monelta kannalta miksi se ei ole sitä! Turha niitä samoja asioita toistella.
Ehkä on osittain on ollut toistamista. Mutta aina voi ja kannattaa keskustella lapsen ja vanhemman välisestä yhteydestä ja sen tärkeydestä.
Toistan kysymykseni:
Jos työssäkäyviä vanhempia olisi puolet vähemmän, mistä niitä veroeuroja otettaisiin kotihoidontukeen ja sen laajentamiseen? En usko, että muista asioista tinkiminen riittäisi. Ja mistä tinkisit: vanhustenhoidosta, terveydenhuollosta, opetuksesta, teiden kunnossapidosta, maanpuolustuksesta... Mihin ne suuret summat turhia veroeuroja mielestäsi menee?
Todellakin. Kyllä maan talousgurut ovat sen jo kauan aikaa sitten laskeneet että tulee paljon kannattavammaksi se että vanhemmat käyvät töissä ja tienaavat veroeutoja kun se että kunnallista päivähoitoa ei olisi ja useampi jäisi kotiin kotihoidontuelle. Ja alkuperäisen mallista kotihoidontukea vielä laajennettaisiin niin että se koskisi entistä suurempaa väestöä ja summaakin pitäisi nostaa niin että se kattaisi riittävän kohtuullisen elämisen kuulemma.
Onkohan alkuperäinen tietoinen että vaikka toinen vanhempi on töissä ja toinen saa kotihoidontukea niin perheen tulot voivat olla yhtä alhaiset kun sellaisen perheen jossa kummatkin ovat työttömänä ja elävät sosiaalituella. On kyse hieman eri asiasta mielestäni kun vain siitä että luopuisi kaikesta turhuudesta kun peruselämiseenkin jäisi liian vähän. Edellämainittu tilanne syntyy jo silloin jos lapsia on 2 tai useampi ja puolison tulot ovat esim. alle keskitason sanotaan vaikka 2000€ brutto ja 1500€ netto.
Niin taloudellinen etu menee lasten edun edelle, näin päättäjätkin varmasti ajattelevat kun järjestävät päivähoitoa ja kannustavat siihen eivätkä välitä, että lasta hoitaisi oma vanhempi miten oikeasti kuuluisi.
Uskon että, jokainen pystyy hoitamaan lapsensa itse, jos vain todella haluaa ja jos päättäjätkin ymmärtäisivät vanhemman ja lapsen välisen yhteyden tärkeyden.
Taisin sinulle sanoa jo aikaisemmin, että verorahoja kyllä riittää, sitä haaskataan paljon turhaankin esim. kansanedustajien, ministereiden palkat ovat aivan liian suuria ja he vielä korottavat koko ajan palkkojansa ja heihin menee vielä kaikkia sivukuluja, matkoja ja yms. Ja kuinka paljon eduskunnassa ja valtionhallinnossa on kaikennäköistä paperinpyörittäjää ja paperinpyöritystä eli rahanhaaskausta. Ja esim. yliopistoissa rahoitetaan sellaisia tutkimuksia, mitkä ovat itsestäänselviä, maalaisjärjellä ymmärrettäviä asioita. Ja urheiluun, vaikka siinä käytetään kiellettyjä aineita.Kuinka paljon menee muuten puoluetukiin yms.
Siis vielä kerran, rahaa riittäisi tähän ehdottamaani "malliin" jos vain päättäjät ajattelisivat, ymmärtäisivät, arvostaisivat oikeita asioita.
Niin, ministerithän maksaavat veroa tuloistaan. Jos heidän palkkojaan pienennetään, he eivät maksa enää niin paljon veroja. Eli rahaa on vähemmän.
Mutta siinä olen samaa mieltä kanssasi, eduskuntaa voidaan supistaa: vähemmän kansanedustajia ja avustajia. Vaikka ei se nyt niin kallista ole...
Katsotaanpa hieman budjettia ensi vuodelle. Veroja ja veronluontoisia tuloja näyttäisi tulevan melkein 39 miljardia euroa. Kun tähän lisää muut tulot, yhteistulot on lähes 46 miljardia. Eduskunnan pyörittäminen kustantaa 125 miljoona euroa. Eli eipä siihen kovin suurta summaa budjetista lohkeaa. Yliopisto-opetukseen ja -tutkimukseen menee reilu miljardi, eli sieltä löytynee "löysää rahaa". Lapsilisiin menee nykyisellään hieman enemmän, noin 1,4 miljardia, ja se onkin ehdottomasti kustannuksiltaan suurin tuki.
Näin muuten sanotaan lapsilisästä ja kotihoidontuesta vuoden 2009 talousarvioesityksessä:
"Lapsiperheet
Lapsilisää ehdotetaan korotettavaksi 10 eurolla kalenterikuukaudessa 3. lapsesta alkaen 1.1.2009 lukien. Lapsilisä nousee 3. lapsen osalta 141 euroon/kk, 4. lapsen osalta 161,50 euroon/kk ja 5. lapsesta eteenpäin 182 euroon/kk. Uudistuksen kustannusvaikutus on 17,0 milj. euroa vuodessa.
Lasten kotihoidon tuen hoitorahaa ehdotetaan korotettavaksi 20 eurolla kuukaudessa ja yksityisen hoidon tukea 22,67 eurolla kuukaudessa. Korotusten jälkeen alle 3-vuotiaan lapsen hoitoraha on 314,28 euroa ja yksityisen hoidon tuki 160,00 euroa kuukaudessa. Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannusten valtionosuutta nostetaan 6,7 milj. euroa uudistuksen vuoksi."
Eli voi vain kuvitella, millaisissa summissa liikuttaisiin jos kotihoidontuen summaa korotettaisiin entisestään ja tuen maksamista jatkettaisiin neljällä vuodella. Samalla kuin verotulot pienentyisi työssäkäyvien vähentyessä.
Tuolla voit tutustua budjettiin, jos kiinnostaa:
http://budjetti.vm.fi/indox/tae/2009/frame_2009.html
Voi kyllä sitä rahaa menee kaikkeen turhaan, usko pois. Tuo listani oli vain "jäävuorenhuippu"
Ja usko myös se, että rahaa kyllä riittää jos lapsen etua arvostettaisiin.
Kysyn nyt vaikka sinulta, miksi esimerkiksi työtön saa enemmän tukea kuin kotona lasta hoitava vanhempi?
Työttömyystukea maksetaan henkilölle, joka on työmarkkinoiden käytettävissä. Lisäksi osa työttömyyskorvauksesta on ansiosidonnaista. Työtön on siis ollut/tulee olemaan tuottava osa yhteiskuntaa.
Lastaan kotona hoitava vanhempi taas ei ole tuottava eikä hän ole työmarkkinoiden käytettävissä. Joten tukea ei tipu.
En sano, että tämä on oikein, mutta näin se käsittääkseni menee. Yhteiskunnassamme arvostetaan valitettavasti tuottavuutta ja tulostavoitteellisuutta, ja sitähän ei kotihoidossa ole.
Käännetään kysymys toisin päin: eikö vanhemman rakkaus lapseen ja hoivavietti pitäisi riittää? Ei kait kutsumuksesta ja oman velvollisuutensa hoitamisesta pitäisi maksaa? Jokainen, joka valitsee kotihoidon tekee sen vapaaehtoisesti ja tiedostaen tulotason laskevan.
Olisiko joskus mediassakin ehdotettu kansalaispalkka mielestäsi hyvä idea? Eli jokaiselle kansalaiselle tietty "takuupalkka", joka kattaisi minimitoimentulon? Jos ansiotulot olisivat yli tietyn rajan, tätä palkkaa/tukea ei maksettaisi.
Ammattikasvattaja ovat virkamiehiä, jotka eivät tiedä tavallisesta, luonnollisesta elämästä...
tuo oli jo sen luokan diagonnsi,
että suosittelen kirjoittajalle kahta nappia aamuisin.
Kyllä nauratti tuo "virkamies" nimitys. Kaikkea se keksii. Kirjoittajan mukaan keihinkään ei voi luottaa. Kukaan muu ei voi olla hyvä tai haluta hyvää lapselle kun oma vanhempi? Lasten ei ilmeisesti pitäisi olla tekemisissa kenenkään muiden aikuisten kanssa kun omien vanhempien?
Haluatko sinäkin hiljentää minut pillereillä?
Tarkennan vähän, mitä oikeastaan tarkoitin tuolla sinua naurattavalla "virkamies"-heitolla.
Etenkin nykyään, minusta ammattikasvattajat ja psykologit ovat(ei kaikki) sellaisia, että heidän toiminnastaan ei joko ole hyötyä tai siitä on haittaa. Ja olen täällä jo ennenkin sanonut, että en pidä lastenhoitoon liittyvässä asiassa ammattikasvattajista, siis en pidä siitä, että lapsi kasvattamalla kasvatetaan vaan mielestäni lapsi tarvitsee vain inhimillistä, luonnollista aivan tavallista oman vanhemman huolenpitoa. Enhän minä sitä tarkoita että ei voisi kenenkään muuhun luottaa. Tavallisiin ihmisiin, naapureihin, perheen ystäviin, sukulaisiin tai yleensäkin tavallisiin maalaisjärkeä käyttäviin ihmisiin voi minusta luottaa enemmän kuin siis "virkamiehiin"
Jos nainen kouluttaa itseään esim.4-5 vuotta ja sitten jää 7 vuodeksi kotiin hoitamaan lastaan,niin epäilenpä vähän miten työllistyy?
Usein sellaisten ääri-ihmisten,jotka näkevät asioita vain jokotai akselilla ,ei ainakaan kannata jäädä kotiin lasten kanssa.Lasten päivähoito on kovalla työllä taisteltu etu Suomessa.Miksi yhteiskunnan ylipäätään pitäisi maksaa oman lapsen hoidosta?oletko sitä ajatellut.Lapsia tehköön vain ne jotka pystyvät ilman yhteiskunnan tukea jäämään kotiin ????
Töitä kyllä ehtii tekemään vielä monta vuotta. Minä kysyn, että miksi yhteiskunnan pitää järjestää päivähoitoa, eikö vanhemmalla ole hoitovastuu lapsensa hoidosta ja niinkuin olen sanonut jo aikaisemmin, se on lapselle parasta kun hänet hoitaa oma vanhempi.
Kotihoidontuki pitää olla nimensä mukainen eli tuki.
Voisihan niinkin olla, että yhteiskunta ei maksaisi mitään, mutta kyllä yhteiskunta voi siis tuen maksaa tukeakseen lapsiperheitä, tukeehan yhteiskunta kaikkea muutakin sellaista vähemmän tärkeääkin ja järjestäähän se nytkin ja on järjestänyt jo kauan päivähoitoa mikä ei todellakaan ole halpaa yhteiskunnalle ja päivähoito on mielestäni yleensäkin kyseenalaista, koska se erottaa vanhemman ja lapsen toisistaan.
olet sinä aloittaja. Mitään pahaa eikä ikävää ole sinulle tapahtunut kun noita teesejä saarnaat kuin pastori. Samalla huomaa että miten suojattua elämää olet elänyt.
Voi tulla ero, sairaus, kuolema tai työttömyys joka mikä tahansa sekottaisi sinun pakkasi heti..
Eikö olisi hyvä ettei pahaa tapahtuisi?
Valitettavasti minullekin on pahaa tapahtunut, en haluaisi yksityiselämääni riepotella, mutta kerron nyt kuitenkin, että nuorimmalla lapsellani on elinikäinen, parantumaton ja monta kertaa päivässä hoitotoimenpiteitä vaativa sairaus.
miksi ajattelet noin ahtaasti ja olet kotona. Itse kun sairastin pahasti olin onnellinen että lapsi oli päivähoidossa niin sai siellä seuraa ja hoitoa kun itse jaksoin vain oksentaa päivästä toiseen. Sai siellä myös ruokaa kun äiti väsyi jo siitä että vei lapsen hoitoon ja haki sieltä.
Olisiko sen lapsen pitänyt katsoa päivästä toiseen kuolemansairasta äitiään. Hupaa lapselle ja todella kehittäväää. Todellakin olisin ajatellut lapseni parasta.. No mutta sinusta huomattavasti parempi vaihtoehto pitää kotona kuin viedä hyvään päivähoitoon missä tahansa tapauksessa.
Elämä vaihtelee ja itse opin että en arvostele muita enkä muiden ratkaisuja. Elän omaa elämääni ja hoidan se säädylliseti.Pääsin sairastaessani eroon myös tuollaisesta sinua vaivaavasta sievistelystä ja pienipäisyydestä.
Muiden ihmisten elämästä en tiedä enkä silloin heitä myöskään arvostele ja nosta itseäni ylitse muiden...
Miten niin olen kotona, kerroin eilen eräässä vastauksessa, että en ole enää kotiätinä, nuorin lapseni on 9-vuotias ja siis koulussa kolmannella luokalla.
Eikö olisi tälläisissä sairastumistapauksissa parempi, että kodinhoitaja tulisi kotiin auttamaan?
Mitä sievistelyä ja pienipäisyyttä on näkemyksessäni, kun kyseenalaistan päivähoidon, koska se erottaa lapsen ja vanhemman ja kun mielestäni vanhemmalla itsellä on hoitovastuu lapsestaan?
Etkö tiedä, että nykyään ei enää saa kodinhoitajaa avuksi lapsiperheisiin. Sellainen mahdollisuus on romutettu jo aikoja sitten.
Jos äiti on kovasti sairaana kotona, niin eiköhän hänenkin kannaltaan ole parempi, että lapset ovat päivät hoitopaikassaan hyvässä hoidossa ja äiti saa levätä ja toipua rauhassa. Tuossakin kirjoittajalla oli ilmeisesti hyvinkin vakava sairaus, ei mikään nuhakuume tai oksennustauti.
Annetaan jokaisen vanhemman tehdä itse omaa perhettään koskevat ratkaisut. He ovat siinä parhaita asiantuntijoita. Yksi sopii yhdelle ja toinen toiselle. Valinnan mahdollisuutta ei todellakaan aina kaikilla ole, vaikka sinulla olikin. Eivätkä kaikki valitse samoin kuin sinä. Se ei tarkoita, että he valitsisivat väärin.
Niin eikös tämä yhteiskunta ole outo, kun sairaalle vanhemmalle ei saada kodinhoitajaa auttamaan lapsen hoidossa mutta päivähoitoa järjestetään mikä erottaa vanhemman ja lapsen?
Ei se ole perheen oma ratkaisu, jos yhteiskunta tarjoaa päivähoitoa. Mitä jos yhteiskunta ei lainkaan järjestäisi päivähoitoa(ei olisi lainkaan olemassa) yhteiskunta tarjoaisi vain kotihoidontukea kotona hoitavalle vanhemmalle, hoitaisitko esim. sinä mielelläsi itse lapsesi kotona vai alkaisitko vaatia yhteiskuntaa järjestämään päivähoitoa?
niitä vanhempia, jotka tarvitsevat muutakin, kuin olla vain kotona lasten kanssa ollakseni hyvä vanhempi.
Kaikki kolme lastani ovat ollet hoidossa suht`pienestä, mutta onnekseni minulla oli osa-aikatyö silloin. Ja lapset perhepäivähoidossa pienessä ryhmässä. Jos olisin ollut vain kotona, olisin ollut koko ajan kiukkuinen ja turhautunut. Meitäkin on.
Taloudellisesti minulla ei olisi koskaan ollut mahdollisuutta jäädä kokonaan lasten kanssa kotiin.
Kodinhoitoapua pitäisi olla lapsiperheille saatavilla. Siitä olen samaa mieltä kanssasi. Mutta jos siellä kotona on kovin sairas vanhempi, joka tarvitsee rauhaa ja hiljaisuutta, niin silloin on kyllä parempi, että lapset ovat osan päivästä hoidossa.
Jos joku haluaa ja pystyy hoitamaan lapsensa kotona kouluikään saakka, niin hän tehköön niin. Itse kannatan kotihoitoa 3-4 vuotiaaksi. Sen jälkeen lapsi tarvitsee ehdottomasti muitakin kontakteja ja nimenomaan ilman vanhempiaan.
Päivähoitoa en missään nimessä lähtisi ajamaan alas. Päiväkotiryhmien pienentäminen sen sijaan olisi todella tärkeää.
Oletko yksinhuoltaja vai miksi sinulla ei ollut taloudellisesti mahdollista jäädä kotiin hoitamaan lapsiasi?
En ymmärrä tuollaista ollakseen hyvä vanhempi tarvitsee käydä työssä sitä todennäköisesti tarkoitat, mutta onhan sitä nyt muutakin kuin lapsenhoito silläkin vanhemmalla joka kotona hoitaa lastaan.
Luuletkos että niitä päiväkotiryhmiä pienennetään taitaa käydä päinvastoin.
ja edesmennyt ex-mieheni ei ollut terve.
Olen käytännössä aina hoitanut lapseni yksin ja vastannut kaikista heidän asioistaan. Työ oli ja on minulle paitsi välttämätön pakko, myöskin henkireikä. Kotona minulla oli vain lasten- ja kodinhoito. Minulla ei ollut mahdollisuuksia harrastuksiin tai omiin menoihin lasten ollessa pieniä.
Mutta yksinhuoltaja tai ei - kaikki ihmiset eivät vain jaksa ja pysty olemaan vuosikausia kotona tulematta sekopääksi. Kun on päivät töissä ja irti kotiympyröistä, niin jaksaa paljon paremmin lastenkin kanssa. Sinä et ehkä sitä ymmärrä, mutta minun kohdallani oli näin ja monen äidin olen kuullut sanovan, että ei olisi enää jaksanut olla vain kotona. Eikä se suinkaan tarkoita, etteikö lastaan rakastaisi ja hänelle aikaansa antaisi. Ei se kiukkuinen ja turhautunut kotiäitikään oikein ole lapsen etu.
En luule että päiväkotiryhmiä pienennetään. Sanoin, että se olisi tärkeää, mutta tiedän, että sellainen ei tule toteutumaan. Se on päivähoidon suurin epäkohta, mutta eihän se ole hoitohenkilökunnan vika. Parhaansa he yrittävät ja se on myös heille rankkaa työskennellä ylisuurissa ryhmissä. Ei ainoastaan lapsille.
Juuri niin se että käy töissä ja ei ole lapsen kanssa 24h 7 ikävuoteen asti ei suinkaan tarkoita sitä että lasta ei rakasteta tai lapsen kanssa ei haluta olla. Ei taida tuo alkuperäinen millään tahdo hyväksyä että on ihan mahdollista yhdistää työssäkänti, päivähoito ja hyvä, riittävä yhdessä olo lapsen kanssa. Näyttää olevan todella yksinkertainen musta-valkoinen asetelma hänellä. Jos siis käyt töissä ja lapsi on päiväkodissa niin se on sama kun lapsen kanssa ei haluta olla ollenkaan eikä ehditä ollakaan??? Ihan älyvapaata ajattelua.
Mites sitten kun lapset menee kouluun? Onkohan alkuperäisen mielestä juuri silloin sitten yht äkkiä ihan ok se että kummatkin vanhemmat käyvät töissä ja lapsi on erossa sen koko päivän? Mites se sitten yhtäkkiä sopiikin kuvioihin kun lapsi täyttää sen 7?
Tässä uutisia sinulle: Me käymme töissä. Emme elä avustuksilla. Lapsemme on päiväkodissa. Vietämme mielestämme aivan tarpeeksi rauhallista perhe-elämää lasten kanssa arki-iltaisin, viikonloppuisin sekä loma-ajat. Lapsilla on yleensä aina hauskat leikit meneillään päiväkodissa kun haemme. Mikäköhän siinä on sitten niin väärää?
sitä heittääntyy elämään vain yhteiskunnan tuella, niin eipä sitäkään katsota hyvällä.
Sama miten tekee, aina joku toinen tekisi toisin ja aina joku arvostelee ja tietää paremmin.
Kerrot, että ette elä avustuksilla mutta mitäs se sitten on kun annatte lapsenne vieraalle hoidettavaksi?
Päivähoidon totaalinen lakkauttaminen on kyllä erittäin utopistinen ehdotus, sillä kuten jo aiemmin sanoin, päivähoitoa on järjestetty maassamme jo yli 100 vuoden ajan.
Tiedätkö mimksi yhteiskunta ryhtyi tarjoamaan päivähoitoa? Koska perheet tarvitsivat sitä. Päivähoito on siis syntynyt vanhempien tarpeista, ja sitä on vuosien varrella kehitetty vastaamaan lapsien tarpeita ja toiminta pyörii nykypäivänä lasten ehdoilla.
Niin kauan kuin on nuoria vanhempia joilla on talonlainoja, opiskelevia vanhempia, huonopalkkoisia vanhempia, vanhempia jotka tekevät uraa, kutsumustyötä tai muuten vaan viihtyvät työssään, eli yksinkertaisesti niin kauan kuin on ihan tavallisia perheitä, päivähoidolle tulee olemaan tarve.
Mielestäni on täysin utopistista ehdottaa "pakkohoitoa" kotiin, ja että molempien vanhempien on jäätävä kotiin vuoroperään hoitamaan lastaan. Mitä jos isää ei kiinnosta? Mitä jos isän hoitoaikana isä nukkuu puoleen päivään asti edellisten kaljanjuominkien takia, isä ja lapsi syövät vain eineksiä, ei puhettakaan hedelmistä tai vihanneksistä, päivän aikana ei käydä lainkaan ulkona vaan isä istuu vain tietokoneen ja television edessä lapsen puuhatessaan omia yksin. Tämä on kärjistetty esimerkki, mutta olisiko tämä utopiaa, jos sinun ehdotuksesi toteutuisi?
Minun mielestäni ei ole utopistinen ehdotus. Sinä et taida uskoa isien hoitamiseen johtuuko se siitä että et edes halua uskoa heihin. On paljon isiä, jotka hoitavat lapsiansa hyvin ovat siis todellisia isiä mutta eivät jää kyllä kotiin hoitamaan lastansa ainakaan runsaslukuisesti. Tämän asian pitäisi muuttua, olisi jo aika muuttua, isällä on yhtälaillla vastuu lapsen hoitamisesta kun äidilläkin.
Voi olla että isät jos ja kun alkaisivat hoitaa kotona lapsiansa niin heidän itseluottamuksensa ja arvostuksensa nousisi ja heistä tulisi vielä parempia isiä.
En ollenkaan käsitä tuota sinun mainitsemaasi "pakkohoitoa". Mitä se oikeastaan kertoo, kertooko siitä, että olet niinkuin moni muukin vieraantunut niinkin luonnollisesta asiasta kuin että vanhempi ja lapsi kuuluvat yhteen. Kuka muu voisi vaistota, ymmärtää lapsen tarpeet paremmin kuin oma vanhempi.
Mutta sinullahan ei ollut vielä lapsia, voi olla että ajattelusi muuttuu kun saat lapsia tai sitten ei, koska valitettavasti monet joilla on lapsia vaativat ja puolustavat samallalailla kuin sinä päivähoitoa eli että lapsen hoitaa joku vieras tai laitos.
Tottakai uskon isien kykyihin.
Toin vain esille kärjistetyn esimerkin siitä, mitä lapsen arki isän kanssa voi pahimmassa tapauksessa olla. Aivan kuten sinä kärjistäen väität, että joka päiväkodissa harrastetaan pakkosyöttämistä, hoitohenkilökunnalta puuttuu empatiakyky täysi ja että ryhmäkoot ovat kaikkialla liian isot. Minä toin esiin ääriesimerkin, halusin ehkä provosoida sinua näkemään maailman muuna kuin mustavalkoisena ja yksinkertaisena.
Huomaatko nyt, miten hölmöä on avata keskustelu täysin kärjistetyllä ääriesimerkillä?
Voin muuten kertoa ääriesimerkin oikeasta elämästä, omin silmin nähdystä tilanteesta. Kysyit, kuka voi vaistota ja tuntea oman lapsen tarpeet paremmin kuin oma vanhempi. Sanon, että joissain tilanteissa kaikki muu paitsi kyseinen vanhempi. Olen nähnyt, miten 6-vuotias pyrkii satuttamaan itsensä kotitilanteen takia, tilanteen, jossa yksinhuoltajaäiti täysin laiminlyö lastaan. Eli ei ne vanhemmat aina ole täydellisiä. Eihän?
Niin, on paljon isiä jotka hoitavat lapsiansa hyvin, mutta on síis sinunkin mielestäsi isiä, jotka eivät hoida lapsiaan hyvin? On isiä, joille lapsi on maailman tärkein asia, mutta jotka eivät halua jäädä koti-isiksi. Ja minä ymmärrän heitä. Enkä usko, että enemmän läsnäoloa saisi heidät jäämään kotiin pidemmäksi aikaa. Tästä voin kertoa muutamia esimerkkiä omasta lähipiiristäni, joissa sekä isä että äiti ovat olleet opiskelijoita lapsen/lasetn synnyttyä. Eli kotona suurimman osan päivästä. Silti molemmat ovat ilomielin lähteneet töihin heti valmistuttuaan/töitä saatuaan. Isät varsinkin. Eli vaikka he ovat olleet läsnä lasten arjessa 24/7 ensimmäisten vuosien aikana, työt kiinnostavat. Ja mielestäni saakin kiinnostaa. Pakkohoidolla viittaan siihen, että vanhempia pakotettaisiin jäämään kotia, vaikka jokin muu ratkaisu olisi heille ja heidän perheellensä parempi ja toimivampi.
Lisäksi on muistettava, etteivät kaikki lapset ole päivähoidossa vain "sosiaalistumisen" tai vanhempien töiden takia. Joillekin päivähoito on jopa terapiamuoto muiden joukossa. Toisia taas päivähoito auttaa integroitumaan yhteiskuntaan. Jollekin lapselle päivähoitoryhmä tarjoaa vertaistukea ja kavereita. Jotku äidit kärsivät synnytysmasennuksesta, tai kouluttautuvat.
Ei yksi ja sama ratkaisu vain sovi kaikille. Miksi yhteiskunta saisi päättää perheiden puolesta näinkin tärkeässä asiassa? Eihän yhteiskunta pakota puolet väestöstä asumaan maalla, tai kaikkia käymään lukion, tai kaikkien aikusten edes käyvän töissä. Yhteiskuntamme onneksi sallii kansalaisten tehdä omia valintojaan hyvin pitkälle, ja näillä valinnoilla on seuraukset.
Sen sijaan, että väitellään tässä päivähoidon olemassaolosta, voisimme pohtia keinoja parantaa nykyistä järjestelmää. Sillä väitän edelleen, ettei päivähoitojärjestelmä tulla lakkauttamaan.
Minusta jotenkin tuntuu, että et oikein pohjimmiltaan ymmärrä mitä aloituskirjoituksessani tarkoitan.
Miten voit esim. pitää sitä hölmönä, ei se ole mikään ääriesimerkki vaan näin asia pitäisi olla eli vanhemman kuuluu hoitaa itse lasta. Se vasta hölmöä on ja haitallista kun lapsi annetaan vieraalle hoitoon.
Tiedän, että on olemassa ongelmaisia vanhempia ja tästä olen keskustellut aika paljonkin eräiden kanssa ja varsinkin ratkaisuista näiden ongelmaisten vanhempien ongelmiin.
Ja kun jossakin vastauksessa arvostelin päivähoitoa niin en vastusta päivähoitoa sen takia että se on huonolaatuista vaan vastustan päivähoitoa yleensä ja periaatteessa tämä on niinkuin se punainen lanka eli sanon taas: vanhemman itse on hoidettava lapsi.
Luuletko, että päivähoidon laatua tullaan parantamaan voin sanoa, ei tulla ja päivähoitoa ei saada millään rahalla hyväksi eikä se koskaan voi korvata oman vanhemman hoitoa.
No ei todellakaan tulla lakkauttamaan. Se on selvä. Onhan tuo ehdotus ihan pöljä. Ihmisillä täytyy aina olla valinnanvapaus ja aika fiksussti on tähän asti saatu asiat järjestettyä niin että ne vanhemmat jotka haluavat olla mahdollisimman kauan kotona voivat olla siihen asti kun lapsi on 3-vuotias eikä sitä pidempään tarvitse edes ollakaan. Lapselle on ihan hyvä jo siinä vaiheessa osallistua päivähoitoon ja vanhempien kärrätä itsensä töihin.
Ja todellakin miksi ne jotka ovat vastaan päivähoitosysteemiä ihan idioottimaisesti yrittävät vain tuoda kaikki negatiivinen esiin asiasta ja sulkea silmänsä siltä tosiseikalta että yleensä se on lapsille hyödyllistä ja vanhemmilla ja lapsille jää kuitenkin riittävästi siihen yhdessäoloon.
Et taida sinäkään ymmärtää mitä aloituskirjoituksessani tarkoitan.
Ei minulla ole erityistä tarkoitusta arvostella päivähoitoa, vaan tuoda enemmänkin esille vanhemman ja lapsen välistä yhteyttä.
Mielestäni 3-vuotias on vielä liian "pieni" päivähoitoon.
Minä LUULEN ymmärtäväni tarkoitukesi.
Ymmärrän asian niin että peräänkuulutat yheiskunnan varoja siihen ettei kenenkään tarvitsisi viedä lapsiaan hoitoon.
Mutta kuten aiemmin olet todennut, itsekin olet vienyt kolmivuotiaan hoitoon.
Älä ole niin musta-valkoinen: sinulla on ollut syysi viedä lapsesi hoitoon, niin se on muillakin hoitoon vievillä perheillä.
Älä siis ole niin tuomitseva muita hoitoonvieviä kohtaan. Etkö sinä jaksa tai osaa ymmärtää että kaikkien ei tarvitse olla samaa mieltä kanssasi, mitenkään sinun mielipidettäsi vähättelemättä.
Eivät kaikki näe lapselle parhaana vaihtoehtona vain kotihoitoa vaikka yhteiskunnalta olisikin rahaa saatavissa. Kyse on kokonaisuudesta perheessä - tasapainosta - siihen sisältyvät MYÖS vanhempien elämänhallinta ja esim. mahdollinen halu kodin ulkopuoliseen työhön ja sitä kautta saatava "mielenterveys".
Kaikki eivät näe asiaa samoin kuin sinä, luulisi sinun se ymmärtävän jo oman miehesikin asenteesta (ymmärsin ettei hän ollut valmis "elättämään" teitä kotona ja siksi lähdit töihin).
Sinä jaksat joka kirjoitukseen vastata mielipidettäsi selittäen, se ei asiaasi edistä, mutta jossain vaiheessa ehkä ymmärrät että kaikki eivät ole samaa mieltä kanssasi, liekö se sitten saa sinut ajattelemaan asiaa hieman muistakin näkökulmista - tiedä häntä ja hällä väli mulle.
itsekin olet kolmivuotiaan vieraalle hoitoon antanu, mutta eihän sitä lasketa
Olen kertonut jo täällä aikaisemmin, että jouduin viemään nuorimmaisen lapseni päiväkotiin, koska 3-vuotiaana kotihoidontuki päättyi, en olisi saanut rahaa centtiäkään.
En halunnut olla mieheni elätettävänä eikä mieheni olisi siihen suostunut. Tämä on yksi syy miksi aloituskirjoituksessani ehdotan, että kotihoidontuen maksamista pidennettäisiin 7-vuotiaaksi asti.
Niinpä niin, niinhän se teillä kävi,
rahasta oli kiinni ja rahan luomasta arvomaailmasta.
Onhan se hyvä jos kodinhoidontuki mahdollistettaisiin 7v asti niille,
jotka sitä haluavat,
mutta suuret on suunnitelmat kun olet murtamassa kodinhoidon tuella koko päivähoitojärjestelmää.
Raha kun on ratkaissut teilläkin,
niin mikäs sinä olet sanomaan että tietty summa pitäisi riittää kotona oloon?
Minun elämäni ei ole rahan luomasta arvomaailmasta, ainakin tässä mielessä olen vaatimaton ja tämä on tosi.
En ole sanonut mitään tiettyä summaa.
Vastaus nimimerkille "nainen 27"
Oli jotain ongelmia vastauksen lähettämisessä, mutta toivottavasti nyt vastaaminen onnistuu ja toivottavasti tämä tulee nyt oikeaan "paikkaan"
Toisaalta se on niin, että oikeastaan ei yhteiskunnan tarvitsisi yhtään maksaa oman lapsen hoidosta, mutta toisaalta miksi se ei voisi tukea koska niinkuin jo sinulle kerroin, verorahoja tuhlataan kaikkeen turhuuteenkiin ja tuetaan myös muita asioita.Mutta eikö lapsen etu ole tärkein asia siitähän kaikki lähtee ja koko ihmisen myöhempi elämä siihen perustuu?
No, jos kansalaispalkkaa maksettaisiin niin miksi sitten kotona lasta hoitavalle vanhemmalle ei voitaisi tukea maksaa?
Huh, onneksi yhteiskunnan taholta ei määrätä lasta eikä aikuista olemaan kotona lapsen kouluunlähtöön asti. Minun mielestäni se ei ole oikea tapa lapsen kasvattamiseen. Minä en usko sen olevan lapsen edun mukaista. Onko se jotenkin tieteellisesti tutkittu?
Onneksi minä saan päättää mikä on minun lapselleni parasta.
Kauheaa jos päivähoitojärjestelmä lakkautettaisiin tuollaisten ääriajattelijoiden vuoksi.
Älä huoli tuollainen ääriajattelija on pieni vähemmistö onneksi tässä maassa. Mutta eihän tästä päästä kovin pitkälle. Ihmisillä on eri mielipiteet siitä miten pitää elää ja lapset hoitaa ja tätäkin ketjua voisi jankkaa ikuisuuksiin. Aloittaja ei vain ole antanut mielestäni kovin järkeviä selityksiä hänelle esitettyihin vastaväitteisiin mutta toisaalta mietin miksi sitä edes odottaisin. Hänellähän on täysin musta-valkoinen ajattelumaailma, niinkuin laput silmillä kulkeva hevonen. Suotakoon se hänelle. Mutta hieman ärsyttää kun eräät luulevat että heidän tapansa hoitaa asiat on se oikea, parempi ja se mikä pitäisi olla kaikilla. Näinhän se ei suinkaan ole!
Miten voit sanoa, että en ole antanut järkeviä perusteluja näkemykseeni?
En ole mustavalkoisesti ajatteleva ihminen, monet ihmiset ovat vain niin vieraantuneet monesta luonnollisesta asiasta, esim. nyt tästä, että vanhemmalla itsellä on vastuu lapsensa hoitamisesta. Joskus on sanottava se mikä on sanottava vaikka totuus tekisikin kipeää. Onhan historiassakin juuri aina toisinajattelijoita vastaan hyökätty.
Niin, jos palkat olisivat korkeammalla tasolla, yhden vanhemman palkka riittäisi koko perheen elättämiseksi ja yhteiskunnan ei tarvitsisi maksaa oman lapsen hoidosta. Tästähän minäkin kirjoitin muistaakseni jo ensimmäisessä viestissäni: Jos palkat olisivat esim. samalla tasolla kuin USAssa, kotihoidontukea ei tarvittaisi. Sillä siellähän palkat ovat mitoitettuja siten, että yhden ansiotyössä olevan vanhemman palkka riittää.
Miksi yhteiskunnan pitäisi tukea vanhempia? Eikö lapsenteko ole oma valinta ja kuten totesit, vanhemmillahan on velvollisuus hoitaa lapsiaan itse. Jos heidän kerta on hoidettava lastaan itse, miksi heille sitten pitäisi maksaa tukea? Eli miksi yhteiskunnan apu kelpaisi rahana, muttei julkisena varhaiskasvatuksena?
Ja kuten jo totesin, nykypäivän julkisessa varhaiskasvatuksessa kaiken toiminnan lähtökohta on lapsen etu. Ja heille, joille päivähoito ei ole se oikea ratkaisu, yhteiskunta tarjoaa mahdollisuuden kotihoidontukeen 3 ikävuoteen asti. Tämän jälkeen vanhempi voi edelleen jäädä kotia, mutta ilman tukea. Ja näinhän jotku tekevätkin. Voihan vanhempi jäädää työttömyystuelle, vaikka oikeastaan työttömänä ei saisi hoitaa lastaan kotona, silloin menettää oikeuden työttömyysrahaan - jos pykäliä tarkkaan luetaan.
Niin, kansalaispalkkahan poistaisi eri ryhmien - opiskelijoiden, vanhempien, työttömien, syrjäytyneiden, eläkeläisten yms. - eriarvoisuutta. Jokainen näistä saisi yhtä paljon rahaa käteen. Ja ansiotyössä käyvät saisivat kansallispalkan jos heidän tulonsa ei ylittäisi tietyn rajan (näin esim. matalapalkka-aloilla oleville tarjottaisiin kelpo toimeentulo). Tällä mallilla poistettaisiin myös turha byrokratia: Kelan ja Sossun tehtävät pienentyisi, ja tulisi säästöjä. Ja malli mahdollistaisi äidin/isän kotiinjäämisen, hänen niin halutessaan.
Haloo! En ole vieraantunut lapsistani, kasvatan heidät itse, minulla on edelleen kasvatusvastuu, haluan viettää ja vietän heidän kanssaan edelleen paljon aikaa yhdessä ja pidän siitä. Se ei poistu sillä että lapseni viettävät n. 8h arkipäivisin päiväkodissa. Ymmärrätkö sen mitenkään?
No, jos minä kerran olen sitä mieltä ja se on näkemykseni, että lapselle on parempi, että vanhempi itse hoitaa lapsensa, niin minä kysyn, että miksi yhteiskunta ei voisi maksaa kotihoidontukea (nimenomaan tukea) jos se kerran päivähoitoakin järjestää minusta on parempi, että sitä tuettaisiin, että vanhempi hoitaa itse lapsensa. Mielestäni lapset eivät tarvitse nimenomaan varhaiskasvatusta, kyllä koulussa sitten kasvatusta on.
Miksi työtön ei voisi hoitaa lastansa? Minusta on täysin käsittämätöntä, että työtön vie lapsensa päivähoitoon.
Kyllä kansalaispalkka olisi nyt ainakin tätä ehdottamaani "malliani" ajatellen hyvä asia.
päivähoitoon, koska hänelle voi koska tahansa tulla ilmoitus työpaikasta. Ei työnantaja ala odottelemaan lastenhoitojärjestelyjen takia, jos työ pitäisi aloittaa heti. Silloin se työ menee jollekin toiselle.
Sitä paitsi työttömänkin ihmisen lapsi tarvitsee sekä ikäistään seuraa, että muitakin aikuiskontakteja kuin omat vanhempansa. Kaikilla ei ole sitä laajaa sukulais- ja tuttavapiiriä, joille voisi pukata lapsensa hoidettavaksi. Tässäkin päivähoito toimii nimenomaan lapsen etuna ja hyötynä.
Ei pitäisi tuomita kun tiedät ainoastaan oman tilanteesi.
Jos työttömyyspäivärahaa koskevia säädöksiä ja asetuksia luetaan kuten piru Raamattua, lastaan kotona hoitava vanhempi ei ole oikeutettu saamaan kyseistä etuutta. Eli jotta vanhempi voisi saada työttömyyspäivärahaa, hänen lapsellansa olisi oltava päivähoitopaikka. Onneksi kukaan ei asetuksia ihan näin tarkkaan lueta, eikä Kela käsittääkseni edes kysele lasten hoitopaikasta työttömyyspäivärahaa haettaessa.
Karkeasti siis voidaan sanoa, että työttömän tehtävä ei ole hoitaa lastaan, vaan hakea työtä ja olla työmarkkinoiden käytettävissä lyhyelläkin varoitusajalla. Onneksi käytännössä tilanne ei kuitenkaan ole tällainen, ja moni työtön hoitaakin lastaan kotona. Vaikka löytyyhän sitä niitäkin vanhempia, jotka eivät irtisano lapsen päivähoitopaikkaa työttömyyden iskiessä. Syynä esimerkiksi päivähoitopaikan saannin vaikeus, toivo nopeasta työllistymisestä, lapsen ihmissuhteiden pysyvyys tai vaikkapa lapsen viihtyminen päivähoidossa.
Eipä tuohon muuta lisäämään kun että olen täysin samaa mieltä. Eli ennen kuin ihmetellään miksi se työtön sitä päivähoitopaikkaa pitää niin siihen on siis ihan selvä syy eli on pakko koska työttömyyslaki sanoo että lastenhoitojärjestelyt pitää olla kunnossa jos mahdollinen työpaikka esim. osoitetaan heidän toimesta. Ei siinä auta silloin itku että odotas kun saan hoitopaikan. Rangaistus työstä kieltäytymisestä on muuten 2kk ilman työttömyysrahaa.
Ja lisäksi nimenomaan niiden jotka ovat kotona hoitamassa lapsiaan mahdollisimman myöhään ja katsovat että se on ihan ok sekä heille että lapsille pitäisi muistaa että ehkä kaikilla ei ole samaa ympäristöä ja samoja ihmiskontakteja kuin muilla. Otetaan esimerkiksi perhe jolla ei ole muita lapsiperhekontakteja tai jos on, niin niitä tavataan vain pari kertaa vuodessa, naapurustossa ei niitä ole eikä sukulaisikaan joilla olisi esim. samanikäisiä lapsia. Tällaisen lapsen kotona olo elämä on kyllä aika kontaktiköyhää verrattuna sitten sellaiseen jonka vanhempi jatkuvasti kyläilee tai seurustelee muiden kanssa ja lapsella on mahdollisuus tavata paljon muita lapsia sekä aikuisia. Ei kaikkia voi myöskään pakottaa sosiaalisiksi aikuisiksi eli pakolla etsimään itselleen ja lapselleen seuraa. Tällaisessa tilanteessa päivähoito palvelee lapsen etua varsin hyvin.
Aikoinaan oli niin, että mies tienasi leivän taloon eli miehen palkka oli elinkustannuksiin nähden korkea. Jos kaikki naiset jäisivät kotiin lasten synnyttyä, miehen palkan pitäisi nousta tuplaten. Miten kävisi naisalojen. Sihteerit, sairaanhoitajat, kotiavustajat ym. olisivat vain nuoria tyttöjä tai leskiä tai työhön pakotettuja yksinhuoltajia. Vuosikausien työ naisten oikeuksien puolesta hukkaan? Ei enää valinnanvapautta, pakko tyytyä siihen, mitä mies antaa (vaikka mustan silmän akalle ja lapsille, kenelle valitat).
Aiheesta voisi väitellä pitkäänkin, mutta kyllä päivähoito antaa Suomalaiselle naiselle ennenkuulumatonta tasa-arvoa. Työelämä se on, joka ei jousta.
Siis mitä, luitko koko kirjoitukseni vai miksi et huomannut, että kirjoitin siinä myös isän hoitovastuusta?
Ja niin ollaanko tai onko naisen ja miehen yhteiselämä vieläkin niin takapajuista, että tulee vain "musta silmä" yms.
Missäs se kuuluisa nykyaika on kun jotkut sitä hokevat, että on esim. nykyaikaista kun on päivähoito mitä nykyaikaista se on kun isät eivät vieläkään hoida lapsiaan, ei se ole mitään tasa-arvoa, jos lapsi viedään vieraalle hoitoon
eikä siis yhteiskunta voi olla nykyaikainen, jos ei ole edes tasa-arvoa.
Ja onko "naisaloja" oikeasti olemassakaan, ihan yhtälailla mieskin voi olla sihteeri, sairaanhoitaja ja kodinhoitaja.
Tätä ketjua kun on lukenut niin koko ajatuksesi näyttää perustuvan siihen että mielestäsi vanhemmat eivät ole enää yhtään lasten kanssa ja ovat täysin vieraan kasvatettavina jos ovat päiväkodissa sillä aikaa kun vanhemmat käyvät töissä. Se on siis sinun mielipiteesi ja näkemyksesi mutta voitko ollenkaan ymmärtää sitä että jos sinä koet sen niin, niin se ei tarkoita että kaikki muutkin kokisivat sen niin.
Eikö sinun mielestäsi todellakakaan sillä ole mitään merkitystä että perheet viettävät arkisin sitä normaalia perhe-elämää lasten kanssa viiden jälkeen ja viikonloppuisin ovat koko viikonlopun ajan yhdessä. Se ei ole siis mitään yhdessäolon aikaa vai! Onko ajatusmaailmasi niin älytön että jos ei ole äidin ja isän kanssa 24h vuorokaudessa niin sitten ei sitä yhdessä oloa ole ollenkaan? Se onko sitä riittävästi on jokaisen omassa harkinnassa mutta kyllä esim. meille jää aikaa lasten kanssa niin paljon että oikein joskus pitää miettiä että mitäs tässä nyt tehtäisiin. (vaikka käymmekin päivisin töissä)
Se on hieman liioiteltua se näkökanta että kaikki vanhemmat tekisivät jotain ylipitkää päivää ja yhdessä ei oltaisiin ollenkaan. Vielä monet näyttävät tekevät niin että se joka menee myöhemmin töihin vie lapsen ja se joka pääsee aikaisemmin hakee lapsen joten harvan lapsen päivät ovat hoidossa mitenkään ylipitkät.
Jotkut aikuiset tykkäävät käydä töissä, sinä et, jotkut lapset tykkäävät ja viihtyvät olla päiväkodissa, sinun lapset ei. Jotkut lapset kaipaavat muutakin kun olla vanhempien vieressä se 24h vuorokaudessa, sinun ei.
Nimenomaan sinun ajamasi malli olisi todella kauhumali monta lasta ajatellen! Pakotettaisiin kotiin. Voi jessus mitä siitä ajattelisi moni 4- 5- 6-vuotias?
Oletko aivan varma, että kaikki 4-,5- ja 6-vuotiaat haluavat olla päivähoidossa ja varsinkin niin kauan eli n. 8-10 h?
"Pakotettaisiin kotiin", kuinka monet lapset pakotetaan sitten päivähoitoon?
"... niin niin oletko itse varma että kaikki haluavat olla kotona ..."
Lopeta jo jankutus ja hyväksy ettei suurin osa ole kanssasi samaa mieltä, sinulla on oikeus mielipiteisiisi, mutta niin on muillakin
Nauttisit syksystä ja ihanasta elämästäsi, antaisit lapsillesi aikaa nytkin kun he ovat isompia, sen sijaan että istut jatkuvasti netissä kiukuttelemassa.
jos äiti istuu netissä tai puhuu kännykkään,hän ei ole lapselle läsnä.ihmettelen minäkin tätä kotiäitiä,onko edse kotona...
Olenkin juuri sitä painottanut että meitä on niin erilaisia aikuisia ja lapsia että se mikä on hyäksi yhdelle ei ole toiselle. Yritä nyt ymmärtää se että se sinun näkemyksesi ei ole se paras ja ainoa oikea vaihtoehto lapsen ja vanhemman elämismallille. Se voi olla mielestäsi paras sinulle ja jollekin samankaltaiselle mutta monelle muulle ei.
Varmaan kaikki eivät niin innoisssan haluasikaan sinne päiväkotiin jos tulisi mahdollisuus jäädä kotiin mutta muutaman päivän kuluttua useammalla lapselle olisi jo eri ääni kellossa ja ikävä sinne. Lapselle kuten useammalla aikuiselle vaihtelu kotonaolon ja työpaikan tai päiväkodin välillä tekee vain hyvää.
Olen kanssasi samaa mieltä. Itselläni on puolivuotias lapsi, eikä mieleeni tule antaa häntä vieraiden hoidettavaksi vielä vuosiin. Lapselleni antamani aika ja huolenpito on korvaamatonta. Työelämässä en ole korvaamaton ja urakehitys tuntuu lapsen rinnalla vitsiltä. Mies rakentaa uraa ja minä hoidan lasta. En usko, että naiset miehet voivat saavuttaa tasa-arvoisuutta tai, että sen saavuttaminen olisi onnen tae.
Aloittajan mallin mukaan et saisi luopua lapsestasi ennen kouluikää. Eli joko sinä tai miehesi hoitaisivat lasta 7 vuotiaaksi asti. Ymmärrän kyllä, että et halua vielä luopua lapsestasi, hänhän on vauva vielä. Mutta ajatteletkohan vielä samoin kun vaiva on 3-vuotias ja tahtoo leikkikavereita ja virikkeitä?
Niin, kummastakohan tässä on kyse? Onko naisten osallistuminen työelämään osoitus tasa-arvosta vai itsensä toteuttamisesta? Vai kenties ihan puhtaasta pakosta; on pakko käydä töissä jotta on leipää pöydällä ja katto pään päällä.
Kaikki työssäkäyvät naiset eivät hae sitä uraa, eivätkä kaikki miehetkään tavoittele esimiesasemaa ja satoja alaisia tai 5000e kuukausipalkkaa. Joilleki työnteko ei ole samaa kuin uran luomista, vaan töissä käydään 8-16 ja ollaan tyytyväisiä. Itse en tavoittele uraa, vaan olen täysin tyytyväinen tässä nykyisessä tehtävässäni ja ammatissani. Viihdyn kun saan toteuttaa itseni työn kautta, olen onnellisempi kuin mitä olisin työttömänä tai jos olisin vain kotona. Vaikkakin lapsen kanssa.
Olen aina sanonut, että jos haluaisin hoitaa lapsia päivisin olisin opiskellut lastentarhanopettajaksi. Valitsin toisen ammatin ja aion tehdä tätä työtä myös silloin, kun minulla on pieniä lapsia.
Mutta jokainen tekee omat valintansa, sinä olet omasi tehnyt ja se sopii teille. Jollekin toiselle taas toinen ratkaisu sopii paremmin.
joillakin vanhemmilla ei ole mahdollisuutta olla kotona lastensa kanssa esim yksinhuoltajat. kaikilla ei ole isovanhemmat eläkkeellä.
mitä pahaa on viedä lapsi päivähoitoon?en tosiaan käsitä???
lapsi oppii vuorovaikutusta muiden lasten kanssa ja sosiaalisuutta. tapaa uusia ihmisiä ja lähentyy uusiin aikuisiinkin. eivät lastenhoitajat päiväkodissa mitään mörköjä ole. alku voi olla hankalaa jos lapsi on vielä sen verran vanha eikä ennen irtautunut n.8 tunniksi vanhemmistaan mutta sekin on ohimenevää.
tekstiä täällä!
En nyt sano, että lapsi tarvittaisiin hoitaa 7 vuotiaaksi kotona, mutta ainaskin useamman vuoden - KANNATETAAN!
Ja nimenomaan pitäisi olla se mahdollisuus, että isäkin voisi ihan yhtä helposti jäädä kotiin lasta hoitamaan. Ja tätä mieltä on myös mieheni, en ainoastaan minä äitinä.
Täällä on vallalla joku idioottimainen kiirekäsitys, lapsen pitää kasvaa isoksi mahdollisimman aikaisin, ettei vaan pikkuraasu jää jälkeen sosiaalisissa yms. taidoissa toisille "elämässä juoksijoille".
Ja rahanpalvonta se vasta on mennytkin huippuunsa, paskat kenenkään tunteista, kunhan vaan oma lompakko pullistelee. Rahakas elämä on mieleltään köyhää elämää!
ajatella. lapsen tunne-elämä ja stressiherkkyys kehittyvät kolmen ensimmäisen ikävuoden aikana. Tuona aikana lapsi tarvitsee aikaa ja rauhaa.
Sitä ei suurissa päiväkodeissa voi saada. Onnellinen se lapsi, joka saa nukkua aamulla omassa sängyssään, niin pitkään ku nukuttaa, eikä häntä hoputeta ylös ja päiväkotiin.
Siinä altistuu väistämättä stressille niin äiti kuin lapsikin.
Ja mitä seuraa pitkään kestäneestä stressitilasta lapselle? Se vaurioittaa kehitysvaiheessa olevia aivorakenteita, aiheuttaa oppimisvaikeuksia ja aikuisilla tunne-elämän ja terveyden ongelmia.
Ja näitä stressin tuloksia me näemme koulumaailmassa ja saamme lukea lööpeistä toinen toistaan karmaisevampia tapahtumia.
Vanhemmat: kun teette suuria päätöksiä lapsenne tulevaisuuden suhteen (=päiväkoti/kotihoito), luukekaa LIISA KELTIKANGAS-JÄRVISEN kirja: temperamentti, stressi ja elämänhallinta
Mitä se on?
Totuus on se, että monet lapsiperheet joutuvat venyttämään jokaisen senttinsä ja tinkimään kaikesta mahdollisesta. Siitäkin huolimatta, että molemmat vanhemmat käyvät työssä.
Jos äiti ja isä tienaavat kumpikin noin 1000 euroa/kk käteen, niin mitenkähän leveää se elämä mahtaa olla?
Kaikilla ei ihan oikeasti ole mahdollisuutta hoitaa lapsiaan kotona useita vuosia. Se asia ei muutu syyllistämällä miksikään. Onneksi on päivähoito! (Joka sekin tosin lohkaisee monen pienituloisen perheen tuloista ison siivun.)
Pointtina mulla olikin tässä se, että ihminen ei (hieman taas kärjistäen) todellakaan tarvitse elääkseen montaa autoa, satojen neliöiden asuntoa, lomahuvilaa, timanttikorukokoelmaa, uima-allasta, viikon välein tapahtuvaa kampaamo/manikyyrikäyntiä jne. Kyllä sitä elää halvemmallakin, ja jos sitä tarmoa laitettaisiin sitten rahan haalimisen sijaan yhdessäoloon, leikkimiseen, toisista huolehtimiseen ja vastaavaan lastakin huomioivaan perhe-elämään.
Ne rikkaat ihmiset, jotka hoidattavat lapsensa muilla, voisivat miettiä asiaa uudelleen. En siis syyllistä köyhiä, vaan heillekin pitäisi lasten kotihoito saada mahdolliseksi muuttamalla HIEMAN näitä rahavirtoja vaikkapa ökyrikkailta köyhille just vedoten siihen, että turhalla omaisuudella ei ole mitään merkitystä.
Pakkohan meillä on olla päivähoito turvataksemme edes jotenkin lapsen oikeudet! Ei kaikista kuitenkaan ole lapsensa hoitajaksi (alkoholismi, narkomania, mielenterveyshäiriöt, tunnekylmyys, ITSEKKYYS...). Mutta ken haluaisi hoitaa lapsensa kotona, annettaisiin myös se mahdollisuus.
Todella tarpeellinen keskustelunavaus. On niin ihmeellistä, etteivät päättäjät uskalla olla rehellisiä tässä(kään) asiassa.
Ilmainen päivähoito on pahinta, mitä jälkikasvullemme voidaan tarjota. Ja se, miksi äiti on lähes aina parempi vauvojen ja pienten lasten kasvattaja kuin isä on enemmän muu kuin rahakysymys:
http://portti.iltalehti.fi/oma/showLuomus.do?redirQS=&ru=87dfde8b976d0d29ad75e222ef696fa0/date/20081005
Olen samaa mieltä, tästä asiasta täytyisi keskustella. Päättäjien toimintaa ja ehdotuksia tässä asiassa ihmettelen myös.
Kyllä mielestäni äiti on aluksi luontevampi hoitaja.
Huomasin aloituksesi saaneen aikaan kiihkeää keskustelua. Luettuani tekstisi päätin jättää viestiketjun luvun väliin ja haluaisin vain todeta (liekö joku muukin sen jo tehnyt), että päiväkodin työntekijänä näen ajatuksesi siten, että ne ovat vaaleanpunaisten lasien läpi katsottuja näkemyksiä nykymaailmasta.
Tätä en tarkoita pahalla, mielestäni ajatuksesi on kaunis, mutta niin kaukana todellisuudesta. Ja sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa kuinka kauan kodinhoidontukea maksetaan.
Mitäkö tarkoitan?
Valitettavan usein ja aina vain useammin vanhemmat jo ennenkuin ns.äitiysloma on loppunut hakevat lapselleen (n9kk) hoitopaikkaa, koska eivät jaksa olla lapsensa kanssa kotona.
Surullista mutta totta, asiassa kai on se valoisa puoli, että työpaikkani ei ole uhattuna ;)
Eivät jaksa vai eivät voi koska äitiysloman jälkeen tippuu kotihoidontuelle joka voi olla monin kerroin pienempi kun äitiysraha. Esim. jos perheen tulotaso tippuu niin alhaalle kotihoidontuen takia että on jo oikeutettu toimeentulotukeen eli silloin ei jää edes rahaa riittävästi siihen välttämättömään elämään niin eiköhän silloin voida puhua jo siitä että taatakseen ihmisarvoisen normaalin elämän on kyllä melkein pakko ja parempi mennnä sinne töihin tienaamaan. Useammalle tilanne voi olla jopa näin paha.
Sitten on esim. asunnon ostajat jotka eivät voi kertakaikkiaan lyhentää lainaa kotihoidontuella vaan vaimon palkka siihen kyllä tarvitaan myös. Enkä tarkoita mistään uima-allas unelmatalosta vaan ihan normaali kerrostalo omistusasunnoista josta joutuu maksamaan maltaita ainakin täällä etelässä.
Tarkoitin ihan kirjaimellisesti äitejä,
jotka haluavat lapsensa hoitoon.
Siis kyse ei ollut äidin omasta töihinlähdöstä tai töihinhakeutumisesta
tai muusta tulonhankkimiseen liittyvästä.
mistähän ihmeestä (tai päästä) tuollaset ajatukset tulee?
miehet ei oo ikinä hoitanu lapsia.
suomessa naiset on aina tehny töitä.
tää taloudellinen tilanne missä nyt ollaan johtuu siitä,että naiset on menny palkkatöihin.
reilu meininki!
noi sun vanhakantaset ajatukset joutaa romukoppaan, sori vaan, oot varmaan käyttäny paljon energiaa (lue:tuhlannut) tuollaisen mallin luomiseen. tuntuu varmasti aukottomalta,mutta pitää kuin seula.
ihan pihalla!!!