Kerronpa teille nyksille ja eksille oman tarinani... Olin parikymppinen nuori nainen kun tapasin iki-ihanan miehen. Hän oli vasta eronnut ja kertoi mielellään miten kamala, hullu ja vaativa tapaus tämä ex-vaimo oli. Se hirviö ei ymmärtänyt miestä lainkaan, mielenterveysongelmia, halusi hänen vaihtavan työpaikkaa (viinaanmenevä mies baarimikkona) ja nalkutti jatkuvasti. Rupsahtanutkin se exä oli, tottakai kolmen lapsen jälkeen. Minä olin sitten ihan toista maata, ihana, nuori, ymmärtäväinen ja todellakin hänen sielunkumppaninsa.
Minä sitten kauhistelin exää, mulkoilin nenänvartta pitkin, halveksin kun ei tajunnut millaisen kultakimpaleen käsistään päästi. Minä en moisia virheitä tekisi, ehei, minusta ei ikinä tulisi nalkuttavaa akkaa...
Vuodet vierivät, ihana romanssi muuttui perhe-elämäksi ja kas, kuinkas kävikään... Mies saattoi jäädä töiden jälkeen ryyppäämään, huojua aamukuudelta kotiin. Yllätin itseni vaatimasta häntä vaihtamaan työpaikkaa... Seksielämä kuihtui, kroppani ei ollut enää nuori ja sorja, ei enää kahden lapsen jälkeen... Lopulta mies jäi rysän päältä kiinni parikymppisen nuoren naisen syleilystä ja se oli sen avioliiton loppu. Tiedän miten ex-mieheni minua tälle parikymppiselle kuvailee... "mielenterveysongelmainen, rupsahtanut nalkuttaja, joka ei ymmärrä ollenkaan..."
Mitä tästä opimmekaaan...
Minä sitten kauhistelin exää, mulkoilin nenänvartta pitkin, halveksin kun ei tajunnut millaisen kultakimpaleen käsistään päästi. Minä en moisia virheitä tekisi, ehei, minusta ei ikinä tulisi nalkuttavaa akkaa...
Vuodet vierivät, ihana romanssi muuttui perhe-elämäksi ja kas, kuinkas kävikään... Mies saattoi jäädä töiden jälkeen ryyppäämään, huojua aamukuudelta kotiin. Yllätin itseni vaatimasta häntä vaihtamaan työpaikkaa... Seksielämä kuihtui, kroppani ei ollut enää nuori ja sorja, ei enää kahden lapsen jälkeen... Lopulta mies jäi rysän päältä kiinni parikymppisen nuoren naisen syleilystä ja se oli sen avioliiton loppu. Tiedän miten ex-mieheni minua tälle parikymppiselle kuvailee... "mielenterveysongelmainen, rupsahtanut nalkuttaja, joka ei ymmärrä ollenkaan..."
Mitä tästä opimmekaaan...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Onneksi kaikki miehet eivät ole pettureita, alkoholisteja yms.
Tommy Helstenkin kirjoissa on hyviä ohjeita, joita voi soveltaa melkein mihin tahansa elämäntilanteeseen.
Kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen. Jos miehesi lyö, pettää tai juo liikaa (sinun mielestä liikaa), et voi muuttaa häntä! Anna hänen huorata, juoda yms. Anna olla.
Etsi itsellesi sellainen elämä, jossa ei lyödä, juoda sinun rahoillasi tai sohvallasi jne. Ihmisen onni ei ole yhdestä ihmisestä (puolisosta tm.) kiinni. Ihminen tarvitsee toki ystäviä, parisuhdetta jne. Ne pitää valita niin, että he tukevat sinua ja hyväksyvät sinut, eivät tuhoa.
Oli asian vierestä, mutta tuli vaan mieleen.
Oma mieheni ei petä eikä juokaan liikaa, vaikka hän eronnut onkin. Ihanan miehen löysin. Varjopuolena ovat hänen lapsensa, mutta kestän kyllä negatiiviset tunteeni heitä kohtaan ja osaan käyttäytyä kuten aikuisen täytyy osata.
...ensisijaisesti muodostaa käsityksensä asioista ja ihmisistä oman kokemuksen ja omien huomioiden kautta. ON valitettavasti olemassa ihmisiä, jotka ovat oivia puhumaan itsensä pois syistä ja seurauksista, mitä ihmissuhteisiin tuleen.
Kun jokainen muodostaisi käsityksensä realismin pohjalta, he kysyisivät toiselta, että jaa, entä miten sinun käytöksesi vaikutti siihen että asiat noin menivät? Eronsa läpikäynyt ihminen osaa kyllä vastata siihen, ja tosi asia on, että suurin osa eroista on kahden ihmisen yhteistyöllä aiheutettuja, kummankin eronneen osapuolen.
Mutta esimerkkiisii vielä. Mies huiputti edellistään, sinua ja varmasti sinua seuraavaakin. Taitava puhuja, jota lapsellisuudessasi uskoit, todennäköisesti samalla tavoin kuin hänen edellisensäkin ja tulevansakin tulevat uskomaan. Tietysti miehen uskottavuutta hiukan jatkossa syö se, jos hän itse toistaa jatkuvasti samaa kaavaa, ja lapsia on jo useammankin kuin yhden naisen kanssa.
Jokainen voisi miettiä kaksi kertaa kuinka paljon sen ihanan miehen jutuista uskoo. Itsekin olen kuullut kautta rantain miten exäni kertoili nuorille naisille kapakoissa minusta. Olin kauhea mielenvikainen narttu joka esti häntä tapaamasta lapsiaan... Totuus oli kuitenkin se että hän ei halunnut lapsia nähdä, ei maksaa elareita, eikä ottaa vastuuta mistään. Mutta mikäpä sen paremmin niihin tyttösiin tehoaa kun sydäntäraastava tarina väärinymmärretystä miespolosta joka kaipaa lapsiaan :D
Älkääkä nyt vetäkö herneitä nenään, tiedän etteivät kaikki ole olleet sinisilmäisiä heitukoita isä-ihmisen tavatessaan.
tarinoita miehen entisestä naisuhteestaan miehen lapselta?Tai muilta miehen tutuilta?
Kuullut kun se miehen ex kiljuu ja raivoo hullunhuutoaan puhelimitse,soittaa ja uhkailee ettei mies näe ikinä lastaan..soittaa jatkuvasti sossuun,ja koittaa sieltä kautta saada tukea/oikeutusta raivolleen?Vaikka se ex itse suhteesta lähtikin toisen miehen matkaan..kyllä,uskon todellakin miten hirviömäinen se miehen ex oli.
Ja tiedän/tunnen toki millainen mieheni on..ja millainen itse olen.Hyvällä saa vain hyvää!
Jos olet ihan itse todistanut exän hepuleita ja sairasta käytöstä. Silti voisi kysyä että miksi se ihana mies sellaisen hirviön kanssa lapsia teki..?
tämä ex-vaimokin on ollut ihana suhteen alussa,jos kerran naimisiin mentiin ja lapsia tehtiin...elämä on ja muuttuu-niin ne ihanat miehetkin,ikäväkyllä ;-)
eikä hän osannut vastata..ihmetteli asiaa itsekin.
Lapsi oli vain 2v,kun he erosivat.
Olen kait minä kuullut pakostakin niitä raivareita,kun se nainen on soitellut ja lähettänyt minulle tekstareita..
Lapsi kun tulee isäviikonlopuille luoksemme,hän kertoo miten äitinsä ja se äitin ed. mies taas huusivat ja tappelivat..ja kuinka hälle tuli siksi paha olo,(lapsi reagoi äitinsä raivokohtauksiin oksentamalla rajusti).
Myös miehen vanhempi lapsi on kertonut millaista oli asua isän luona silloin kun isänsä oli sen ex-naisen kanssa..vanhemmassa lapsessa kun oli aina vikaa,eikä tuo nainen koskaan oppinut hyväksymään häntä,(lapilla siis eri äidit).
Eihän mieheni mikään "täydellinen"ihminen ole,kuten en itsekään.
mieheni ei ollut exänsä kanssa naimisissa...ja lapsia heillä oli VAIN yksi.
joskus jopa huonopaan suuntaan. Eipä ole ihme että ennen vanhaan 40-50 luvuilla solmitut liitot kestävät yhä!!! Kun ei pienistä valita ja ymmärtää sen, että perheestä otetaan vastuu, eikä puolisoa vaihdeta kuin nenäliinaa, niin se kasvattaa kestävään pienetkin vaikeudet. Ja mikä onkaan parasta kuin se oma ydinperhe. Omien lasten lastenlapset jne. Siinä ihmiset hioutuu yhteen vuosien saatossa, ja se kestää.
Vaihtamalla usein kärsii koko suku, eikä kukaan enää tiedä kuka kuuluu mihinkäkin ja kuka on kenekäkin äiti, isä, mummi, vaari, setkuista puhumattakaan.
Sinulla yhä on lapsenlapsesi, äitisi, isäsi, mummisi, vaarisi ja setkusi. Eivät he minnekään ole hävinneet.
Sinä vain haluaisit omistaa ex-miehesikin setkut, mutta sepä ei käykään päinsä. Ikävää sulle.
Ennen sanottiin, että kun tutustut uuteen mieheen seuraa kuinka hän puhuu äidistään ja kohtelee tätä. Nykyisin kai voi seurata miten mies puhuu ex-vaimostaan. Jos löytyy vikaa,vikaa... Miehessä ei tietenkään ollut mitään syytä. Kohta voit olla itse ex-paikalla ja sama nauha jatkuu. Jos nauhaa on pyöritetty jo monta rantua, alkaa hälyytyskellot kilkattaa... Minäkin luulin olevani erilainen kuin miehen entiset, monella lailla olinkin. Emme löytäneet onnea, ja minusta alkoi löytyä vikaa,vikaa. Korvissani kuulen kuinka hän kerää seuraavilla rasteilla sympatiaa kertoen kamalasta ex-vaimostaan...