Miten kertoa pienille lapsille kouluammuskelusta?
Meillä on kaksi lasta ,alle kouluikäisiä ja tiedän että tarhassa on muutamia lapsia jotka saavat katsoa telkusta kaiken mahdollisen.Nämä lapset sitten informoivat tarhan muita lapsia.Ja tietäähän sen mitä siitä seuraa.Haluaisin kertoa lapsilleni tapahtuneesta mutta ilman turhaa draamaa.Miten voin pienille lapsille jos he tulevat esittämään kysymyksiä niin kertoa.
Voihan se olla että vanhemmat ovat jo oppineet tapaus Jokelasta eivätkä puhu asiasta lasten kuulleen tai näytä lapsille tv uutisia,mutta toisaalta eihän sitä koskaan tiedä.
Kamalan ahdistavaa.
Meillä on kaksi lasta ,alle kouluikäisiä ja tiedän että tarhassa on muutamia lapsia jotka saavat katsoa telkusta kaiken mahdollisen.Nämä lapset sitten informoivat tarhan muita lapsia.Ja tietäähän sen mitä siitä seuraa.Haluaisin kertoa lapsilleni tapahtuneesta mutta ilman turhaa draamaa.Miten voin pienille lapsille jos he tulevat esittämään kysymyksiä niin kertoa.
Voihan se olla että vanhemmat ovat jo oppineet tapaus Jokelasta eivätkä puhu asiasta lasten kuulleen tai näytä lapsille tv uutisia,mutta toisaalta eihän sitä koskaan tiedä.
Kamalan ahdistavaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei, Tässä sinulle Punaisen Ristin tukea tärkeään pohdiskeluusi. Tämä löytyy Punaisen Ristin nettisivuilta; Lapsi tarvitsee tukea;
Lapsen ikä vaikuttaa reagointiin ja tapahtuman käsittelyyn. Lapset ovat riippuvaisia aikuisten kyvystä olla läsnä ja tukena sekä auttaa tiedon käsittelyssä.
Lapsi ei välttämättä osaa aikuisen tavoin pukea tuntemuksiaan sanoiksi. Esimerkiksi lapsen voimakas tarrautuminen vanhempiinsa voi olla lapsen tapa osoittaa pelkoa siitä, että vanhemmille voi tapahtua jotain ikävää.
Näin autat lasta:
Puhu lapsen kanssa tapahtuneesta. Olennaista on, että lapsi ymmärtää tapahtuman olevan totta ja että hänellä on käsitys tapahtuneesta, sen syistä ja seurauksista. Näin mieli- ja kauhukuville jää mahdollisimman vähän tilaa, mikä vuorostaan vähentää mahdollisia syyllisyydentunteita. Kaikkia ikäviä yksityiskohtia ei kuitenkaan tarvitse kertoa.
Kuuntele keskeyttämättä, mitä lapsi sinulle kertoo ajatuksistaan ja tunteistaan. Korjaa vasta sen jälkeen lapsen mahdolliset väärinkäsitykset tapahtuneesta.
Jos lapsi ei löydä sanoja kuvaamaan tunteitaan, auta häntä löytämään ne.
Kohtaa kaikki lapsen kysymykset, vaikka kaikkiin ei löytyisikään vastausta.
Lapsen suru on pätkittäistä, ei jatkuvaa. Surun hetkiä tulee varsinkin hiljaisina hetkinä, esimerkiksi iltaisin.
Rohkaise lasta ilmaisemaan tunteitaan esimerkiksi leikkimällä tai piirtämällä.
Älä peitä liikaa omia tunteitasi. Anna lapselle aikaa ymmärtää. Tue lapsen turvallisuuden tunnetta ylläpitämällä arkirutiineja.
Kerro päivähoitopaikkaan tai opettajille, mitä on tapahtunut, jotta lapsen mahdolliset reaktiot ymmärretään ja kohdataan oikein.
Jos kriisi on kohdannut perhettä, vanhemmat eivät ehkä jaksa koko aikaa olla riittävästi lapsen tukena. Silloin lasta auttaa parhaiten, kun sopii jonkun lapselle turvallisen ja tutun aikuisen kanssa, että hän on läsnä ja tukena lapselle.
Jos sinulle herää kysymyksiä, olethan tietoinen mm. Punaisen Ristin kriisilinjasta; puhelinnumero 0800 100 200.
Vastaa,kun/jos lapsi kysyy.Mielestäni alle kouluikäisten ei tälläisiä asioita edes tarvitse tietää.Onneksi meillä ei ole televisiota!!
Lapsi esikouluikäinen, kympin uutiset katsottiin kun poika jo nukkumassa, muuten telkkarista tuli ihan jotain muuta. Sen näkee tänä iltana,onko tarhassa asiaa jotenkin sivuttu,mutta itse pidettiin parhaimpana jättää asia huomioimatta.
vaikka teistä tuntuisi, että lapsi höpöttää kaiken mahdollisen, asia ei kuitenkaan yleensä ole näin. Jo hyvin pienet voivat vaieta pelottavista asioista. Olen lähestulkoon varma, että kaikki eskari-ikäiset kyllä kuulevat päiväkodissa tapahtuneesta. Olisiko kuitenkin parempi ottaa asia edes jollain tavalla lapsen kanssa puheeksi, eikä vain odottaa sitä että lapsi ottaisi?