"Koululaisten mukaan VIIKKO SITTEN sekä yläasteen että ammattikorkeakoulun pihalla oli palava hautakynttilä. Koulut ovat vain parinsadan metrin päässä toisistaan. Nuorten mukaan kynttilöistä oli ilmoitettu poliisille."
http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/106418.shtml
http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/106418.shtml
Vastaukset 4
Vanhimmat
hypnoosiasiantuntija, niin suosittelisin kiinnittämään huomiota tämän yhteiskunnan henkiseen ilmapiiriin - "yhteiskuntahypnoosiin" ja sen vaikutukseen yksilöiden moraalin ja oikeustajun kasvattajana. Myös "Pavlovin koirien" opetukset olisi syytä huomioida nykyisessä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä.
Nämä nykyiset veriteot ympäri Suomen kun ovat vasta alkusoittoa sille, mitä tuleman pitää ellei silmät avaudu näkemään ja tunnistamaan ajan merkkejä.
enää ole kuin kaupallisuus ja viihde -jotka eivät sinällään ole mitään arvoja.
Esitettävä kysymys tässä ampumistapauksessa on se, että ajatteliko ampuja mahdollisimman paljon omilla aivoillaan (eli omaa elämäänsä,suunnitteli tulevaisuuttaan) vai ajatteliko yhteiskunta liikaa hänessä (pahoinvointiyhteiskunta/todellisuus).
Ja jos yhteiskunta ajatteli liikaa hänessä,ei hän ehkä päässyt yhteiskuntaa muuten pakoon kuin ampumalla itsensä ja kostoksi kymmenen muuta.
Eli ampuja ei elänyt ja sopeutunut, koska ei kyennyt tai halunnut, vaan kuoli itselleen, koska ei kestänyt.
ovat jokaisella ihmisellä ja vasta näiden täyttymys tekee elämänsä niin rikkaan ja elämisenarvoisen, ettei sitä kannata millään konstein tuhota.
Sanoisin, että keskeisimmät henkiset tarpeet meillä on: Olla hyväksytty, olla rakastettu ja olla tarpeellinen, ja juuri näillä alueilla nykyisessä yhteiskunnassa on todella suuria vaikeuksia. Tämän yhteiskunnan pelin henki on: "Kovetu tai tuhoudu" ja tämä mentaliteetti kasvattaa yksilöistä tunteettomia koviksia, jotka eivät pysty minkäänlaiseen empaattiseen vuorovaikutussuhteeseen. Kun tämän lisäksi yhteiskunnastamme puuttu totaalisesti aito lähimmäisenrakkaus ja lähimmäisistä välittäminen; ja kun yksilö ei vastausta esimerkiksi rakkaudentarpeeseensa saa, tämän synnyttää vastareaktion, eli vihan, joka eliminoi täyttymättömien henkisten tarpeiden synnyttämän tuskan ja ahdingon ja näkisin, että nykyinen nuorten raaistunut väkivalta on selitettävissä paljossa tällä. Tarvitaan vihaa ja verta veren näkeisen vuoksi jotta sisäinen tuska ja ahdinko pysyy loitolla.
http://www.aretalogia.fi/hypnoosin.planeetta/hypnoosi/hypnoosi.4.html
http://www.aretalogia.fi/hypnoosin.planeetta/hypnoosi/hypnoosi.6.html
Poliisi - turvallinen aikuinen
Yleinen kehityssuunta meillä Suomessa on jo pitkään ollut huolestuttava. Etenkin nuorten keskuudessa. Lähes päivittäin saamme eri uutiskanavien kautta viestejä yhä pahenevista alkoholi- ja huumeongelmista ja näitä seuraavasta rikollisuuden kasvusta, joka epidemian tavoin on levinnyt kaikkialle maahamme. Myös meille Lapin perukoille. Jatkuvasti käydään julkisuudessa myös keskustelua alkoholi- ja huumeongelmien ehkäisystä ja hoidosta. Tulli tekee parhaansa huumeiden tulon estämiseksi. Samoin on esitetty lisää resursseja ja varoja nuorten päihde- ja huumeongelmien hoitoon ja viimeisimpänä ajatuksena eräs poliisimies esitti ajatuksen, että rekisteröidyille huumeiden käyttäjille alettaisiin jakamaan huumeita ilmaiseksi, jolloin huumeiden hankkimiseksi tehdyt rikokset kävisivät tarpeettomaksi.
Näkisin kuitenkin, että kaikessa tässä keskustelussa on unohtunut yksi tärkeä seikka, eli nuoret itse sekä ne syyt, jotka johtavat aivan liian monet nuoret tuhon tielle ja jos me halutaan todella tehdä jotain konkreettista ongelman hoitamiseksi, niin meidän on siirrettävä painopistettä "jälkijunassa" tapahtuvasta alkoholi- ja huumeongelmaisten hoidosta ennaltaehkäisevään työhön. Eli mentävä nuorten elämään ennen alkoholia ja huumeita ja tässä suhteessa tarvitsisimme uutta ajattelua myös poliisin toimintaan.
Elettiin kevättalven aikaa 1981. Tämä aika oli erittäin raskasta monille Sodankylässä; ja niinpä sen kevättalven aikana kaikkiaan kuusi nuorta päätti oman käden kautta elämänsä. Kaksi näistä oli ammattikoulun poikaa. Samalla, kun jokainen korviini kantautunut murheellinen viesti kosketti sisintäni, osoitti tämä myös sen, että jotain tässä hyvinvointiyhteiskunnassamme on pahasti pielessä; ja että jotain on tehtävä ettei yhdenkään nuoren tarvitsisi näin rajua protestia tehdä. Niinpä toukokuun puolivälissä, kuultuani, että eräs varusmies ei ollut jaksanut enää, varustin autoni tekstitarroin ja lähdin Sodankylän öisille kaduille. Sinne, missä nuoret ovat omine ongelmineen ja toiveineen.
Ensireaktiot tästä toiminnastani olivat voimakkaan kielteiset, mutta jo muutaman viikon kuluttua läpimurto tapahtui ja pääsin sisälle nuorten elämään. Ilta illan jälkeen autoni oli nuoria tupaten täynnä. Ajeltiin yhdessä, keskusteltiin kaikista mahdollisista asioista ja kun periaatteena oli, että kaikki, mistä puhutaan, jää sen auton sisään, synnytti tämä luottamuksen, jossa nuoret pystyivät avautumaan ja purkamaan sisimmästään joskus hyvinkin arkaluontoisia asioita. Usein tällaisesta syvällisestä keskustelusta oli seurauksena se, että istuttiin pitkään hiljaa ja meidän oli valtavan hyvä olla ja näkemykseni on, että juuri tällaisissa hyvän olon hetkissä nuoret pääsivät omakohtaisesti kokemaan sen "rauhan maan, jossa murskaamot ei enää raikaa"; ja jossa voidaan olla vapaita ilman alkoholia tai muita huumaavia aineita; ja että elämällä on muitakin arvoja kuin jengit, alkoholit, huumeet ja rikollisuus.
Naiden omakohtaisten kokemuksen perusteella minulla on vakaa mielikuva siitä, että mikäli esim. poliisi lähtisi noudattamaan nykyisen "pamppu ja putka- linjan sijasta "turvallinen aikuinen" -periaatetta, tällä toiminnalla poliisi pystyisi saavuttamaan avoimia ja luottamuksellisia keskusteluyhteyksiä nuoriin ja tämän kautta antamaan virikkeitä parempaan elämään. Kokemukseni on, että kadun nuoret eivät aina ole epäsosiaalisia häiriköitä, joita täytyy kovin ottein kurissa pitää. Ainakaan ennen kuin heistä ajan myötä tulee sellaisia. Valtaosa kadun nuorista on viisaita nuoria, jotka ymmärtävät elämästä valtavan paljon ja alkoholi- ja huumeongelmien sekä rikosten perimmäisenä syynä näen myönteisten virikkeiden puutteen sekä sen, ettei nuorilla ole ketään "turvallista aikuista", jonka kanssa pohtia elämän perimmäisiä kysymyksiä.
Tarvitaan elämälle myönteisiä virikkeitä sekä sellaisia myönteisiä kokemuksia, joiden kautta nuoret ymmärtävät elämän niin arvokkaaksi, ettei sitä kannata huonolla elämällä, jopa itsareilla tuhota. Jokaisessa ihmisessä, olkoon niin kovis kuin onkin, on myös herkkä ja hyvä sisin olemus, pieni enkeli meissä, joka huutaa yksinäisyyttään ja tyhjyyttään ja kaipaa elintilaa tässä yhteiskunnassa. Älkäämme tuhotko tätä pientä enkeliä, antakaamme sille elämisen tilaa ja antakaamme arvoa ihmisen hyvyydelle ja hyville teoille.
Hyvää jatkoa ja menestystä kaikille toivoo
Sodankylässä 8.10.1998
Leo Salmela